5 luku

Paavali haluaa vaihtaa maallisen majansa taivaalliseen ja tätä odottaessaan olla Jumalalle mieliksi 1 – 10, vakuuttaa toimivansa Herran pelossa voittaakseen sieluja Herralle 11 – 13 Kristuksen rakkauden vaatimana ja hänen lähettiläänänsä hän toimittaa sovituksen virkaa, jonka Jumala on hänelle uskonut 14 – 21.

1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

1 Sillä tiedämme, että vaikka maallinen telttamajamme hajoitetaan, meillä on asumus Jumalalta, iäinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

1. Sillä me tiedämme, että jos tämän majan meidän maallinen huone puretaan, meillä olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivaissa;

1. MUtta me tiedämme että jos tämän majan mailmallinen huone purjetan meillem olewan rakennuxen Jumalalda raketun huonen ei käsillä tehdyn joca on ijancaickinen Taiwahisa.

1. MUtta me tiedheme/ ette ios temen Maian meidhen mailmainen Hoone mahanserieteen/ ette meille ombi yxi Rakenos Jumalalda ylesrakettu/ yxi Hoone/ ei käsille techty/ ioca ijancaikine' on Taiuahisa. (Mutta me tiedämme/ että jos tämän majan meidän maailmainen huone maahan särjetään/ että meillä ompi yksi rakennus Jumalalta ylös rakettu/ yksi huone/ ei käsillä tehty/ joka iankaikkinen on taiwahissa.)

2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,

2 Näin ollen huokaammekin siis ja ikävöimme pukeutua taivaiseen majaamme.

2. Jota me myös huokaamme, ikävöiden, että me meidän majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme,

2. Jota me myös huocamma meidän majam joca Taiwasta on ja ikäwöidzemmä että me sillä puetuxi tulisimma:

2. Ja sen saman pereste me mös hookama/ ielken meiden Maian ioca Taiuahasta ombi/ ia me ikewöitzeme/ ette me sen cansa ylitzepughetetuxi tulisima/ (Ja sen saman perästä me myös huokaamme/ jälkeen meidän majan joka taiwahasta ompi/ ja me ikäwöitsemme/ että me sen kanssa ylös puetetuksi tulisimme.)

3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.

3 Kun näet olemme pukeutuneet, ei meitä havaita alastomiksi.

3. Jos me muutoin puetettuna, ja ei alasti löydettäisiin.

3. Jos me muutoin puetettuna ja ei alasti löyttäisi.

3. Jos me mwtoin pughietetudh/ ia ei alasti leuteisi. (Jos me muutoin puetetut/ ja ei alasti löydettäisi.)

4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.

4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme halua riisuutua, vaan pukeutua, jotta elämä nielisi kuolevaisen.

4. Sillä me, jotka tässä majassa olemme, huokaamme, että me rasitetut olemme, jossa emme tahdo riisuttuna, vaan puetettuna olla, että se kuolevainen elämältä nieltäisiin.

4. Sentähden nijncauwan cuin me täsä ajallises majas olemma nijn me huocamma ja olemma rasitetut etten me tahdo rijsuttuna waan puetettuna olla että se cuolewainen elämästä nieltäisin.

4. Senteden nincauuan quin me olema tesse aijalises Maiasa/ nin me hookanma ia olema raskautetudh/ Sen woxi ettei me tadho poisrisutta/ waan ylitzepughetetta/ Se'päle ette se Cooleuainen mahdais ylesnielttä Hengeste. (Sentähden niin kauan kuin me olemme tässä ajallisessa majassa/ niin me huokaamme ja olemme raskautetut/ Sen wuoksi ettei me tahdo pois riisuttaa/ waan ylitse puetettaa/ Senpäälle että se kuolewainen mahtaisi ylös nieltää.)

5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka myös on antanut meille Hengen vakuuden*.

5. Mutta joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut.

5. Mutta joca meitä sijhen walmista se on Jumala joca hengen on meille pandixi andanut.

5. Mutta ioca meite sitewarten walmista/ se on Jumala/ ioca Hengen on Pantixi meille andanut. (Mutta joka meitä sitä warten walmistaa/ se on Jumala/ joka Hengen on pantiksi meille antanut.)

6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;

6 Sen vuoksi olemme aina turvallisella mielellä ja tiedämme, että ollessamme kotona ruumiissa, olemme poissa Herrasta.

6. Niin me olemme sentähden aina hyvässä turvassa ja tiedämme, että niinkauvan kuin me ruumiissa asumme, niin me olemme kaukana Herrasta.

6. Nijn me olemma sentähden aina hywäs turwas ja tiedämme että nijncauwan cuin me ruumisa asumma nijn me olemma oudot HERrasa:

6. Nin me olema senteden aina hyuesse turuassa/ ia tiedhe'me/ ette nincauua' quin me Rumisa asuma/ nin me olema culgulla HErrasta/ (Niin me olemme sentähden aina hywässa turwassa/ ja tiedämme/ että niinkauan kuin me ruumiissa asumme/ niin me olemme kulkulla (oudot) Herrasta/)

7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

7 Sillä vaellamme uskossa, emme näkemisessä.

7. (Sillä me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.)

7. Sillä me waellamma uscosa ja en cadzomises.

7. Sille ette me waelanma Uskossa/ ia eipe me hende näghe. (Sillä että me waellamme uskossa/ ja eipä me häntä näe.)

8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

8 Mutta olemme turvallisella mielellä ja haluamme mieluummin olla poissa ruumiista ja olla kotona Herran luona.

8. Mutta meillä on turva, ja paljo halaamme enemmin olla kaukana pois ruumiista ja mennä asumaan Herran tykö.

8. Mutta meillä on turwa ja paljo halamma enämmin olla pois ruumista ja olla cotona HERran tykönä.

8. Mutta meille on turua/ ia palio enemin halanma pois olla Rumihista/ ia Cotona olla HERRAN tykene. (Mutta meille on turwa/ ja paljon enemmin halaamme pois olla ruumiista/ ja kotona olla HERRAN tykönä.)

9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.

9 Sen vuoksi me, olemmepa kotona tai olemmepa poissa, *katsommekin kunniaksemme* olla Hänelle mieliksi.

9. Sentähden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaisimme.

9. Sentähden waicka me cotona olemma eli ulcona waellamma nijn me ahkeroidzemma että me hänelle kelpaisim.

9. Sentede' waicka me Cotona olema/ eli wlcona waellanma/ nin me achkeroitzemma/ ette me henen mahdaisima Keluata. (Sentähden waikka me kotona olemme/ ja ulkona waellamme/ niin me ahkeroitsemme/ että me hänen mahtaisimme kelwata.)

10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

10 Sillä kaikkien meidän on ilmestyttävä Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä hän *ruumiissa ollessaan* on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

10. Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha.

10. Sillä meidän caickein pitä tuleman Christuxen Duomioistuimen eteen että jocainen sais sen jälken cuin hän eläisäns tehnyt on olcon se hywä eli paha.

10. Sille ette me caiki pite iulghistuman Christusen Domiostolin edesse/ Senpäle ette iocaitzen pite saaman senielkin quin hen Eleisens elenyt on/ se olcon hyue eli paha. (Sillä että me kaikki pitää julkistuman Kristuksen tuomioistuimen edessä/ Sen päälle että jokaisen pitää saaman sen jälkeen kuin hän eläissäns elänyt on/ se olkoon hywä eli paha.)

11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

11 Kun siis tunnemme Herran pelon, suostuttelemme ihmisiä uskomaan, mutta Jumala meidät tuntee, ja toivon että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

11. Että me siis tiedämme, että Herraa pitää peljättämän, niin me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omassatunnossanne.

11. ETtä me sijs tiedämme että HERra pitä peljättämän nijn me olemma siwiät ihmisten cansa mutta Jumalalle olemma me julkiset. Cuitengin minä toiwon että me olemma myös julki teidängin omasatunnosan.

11. Ette me sis tiedheme sen HERran pelghon/ nin me hilian meneme Inhimistein cansa/ mutta Jumalan me olema iulkiset. Mutta mine toiuon/ ette me olema mös iulki teiden Omassatunnossan. (Että me siis tiedämme sen HERRAN pelon/ niin me hiljaa menemme ihmisten kanssa/ mutta Jumalan me olemme julkiset. Mutta minä toiwon/ että me olemme myös julki teidän omassatunnossan.)

12 Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.

12 Emme (toki) taas suosita itseämme teille, vaan annamme teille aiheen kerskata meistä, jotta teillä olisi vastaus niille, jotka kerskaavat ulkomuodon eikä sydämen perusteella.

12. Emme taas kerskaa itsiämme teidän edessänne; vaan me annamme teille tilan kerskataksenne meistä, että teilläkin olis kerskaamista niitä vastaan, jotka itsiänsä kasvoin jälkeen kerskaavat ja ei sydämen jälkeen.

12. En me taas kersca idziäm teidän edesän waan me annamme teille tilan kerscataxen meistä että teilläkin olis kerscamist nijtä wastan jotca idziäns caswoin jälken kerscawat ja ei sydämen jälken.

12. Eipe me taas kerska itzen teiden edesse/ waan me annama teille tilan kerskaman meiste/ Senpäle/ ette teille iotaki olis kerskamista nijte wastan/ iotca itzens Casuoin ielkin kerskauat/ ia ei sydhemen ielkin. (Eipä me taas kerskaa itseän teidän edessä/ waan me annamme teille tilan kerskaaman meistä/ Sen päälle/ että teillä jotakin olisi kerskaamista niitä wastaan/ jotka itsensä kaswoin jälkeen kerskaawat/ ja ei sydämen jälkeen.)

13 Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.

13 Sillä jos olemme olleet suunniltamme, olemme olleet Jumalan vuoksi; jos taas olemme maltillisia, olemme teidän tähtenne.

13. Sillä jos me tyhmistyneet olemme, niin me sen Jumalalle olemme, eli jos me taidossa olemme, niin me teille taidossa olemme.

13. Sillä jos me ylönangarat olemma nijn me sen Jumalasa teemme: eli jos me olemma siwiät nijn me olemma teille siwiät.

13. Sille ios me * ylenangarat olema/ nin me sen Jumalasa teemme/ Eli ios me olema cochtoliset/ nin me teille olema cochtoliset. (Sillä jos me ylen ankarat olemme/ niin me sen Jumalassa teemme/ Eli jos me olemme kohtuulliset/ niin me teille olemme kohtuulliset.)

14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme päätelleet näin: (jos) yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin* kaikki ovat kuolleet.

14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,

14. Sillä Christuxen rackaus waati meitä sen pitämän että jos yxi on cuollut caickein edestä nijn he caicki owat cuollet.

14. Sille ette Christusen rackaus meite nin waati/ Ette me sen pidhemme/ ette ios yxi on coollut caikein edhestä/ nin he caiki ouat coollehet/ (Sillä että Kristuksen rakkaus meitä niin waatii/ Että me sen pidämme/ että jos yksi on kuollut kaikkein edestä/ niin he kaikki owat kuolleet/)

15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

15 Ja Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän puolestaan on kuollut ja herätetty*.

15. Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.

15. Ja hän on sentähden caickein edestä cuollut että ne jotca eläwät ei eläis idzellens waan hänelle joca heidän edestäns cuollut ja ylösnosnut on.

15. Ja hen on senteden caikein edeste coollut/ Senpäle ette ne iotca eleuet/ eiuet pidhe nyt itzellens elemen/ waan Henelle ioca heide' edestens coollut ia ylesnosnut on. (Ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut/ Senpäälle että ne jotka eläwät/ eiwät pidä nyt itsellensä elämän/ waan hänelle joka heidän edestänsä kuollut ja ylös noussut on.)

16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

16 Emme siis tunne tästä lähin ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

16. Sentähden emme tästedes lihan puolesta ketään tunne. Ja jos me olemme Kristuksen lihan puolesta tunteneet, niin emme kuitenkaan silleen tunne.

16. Sentähden embä me tästedes lihan puolesta ketän tunne. Ja ehkä me olisimma Christuxengin lihan puolesta tundenet nijn en me cuitengan händä sillen tunne.

16. Senteden/ ielken temen aijan/ eipe me ketän tunne Lihan cautta. Ja echke me olisima mös Christusen tundenuet Lihan ielkin/ nin eipe me enembi hende sillen tunne. (Sentähden/ jälkeen tämän ajan/ eipä me ketään tunne lihan kautta. Ja ehkä me olisimme myös Kristuksen tunteneet lihan jälkeen/ niin eipä me enempi häntä silleen tunne.)

17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

17 Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; vanha on kadonnut, katso, *kaikki on tullut uudeksi*.

17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.

17. Sentähden jos jocu on Christuxes nijn hän on usi luondocappale: sillä wanha on cadonnut ja cadzo caicki owat udexi tullet.

17. Senteden ios iocu ombi Christusesa/nin hen on yxi Wsi Loondocappale. Sille se Wa'ha on catonut/ catzo/ caiki cappalet ouat wdhexi tulluet. (Sentähden jos joku ompi Kristuksessa/ hän on yksi uusi luontokappale. Sillä se wanha on kadonnut/ katso/ kaikki kappaleet owat uudeksi tulleet.)

18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

18 Mutta kaikki on Jumalasta lähtöisin, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa (Jeesuksen) Kristuksen ansiosta ja antanut meille sovituksen viran.

18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.

18. Mutta ne caicki owat Jumalasta joca meitä on idze cansans sowittanut Jesuxen Christuxen cautta ja andoi wirgan sowinnosta saarnata.

18. Mutta ne caiki ouat Jumalasta/ ioca meite on itzens ca'sa souittanut Iesusen Christusen cautta/ ia meille Wirgan annoi sijte samasta Souinnosta sarnata. (Mutta ne kaikki owat Jumalasta/ joka meitä on itsensä kanssa sowittanut Jesuksen Kristuksen kautta/ ja meille wiran antoi siitä samasta sowinnosta saarnata.)

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.

19. Sillä Jumala oli Christuxes ja sowitti mailman idze cansans ja ei soimannut heille heidän syndiäns ja on meidän seasam sowindosaarnan säännyt.

19. Sille ette Jumala oli Christusesa/ ia souitti Mailma' itzens cansa/ ia ei soimanut heiden syndiens heille/ Ja ombi meiden seasa sen Sarnan sijte Souinnosta sätenyt. (Sillä että Jumala oli Kristuksessa/ ja sowitti maaiman itsensä kanssa/ ja ei soimannut heidän syntiänsä heille/ Ja ompi meidän seassa sen saarnan siitä sowinnosta säätänyt.)

20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

20 Kristuksen puolesta olemme siis lähettiläinä, *niin että Jumala kehoittaa* välityksellämme. Pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

20. Nijn olemma me Christuxen puolesta käskyläiset:

20. Nin olema me nyt Christusen polesta Keskyleiset/ (Niin olemme me nyt Kristuksen puolesta käskyläiset/)

21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

21 (Sillä) sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän tähtemme teki synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.

21. Sillä Jumala neuwo meidän cauttam. Nijn me rucoilemma sijs Christuxen puolesta että te Jumalan cansa sowitta. Sillä hän on sen joca ei mitän synnistä tienyt meidän edestäm synnixi tehnyt että me hänes tulisimma sixi wanhurscaudexi joca Jumalan edes kelpa.

21. Sille ette Jumala he' manapi meiden cauttame Nin me rucolema sis Christusen polesta ette te * souitta Jumalan cansa. Sille ette he' ombi SEN/ ioca ei miten synniste tienyt/ Meiden tedhen Synnixi tehnyt/ Senpäle ette me tulisim Henesse sixi Wanhurskaudhexi ioca Jumalan edesse kelpa. (Sillä että Jumala hän manaapi meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta että te sowitte Jumalan kanssa. Sillä että hän ompi sen/ joka ei mitään synnistä tiennyt/ Meidän tähden synniksi tehnyt/ Sen päälle että me tulisimme hänessä siksi wanhurskaudeksi joka Jumalan edessä kelpaa.)