2 luku

1. Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivänä.

1. Kuinka Herra on vihoissansa Zionin tyttären pimittänyt? Hän on Israelin kunnian heittänyt taivaasta maan päälle. Ei hän ole muistanut jalkainsa astinlautaa vihapäivänänsä?

1. Uinga HERra on wihoisans Zionin tyttären pimittänyt? hän on Israelin cunnian heittänyt taiwasta maan päälle. Ei hän ole muistanut astinlautans hänen wihapäiwänäns?

1. QUinga HERRA ombi wihoisans sen Tytteren Zionin pimittenyt? Hen on sen Israelin HERRAUDHEN Taiuasta Maan päle heittenyt. Ei hen ole muistanut Astillaudhans päle/ henen wiha peiuenens? (Kuinka HERRA ompi wihoissansa sen tyttären Zionin pimittänyt? Hän on sen Israelin herrauden taiwaasta maan päälle heittänyt. Ei hän ole muistanut astinlautansa päälle/ hänen wihapäiwänänsä?)

1 How the Lord has covered the daughter of Zion with a cloud in his anger! He has cast down the beauty of Israel from heaven to the earth and has not remembered his footstool in the day of his anger.

1. How hath the Lord covered the daughter of Zion with a cloud in his anger, and cast down from heaven unto the earth the beauty of Israel, and remembered not his footstool in the day of his anger!

1. Wie hat der HERR die Tochter Zion mit seinem Zorn überschüttet! Er hat die Herrlichkeit Israels vom Himmel auf die Erde geworfen; er hat nicht gedacht an seinen Fußschemel am Tage seines Zorns.

1. ¡CÓMO oscureció el Señor en su furor a la hija de Sión! derribó del cielo a la tierra la hermosura de Israel, y no se acordó del estrado de sus piés en el día de su furor.

1 Как помрачил Господь во гневе Своем дщерь Сиона! с небес поверг на землю красу Израиля и не вспомнил о подножии ног Своих в день гнева Своего.

2. Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

2. Herra on armottomasti kadottanut kaikki Jakobin asumiset; hän on hirmuisuudessansa Juudan tyttären linnan särkenyt, ja lyönyt heitä maahan; hän on hyljännyt hänen valtakuntansa ja päämiehensä.

2. HERra on armottomast cadottanut caicki Jacobin asumiset. Hän on hirmuisudesans Judan tyttären scantzit särkenyt ja lyönyt heitä maahan. Hän on rijwannut sekä waldacundans että päämiehens.

2. HERRA ombi cadhottanut ilman Laupiudheta caiki Jacobin Asumiset. Hen ombi hirmudhesans sen Tytteren Judan Scantzit serkenyt/ ia heite mahan lönyt. Hen on riuanut/ seke henen Waldakundans/ ette henen Pämiehens. (HERRA ompi kadottanut ilman laupeudetta kaikki Jakobin asumiset. Hän ompi hirmuudessansa sen tyttären Judan skantzit särkenyt/ ja heitä maahan lyönyt. Hän on riiwannut/ sekä hänen waltakuntansa/ että hänen päämiehensä.)

2 The Lord has swallowed up all the habitations of Jacob and has not pitied. In his wrath he has thrown down the strongholds of the daughter of Judah. He has brought them down to the ground. He has profaned the kingdom and the rulers of it.

2. The Lord hath swallowed up all the habitations of Jacob, and hath not pitied: he hath thrown down in his wrath the strong holds of the daughter of Judah; he hath brought them down to the ground: he hath polluted the kingdom and the princes thereof.

2. Der HERR hat alle Wohnungen Jakobs ohne Barmherzigkeit vertilgt; er hat die Festen der Tochter Juda abgebrochen in seinem Grimm und geschleift; er hat entweiht beide, ihr Königreich und ihre Fürsten.

2. Destruyó el Señor, y no perdonó: destruyó en su furor todas las tiendas de Jacob: echó por tierra las fortalezas de la hija de Judá, contaminó el reino, y sus príncipes.

2 Погубил Господь все жилища Иакова, не пощадил, разрушил в ярости Своей укрепления дщери Иудиной, поверг на землю, отверг царство и князей его, как нечистых:

3. Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri.

3. Hän on Israelin kaiken sarven hirmuisessa vihassansa särkenyt, on oikean kätensä vetänyt takaperin, kuin vihollinen tuli, ja on Jakobissa niinkuin tulen liekin sytyttänyt, joka kuluttaa kaikki ympärinsä.

3. Hän on Israelin wäkewyden hänen hirmuises wihasans särkenyt. Hän on oikian kätens wetänyt tacaperin cosca wihollinen tuli ja on Jacobis tulen sytyttänyt joca culutta caicki ymbärins.

3. Hen ombi sen Israelin Wäkewydhen henen hirmulises wihassans serkenyt. Hen on henen oikian kätens tacaperin wätenyt/ coska wiholinen tuli/ ia on Jacobis ydhen Tulen ylessytyttenyt/ ioca caiki ymberins culutta. (Hän ompi sen Israelin wäkewyyden hänen hirmullisessa wihassansa särkenyt. Hän on hänen oikean kätensä takaperin wetänyt/ koska wihollinen tuli/ ja on Jakobissa yhden tulen ylössytyttänyt/ joka kaikki ympärins kuluttaa. (Hen ombi Joutzens wetenyt/ ninquin iocu Wiholinen/ Henen Oikian kätens on hen wienyt/ ninquin iocu Wainolinen/ ia on tappanut caiki mite oli sulainen nähdä/ Ja henen Wihans/ ninquin Tulen/ vloswodhattanut/ sihen Tytteren Zionin Maiahan.)

3 In fierce anger he has cut off all the horn of Israel. He has drawn back his right hand from before the enemy. And he has burned up Jacob like a flaming fire which devours all around.

3. He hath cut off in his fierce anger all the horn of Israel: he hath drawn back his right hand from before the enemy, and he burned against Jacob like a flaming fire, which devoureth round about.

3. Er hat alle Hörner Israels in seinem grimmigen Zorn zerbrochen; er hat seine rechte Hand hinter sich gezogen, da der Feind kam, und hat in Jakob ein Feuer angesteckt, das umher verzehrt.

3. Cortó con la ira de su furor todo el cuerno de Israel: hizo volver atrás su diestra delante del enemigo; y encendióse en Jacob como llama de fuego, ardió en derredor.

3 в пылу гнева сломил все роги Израилевы, отвелдесницу Свою от неприятеля и воспылал в Иакове, как палящий огонь, пожиравший все вокруг;

4. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

4. Hän on joutsensa jännittänyt, niinkuin vihollinen; hänen oikean kätensä on hän vienyt, niinkuin vainollinen, ja on tappanut kaikki mitä suloinen oli nähdä; hän on vihansa niinkuin tulen vuodattanut Zionin tyttären majaan.

4. Hän on joudzens jännittänyt nijncuin wihollinen hänen oikian kätens on hän wienyt nijncuin wainollinen ja on tappanut caicki mitä suloinen oli nähdä ja hänen wihans nijncuin tulens wuodattanut Zionin tyttären majaan.

4. Hän ompi jousensa wetänyt/ niinkuin joku wihollinen/ Hänen oikean kätensä on hän wienyt/ niinkuin joku wainollinen/ ja on tappanut kaikki mitä oli sulainen nähdä/ Ja hänen wihansa/ niinkuin tulen/ uloswuodattanut/ siihe tyttären Zionin majahan. (Hän ompi jousensa wetänyt/ niinkuin joku wihollinen/ Hänen oikean kätensä on hän wienyt/ niinkuin joku wainollinen/ ja on tappanut kaikki mitä oli sulainen nähdä/ Ja hänen wihansa/ niinkuin tulen/ uloswuodattanut/ siihe tyttären Zionin majahan..)

4 He has bent his bow like an enemy. He has stood with his right hand as an adversary and has slain all who were pleasant to the eye. He has poured out his wrath like fire in the tent of the daughter of Zion.

4. He hath bent his bow like an enemy: he stood with his right hand as an adversary, and slew all that were pleasant to the eye in the tabernacle of the daughter of Zion: he poured out his fury like fire.

4. Er hat seinen Bogen gespannt wie ein Feind; seine rechte Hand hat er geführt wie ein Widersacher und hat erwürgt alles, was lieblich anzusehen war, und seinen Grimm wie ein Feuer ausgeschüttet in der Hütte der Tochter Zion.

4. Entesó su arco como enemigo, afirmó su mano derecha como adversario, y mató toda cosa hermosa a la vista en la tienda de la hija de Sión: derramó como fuego su enojo.

4 натянул лук Свой, как неприятель, направил десницу Свою, как враг, и убил все, вожделенное для глаз; на скинию дщери Сиона излил ярость Свою, как огонь.

5. Herra on ollut niinkuin vihamies, on hävittänyt Israelin: hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta.

5. Herra on niinkuin vihollinen, hän on Israelin raadellut, kaikki hänen huoneensa raadellut, ja hänen linnansa turmellut; hän on Juudan tyttärelle paljon valitusta ja murhetta tehnyt.

5. HERra on nijncuin wihollinen hän on Israelin raadellut hän on caicki hänen huonens raadellut ja on hänen scantzins turmellut. Hän on Judan tyttärille paljo walitust ja murehta tehnyt.

5. HERRA on niinkuin joku wihollinen/ hän on Israelin raadellut/ Hän on kaikki hänen palatsinsa raadellut/ ja on hänen skantzinsa turmellut. Hän on tyttärille Judan paljon walitusta ja murhetta tehnyt. (HERRA on niinkuin joku wihollinen/ hän on Israelin raadellut/ Hän on kaikki hänen palatsinsa raadellut/ ja on hänen skantzinsa turmellut. Hän on tyttärille Judan paljon walitusta ja murhetta tehnyt.)

5 The Lord has become as an enemy. He has swallowed up Israel. He has swallowed up all her palaces. He has destroyed his strongholds. And he has multiplied mourning and lamentation in the daughter of Judah.

5. The Lord was as an enemy: he hath swallowed up Israel, he hath swallowed up all her palaces: he hath destroyed his strong holds, and hath increased in the daughter of Judah mourning and lamentation.

5. Der HERR ist gleich wie ein Feind; er hat vertilgt Israel; er hat vertilgt alle ihre Paläste und hat die Festen verderbt; er hat der Tochter Juda viel Klagens und Leides gemacht.

5. Fué el Señor como enemigo: destruyó a Israel, destruyó todos sus palacios: disipó sus fortalezas, y multiplicó en la hija de Judá la tristeza y lamentación.

5 Господь стал как неприятель, истребил Израиля, разорил все чертоги его, разрушил укрепления его и распространил у дщери Иудиной сетование и плач.

6. Hän särki aitauksensa niinkuin puutarhan aidan, hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana kuninkaat ja papit.

6. Ja on hajoittanut hänen majansa, niinkuin kryytimaan, ja hänen kokouksensa turmellut; Herra on antanut unhottaa Zionissa sekä juhlat että sabbatit, ja antanut hirmuisessa vihassansa häväistä sekä kuninkaat että papit.

6. Ja hän hajotti hänen majans nijncuin krydimaan ja hänen asumisens turmeli HERra on andanut unohta Zionis sekä juhlat että Sabbathit ja on andanut hänen hirmuises wihasans sekä Cuningat että Papit häwäistä.

6. Ja hen haiotti henen Maians/ ninquin iongun Yrtitarhan/ ia henen Asumisens turmeli/ HERRA on andanut vnochta Zionis seke Juhlat ette Sabbathit/ ia on andanut henen hirmulises Wihasans/ seke Kuningat ette Papit häueiste.(Hän hajoitti hänen majansa/ niinkuin jonkun yrttitarhan/ ja hänen asumisensa turmeli/ HERRA on antanut unohtaa Zionissa sekä juhlat että Sabbathit/ ja on antanut hänen hirmullisessa wihassansa/ sekä kuninkaat että papit häwäistä.)

6 And he has taken away his tabernacle violently, as a garden. He has destroyed his place of assembly. Jehovah has caused solemn assembly and Sabbath to be forgotten in Zion. And in the indignation of his anger has despised the king and the priest.

6. And he hath violently taken away his tabernacle, as if it were of a garden: he hath destroyed his places of the assembly: the LORD hath caused the solemn feasts and sabbaths to be forgotten in Zion, and hath despised in the indignation of his anger the king and the priest.

6. Er hat sein Gezelt zerwühlt wie einen Garten und seine Wohnung verderbt; der HERR hat zu Zion Feiertag und Sabbat lassen vergessen und in seinem grimmigen Zorn König und Priester schänden lassen.

6. Y traspasó como de huerto su cabaña, destruyó su congregación: hizo olvidar Jehová en Sión solemnidades y sábados; y desechó en la ira de su furor rey y sacerdote.

6 И отнял ограду Свою, как у сада; разорил Свое место собраний, заставил Господь забыть на Сионе празднества и субботы; и в негодовании гнева Своего отверг царя и священника.

7. Herra on hyljännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä.

7. Herra on heittänyt alttarinsa pois, ja pyhyytensä alttiiksi antanut, ja hyljännyt huoneensa muurit vihollisen käsiin; niin että he ovat Herran huoneessa huutaneet, niinkuin juhlapäivänä.

7. HERRa on heittänyt hänen Altarins pois ja hänen pyhydens aldixi andanut ja hän on hyljännyt hänen huonens muurit wihollisen käsijn nijn että he owat HERran huonesa huutanet nijncuin juhlalla.

7. HERRA on henen Altarins poisheittenyt/ ia henen Pyhydhens niedhellut/ ia hen on ylenandanut henen Palatzins Mwrit Wiholisen käsijn/ Nin ette he ouat HERRAN Honesa hwtanuet/ ninquin iollaki Juhlalla.(HERRA on hänen alttarinsa poisheittänyt/ ja hänen pyhyytensä niellyt/ ja hän on ylenantanut hänen palatsinsa muurit wihollisten käsiin/ Niin että he owat HERRAN huoneessa huutaneet/ niinkuin jollakin juhlalla.)

7 The Lord has cast off his altar. He has spurned his sanctuary. He has given up the walls of her palaces into the hand of the enemy. They have made a noise in the house of Jehovah, as in the day of a solemn assembly.

7. The Lord hath cast off his altar, he hath abhorred his sanctuary, he hath given up into the hand of the enemy the walls of her palaces; they have made a noise in the house of the LORD, as in the day of a solemn feast.

7. Der HERR hat seinen Altar verworfen und sein Heiligtum entweiht; er hat die Mauern ihrer Paläste in des Feindes Hände gegeben, daß sie im Hause des Herrn geschrieen haben wie an einem Feiertag.

7. Desechó el Señor su altar, menospreció su santuario: entregó en la mano del enemigo los muros de sus palacios: dieron grita en la casa de Jehová como en día de fiesta.

7 Отверг Господь жертвенник Свой, отвратил сердце Свое от святилища Своего, предал в руки врагов стены чертогов его; в доме Господнем они шумели, как в праздничный день.

8. Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä nääntyvät.

8. Herra ajatteli hajoittaaksensa Zionin tyttären muurit, hän on nuoran vetänyt sen ylitse, ja ei vetänyt kättänsä takaperin hukuttamasta; vaan on jaottanut vallit, ja muurit ovat ynnä kukistetut.

8. HERra ajatteli hajottaxens Zionin tyttären muurit hän on nuoran wetänyt sen ylidze ja ei ole käändänyt käsiäns pois sijhenasti että hän sen hucutais torni seiso surkiast ja muuri on cukistettuna.

8 HERRA aiatteli haiottaxens Tytteren Zionin mwrit/ hen on nooran sen ylitze wetenyt/ ia ei poiskäendenyt käsiens/ sihenasti ette hen site hucutaisi/ Torni seiso surkiast/ ia Muri maca cukistettuna. (HERRA ajatteli hajottaaksensa tyttären Zionin muurit/ hän on nuoran sen ylitse wetänyt/ ja ei poiskääntänyt käsiänsä/ siihenasti että hän sitä hukuttaisi/ Torni seisoo surkeasti/ ja muuri makaa kukistettuna.)

8 Jehovah has purposed to destroy the wall of the daughter of Zion. He has stretched out the line. He has not withdrawn his hand from destroying. And he has made the rampart and wall to lament, they languish together.

8. The LORD hath purposed to destroy the wall of the daughter of Zion: he hath stretched out a line, he hath not withdrawn his hand from destroying: therefore he made the rampart and the wall to lament; they languished together.

8. Der HERR hat gedacht zu verderben die Mauer der Tochter Zion; er hat die Richtschnur darübergezogen und seine Hand nicht abgewendet, bis er sie vertilgte; die Zwinger stehen kläglich, und die Mauer liegt jämmerlich.

8. Jehová determinó de destruir el muro de la hija de Sión, extendio el cordel: no retrajo su mano de destruir: enlutóse el antemuro y el muro, fueron destruidos juntamente.

8 Господь определил разрушить стену дщери Сиона, протянул вервь, не отклонил руки Своей от разорения; истребил внешние укрепления, и стены вместе разрушены.

9. Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa; lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

9. Hänen porttinsa ovat vajotetut maahan, hän on särkenyt hänen salpansa, ja tyhjäksi tehnyt. Hänen kuninkaansa ja päämiehensä ovat pakanain seassa, jossa ei he lakia saa kuulla, eikä heidän prophetansa löydä näkyä Herralta.

9. Hänen porttins owat wajotetut maahan hän särkenyt hänen salpans ja tyhjäxi tehnyt hänen Cuningans ja päämiehens owat pacanain seas josa ei he Lakia saa cuulla eikä heidän Prophetans näkyä HERralda löydä.

9 Henen Portins waijotetut ouat Maan siselle/ Hen on serkenyt henen Salpans ia tyhiexi tehnyt/ Henen Kuningans ia Pämiehens ouat Pacanain seas/ iossa euet he Lakia prucata taidha/ Eike heiden Prophetins ychten Näkye HERRALDA leudhe. Hän porttinsa wajotetut owat maan sisälle/ Hän on särkenyt hänen salpansa ja tyhjäksi tehnyt/ Hänen kuninkaansa ja päämiehensä owat pakanain seassa/ jossa eiwät he lakia pruukata taida/ Eikä heidän prophetinsa yhtään näkyä HERRALTA löydä.)

9 Her gates are sunk into the ground. He has destroyed and broken her bars. Her king and her rulers are among the nations where the law is not. Yes, her prophets find no vision from Jehovah.

9. Her gates are sunk into the ground; he hath destroyed and broken her bars: her king and her princes are among the Gentiles: the law is no more; her prophets also find no vision from the LORD.

9. Ihre Tore liegen tief in der Erde; er hat die Riegel zerbrochen und zunichte gemacht. Ihr König und ihre Fürsten sind unter den Heiden, wo sie das Gesetz nicht üben können und ihre Propheten kein Gesicht vom HERRN haben.

9. Sus puertas fueron echadas por tierra: destruyó y quebrantó sus cerrojos: su rey, y sus príncipes son llevados entre las gentes: no hay ley: sus profetas tampoco hallaron visión de Jehová.

9 Ворота ее вдались в землю; Он разрушил и сокрушил запоры их; царь ее и князья ее – среди язычников; не стало закона, и пророки ее не сподобляются видений от Господа.

10. Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.

10. Zionin tyttären vanhimmat makaavat maassa, ja ovat ääneti, heittävät multaa päänsä päälle, ja ovat puettaneet itsensä säkkiin; Jerusalemin neitseet käyvät päät alas päin.

10. Zionin tyttären wanhimmat macawat maan päällä ja owat äneti he heittäwät tuhca pääns päälle ja owat puettanet idzens säckijn Jerusalemin neidzet käywät alla päin.

10 Ne Tytterein Zion Wanhimat maan päle macauat/ ia ouat hiliain/ He heitteuet Tuchka päens päle/ ia ouat Sekit pälens wätenyet/ Ne Neitzyet Jerusalemist Päitens alaslaskit Maan pein. (Ne tyttärein Zionin wanhimmat maan päällä makaawat/ ja owat hiljain/ He heittelewät tuhkaa päänsä päälle/ ja owat säkit päällensä wetäneet/ Ne neitsyet Jerusalemista päitänsä alaslaskit maahan päin.

10 The elders of the daughter of Zion sit upon the ground. They keep silence. They have cast up dust upon their heads. They have girded themselves with sackcloth. The virgins of Jerusalem hang down their heads to the ground.

10. The elders of the daughter of Zion sit upon the ground, and keep silence: they have cast up dust upon their heads; they have girded themselves with sackcloth: the virgins of Jerusalem hang down their heads to the ground.

10. Die Ältesten der Tochter Zion liegen auf der Erde und sind still; sie werfen Staub auf ihre Häupter und haben Säcke angezogen; die Jungfrauen von Jerusalem hängen ihr Häupter zur Erde.

10. Asentáronse en tierra, callaron los ancianos de la hija de Sión: echaron polvo sobre sus cabezas, ciñéronse de sacos: las hijas de Jerusalem abajaron sus cabezas a tierra.

10 Сидят на земле безмолвно старцы дщери Сионовой, посыпали пеплом свои головы, препоясались вретищем; опустили к земле головы свои девы Иерусалимские.

11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

11. Niin olen minä itkenyt, että minun silmäni puhkeevat, sisällykseni kivistelevät, maksani on vuodatettu maan päälle, kansani tyttären surkeuden tähden, koska imeväiset ja piskuiset kaupungin kaduilla nääntyivät,

11. Nijn olen minä itkenyt että minun silmäni puhkewat nijn että minun sisällyxeni kiwistele minun maxan on wuodatettu maan päälle minun Canssani tyttären tähden cosca imewäiset ja piscuiset Caupungin catuilla näännyit.

11 Mine olen lehes silmeni vlositkenyt/ nin ette minun siselyxeni sijte kiuiste/ Minun maxani ouat vloswodhatetut Maan päle/ minun Canssani Tytteren ylitze/ Coska Nisurit ia ne Piskuiset Caupungin Cadhuilla nändyit. (Minä olen lähes silmäni ulos itkenyt/ niin että minun sisällykseni siitä kiwistää/ Minun maksani owat uloswuodatetut maan päälle/ minun kansani tyttärein ylitse/ Koska nisurit (imewäiset 1642) ja ne piskuiset kaupungin kaduilla nääntyit.)

11 My eyes fail with tears, my heart is troubled, my liver is poured upon the earth, because of the destruction of the daughter of my people, because the young sons and the nursing-babes faint in the streets of the city.

11. Mine eyes do fail with tears, my bowels are troubled, my liver is poured upon the earth, for the destruction of the daughter of my people; because the children and the sucklings swoon in the streets of the city.

11. Ich habe schier meine Augen ausgeweint, daß mir mein Leib davon wehe tut; meine Leber ist auf die Erde ausgeschüttet über den Jammer der Tochter meines Volkes, da die Säuglinge und Unmündigen auf den Gassen in der Stadt verschmachteten,

11. Mis ojos se cegaron de lágrimas, rugieron mis entrañas, mi hígado se derramó por tierra por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo, desfalleciendo el niño, y el que mamaba en las plazas de la ciudad.

11 Истощились от слез глаза мои, волнуется во мне внутренность моя, изливается на землю печень моя от гибели дщери народа моего, когда дети и грудные младенцы умирают от голода среди городских улиц.

12. He sanovat äideillensä: Missä on leipää ja viiniä? kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.

12. Koska he sanoivat äidillensä: kussa on leipä ja viina? koska he kaupungin kaduilla nääntyivät, niinkuin surmaan haavoitetut, ja antoivat henkensä ylön äitinsä syliin.

12. Cosca he sanoit äitillens: cusa on leipä ja wijna? cosca he Caupungin catuilla näännyit nijncuin surman haawoitetut ja annoit hengens ylön heidän äitins sylijn.

12 Coska he Eitillens sanoit/ Cussa on Leipe ia wina? coska he Caupungin Caudhuilla nännyit/ ninquin ne surmaan haauoitetut/ ia heiden Eitins sylijn hengens ylenannoit. Koska he äitillensä sanoit/ Kussa on leipä ja wiina? (Koska he kaupungin kaduilla näännyit/ niinkuin ne surmaan haawoitetut/ ja heidän äitinsä syliin henkensä ylenannoit.)

12 They say to their mothers, Where is grain and wine? when they faint as the wounded in the streets of the city, when their soul is poured out into their mothers' bosom.

12. They say to their mothers, Where is corn and wine? when they swooned as the wounded in the streets of the city, when their soul was poured out into their mothers' bosom.

12. da sie so zu ihren Müttern sprachen: Wo ist Brot und Wein? da sie auf den Gassen in der Stadt verschmachteten wie die tödlich Verwundeten und in den Armen ihrer Mütter den Geist aufgaben.

12. Decían a sus madres: ¿Dónde está el trigo, y el vino? desfalleciendo como muertos en las calles de la ciudad, derramando sus almas en el regazo de sus madres.

12 Матерям своим говорят они: „где хлеб и вино?", умирая, подобно раненым, на улицах городских, изливая души свои в лоно матерей своих.

13. Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa?

13. Voi sinä Jerusalemin tytär, keneen minä vertaan sinun, eli minkä kaltaisena minä sinun pidän? sinä neitsy Zionin tytär, mihinkä minä sinua vertaan, jolla minä sinua lohduttaisin? sillä sinun hävintös on suuri niinkuin meri, kuka taitaa sinua parantaa?

13. Ah sinä Jerusalemin tytär keneen minä wertautan sinun eli minä minä sinun pidän? sinä neidzy Zionin tytär mihingä minä sinua wertautan jolla minä sinua lohdutaisin? sillä sinun wahingos on suuri nijncuin meri cuca taita sinua paranda?

13 Ah sine Tyter Jerusalem/ Kelle mine wertautan sinua/ Eli mixi mine sinua pidhen? Sine Neitzy tyter Zion. Mille mine sinua wertautan/ Jolla mine sinua lohutaisin? Sille sinun Wahingos on swri ninquin iocu Meri/ cuca taita sinua parandha?( Ah sinä tytär Jerusalem/ Kelle minä wertautan sinua/ Eli miksi minä sinua pidän? Sinä neitsyt tytär Zion. Millä minä sinua wertautan/ Jolla minä sinua lohduttaisin? Sillä sinun wahinkosi on suuri niinkuin joku meri/ kuka taitaa sina parantaa?)

13 What shall I testify to you? What shall I liken to you, O daughter of Jerusalem? What shall I compare to you, that I may comfort you, O virgin daughter of Zion? For your breach is great like the sea; who can heal you?

13. What thing shall I take to witness for thee? what thing shall I liken to thee, O daughter of Jerusalem? what shall I equal to thee, that I may comfort thee, O virgin daughter of Zion? for thy breach is great like the sea: who can heal thee?

13. Ach du Tochter Jerusalem, wem soll ich dich vergleichen, und wofür soll ich dich rechnen? Du Jungfrau Tochter Zion, wem soll ich dich vergleichen, damit ich dich trösten möchte? Denn dein Schaden ist groß wie ein Meer; wer kann dich heilen?

13. ¿Qué testigo te traeré, o a quién te haré semejante, o! hija de Jerusalem? ¿A quién te compararé para consolarte, o! vírgen hija de Sión? porque grande es tu quebrantamiento como la mar: ¿quién te medicinará?

13 Что мне сказать тебе, с чем сравнить тебя, дщерь Иерусалима? чему уподобить тебя, чтобы утешить тебя, дева, дщерь Сиона? ибо рана твоя велика, как море; кто может исцелить тебя?

14. Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

14. Sinun prophetas ovat sinulle saarnanneet turhuutta ja hulluja näkyjä, ja ei sinun pahoja tekojas sinulle ilmoittaneet, jolla he olisivat sinun vankiutes estää taitaneet, vaan ovat sinulle saarnanneet turhia saarnoja, joilla he saarnasivat sinun ulos maastas.

14. Sinun Prophetas owat sinulle saarnannet turhutta ja hulluja näkyjä ja ei sinun pahoja tecojas sinulle ilmoittanet jolla he olisit sinun fangiudes estä tainnet waan owat sinulle saarnannet turhia saarnoja joilla he saarnasit sinun ulos maastas.

14 Sinun Prophetis ouat sinulle sarnanut irtat/ ia hullut Näghyt/ ia euet sinun Pahatecoas sinulle ilmoittanuet/ Jolla he olisit sinun fangiudhes estä taineet/ Waan ouat sinulle sarnanuet irtat sarnat/ iolla he sinun Maastas vlossarnasit. (Sinun prophetas owat sinulle saarnanneet irtaat/ ja hullut näyt/ ja eiwät sinun pahaa tekoasi sinulle ilmoittaneet/ Jolla he olisit sinun wankeutesi estää tainneet/ Waan owat sinulle saarnanneet irtaat saarnat/ jolla he sinun maastasi ulos saarnasit.)

14 Your prophets have seen false and foolish visions for you. And they have not uncovered your iniquity, to bring back your captivity, but have seen for you false oracles and causes of banishment.

14. Thy prophets have seen vain and foolish things for thee: and they have not discovered thine iniquity, to turn away thy captivity; but have seen for thee false burdens and causes of banishment.

14. Deine Propheten haben dir lose und törichte Gesichte gepredigt und dir deine Missetat nicht geoffenbart, damit sie dein Gefängnis abgewandt hätten, sondern haben dir gepredigt lose Predigt, damit sie dich zum Lande hinaus predigten.

14. Tus profetas te predicaron vanidad e insensatez, y no descubrieron tu pecado para estorbar tu cautiverio: predicáronte profecías vanas, y digresiones.

14 Пророки твои провещали тебе пустое и ложное и не раскрывали твоего беззакония, чтобы отвратить твое пленение, и изрекали тебе откровения ложные и приведшиетебя к изгнанию.

15. Sinulle paukuttavat kämmeniänsä kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä tytär Jerusalemille: Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?

15. Kaikki ohitsekäyväiset paukuttavat käsiänsä sinun tähtes, ja viheltelevät sinua, ja pudistelevat päätänsä Jerusalemin tyttären ylitse: tämäkö se kaupunki on, josta sanottiin: se on kaikkein jaloin, josta koko maakunta iloitsee?

15. Caicki ohidzekäywäiset paucuttawat käsiäns sinun tähtes ja wiheltelewät sinua ja pudistelewat päätäns Jerusalemin tyttärelle. Tämäkö se Caupungi on josta sanotan: se on cackein jaloin josta coco maacunda iloidze?

15 Caiki ohitzekeuueiset paucuttauat käsillens sinun ylitzes/ tissauat sinulle/ ia pudhisteleuat pätens sen Tytteren Jerusalemin ylitze. Temekö se Caupungi on/ iosta sanotan/ Ette se on caikein Jaloin/ iosta coco Makunda hendens iloitze? Kaikki ohitsekäywäiset paukuttawat käsillänsä sinun ylitsesi/ tissawat (wiheltäwät 1642) sinulle/ ja pudistelewat päätänsä tyttären Jerusalemin ylitse. Tämäkö se kaupunki on/ josta sanotaan/ että se on kaikkein jaloin/ josta koko maakunta häntänsä iloitsee?)

15 All who pass by clap their hands at you. They hiss and wag their head at the daughter of Jerusalem, saying, Is this the city that men called The perfection of beauty, The joy of the whole earth?

15. All that pass by clap their hands at thee; they hiss and wag their head at the daughter of Jerusalem, saying, Is this the city that men call The perfection of beauty, The joy of the whole earth?

15. Alle, die vorübergehen, klatschen mit den Händen, pfeifen dich an und schütteln den Kopf über die Tochter Jerusalem; Ist das die Stadt, von der man sagt, sie sei die allerschönste, der sich das ganze Land freut?

15. Todos los que pasaban por el camino, batieron las manos sobre tí: silbaron, y movieron sus cabezas sobre la hija de Jerusalem: ¿Es esta la ciudad que decían de perfecta hermosura, el gozo de toda la tierra?

15 Руками всплескивают о тебе все проходящие путем, свищут и качают головою своею о дщери Иерусалима, говоря: „это ли город, который называли совершенством красоты, радостью всей земли?"

16. Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet; se on meille tullut, olemme sen nähneet.

16. Kaikki vihollises ammottelevat suutansa sinua vastaan, viheltelevät sinua, ja kiristävät hampaitansa, ja sanovat: me olemme hänen hukuttaneet: tämä on se päivä, jota me halusimme, me olemme sen saaneet ja nähneet.

16. Caickein wiholliset ammottelewat suutans sinua wastan wilistäwät sinua ja kiristäwät hambaitans ja sanowat: me olemma hänen hucuttanet tämä on se päiwä jota me halaisim me saimme sen me olemma nijn cauwan elänet.

16 Caiki sinun Wiholises iruitteleuet suullans sinua wastan/ tissauat sinulle/ ia kiristeuet hambaitans/ ia sanouat/ Huy/ me olema hende hucuttanuet/ Tai on se peiue/ iota me halaisim/ Me sen saimme/ Me olema nin cauuan eleneet. (Kaikki sinun wihollisesi irwistelewät suullansa sinua wastaan/ tissaawat (wiheltäwät) sinulle/ ja kiristelewät hampaitansa/ ja sanowat/ me olemme häntä hukuttaneet/ Tämä on se päiwä/ jota me halaisimme/ Me sen saimme/ Me olemme niin kauan eläneet.)

16 All your enemies have opened their mouth wide against you. They hiss and gnash the teeth. They say, We have swallowed her up. Certainly this is the day that we looked for. We have found, we have seen it.

16. All thine enemies have opened their mouth against thee: they hiss and gnash the teeth: they say, We have swallowed her up: certainly this is the day that we looked for; we have found, we have seen it.

16. Alle deine Feinde sperren ihr Maul auf wider dich, pfeifen dich an, blecken die Zähne und sprechen: He! wir haben sie vertilgt; das ist der Tag, den wir begehrt haben; wir haben's erlangt, wir haben's erlebt.

16. Todos tus enemigos abrieron sobre tí su boca, y silbaron, y batieron los dientes, y dijeron: Traguemos: que cierto este es el día que esperábamos: hallámoslo, vímoslo.

16 Разинули на тебя пасть свою все враги твои, свищут и скрежещут зубами, говорят: „поглотили мы его, только этого дня и ждали мы, дождались, увидели!"

17. Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

17. Sen on Herra tehnyt, kuin hän oli ajatellut, hän on täyttänyt sanansa, jonka hän aikaa ennen käskenyt oli; hän on armottomasti hukuttanut, ja on ilahuttanut vihollisen sinusta, ja sinun vainollistes vallan korottanut.

17. Se HERra on tehnyt nijncuin hän oli ajatellut hän on täyttänyt sanans jonga hän aica ennen käskenyt oli hän on armottomat hucuttanut hän on ilauttanut wihollises sinust ja sinun wainollistes wallan corgottanut.

17 Se HERRA ombi tehnyt/ ninquin hen aiatellut oli/ Hen on teuttenyt henen Sanans/ ionga hen cauuan ennen keskenyt oli/ hen on laupiattomasti hucuttanut/ Hen on ilahuttanut Wiholises sinun ylitzes/ ia sinun Wainolistes wallan yleskorghottanut. (Se HERRA ompi tehnyt/ niinkuin hän ajatellut oli/ Hän on täyttänyt hänen sanansa/ jonka hän kauan ennen käskenyt oli/ hän on laupiattomasti hukuttanut/ Hän on ilahduttanut wihollisesi sinun ylitsesi/ ja sinun wainollisesi wallan ylöskorottanut.)

17 Jehovah has done what he purposed. He has fulfilled his word that he commanded in the days of long-ago. He has thrown down and has not pitied. And he has caused the enemy to rejoice over you. He has exalted the horn of your adversaries.

17. The LORD hath done that which he had devised; he hath fulfilled his word that he had commanded in the days of old: he hath thrown down, and hath not pitied: and he hath caused thine enemy to rejoice over thee, he hath set up the horn of thine adversaries.

17. Der HERR hat getan, was er vorhatte; er hat sein Wort erfüllt, das er längst zuvor geboten hat; er hat ohne Barmherzigkeit zerstört; er hat den Feind über dich erfreut und deiner Widersacher Horn erhöht.

17. Jehová hizo lo que determinó: cumplió su palabra que él había mandado desde tiempo antiguo: destruyó, y no perdonó, y alegró sobre tí al enemigo; y enalteció el cuerno de tus adversarios.

17 Совершил Господь, что определил, исполнил слово Свое, изреченное в древние дни, разорил без пощады и дал врагу порадоваться над тобою, вознес рог неприятелей твоих.

18. Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.

18. Heidän sydämensä huutaa Herran tykö: Voi sinä Zionin tyttären muuri! anna päivällä ja yöllä kyyneleet vuotaa niinkuin ojan, älä myös lakkaa, ei myös sinun silmämunas mahda lakata.

18. Heidän sydämens huuta HERran tygö. O sinä Zionin tyttären muuri anna päiwällä ja yöllä kyynelet wuota nijncuin ojan älä myös lacka älkön myös sinun silmäis munat.

18 Heiden sydhemens hwsi HERRAN tyge/ O sine Mwri sen Tytteren Zionin/ anna peiuelle ia ölle kynelet alaswota/ ninquin Oian/ Ele mös lacka/ eike leueitkö sinun Silmeis munat. (Heidän sydämensä huusi HERRAN tykö/ Oi sinä muuri sen tyttären Zionin/ anna päiwällä ja yöllä kyyneleet alaswuotaa/ niinkuin ojan/ Älä myös lakkaa/ älkää lewätkö sinun silmäisi munat.)

18 Their heart cried to the Lord. O wall of the daughter of Zion, let tears run down like a river day and night. Give yourself no respite. Do not let the apple of your eye cease.

18. Their heart cried unto the Lord, O wall of the daughter of Zion, let tears run down like a river day and night: give thyself no rest; let not the apple of thine eye cease.

18. Ihr Herz schrie zum HERRN. O du Mauer der Tochter Zion, laß Tag und Nacht Tränen herabfließen wie einen Bach; höre nicht auf, und dein Augapfel lasse nicht ab.

18. El corazón de ellos daba voces al Señor: O! muro de la hija de Sión, echa lágrimas como un arroyo día y noche: no descanses; ni cesen las niñas de tus ojos.

18 Сердце их вопиет к Господу: стена дщери Сиона! лей ручьем слезы день и ночь, не давай себе покоя, не спускай зениц очей твоих.

19. Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.

19. Nouse ja huuda yöllä, ensimäisessä vartiossa, vuodata sydämes niinkuin vettä Herran eteen, nosta kätes hänen puoleensa sinun piskuistes sieluin tähden, jotka nälästä nääntyneet ovat joka kadun päässä.

19. Nouse yöllä ja huuda wuodata sinun sydämes ensimäises walwos HERran eteen nijncuin wettä nosta kätes hänen puoleens sinun piscuistes sieluin tähden jotca näljästä näändynet owat jocaidzen catun nurkisa.

19 Ylesnouse ölle ia hwdha/ vloswodhata sinun Sydhemes Ensimeises waluos HERRAN eteen/ ninquin Wettä. Ylesnosta sinun kätes henen poleens/ sinun piskuraistes Sieluin teden/ iotca Nelghieste nändyneet ouat/ iocaitzen Catuin nurkissa. (Ylösnouse yöllä ja huuda/ uloswuodata sinun sydämesi ensimmäisessä walwossa HERRAN eteen/ niinkuin wettä. Ylösnosta sinun kätesi hänen puoleensa/ sinun piskuraistes sielun tähden/ jotka nälästä nääntyneet owat/ jokaisten katuin nurkissa.)

19 Arise, cry out in the night, at the beginning of the watches. Pour out your heart like water before the face of the Lord. Lift up your hands toward him for the life of your young sons, who faint for hunger at the head of every street.

19. Arise, cry out in the night: in the beginning of the watches pour out thine heart like water before the face of the Lord: lift up thy hands toward him for the life of thy young children, that faint for hunger in the top of every street.

19. Stehe des Nachts auf und schreie; schütte dein Herz aus in der ersten Wache gegen den HERRN wie Wasser; hebe deine Hände gegen ihn auf um der Seelen willen deiner jungen Kinder, die vor Hunger verschmachten vorn an allen Gassen!

19. Levántate, da voces en la noche, en el principio de las velas: derrama como agua tu corazón delante de la presencia del Señor: alza tus manos a él por la vida de tus pequeñitos que desfallecen de hambre en los principios de todas las calles.

19 Вставай, взывай ночью, при начале каждой стражи; изливай, как воду, сердце твое пред лицем Господа; простирай к Нему руки твои о душе детей твоих, издыхающих от голода на углах всех улиц.

20. Katso, Herra, ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata: pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset; pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman papit ja profeetat?

20. Herra näe ja katso sitä, jonka sinä niin turmellut olet; pitääkö siis vaimoin ruumiinsa hedelmän syömän, vähät lapset, jotka vielä käsillä kannetaan? pitääkö papit ja prophetat Herran Pyhässä niin tapetuksi tuleman?

20. HERra näe ja cadzo jongas nijn turmellut olet pitäkö myös waimotkin hänen ruumins hedelmät syömän ne nuorimmat lapsucaisetkin tuscalla waaxan pituet? pitäkö Prophetat ja Papit HERran Pyhäs nijn tapetuxi tuleman.

20 HERRA näe ia catzo sis/ iongas nin turmelut olet/ Pitekö mös waimotki heiden Rumins Hedelmet sömen/ nekin noorimmat Lapsucaiset/ tuskal waaxan pituet? Pitekö Prophetat ia Papit HERRAN Pyhydhes nin tapetuxi tuleman?( HERRA näe ja katso siis/ jonkas niin turmellut olet/ Pitääkö myös waimotkin heidän ruumiinsa hedelmät syömän/ nekin nuorimmat lapsukaiset/ tuskalla waaksan pituiset? Pitääkö prophetat ja papit HERRAN pyhyydessä niin tapetuksi tuleman?)

20 See, O Jehovah and behold to whom you have done thus! Shall the women eat their fruit, the sons who are dandled in the hands? Shall the priest and the prophet be slain in the sanctuary of the Lord?

20. Behold, O LORD, and consider to whom thou hast done this. Shall the women eat their fruit, and children of a span long? shall the priest and the prophet be slain in the sanctuary of the Lord?

20. HERR, schaue und siehe doch, wen du so verderbt hast! Sollen denn die Weiber ihres Leibes Frucht essen, die Kindlein, so man auf Händen trägt? Sollen denn Propheten und Priester in dem Heiligtum des HERRN erwürgt werden?

20. Mira, o! Jehová, y considera a quien has vendimiado así. ¿Comen las mujeres su fruto, los pequeñitos de sus crias? ¿Mátase en el santuario del Señor el sacerdote, y el profeta?

20 „Воззри, Господи, и посмотри: кому Ты сделал так, чтобы женщины ели плод свой, младенцев, вскормленных ими? чтобы убиваемы были в святилище Господнем священник и пророк?

21. Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.

21. Kaduilla maassa makasivat nuoret ja vanhat; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat miekan kautta langenneet; sinä olet tappanut vihapäivänäs, sinä olet armottomasti teurastanut.

21. Catuilla maasa olit nuoret ja wanhat minun neidzeni ja nuorucaiseni owat miecan cautta langennet sinä olet tappanut sinun wihapäiwänäs sinä olet armottomast teurastanut.

21 Macasit Cadhuilla maan päle/ piltit ia wanhat/ Minun Neitzydheni ia Nooricaiseni ouat Miecan cautta Langenuet/ Sine olet tappanut sinun wiha peiuenes/ sine olet laupiattomast teurastanut. (Makasit kaduilla maan päällä/ piltit ja wanhat/ Minun neitsyyteni ja nuorukaiseni owat miekan kautta langenneet/ Sinä olet tappanut sinun wihapäiwänäsi/ sinä olet laupeudettomasti teurastanut.)

21 The youth and the old man lie on the ground in the streets. My virgins and my young men have fallen by the sword. You have slain them in the day of your anger. You have slaughtered and not pitied.

21. The young and the old lie on the ground in the streets: my virgins and my young men are fallen by the sword; thou hast slain them in the day of thine anger; thou hast killed, and not pitied.

21. Es lagen in den Gassen auf der Erde Knaben und Alte; meine Jungfrauen und Jünglinge sind durchs Schwert gefallen. Du hast erwürgt am Tage deines Zorns; du hast ohne Barmherzigkeit geschlachtet.

21. Niños y viejos yacían por tierra por las calles: mis vírgenes y mis mancebos cayeron a cuchillo: mataste en el día de tu furor, degollaste, no perdonaste.

21 Дети и старцы лежат на земле по улицам; девы мои и юноши мои пали от меча; Ты убивал их в день гнева Твоего, заколал без пощады.

22. Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihan päivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti.

22. Sinä olet minun viholliseni ympäristöltä kutsunut kokoon niinkuin juhlapäiväksi, niin ettei kenkään Herran vihan päivänä ole päässyt eikä jäänyt; sillä jotka minä kasvatin ja ruokin, ne minun viholliseni on hukuttanut.

22. Sinä olet minun wiholliseni ymbäristöldä cudzunut nijncuin juhlapäiwänä nijn ettei kengän HERran wihan päiwänä ole pääsnyt eikä jäänyt: sillä jotca minä caswatin ja ruokein ne minun wihollisen on mestannut.

22 Sine olet ymberilde minun Wiholiseni cutzunut/ nin quin Juhla peiuelle/ nin ettei kengen HERRAN wiha peiuene ole poispäsznyt ia ylitzeienyt. Sille iotca mine ylescasuatin ia ylesrookin/ nijte minun Wiholisen on mestanut. (Sinä olet ympäriltä minun wiholliseni kutsunut/ niinkuin juhlapäiwälle/ niin ettei kenkään HERRAN wihapäiwänä ole poispäässyt ja ylitse jäänyt. Sillä jotka minä ylöskaswatin ja ylösruokin/ niitä minun wiholliseni on mestannut.)

22 You have called, as in the day of a solemn assembly, my terrors on every side. And there was none who escaped or remained in the day of Jehovah's anger. My enemy has consumed those whom I have dandled and brought up.

22. Thou hast called as in a solemn day my terrors round about, so that in the day of the LORD'S anger none escaped nor remained: those that I have swaddled and brought up hath mine enemy consumed.

22. Du hast meine Feinde umher gerufen wie auf einen Feiertag, daß niemand am Tage des Zorns des HERRN entronnen oder übriggeblieben ist. Die ich auf den Händen getragen und erzogen habe, die hat der Feind umgebracht.

22. Llamaste, como a día de solemnidad, mis temores de al derredor: ni hubo en el día del furor de Jehová quien escapase, ni quedase vivo: los que crié y mantuve, mi enemigo los acabó.

22 Ты созвал отовсюду, как на праздник, ужасы мои, и в день гневаГосподня никто не спасся, никто не уцелел; тех, которые были мною вскормлены и вырощены, враг мой истребил".