10 luku

Paavali pyytää korinttolaisia käyttäytymään niin, ettei hänen tarvitsisi esiintyä ankarasti heitä kohtaan 1 – 6, torjuu vastustajainsa väitteen, että hän kirjeissään muka kyllä on mahtava, mutta läsnä ollessaan heikko 7 – 11; ei tahdo kerskata muiden työstä, vaan hänen kerskauksenaan on Herra 12 – 18.

1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,

1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen sävyisyyden ja lempeyden nimessä, minä, joka kasvotusten kanssanne olen nöyrä, mutta poissa olevana rohkea teitä kohtaan.

1. Mutta minä Paavali neuvon teitä Kristuksen siveyden ja vakuuden tähden, minä, joka teidän tykönänne ollessani kehno olen, vaan poissa ollessani olen rohkia teitä vastaan.

1. Mutta minä Pawali neuwon teitä Christuxen siweyden ja kärsimisen tähden minä joca teidän tykönän ollesani kehno olen waan poisollesani olen minä rohkia teitä wastan.

1. MUtta mine itze Pauali manan teitä Christusen siueydhen ia Lakiudhen cautta/ Mine ioca teiden keskenä tykenollesani kehno olen/ waan poisollesani olen rochkia teite wastan. (Mutta minä itse Pawali manaan teitä Kristuksen siweyden ja lakeuden kautta/ Minä joka teidän keskenän tykön ollessani kehno olen/ waan pois ollessani olen rohkea teitä wastaan.)

2 ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan.

2 Pyydän kuitenkin, ettei minun läsnä olevana tarvitsisi esiintyä rohkeasti luottamuksessa, jonka nojalla aion uskaltautua eräitä vastaan, jotka katsovat meidän vaeltavan lihan mukaan.

2. Mutta minä rukoilen teitä, ettei minua vaadittaisi rohkiaksi tykönä ollessani, niinkuin minulla luullaan rohkeus muutamia vastaan olevan, jotka meidän luulevat lihan jälkeen vaeltavan.

2. Mutta minä rucoilen teitä ettei minua waaditais rohkiaxi tykönä ollesani ja nijncuin minulla luullan rohkeus muutamita wastan olewan jotca meitä luulewat meidän lihamma jälken waeldawan.

2. Mutta mine rucolen teite/ ettei minua waadhitaisi tykenollesani rochkiasti kieuttemen/ ia site Kempiutta prwcaman/ ioca minun päleni luullan mutomita wastan/ iotca meite aruauat/ ninquin me lihalisella taualla waelaisimma. (Mutta minä rukoilen teitä/ ettei minua waadittaisi tykön ollessani rohkeasti kiwittämän/ ja sitä kempiyttä pruukaaman/ joka minun päälläni luullaan muutamia wastaan/ jotka meitä arwaawat/ niinkuin me lihallisella tawalla waeltaisimme.)

3 Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;

3 Sillä vaikka lihassa vaellamme, emme lihan mukaan sodi.

3. Sillä ehkä me lihassa vaellamme, emmepä me sentähden lihan jälkeen sodi.

3. Sillä ehkä me lihasa waellamme embä me sentähden lihan jälken sodi.

3. Sille echke me Lihassa waella'me/ eipe me senwoxi lihalisella taualla sodhi. (Sillä ehkä me lihassa waellamme/ eipä me sen wuoksi lihallisella tawalla sodi.)

4 sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.

4 Meidän sota-aseemme eivät näet ole lihalliset, vaan voimalliset linnoitusten hajoittamiseen Jumalan avulla*.

4. Sillä meidän sota-aseemme ei ole lihalliset, vaan väkevät Jumalan edessä kukistamaan varjeluksia.

4. Sillä ei meidän sotaasem ole lihalliset waan wäkewät Jumalan edes cukistaman nijtä warjeluxia joilla me aiwoituxet lyömme maahan

4. Sille ettei meiden Sotaaset ole lihaliset/ waan wäkeuet Jumalan edes alaskukistaman nijte Warieluxi/ ioinenga cansa me mahanlööme ne Aighotuxet (Sillä ettei meidän sota-aseet ole lihalliset/ waan wäkewät Jumalan edes alas kukistamaan niitä warjelluksia/ joidenka kanssa me maahan lyömme ne ajatukset.)

5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

5 Me lannistamme järkeilyt ja kaiken korskean, joka pöyhkeilee Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.

5. Ja me maahan lyömme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka hänensä korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,

5. Ja caiken corkeuden cuin hänens corgotta Jumalan tundemista wastan ja fangixi otamme caiken ajatuxen Christuxen cuuliaisuden ala:

5. ia caiken Corkiudhen/ quin henens ylesnostapi Jumalan Tundemisen wastan/ Ja Fangixi otamma caiken aijatoxen Christusen cwliaisudhen ala/ (ja kaiken korkeuden/ kuin hänens ylös nostaapi Jumalan tuntemista wastaan/ Ja wangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle/)

6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.

6 Olemme myös valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kun teidän kuuliaisuutenne on tullut täydelliseksi.

6. Ja olemme valmiit kostamaan kaikkea kovakorvaisuutta, kuin teidän kuuliaisuutenne täytetään.

6. Ja olemma walmit costaman caickia cowacorwaisutta cosca teidän cuuliaisuden täytetän. Duomidzettaco te näkywäisten jälken.

6. Ja me olema walmihit costaman caiken cwlemattudhen/ coska teiden cwliaisus teutetään. Domitzetteko te ninen ielkin iotca näkyuet. (Ja me olemme walmiit kostamaan kaiken kuulemattomuuden/ koska teidän kuuliaisuus täytetään. Tuomitsetteko te niiden jälkeen jotka näkywät.)

7 Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.

7 Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on itsessään* varma siitä, että hän on Kristuksen oma, päätelköön vielä itsestään, että samoin kuin hän on Kristuksen, niin mekin olemme (Kristuksen).

7. Katsotteko te niiden jälkeen, mitkä silmäin edessä ovat? Jos joku uskaltaa sen päälle, että hän on Kristuksen oma, se ajatelkaan itsellänsä, että niinkuin hän on Kristuksen oma, niin olemme mekin Kristuksen omat.

7. Jos jocu uscalda sen päälle että hän on Christuxen oma se ajatelcan idzelläns että nijncuin hän on Christuxen oma nijn olemma me myös Christuxen omat.

7. Jos iocu vskalda senpäle/ ette hen on Christusen oma/ Se aijatelkan mös itzellense/ ette ninquin hen on Christusen oma/ nin mös me olema Christusen omat. (Jos joku uskaltaa sen päälle/ että hän on Kristuksen oma/ Se ajatelkaan myös itsellensä/ että niinkuin hän on Kristuksen oma/ niin myös me olemme Kristuksen omat.)

8 Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.

8 Sillä vaikka kerskaisinkin jonkin verran enemmän vallastamme, jonka Herra on (meille) antanut teidän rakentamistanne eikä kukistamistanne varten, en ole häpeään joutuva,

8. Sillä jos minä vielä enemmän kerskaisin meidän vallastamme, jonka Herra meille antanut on teidän parannukseksenne, ja ei kadotukseksenne, enpä minä häpeäisi,

8. Ja jos minä wielä enämmän idziäni kerscaisin meidän wallastam cuin HERra meille andanut on teidän parannuxexen ja ei pahennuxexen embä minä sijttekän häpiäis.

8. Ja ios mine mös iotakin enemin kerskasin itzeni meiden Wallastan/ ionga HErra meille andanut on/ teidhen paranoxexi/ ia ei teidhen turmioxi/ eipe mine wiele sijtteken häpijeisi. (Ja jos minä myös jotakin enemmin kerskaisin itseni meidän wallastan/ jonka Herra meille antanut on/ teidän parannukseksi/ ja ei teidän turmioksi/ eipä minä wielä sittenkään häpeäisi.)

9 Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

9 jottei näyttäisi siltä kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

9. Etten minä näkyisi teitä lähetyskirjoilla peljättäväni.

9. ( Mutta minä sanon ) ettei teidän pitä luuleman nijncuin minä teitä Lähetyskirjallani peljätäisin.

9. (Mutta sen mine sanon) ettei teiden luuleman pidhe/ quin mine tahdhoisin teite peliettä Lehetuskiriain cautta. ((Mutta sen minä sanon) ettei teidän luuleman pidä/ kuin minä tahtoisin teitä peljättää lähetyskirjain kautta.)

10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.

10 Sillä "Paavalin kirjeet", sanotaan, "ovat mahtavat ja ankarat mutta ruumiillinen läsnäolo heikkoa ja puhe viheliäistä."

10. Sillä lähetyskirjat (sanovat he) ovat raskaat ja väkevät, mutta ruumiillinen läsnäolemus on heikko ja puhe on ylönkatsottu.

10. Sillä Lähetyskirjat ( sanowat he ) owat rascat ja wäkewät mutta ruumillinen läsnäolemus on heicko ja puhe on ylöncadzottu.

10. Sille ette Lehetuskiriat (ma he) ouat tosin raskat ia wäkeuet/ Mutta se Rumilinen tykenolemus ombi heicko/ ia ne Puhet ylencatzotudh. (Sillä että lähetyskirjat owat tosin raskaat ja wäkewät/ Mutta sen ruumiillinen tykön olemus ompi heikko/ ja ne puheet ylenkatsotut.)

11 Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.

11 *Niin sanova* ajatelkoon, että millaisia olemme poissa olevina kirjeitten välityksellä sanoissa, sellaisia olemme myös läsnä olevina teossa.

11. Senkaltainen ajatelkaan, että niinkuin me olemme lähetysvirkain kautta sanoissa poissa-ollessamme, niin me myös olemme itse työllä läsnä-ollessamme.

11. Sencaltainen ajatelcan että nijncuin me olemma Lähetyskirjan sanois poisolduani: nijn me myös kyllä tohdimma olla idze työllä läsnäolduam.

11. Joca sencaltainen on/ Se aijatelkan/ ette sencaltaiset quin me olema sanoissa Lehetuskiriain cautta poisollen/ Nin me mös kylle tohdhimme olla töön cansa tykeneollesam. (Joka senkaltainen on/ Se ajatelkaan/ että senkaltaiset kuin me olemme sanoissa lähetyskirjan kautta pois ollen/ Niin me myös kyllä tohdimme olla työn kanssa tykönä ollessamme.)

12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

12 Sillä emme rohkene lukeutua emmekä rinnastaa itseämme eräisiin, jotka itseään suosittavat. Mutta mitatessaan itseään keskenään ja verratessaan itseään toisiinsa he ovat ymmärtämättömiä.

12. Sillä emmepä me rohkene meitämme lukea eli verrata niihin, jotka itsiänsä ylistävät; mutta että he itse heillänsä heitänsä mittaavat ja pitävät ainoastaan itse heistänsä, niin ei he mitään ymmärrä.

12. Sillä embä me julke meitäm luke eli werrata nijhin jotca idziäns ylistäwät mutta että he idze heidäns mittawat ja pitäwät ainoastans idze heistäns nijn ei he mitän ymmärrä.

12. Sille eipe me iulke meite' lukia eli wertautta heiden seasans iotca itzense ylisteuet/ Mutta ette he heidens mittauat itzense ielkin/ ia piteuet waan heiste itzestens/ nin eiuet he miten ymmerdhä. (Sillä eipä me julki meidän lukea eli werrata heidän seassan jotka itsensä ylistäwät/ Mutta että he heidäns mittaawat itsensä jälkeen/ ja pitäwät waan heistä itsestänsä/ niin eiwät he mitään ymmärrä.)

13 Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.

13 Me taas emme kerskaa yli määrän, vaan sen vaikutusalan määrän mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi ulottuaksemme teihinkin asti.

13. Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu.

13. Mutta embä me meitäm kersca ylidze määrän waan ainoastans cohtullisen määrätyn mitan jälken cuin Jumala meille mitannut on joca myös teihingin ulottu.

13. Mutta eipe me meiten kerska ylitze määren/ Waan ainostans sen cochtolisen märetyn Mitan ielkijn/ iolla Jumala ombi meille mitannut sen määren wlottuuan mös haman teihin asti. (Mutta eipä me meitän kerskaa ylitse määrän/ Waan ainoastansa sen kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen/ jolla Jumala ompi meille antanut sen määrän ulottuwan myös hamaan teihin asti.)

14 Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti.

14 Sillä emme kurota itseämme liikaa ikään kuin emme teihin ulottuisikaan. Olemmehan ehtineet teihinkin asti Kristuksen ilosanoman julistamisessa.

14. Sillä emmepä me itsiämme leviämmältä anna ulos kuin sopii, niinkuin emme oliskaan teihin ulottuneet; sillä me olemme jo hamaan teidän tykönne Kristuksen evankeliumilla tulleet.

14. Sillä embä me idziämme wenytä nijncuin en me oliscan teihin ulottunet: sillä me olemma jo haman teidän tygön Christuxen Evangeliumilla tullet

14. Sille eipe me itzenne wloswenyte/ ninquin ei me olisi wlottuneet haman teiden tyghe'ne/ Sille me olema io mös haman teiden tygen Christusen Euangeliumin cansa tulluet/ (Sillä eipä me itsenne ulos wenytä/ niinkuin ei me olisi ulottuneet hamaan teidän tykönne/ Sillä me olemme jo myös hamaan teidän tykön Kristuksen ewankeliumin kanssa tulleet/)

15 Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,

15 Emme kerskaa yli määrän muitten vaivannäöistä, vaan meillä on toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme keskellänne siinä määrin suuriksi,

15. Ja emme kerskaa meitämme ylitse määrän vieraissa töissä; vaan me toivomme, kuin teidän uskonne kasvaa teissä, että mekin meidän määrämme jälkeen tahdomme levitä yltäkylläisesti,

15. Ja en me kersca meitäm ylidze määrän wieraisa töisä. Ja me toiwomma cosca teidän uscon caswa teisä että mekin meidän määräm jälken tahdomma lewetä

15. ia ei me ylitze määren meiten kerska weraisa töise. Ja me toiuoma/ coska nyt teiden Uskon teisse casuapi/ ette me meiden Määren ielkin tahdhoma leuiemälde tulla/ (ja ei me ylitse määrän meitän kerskaa wieraissa töissä. Ja me toiwomme/ koska nyt teidän uskon teissä kaswaapi/ että me meidän määrän jälkeen tahdomme leweämmältä tulla/)

16 että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin — tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista toisten vaikutusalalla.

16 että julistamme ilosanomaa tuolla puolen teitä olevissa maissa, kerskaamatta siitä, mikä on valmista muitten vaikutusalalla.

16. Evankeliumia saarnaamaan niille, jotka tuolla puolen teitä asuvat: emmekä meitämme kerskaa niistä, jotka vieraan mitan jälkeen valmistetut ovat.

16. Ja sitä Evangeliumita saarnata nijlle cuin tuolla puolen teitä asuwat engä meitäm kersca sijtä cuin wierasten määrän jälken walmistettu on.

16. ia site Euangelium mös sarnata/ nijllen iotca teiden toollapolen asuuat ia ei meitem kerskata sijte ioca werasten Määren ielkin walmistettu on. (ja sitä ewankeliumia myös saarnata/ niillen jotka teidän tuolla puolen asuwat ja ei meitämme kerskata siitä joka wierasten määrän jälkeen walmistetu on.)

17 Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.

17 Mutta joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa.

17. Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;

17. MUtta joca idziäns kersca se kerscatcan idziäns HERrasa:

17. Mutta ioca itzens kerska/ se kerskatcan itzens Herrassa. (Mutta joka itseänsä kerskaa/ se kerskatkoon itseänsä Herrassa.)

18 Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

18 Sillä ei se ole *koetuksen kestävä,* joka itseään suosittaa, vaan se, jota Herra suosittaa.

18. Sillä joka itsiänsä kiittää, ei se ole koeteltu, vaan se, jota Herra kiittää.

18. Sillä joca idziäns kijttä ei se ole coeteldu waan se jota HERra kijttä.

18. Sille ette ioca itzens kijttepi/ ei se ole coeteldu/ Wan se ionga HErra kijttepi. (Sillä että joka itseänsä kiittääpi/ ei se ole koeteltu/ Waan sen jonka Herra kiittääpi.)