12 luku

Paavali edelleen kerskaa, siihen pakotettuna, saamistaan korkeista ilmestyksistä 1 – 6, mutta sanoo saaneensa ylpeyden välttämiseksi pistimen lihaansa 7 – 10 ja muistuttaa heidän luonaan tekemistään voimateoista sekä siitä, että hän palkatta on heidän keskuudessaan työtä tehnyt 11 – 18 Tämän hän kirjoittaa korinttolaisille rakennukseksi; hän pelkää, että hänen ehkä täytyy kovuudella heitä kohdella 19 – 21.

1 Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

1 *Kerskaamisesta minulle tosin ei ole hyötyä — siirryn näet* näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

1. Ei minun ole hyvää kerskaamisestani; tulen kuitenkin näkyihin ja Herran ilmoituksiin.

1. EI minun ole hywä minun kerscamisestan tulen cuitengin näkyihin ja HERran ilmoituxihin.

1. EI Ole swingan minulle tarue itzeni kerskata/ tule' quitengin Näkyhin ia HErran Ilmoitoste' tyge. (Ei ole suinkaan minulla tarwe itseäni kerskata/ tulen kuitenkin näkyihin ja Herran ilmoitusten tykö.)

2 Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen — oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.

2 Tunnen miehen, joka on Kristuksessa, miehen,* joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen — joko ruumiissa, en tiedä tai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää.

2. Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös hamaan kolmanteen taivaasen.

2. Minä tunnen yhden ihmisen Christuxes ennen neljätoistakymmendä ajastaica olico hän ruumisa en minä tiedä eli olico hän ulcona ruumista en minä sitäkän tiedä Jumala sen tietä. Se ylöstemmattin haman colmanden Taiwasen.

2. Mine tunne' ydhen inhimisen Christusesa enne' Nelietoistakyme'de aiastaica/ olico he' Rumijssa ollut/ em mine tiedhä/ Eli olico hen wlcona Rumijsta ollut/ em mine siteken tiedhä/ Jumala sen tietä. Se sama oli ylestemmattu/ haman colmanden Taiuasen. (Minä tunnen yhden ihmisen Kristuksessa ennen neljätoista kymmentä ajastaikaa/ oliko hän ruumiissa ollut/ en minä tiedä/ Eli oliko hän ulkona ruumiista ollut/ en minä sitäkään tiedä/ Jumala sen tietää. Se sama oli ylös temmattu/ hamaan kolmanteen taiwaaseen.)

3 Ja minä tiedän, että tämä mies — oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää —

3 Tiedän, että tämä mies — joko ruumiissa tai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää —

3. Ja minä tunnen sen ihmisen, (jos hän ruumiissa taikka ulkona ruumiista oli, en minä tiedä; Jumala sen tietää:)

3. Ja minä tunnen sen ihmisen. Jos hän ruumisa taicka ulcona ruumista oli en minä tiedä Jumala sen tietä.

3. Ja mine tunnen sen saman Inhimisen. Jos hen Rumissa Taicka wlcona Rumista oli/ em mine tiedhe/ Jumala sen tietä. (Ja minä tunnen sen saman ihmisen. Jos hän ruumiissa taikka ulkona ruumiista oli/ en minä tiedä/ Jumala sen tietää.)

4 temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.

4 temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.

4. Hän temmattiin ylös paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei yhdenkään ihmisen sovi puhua.

4. Hän ylöstemmatmin Paradisijn ja cuuli sanomattomita sanoja joita ei yxikän ihminen taida puhua.

4. Hen oli ylestemmattu Paradisijn/ ia cwli salaiset sanat/ ioita ei yxike' Inhiminen mahdha puhua. (Hän oli ylös temmattu paratiisiin/ ja kuuli salaiset sanat/ joita ei yksikään ihminen mahda puhua.)

5 Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.

5 Tällaisesta kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.

5. Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan minun heikkoudestani.

5. Sijtä minä idziäni kerscan mutta en minä idzestäni kersca waan minun heickoudestani.

5. Sijte mine itzeni kerskaan/ Mutta itzesteni em mine ychten kerska/ waan minun Heickoudhestani. (Siitä minä itseäni kerskaan/ Mutta itsestäni en minä yhtään kerskaa/ waan minun heikkoudestani.)

6 Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.

6 Sillä jos tahtoisin kerskata, en olisi typerä; puhuisin näet totta. Mutta hillitsen itseni, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin mitä näkee minun olevan tai mitä kuulee minusta.

6. Sillä jos minä tahtoisin kerskata, niin en minä tekisi tyhmästi; sillä minä tahdon totuuden sanoa. Mutta kuitenkin minä itseni siinä pidätän, ettei joku minua korkiammaksi lukisi, kuin hän minun näkee eli minusta kuulee.

6. Ja jos minä idziäni kerscaisin nijn en minä tekis tyhmästi: sillä minä tahdon totuden tunnusta. Mutta cuitengin minä idzeni sijnä pidätän ettei jocu minua corkiammaxi lukis cuin hän minun näke eli minusta cuule.

6. Ja ios mine itzeni kerskata tahdhoisin/ sijtte em mine tekisi miten tyhmesti/ Sille mine tahdhoisin totudhen sano. Mutta quitengin mine sen pidheten/ Senpäle/ ettei yxiken minua corckiamaxi lukisi quin hen minun päleni näke/ eli minusta cwle. (Ja jos minä itseni kerskata tahtoisin/ sitten en minä tekisi mitään tyhmästi/ Sillä minä tahtoisin totuuden sanoa. Mutta kuitenkin minä sen pidätän/ Sen päälle/ ettei yksikään minua korkeammaksi lukisi kuin hän minun päälleni näke eli minusta kuulee.)

7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

7 Ja jotten ylenpalttisten ilmestysten vuoksi ylpeilisi, minulle on annettu lihaani pistin, saatanan enkeli*, rusikoimaan minua, jotten ylpeilisi.

7. Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

7. Ja ettei ilmoitusten ylönpaldisus minua corgotais on pistin annettu minun lihaani nimittäin Satanan engeli rusicoidzeman minua etten minä idziäni corgotais:

7. Ja senpäle/ ettei Ilmoituste' ylenpaltisus minua pidheis yleskorghottama'/ Ombi minulle annettu yxi * Pistin Liha' lepitze/ nimitten/ se Perkelen engeli ioca minua piti Rusicoitzema' ettei mine ylitze mären itzeni yleskorghotaisi/ (Ja sen päälle/ ettei ilmoitusten ylenpalttisuus minä pitäisi ylös koroittaman/ Ompi minulle annettu yksi pistin lihan läwitse/ nimittäin/ se perkeleen enkeli joka minua piti rusikoitseman ettei minä ylitse määrän itseni ylös korottaisi.)

8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.

8 Tämän vuoksi olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.

8. Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

8. Sentähden olen minä colmasti HERra rucoillut että hän läxis minusta.

8. Sen syyn tedhe'/ mine colmaiste olen HErra rucollut/ ette hen poislexis minulda. (Sen syyn tähden/ minä kolmesti olen Herraa rukoillut/ että hän pois läksisi minulta.)

9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

9 Ja Hän sanoi minulle: "Armoni on sinulle kylliksi, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen vuoksi kerskaan kovin mielelläni pikemmin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

9. Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis.

9. Ja hän sanoi minulle: tydy minun Armoni: sillä minun woiman on heicoisa wäkewä.

9. Ja sanoi hen minulle/ Tydhy minun Armohoni/ Sille minun * Woiman o'bi nijsse Heicoisa woimalinen. (Ja sanoi hän minulle/ Tyydy minun armooni/ Sillä minun woimani ompi niissä heikoissa woimallinen.)

10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

10 Sen vuoksi olen mielistynyt heikkouteen*, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin — Kristuksen vuoksi. Sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.

10. Sentähden iloitsen minä heikkoudessa, ylönkatseissa, hädissä, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen tähden; sillä koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen.

10. Sentähden minä tahdon enimmitten kerscata idziäni minun heickoudestani että Christuxen woima minusa asuis. Ja olen hywäs turwas heickoudes ylöncadzes hädäs wainos ja ahdistuxes Christuxen tähden: sillä cosca minä heicko olen nijn minä wäkewäkin olen.

10. Senteden mine tahdhon enimitten itzeni kerskata minun Heickoudhestani/ senpäle ette Christusen woima minussa asuis. Senteden mine olen Hyues turuas/ Heickoudhesa/ ylencatzeisa/ hädhisse/ wainomisis/ ahdhistoxisa Christusen tedhen. Sille coska mine Heicko olen/ nin mine olen wäkeue. (Sentähden minä tahdon enimmiten itseäni kerskata minun heikkoudestani/ sen päälle että Kristuksen woima minussa asuisi. Sentähden minä olen hywässä turwassa/ Heikkoudessa/ ylenkatseissa/ hädissä/ wainoamisissa/ ahdistuksissa Kristuksen tähden. Sillä koska minä heikko olen/ niin minä olen wäkewä.)

11 (Kerskatessani) Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.

11 (Kerskatessani) olen käynyt typeräksi, te olette minut siihen pakottaneet. Minun olisi näet pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole ollut millään tavalla noita ylen korkeita apostoleja huonompi, vaikken olekaan mitään.

11. Minä olen tällä kerskaamisella tyhmäksi tullut; te olette minua siihen vaatineet. Sillä minua piti teiltä kiitettämän, etten minä ensinkään vähempi ole kuin korkeimmatkaan apostolit, ehken minä mitään ole.

11. MInä olen tällä kerscamisella tyhmäxi tullut. Te oletta minua sijhen waatinet: Sillä minua piti teildä kijtettämän etten minä ensingän wähembi ole cuin corkemmatcan Apostolit ehken minä mitän ole

11. Mine olen Tyhmexi tullut kerskamisen polesta. Sihen te oletta minua watineet. Sille minun piti teiste kijtettu oleman. Senwoxi etten mine miten wähembi ole quin ne corckeimat Apostolit ouat/ Ehckei mine miten ole. (Minä olen tyhmäksi tullut kerskaamisen puolesta. Siihen te olette minua waatineet. Sillä minun piti teistä kiitetty oleman. Sen wuoksi etten minä mitään wähempi ole kuin ne korkeimmat apostolit owat/ Ehkei minä mitään ole.)

12 Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.

12 Onhan apostolin tunnusteot tehty keskellänne kaikessa kestävyydessä tunnusmerkkeinä ja ihmeinä ja voimatekoina.

12. Niin ovat tosin apostolin merkit teidän seassanne tapahtuneet kaikella kärsivällisyydellä, merkeillä, ihmeillä ja voimallisilla töillä.

12. Nijn owat cuitengin Apostolin merkit teidän seasan tapahtunet caikella kärsimisellä merkeillä ihmeillä ja wäkewillä töillä.

12. Nin ouat quitengin Apostolin Merckit teiden seassanna tapachtanuet/ caiken kerssimisen cansa/ Merckein ia Ihmetten cansa/ ia wäkewein Töidhen cansa. (Niin owat kuitenkin apostolin merkit teidän seassanne tapahtuneet/ kaiken kärsimisen kanssa/ Merkkein ja ihmeitten kansa/ ja wäkewäin töiden kanssa.)

13 Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.

13 Sillä missä suhteessa olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle, paitsi etten minä itse ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.

13. Mitäs te muita seurakuntia huonommat olette, paitsi sitä, etten minä itse teidän kuormananne ollut? Antakaat minulle se vääryys anteeksi.

13. Mitästä te muita Seuracundia huonommat oletta? Paidzi sitä etten minä idze teidän cuormanan ollut. Andacat minulle se wäärys andexi.

13. Mikä se on misse te oletta hoonomat ollet quin neken mwdh Seurakunnat? Paitzi sen/ ettei mine itze ole ollut teiden Coormanan. Andaca minulle andexi se wäärys. (Mikä se on missä te olette huonommat olleet kuin nekin muut seurakunnat? Paitsi sen/ ettei minä itse ole ollut teidän kuormanan. Antakaa minulle anteeksi se wääryys.)

14 Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

14 Katso, olen [nyt] valmis tulemaan kolmannen kerran luoksenne, enkä ole oleva teille rasitukseksi. Sillä en etsi teidän omaanne, vaan teitä. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

14. Katso, minä olen valmis kolmannen kerran teidän tykönne tulemaan, ja en tahdo ensinkään teitä rasittaa; sillä enpä minä etsi teidän omaanne, vaan teitä; sillä ei lasten pidä tavaraa kokooman vanhempainsa varaksi, vaan vanhemmat lapsillensa.

14. Cadzo minä olen walmis colmannen kerran teidän tygönne tuleman ja en tahdo ensingän teitä rasitta. Sillä embä minä edzi teidän oman waan teitä: Sillä ei lasten pidä tawarata cocoman wanhembains waraxi waan wanhemmat lapsillens.

14. Catzo Mine olen walmis Colmanen kerdhan teiden tygen tuleman/ ia en tahdho ensingen teite raskautta. Sille eipe mine etzi teiden Omana/ waan teitä. Sille ettei Lasten pidhe Tauarata cocoma' wanhembains waraxi/ waan ne wanhemat Lapsile's. (Katso minä olen walmis kolmannen kerran teidän tykön tuleman/ ja en tahdo ensinkään teitä raskauttaa. Sillä eipä minä etsi teidän omaanne/ waan teitä. Sillä ettei lasten pidä tawarata kokoaman wanhempainsa waraksi/ waan ne wanhemmat lapsillensa.)

15 Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

15 Mutta kovin mielelläni olen maksava kulut ja uhraava itseni sielujenne hyväksi. Jos rakastan teitä vielä enemmän, olenko vähemmän rakastettu?

15. Mutta mielelläni minä tahdon kuluttaa ja itseni annettaa ulos teidän sieluinne edestä, vaikka te vähän minua rakastatte, joka kuitenkin sangen paljon teitä rakastan.

15. Mutta mielellän minä tahdon idzeni aldixi anda ja idzeni ulosannetta teidän sieluinne edestä waicka te wähä minua racastatte joca cuitengin sangen paljo teitä racastan.

15. Mutta sangen ihaisesta mine tahdhon itzeni altijxianda/ ia itze wlosannetta teiden Sieluna tädhen/ waicka te wähe minua racastatte/ ioca quitengi sangen ialosti teite racastan. (Mutta sangen ihaisesti (mielelläni) tahdon itseni alttiiksi antaa/ ja itse ulos annettaa teidän sielunne tähden/ waikka te wähän minua rakastatte/ joka kuitenkin sangen jalosti teitä rakastan.)

16 Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini!

16 Mutta olkoon; en ole teitä rasittanut. Mutta koska olen viekas, olen teidät petoksella kietonut pauloihini.

16. Mutta olkoon sillänsä, etten minä ole teitä raskauttanut; mutta että minä olin kavala, niin minä olen teidät petoksella saavuttanut.

16. Mutta olcon silläns etten minä ole teitä rascauttanut mutta että minä olin cawala nijn minä olen teidän juonilla saawuttanut.

16. Mutta olcon sillens/ ettei mine ole teite raskauttanudh/ Quitengi ette mine olin cauala/ nin mine olen teite ionilla kijnisaanudh. (Mutta olkoon sillens/ ettei minä ole teitä raskauttanut/ Kuitenkin että minä olin kawala/ niin minä olen teitä juonilla kiinni saanut.)

17 Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään?

17 Olenkohan etuillut kustannuksellanne kenenkään välityksellä, jonka olen luoksenne lähettänyt?

17. Olenko minä keltään mitään vaatinut niiden tähden, jotka minä teille lähettänyt olen?

17. Olengo minä keldän mitän waatinut nijden tähden cuin minä teille lähettänyt olen?

17. Olengo mine mös keten paliahaxi tehnyt/ iongun ninen cansa iotca mine teille lehettenyt olen? (Olenko minä myös ketään paljaaksi tehnyt/ jonkun niiden kanssa jotka minä teille lähettänyt olen?)

18 Kehoitin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan; ei kai Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?

18 Kehoitin Tiitusta ja lähetin veljen hänen kanssaan. Ei kai Tiitus ole etuillut kustannuksellanne? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?

18. Minä olen Titusta neuvonut, ja lähetin hänen kanssansa yhden veljen: onkos Titus jotakin teiltä vaatinut? Emmekö me ole yhdessä hengessä vaeltaneet? Emmekö me ole yksiä jälkiä myöten käyneet?

18. Minä olen Titusta neuwonut ja lähetin hänen cansans yhden weljen ongosta Titus jotakin teildä waatinut? Engö me ole yhdesä Hengesä waeldanet? Engö me ole yxiä jälkiä myöden käynet?

18. Mine olen Titusta mananut/ ia lehetin henen cansans ydhen Welien/ Ongo sis Titus iotaki teilde waatinut? Eikö me ole ydhesse Hengesse waeldanuet? Eikö me ole sama Jelkie mödhen kieunehet? (Minä olen Titusta manannut/ ja lähetin hänen kanssansa yhden weljen/ Onko siis Titus jotakin teiltä waatinut? Eikö me ole yhdessä hengessä waeltanut? Eikö me ole samaa jälkeä myöten käyneet?)

19 Olette kai jo kauan sitten luulleet, että me puolustaudumme teidän edessänne. Jumalan edessä, Kristuksessa me puhumme; mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.

19 *Luuletteko jälleen, että puolustaudumme edessänne?* Puhumme Jumalan edessä Kristuksessa, mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.

19. Luuletteko taas, että me vastaamme edestämme teidän edessänne? Me puhumme Kristuksessa, Jumalan edessä; mutta kaikki nämät, rakkaat veljet, teidän parannukseksenne;

19. Luulettaco että me wastamme edestäm teidän edesän? Me puhumma Christuxes Jumalan edes.

19. Lulettaco te ette me luchtam itzemme teidhen edesse? Me puhuma Christusesa Jumalan edes. (Luuletteko te että me luhtaamme (wastaamme) teidän edessän. Me puhumme Kristuksessa Jumalan edessä.)

20 Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;

20 Sillä pelkään, etten tullessani ehkä tapaa teitä sellaisina kuin tahdon ja että te tapaatte minut sellaisena kuin ette tahdo, että ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestystä,

20. Sillä minä pelkään, etten minä tultuani teitä löydä senkaltaisena kuin minä tahdon, ja te myös löydätte minun, ei niinkuin te tahtoisitte: ettei siellä riidat, kateudet, vihat, torat, panetukset, parjaukset, paisumiset ja kapinat olisi:

20. Mutta caicki nämät rackat weljet tapahtuwat teille parannuxexi: Sillä minä pelkän etten minä tulduani teitä löydä sencaltaisna cuin minä tahdon ja et te myös löydä minua nijncuin te tahdoisitta: Ettei siellä Rijdat Cateudet Wihat Torat Panetuxet Parjauxet Paisumiset ja Capinat olis

20. Mutta caiki nämet (Rackat Weliet) tapachtuuat teiden Paranoxexi. Sille mine cartan/ ettei mine tulduani teite leudhä sencaltaissa/ quin mine tahdhon/ Ja ei mös te leudhä minua/ nin quin te tahdhotta. Ettei sielle Rijdhat/ Cateudhet/ Wihat/ Torat/ Panetoxet/ Lackaruxet/ Ylespaisumiset/ Capinat iollaca modolla olisi/ (Mutta kaikki nämät (rakkaat weljet) tapahtuwat teidän parannukseksi. Sillä minä kartan/ ettei minä tultuani teitä löydä sen kaltaisissa/ kuin minä tahdon/ Ja ei myös te löydän minua/ niin kuin te tahdotte. Että siellä riidat/ kateudet/ wihat/ torat/ panetukset/ lakkarukset (parjaukset)/ ylöspaisumiset/ kapinat jolla muodolla olisi/)

21 ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.

21 niin että kun taas tulen, Jumalani nöyryyttää minua tähtenne* ja että joudun murehtimaan monien vuoksi, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.

21. Ettei taas minun palattuani minun Jumalani teidän tykönänne minua nöyryyttäisi ja minun pitäis monen tähden murehtiman, jotka ennen rikkoneet ovat ja ei ole itsiänsä parantaneet siitä saastaisuudesta ja huoruudesta ja haureudesta, jota he tehneet ovat.

21. Ettei taas minun palaittuani minun Jumalan teidän tykönän minua nöyrytäis ja minun pidäis monen tähden murehtiman jotca ennen rickonet owat ja ei ole idziäns parandanet sijtä saastaisudest ja huorudest ja häpiäst cuin he tehnet owat.

21. Ettei taas coska mine palaian/ ia minun Jumalan pite minua neurittemen teiden tykenen/ ia pidheis murechtiman monein ylitze/ iotca ennen ouat syndi tehnet/ ia ei ole Paranusta tehnet/ sen Saastaudhen/ ia Hoorudhen ia Irttaudhen edeste quin he teuttenet ouat. (Ettei taas koska minä palajan/ ja minun Jumalan pitää minua nöyryttämän teidän tykönän/ ja pitäisi murehtiman monein ylitse/ jotka ennen owat syntiä tehneet/ ja ei ole parannusta tehneet/ sen saastauden/ ja huoruuden ja irtauden edestä kuin he täyttäneet owat.)