1 luku

1. Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi.

1. Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.

1. CUinga se Caupungi nijn autiana on joca täynäns Canssa oli? Hän on nijncuin leski. Joca ylimmäinen oli pacanain seas ja wallan päällä oli maacunnisa sen täyty nyt weron alaisna olla.

1. QUinga se Caupungi nin autiona maca/ ioca teunens Cassasta oli? Hen on ninquin iocu Leski. Joca kempi oli Pacanain seas/ ia wallan pälä oli Makunnisa/ sen teuty nyt weronalaiszna olla. (Kuinka se kaupunki niin autiona makaa/ joka täynnänsä kansasta oli? Hän on niinkuin joku leski. Joka kempi oli pakanain seassa/ ja wallan päällä oli maakunnissa/ sen täytyy nyt weronalaisena olla.)

1 How the city sits solitary, that was full of people! She has become as a widow, who was great among the nations! She who was a princess among the provinces has become forced-labor!

1. How doth the city sit solitary, that was full of people! how is she become as a widow! she that was great among the nations, and princess among the provinces, how is she become tributary!

1. Wie liegt die Stadt so wüst, die voll Volks war! Sie ist wie eine Witwe, die Fürstin unter den Heiden; und die eine Königin in den Ländern war, muß nun dienen.

1. ¡CÓMO está asentada sola la ciudad ántes populosa! la grande entre las naciones es vuelta como viuda: la señora de provincias es hecha tributaria.

1 Как одиноко сидит город, некогда многолюдный! он стал, как вдова; великий между народами, князь над областями сделался данником.

2. Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.

2. Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.

2. Yli yötä hän itke nijn että kyynelet poskilda wuotawat ei hänen ystäwistäns kengän händä lohduta. Waan caicki hänen lähimmäisens cadzowat hänen ylön ja owat hänen wihollisexens tullet.

2. Yli öte hen idke/ nin ette kynelet poskilda wotauat/ Eikengen henen Ysteueins seas ole/ ioca hende lohutta. Waan caiki henen Leehimeisens/ ylencatzouat hende/ ia ouat henen wiholisexens tulluet. (Yli yötä hän itkee/ niin että kyyneleet poskilta wuotawat/ Eikenkään hänen ystäwäinsä seassa ole/ joka häntä lohduttaa. Waan kaikki hänen lähimmäisensä/ ylenkatsowat häntä/ ja owat hänen wiholliseksensa tulleet.)

2 She weeps bitterly in the night and her tears are on her cheeks. Among all her loved ones she has none to comfort her. All her friends have dealt treacherously with her, they have become her enemies.

2. She weepeth sore in the night, and her tears are on her cheeks: among all her lovers she hath none to comfort her: all her friends have dealt treacherously with her, they are become her enemies.

2. Sie weint des Nachts, daß ihr die Tränen über die Wangen laufen; es ist niemand unter allen ihren Freunden, der sie tröstet; alle ihre Nächsten sind ihr untreu und ihre Feinde geworden.

2. Llorando llorará en la noche, y sus lágrimas en sus mejillas: no tiene quien la consuele de todos sus amadores: todos sus amigos le faltaron, volviéronsele enemigos.

2 Горько плачет он ночью, и слезы его на ланитах его. Нет у него утешителя из всех, любивших его; все друзья его изменили ему, сделались врагами ему.

3. Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.

3. Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.

3. Juda on fangittu radollisudes ja rascas orjudes hän asu pacanain seas ja ei löydä lepo caicki hänen wihollisens pahasti menewät hänen cansans.

3. Juda on fangittu Radholisudhes ia raskaas oriudhes/ Hen asu Pacanain seas/ ia ei ycten lepo leude/ Caiki henen Wiholisens pahasti meneuet henen cansans. (Juda on wangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa/ Hän asuu pakanain seassa/ ja ei yhtään lepoa löydä/ Kaikki hänen wihollisensa pahasti menewät hänen kanssansa.)

3 Judah has gone into captivity because of affliction. And because of great servitude she dwells among the nations. She finds no rest. All her persecutors overtook her in the distress.

3. Judah is gone into captivity because of affliction, and because of great servitude: she dwelleth among the heathen, she findeth no rest: all her persecutors overtook her between the straits.

3. Juda ist gefangen in Elend und schwerem Dienst; sie wohnt unter den Heiden und findet keine Ruhe; alle ihre Verfolger halten sie übel.

3. Judá pasó en cautividad a causa de la aflicción, y de la grandeza de servidumbre: ella moró entre las gentes, y no halló descanso: todos sus perseguidores la alcanzaron entre estrechuras.

3 Иуда переселился по причине бедствия и тяжкого рабства, поселилсясреди язычников, и не нашел покоя; все, преследовавшие его, настигли его в тесных местах.

4. Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.

4. Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.

4. Zionin tiet owat autiat ettei kengän juhlille tule caicki hänen porttins owat autiana hänen Pappins huocawat ja hänen neidzens surkiast cadzowat ja hän idze on murheisans.

4. Ne Tiet Zionin pein autiat ouat/ ettei kengen Juhlille tule/ Caiki henen Portins autiona seisouat/ henen Papins hoocauat/ ia henen Neitzydhens surkiasti vloscatzouat/ ia itze hen on murheissans. (Ne tiet Sionin päin autiat owat/ ettei kenkään juhlille tule/ Kaikki hänen porttinsa autiona seisowat/ hänen pappinsa huokaawat/ ja hänen neitsyensä surkiasti uloskatsowat/ ja itse hän on murheissansa.)

4 The ways of Zion mourn, because none come to the solemn assembly. All her gates are desolate. Her priests sigh. Her virgins are afflicted and she herself is in bitterness.

4. The ways of Zion do mourn, because none come to the solemn feasts: all her gates are desolate: her priests sigh, her virgins are afflicted, and she is in bitterness.

4. Die Straßen gen Zion liegen wüst; weil niemand auf ein Fest kommt; alle ihre Tore stehen öde, ihre Priester seufzen; ihre Jungfrauen sehen jämmerlich, und sie ist betrübt.

4. Las calzadas de Sión tienen luto, porque no hay quien venga a las solemnidades: todas sus puertas son asoladas: sus sacerdotes gimen, sus vírgenes afligidas, y ella tiene amargura.

4 Пути Сиона сетуют, потому что нет идущих на праздник; все ворота его опустели; священники его вздыхают, девицы его печальны, горько иему самому.

5. Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.

5. Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.

5. Hänen wihollisens woitti hänen wihollisillens käy hywäst sillä HERra on hänen surkiudella täyttänyt hänen pahain tecoins paljouden tähden ja hänen lapsens owat fangina mennet pois wihollisten edellä.

5. Henen Wiholisens sait ylikädhen/ Henen Wiholisillens hyuesti keupi/ Sille HERRA on henen surkiudhesta teuttenyt/ henen pahatecoins palioudhen teden/ Ja hene' Lapsens ouat Fangiudhes poisaietut Wiholistein eteen. (Hänen wihollisensa sait ylikäden/ Hänen wihollisillensa hywästi käypi/ Sillä HERRA on hänen surkeudesta täyttänyt/ hänen pahatekoinsa paljouden tähden/ Ja hänen lapsensa owat wankiudessa poisajetut wihollisten eteen.)

5 Her adversaries have become the head. Her enemies prosper. For Jehovah has afflicted her for the multitude of her transgressions. Her young sons have gone into captivity before the adversary.

5. Her adversaries are the chief, her enemies prosper; for the LORD hath afflicted her for the multitude of her transgressions: her children are gone into captivity before the enemy.

5. Ihre Widersacher schweben empor, ihren Feinden geht's wohl; denn der HERR hat sie voll Jammers gemacht um ihrer großen Sünden willen, und ihre Kinder sind gefangen vor dem Feinde hin gezogen.

5. Sus enemigos son hechos cabeza, sus aborrecedores fueron prosperados; porque Jehová la afligió por la multitud de sus rebeliones: sus niños fueron en cautividad delante del enemigo.

5 Враги его стали во главе, неприятели его благоденствуют, потому что Господь наслал на него горе за множество беззаконий его; дети его пошли в плен впереди врага.

6. Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä.

6. Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.

6. Ja caicki caunistus on Zionin tyttärildä lähtenyt pois hänen päämiehens owat nijncuin ne jäärät jotca ei laiduinda löydä ja woimatoinna käywät edes waatian eteen.

6. Ja caiki Caunistos on Zionin Tytterilde poislectenyt/ Henen Pämiehens ouat ninquin ne Jääret iotca ei ycten Laituma leude ia woimattomat edeskeuuet Waatian eteen. (Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä poislähtenyt/ Hänen päämiehensä owat niinkuin ne jäärät jotka ei yhtään laitumia löydä ja woimattomat edeskäywät waatijan eteen.)

6 And from the daughter of Zion all her majesty is departed. Her rulers have become like male-deers that find no pasture. And they have gone without strength before the pursuer.

6. And from the daughter of Zion all her beauty is departed: her princes are become like harts that find no pasture, and they are gone without strength before the pursuer.

6. Es ist von der Tochter Zion aller Schmuck dahin. Ihre Fürsten sind wie die Widder, die keine Weide finden und matt vor dem Treiber her gehen.

6. Fuése de la hija de Sión toda su hermosura: sus príncipes fueron como ciervos que no hallaron pasto; y anduvieron sin fortaleza delante del perseguidor.

6 И отошло от дщери Сиона все ее великолепие; князья ее – как олени, не находящие пажити; обессиленные они пошли вперед погонщика.

7. Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat sen turmiota.

7. Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.

7. Jerusalem muista tällä ajalla cuinga radollinen ja hyljätty hän on ja cuinga paljo hän wanhast hywä pitänyt on että caicki hänen Canssans wihollisen alla on ja ei kengän heitä auta hänen wihollisens näkewät heidän ilons hänes/ja naurawt hänen lepons.

7. Jerusalem muistapi telle aialla/ quinga Radholinen ia ylenannettu hen on/ Ja quinga palio Hyue/ hen wanhast pitenyt on/ ette caiki henen Canssans alasmaka viholisen edes/ ia eikengen heite auta/ Henen wiholisens näkeuet heiden Lustins henen pälens/ ia naurauat henen Sabbathins Lepo. (Jerusalem muistaapi tällä ajalla/ kuinka raadollinen ja ylenannettu hän on/ Ja kuinka paljon hywää/ jän wanhasta pitänyt on/ että kaikki hänen kansansa alasmakaa wihollisen edessä/ ja eikenkään heitä auta/ Hänen wihollisensa näkewät heidän lystinsä hänen päällänsä/ ja naurawat hänen Sabbathinsa lepoa.)

7 Jerusalem remembers in the days of her affliction and of her miseries all her pleasant things that were from the days of long-ago. When her people fell into the hand of the adversary and none helped her, the adversaries saw her; they mocked at her desolations.

7. Jerusalem remembered in the days of her affliction and of her miseries all her pleasant things that she had in the days of old, when her people fell into the hand of the enemy, and none did help her: the adversaries saw her, and did mock at her sabbaths.

7. Jerusalem denkt in dieser Zeit, wie elend und verlassen sie ist und wie viel Gutes sie von alters her gehabt hat, weil all ihr Volk darniederliegt unter dem Feinde und ihr niemand hilft; ihre Feinde sehen ihre Lust an ihr und spotten ihrer Sabbate.

7. Jerusalem, cuando su pueblo cayó en la mano del enemigo, y no hubo quien le ayudase, entónces se acordó de los dias de su aflicción, y de sus rebeliones, y de todas sus cosas deseables que tuvo desde los tiempos antiguos: miráronla los enemigos, y escarnecieron de sus sábados.

7 Вспомнил Иерусалим, во дни бедствия своего и страданий своих, о всех драгоценностяхсвоих, какие были у него в прежние дни, тогда как народ его пал от руки врага, и никто не помогает ему; неприятели смотрят на него и смеются над его субботами.

8. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.

8. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.

8. Jerusalem on syndiä tehnyt sentähden täyty hänen olla nijncuin saastainen waimo caicki jotca händä cunnioitit cadzowat hänen ylön että he hänen häpiäns näkewät mutta hän huoca ja lange maahan.

8. Jerusalem on synditehnyt/ Senteden henen teuty olla/ ninquin iocu saastainen Waimo/ Caiki iotca hende cunnioitit/ ylencatzouat nyt henen/ ette he henen häpiens näkeuet/ Mutta hen hoocapi/ ia mahan langepi. (Jerusalem on syntiä tehnyt/ Sentähden hänen täytyy olla/ niinkuin joku saastainen waimo/ Kaikki jotka häntä kunnioitit/ ylenkatsowat nyt hänen/ että hänen häpeänsä näkewät/ Mutta hän huokaapi/ ja maahan lankeaapi.)

8 Jerusalem has grievously sinned, therefore she has become as an unclean thing. All who honored her despise her, because they have seen her nakedness. Yes, she sighs and turns backward.

8. Jerusalem hath grievously sinned; therefore she is removed: all that honoured her despise her, because they have seen her nakedness: yea, she sigheth, and turneth backward.

8. Jerusalem hat sich versündigt; darum muß sie sein wie ein unrein Weib. Alle die sie ehrten, verschmähen sie jetzt, weil sie ihre Blöße sehen; sie aber seufzt und hat sich abgewendet.

8. Pecado pecó Jerusalem, por lo cual ella ha sido removida: todos los que ántes la honraban, la menospreciaron, porque vieron su vergüenza: ella también suspira, y es vuelta atrás.

8 Тяжко согрешил Иерусалим, за то и сделался отвратительным; все,прославлявшие его, смотрят на него с презрением, потому что увидели наготу его; и сам он вздыхает и отворачивается назад.

9. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee.

9. Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.

9. Hänen saastaisudens tarttu kijnni hänen liepesens ei hän olis luullut että hänelle näin pidäis wijmein käymän hän on tosin ylön hirmuisesta cukistettu maahan ja ei kengän sijttekän ole joca händä lohdutta HERra cadzo minun radollisuttani sillä wihollinen suurest kersca.

9. Henen Törkyns kijnitarttu henen liepesens/ Eipe hen olisi lwlut/ ette henelle nein pidheis wimein keumen/ hen on tosin ylenhirmulisesta mahancukistettu/ ia eikengen sitteken ole/ ioca hende lohutta/ Ah HERRA/ catzo minun Radholisudheni päle/ Sille Wiholinen sangen pramapi. (Hänen törkynsä kiinni tarttuu hänen liepeeseensä/ Eipä hän olisi luullut/ että hänelle näin pitäisi wiimein käymän/ hän on tosin ylen hirmullisesti maahan kukistettu/ ja eikenkään sittenkään ole/ joka häntä lohduttaa/ Ah HERRA/ katso minun raadollisuuteni päälle/ Sillä wihollinen sangen pramaapi)

9 Her filthiness was in her skirts. She did not think of her latter end. Therefore she has come down astonishingly. She has no comforter. Behold, O Jehovah, my affliction, for the enemy has magnified himself.

9. Her filthiness is in her skirts; she remembereth not her last end; therefore she came down wonderfully: she had no comforter. O LORD, behold my affliction: for the enemy hath magnified himself.

9. Ihr Unflat klebt an ihrem Saum; sie hätte nicht gemeint, daß es ihr zuletzt so gehen würde. Sie ist ja zu greulich heruntergestoßen und hat dazu niemand, der sie tröstet. Ach HERR, siehe an mein Elend; denn der Feind prangt sehr!

9. Sus inmundicias trajo en sus faldas, no se acordó de su postrimería: por tanto ella ha descendido maravillosamente, no tiene consolador. Mira, o! Jehová, mi aflicción, porque el enemigo se ha engrandecido.

9 На подоле у него была нечистота, но он не помышлял о будущности своей, и поэтому необыкновенно унизился, и нет у него утешителя. „Воззри, Господи, на бедствие мое, ибо враг возвеличился!"

10. Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.

10. Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.

10. Wihollinen on pannut kätens caickein hänen callisten caluins päälle sillä hänen täyty cadzo pääldä että pacanat hänen pyhyteens käwit joista sinä kieldänyt olet ettei heidän pitänyt sinun seuracundaas tuleman.

10. Se Wiholinen on Kätens caiken henen Clenodiains päle pannut/ Sille henen teuty päldecatzo/ ette Pacanat henen Pyhydhens siselkeuit/ Joista sine kieldenyt olet/ ettei heiden pitenyt sinun Seurakundas tuleman. (Se wihollinen on kätensä kaiken hänen klenodiainsa (kalliitten kaluinsa) päälle pannut/ Sillä hänen täytyy päälle katsoa/ että pakanat hänen pyhyytensä sisälle käwit/ Joista sinä kieltänyt olet/ ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaasi tuleman.)

10 The adversary has spread out his hand upon all her pleasant things. For she has seen that the nations have entered into her sanctuary, concerning whom you commanded that they should not enter into your assembly.

10. The adversary hath spread out his hand upon all her pleasant things: for she hath seen that the heathen entered into her sanctuary, whom thou didst command that they should not enter into thy congregation.

10. Der Feind hat seine Hand an alle ihre Kleinode gelegt; denn sie mußte zusehen, daß die Heiden in ihr Heiligtum gingen, von denen du geboten hast, sie sollen nicht in die Gemeinde kommen.

10. Extendió su mano el enemigo a todas sus cosas preciosas; y ella vió a las gentes entrar en su santuario, de las cuales mandaste que no entrasen en tu congregación.

10 Враг простер руку свою на все самое драгоценное его; он видит, как язычники входят во святилище его, о котором Ты заповедал, чтобы они не вступали в собрание Твое.

11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

11. Kaikki hänen kansansa huokaavat, leipää kerjäten; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta, että he sielunsa virvoittaisivat. Herra, katso siis ja näe, kuinka minä olen halvaksi tullut.

11. Caicki hänen Canssans huocawat leipä keriäten he annoit parhat cappalens ruast että he sieluns wirgotaisit HERra cadzo sijs ja näe cuinga minä olen halwaxi tullut.

11. Caiki henen Canssans hoocauat leipe keriädhen/ He vlosannoit Clenodians Roan edest/ ette he Sieluns wirgotaisit/ Ah HERRA/ catzos sis/ ia näe/ quinga mine olen haluaxi tullut. (Kaikki hänen kansansa huokaawat leipää kerjäten/ He ulosannoit klenodiansa (kalliit kalut) ruoan edestä/ että he sielunsa wirwottaisit/ Ah HERRA/ katsos siis/ ja näe/ kuinka minä olen halwaksi tullut.)

11 All her people sigh. They seek bread. They have given their pleasant things for food to refresh the soul. See, O Jehovah, and behold, for I have become vile.

11. All her people sigh, they seek bread; they have given their pleasant things for meat to relieve the soul: see, O LORD, and consider; for I am become vile.

11. All ihr Volk seufzt und geht nach Brot; sie geben ihre Kleinode um Speise, daß sie die Seele laben. Ach HERR sieh doch und schaue, wie schnöde ich geworden bin!

11. Todo su pueblo buscó su pan suspirando, dieron por la comida todas sus cosas preciosas para refocilar el alma. Mira, o! Jehová, y ve, que soy tornada vil.

11 Весь народ его вздыхает, ища хлеба, отдает драгоценности свои за пищу, чтобы подкрепить душу. „Воззри, Господи, ипосмотри, как я унижен!"

12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?

12. Eikö tämä teihin koske, kaikki jotka tästä käytte ohitse, katsokaat siis ja nähkäät, jos joku kipu on niinkuin minun kipuni, joka minua niin syö; sillä Herra täytti minun surulla hirmuisen vihansa päivänä.

12. Teille caikille minä sanon jotca tästä käytte ohidze cadzocat sijs ja nähkät jos jocu kipu on nijncuin minun kipun joca minua nijn syö sillä HERra täytti minun surulla hänen hirmuisen wihans päiwänä.

12. Teille mine sanon caikille/ iotca teste edeskeutte/ Catzocat sis ia nächket/ ios iocu Kipu onopi/ ninquin minun Kipun/ ioca minun nin yles söpi/ Sille HERRA teutti minua surulla/ henen hirmulisen wihans peiuenä. (Teille minä sanon kaikille/ jotka tästä edeskäytte/ Katsokaat siis ja nähkäät/ jos joku kipu onpi/ niinkuin minun kipuni/ joka minun niin ylössyöpi/ Sillä HERRA täytti minua surulla/ hänen hirmullisen wihansa päiwänä.)

12 Is it nothing to you*, all you* who pass by? Behold and see if there is any sorrow like my sorrow, which is brought upon me, with which Jehovah has afflicted in the day of his fierce anger.

12. Is it nothing to you, all ye that pass by? behold, and see if there be any sorrow like unto my sorrow, which is done unto me, wherewith the LORD hath afflicted me in the day of his fierce anger.

12. Euch sage ich allen, die ihr vorübergeht; Schauet doch und sehet, ob irgend ein Schmerz sei wie mein Schmerz, der mich getroffen hat; denn der HERR hat mich voll Jammers gemacht am Tage seines grimmigen Zorns.

12. No os sea molesto todos los que pasáis por el camino, mirád, y véd, si hay dolor como mi dolor, que me ha venido; porque Jehová me ha angustiado en el día de la ira de su furor.

12 Да не будет этого с вами, все проходящие путем! взгляните и посмотрите, есть ли болезнь, как моя болезнь, какая постигла меня, какую наслал на меня Господь в день пламенного гнева Своего?

13. Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.

13. Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini, ja antoi sen voimallisen olla niissä; minun jalkani eteen viritti hän verkon, ja sysäsi minun takaperin: hän on tehnyt minun autioksi, että minun ylipäivää täytyy murehtia.

13. Corkeudesta hän lähetti tulen minun luihini ja andoi sen woimallisen olla nijsä minun jalcani eteen wiritti hän wercon ja sysäis minun tacaperin hän on tehnyt minun autiaxi että minun yli päiwä täyty murehtia.

13. Corkiudhesta hen lehetti Tulen minun Luihini siselle/ ia annoi sen hartaan olla nijsse/ Minun Jalcani eteen hen wercon wiritti/ ia minun tacaperin syseisi/ Hen on tehnyt minun Autioxi/ ette minun ylipeiue teuty murectia. (Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini sisälle/ ja antoi sen hartaan olla niissä/ Minun jalkani eteen hän werkon wiritti/ ja minun takaperin sysäsi/ Hän on tehnyt minun autioksi/ että minun ylipäiwää täytyy murehtia.)

13 From on high he has sent fire into my bones and it prevails against them. He has spread a net for my feet. He has turned me back. He has made me desolate and faint all the day.

13. From above hath he sent fire into my bones, and it prevaileth against them: he hath spread a net for my feet, he hath turned me back: he hath made me desolate and faint all the day.

13. Er hat ein Feuer aus der Höhe in meine Gebeine gesandt und es lassen walten. Er hat meinen Füßen ein Netz gestellt und mich zurückgeprellt; er hat mich zur Wüste gemacht, daß ich täglich trauern muß.

13. Desde lo alto envió fuego en mis huesos, el cual se enseñoreó: extendió red a mis piés, tornóme atrás, púsome asolada, y entristecida todo el día.

13 Свыше послал Он огонь в кости мои, и он овладел ими; раскинул сеть для ног моих, опрокинул меня, сделал меня бедным итомящимся всякий день.

14. Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herra antoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa.

14. Minun syntini ijes on sidottu, ne ovat väätyt hänen kädessänsä, ja astuneet minun kaulani päälle; hän on minun voimani heikoksi tehnyt; Herra on antanut minua niiden käsiin, joista en minä voi nousta ylös.

14. Minun rascat syndini owat herännet hänen rangaistuxens cautta ja ynnä caicki tullet minun caulani päälle nijn että caicki minun wäken minus hucku nijn HERra on minulle tehnyt etten minä woi sillen nosta ylös.

14. Minun raskat syndini ouat henen Rangastoxens cautta ylesherenyet/ ia ynne caiki minun Caulani päle tulluet/ nin ette caiki minun wäkeni minus huckupi/ Nin HERRA on minun cansani mennyt/ ettei mine woi sillen ylesnosta. (Minun raskaat syntini owat hänen rangaistuksensa kautta ylösherännyt/ ja ynnä kaikki minun kaulani päälle tulleet/ niin että kaikki minun wäkeni minussa hukkuupi/ Niin HERRA on minun kanssani mennyt/ ettei minä woi silleen ylösnostaa.)

14 The yoke of my transgressions is bound by his hand. They are knit together. They have come up upon my neck. He has made my strength to fail. The Lord has delivered me into their hands, against whom I am not able to stand.

14. The yoke of my transgressions is bound by his hand: they are wreathed, and come up upon my neck: he hath made my strength to fall, the Lord hath delivered me into their hands, from whom I am not able to rise up.

14. Meine schweren Sünden sind durch seine Strafe erwacht und in Haufen mir auf den Hals gekommen, daß mir alle meine Kraft vergeht. Der HERR hat mich also zugerichtet, daß ich nicht aufkommen kann.

14. El yugo de mis rebeliones está ligado en su mano, entretejidas han subido sobre mi cerviz: ha hecho caer mis fuerzas: háme entregado el Señor en manos de donde no podré levantarme.

14 Ярмо беззаконий моих связано в руке Его; они сплетены и поднялись на шею мою; Он ослабил силы мои. Господь отдал меня в руки, из которыхне могу подняться.

15. Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli; hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.

15. Herra on tallannut kaikki minun väkeväni alas, jotka minulla olivat, hän on antanut minusta kokouksen kuuluttaa, minun nuoria miehiäni kadottamaan; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle, Juudan tyttärelle.

15. HERra on tallannut caicki wäkewät alas cuin minulla olit hän on andanut minusta juhlan cuulutta minun nuoria miehiäni cadottaman HERra andoi neidzen Judan tyttären wijnacuopas polke.

15. HERRA ombi alastallanut caiki ne Wäkeuet/ quin minulla olit/ hen on andanut minun ylitzeni ydhen Juhlan vloscwlutta/ minun Nooria Miehieni cadhottaman/ HERRA annoi sen Neitzyen/ Tytteren Judan/ ydhen Persyn polkia. (Herra ompi alas tallannut kaikki ne wäkewät/ kuin minulla olit/ hän on antanut minun ylitseni yhden juhlan uloskuuluttaa/ minun nuoria miehiä kadottaman/ HERRA antoi sen neitsyen/ tyttären Judan/ yhden persyn polkea.)

15 The Lord has tossed-aside all my mighty men in the midst of me. He has called a solemn assembly against me to crush my young men. The Lord has trodden the virgin daughter of Judah as in a winepress.

15. The Lord hath trodden under foot all my mighty men in the midst of me: he hath called an assembly against me to crush my young men: the Lord hath trodden the virgin, the daughter of Judah, as in a winepress.

15. Der HERR hat zertreten alle meine Starken, die ich hatte; er hat über mich ein Fest ausrufen lassen, meine junge Mannschaft zu verderben. Der HERR hat der Jungfrau Tochter Juda die Kelter getreten.

15. El Señor ha hollado todos mis fuertes en medio de mí: llamó contra mí compañía para quebrantar mis mancebos: lagar ha pisado el Señor a la vírgen hija de Judá.

15 Всех сильных моих Господь низложил среди меня, созвал против меня собрание, чтобы истребить юношей моих; как в точиле, истоптал Господь деву, дочь Иуды.

16. Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.

16. Sentähden minä niin itken, ja molemmat minun silmäni vettä vuotavat, että lohduttaja, joka minun sieluani pitäis virvoittaman, on minusta kaukana; minun lapseni ovat pois, sillä vihollinen on voittanut.

16. Sentähden minä nijn itken ja molemmat minun silmäni wettä wuotawat että lohduttaja joca minun sieluani pidäis wirgottaman on minusta caucana minun lapseni owat pois sillä wihollinen on woittanut.

16. Senteden mine nin idken/ ia molemat minun Silmeni wette wotauat/ Sille ette se Lohuttaia/ ioca minun sieluni pidheis wirgottaman/ caucana minusta ombi/ Minun Lapseni ouat pois/ Sille se Wiholinen on ylikädhen saanut. (Sentähden minä niin itken/ ja molemmat minun silmäni wettä wuotawat/ Sillä että se lohduttaja/ joka minun sieluni pitäis wirkoittaman/ kaukana minusta ompi/ Minun lapseni owat pois/ Sillä se wihollinen on ylikäden saanut.)

16 For these things I weep. My eye, my eye runs down with water, because the comforter who should refresh my soul is far from me. My sons are desolate, because the enemy has prevailed.

16. For these things I weep; mine eye, mine eye runneth down with water, because the comforter that should relieve my soul is far from me: my children are desolate, because the enemy prevailed.

16. Darum weine ich so, und meine beiden Augen fließen mit Wasser, daß der Tröster, der meine Seele sollte erquicken, fern von mir ist. Meine Kinder sind dahin; denn der Feind hat die Oberhand gekriegt.

16. Por esta causa yo lloro: mis ojos, mis ojos fluyen aguas; porque se alejó de mí consolador que dé reposo a mi alma: mis hijos son destruidos, porque el enemigo prevaleció.

16 Об этом плачу я; око мое, око мое изливает воды, ибо далеко от меня утешитель, который оживил бы душу мою; дети мои разорены, потому чтовраг превозмог.

17. Siion levittää käsiänsä: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostattanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta; Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellänsä.

17. Zion ojentaa kätensä, vaan ei kenkään ole joka häntä lohduttaa; Herra on käskenyt Jakobista, että ne, jotka hänen ympärillänsä ovat, hänen vihollisensa olisivat; sillä Jerusalem pitää heidän seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman.

17. Cuin Zion kätens ojenda nijn ei kengän ole joca händä lohdutta HERra on käskenyt Jacobist että ne jotca hänen ymbärilläns owat hänen wihollisens olisit sillä Jerusalem pitä heidän seasans nijncuin saastainen waimo oleman.

17. Quin Zion kätens vlosoienda/ nin eikengen ole ioca hende lohutta/ Sille HERRA on ymberi Jacobin/ henen Wiholisillens keskenyt/ ette Jerusalem pite heiden seasans/ ninquin iocu Sastainen Waimo oleman. (Kuin Zion kätensä ulosojentaa/ niin eikenkään ole joka häntä lohduttaa/ Sillä HERRA on ympäri Jakobin/ hänen wihollisensa käskenyt/ että Jerusalem pitää heidän seassansa/ niinkuin joku saastainen waimo oleman.)

17 Zion spreads forth her hands. There is none to comfort her. Jehovah has commanded concerning Jacob, that those who are all around him should be his adversaries. Jerusalem is among them as an unclean thing.

17. Zion spreadeth forth her hands, and there is none to comfort her: the LORD hath commanded concerning Jacob, that his adversaries should be round about him: Jerusalem is as a menstruous woman among them.

17. Zion streckt ihre Hände aus, und ist doch niemand, der sie tröste; denn der HERR hat rings um Jakob her seinen Feinden geboten, daß Jerusalem muß zwischen ihnen sein wie ein unrein Weib.

17. Sión extendió sus manos, no tiene consolador: Jehová dió mandamiento contra Jacob, que sus enemigos le cercasen: Jerusalem fué en abominación entre ellos.

17 Сион простирает руки свои, но утешителя нет ему. Господь дал повеление о Иакове врагам его окружить его; Иерусалим сделался мерзостью среди них.

18. Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet.

18. Herra on vanhurskas; sillä minä olen hänen suullensa tottelematoin ollut. Kuulkaat, kaikki kansat, ja katsokaat minun kipuani; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet.

18. Wanhurscas on HERra: sillä minä olen hänen suullens tottelematoin ollut cuulcat caicki Canssat ja cadzocat minun kipuani minun neidzeni ja nuorucaiseni owat fangiuteen mennet.

18. Wanhurskas ombi HERRA/ Sille mine olen henen suullens tottelematoin ollut. Cwlcat caiki Canssat ia catzocat minun Kipuani/ Minun Neitzyeni ia Nooricaiseni ouat Fangiuteen mennyet. (Wanhurskas ompi HERRA/ Sillä minä olen hänen suullansa tottelematoin ollut. Kuulkaat kaikki kansat ja katsokaat minun kipuani/ Minun neitsyeni ja nuorukaiseni owat wankeuteen menneet.)

18 Jehovah is righteous, for I have rebelled against his commandment. Hear, I beseech you*, all you* peoples and behold my sorrow. My virgins and my young men have gone into captivity.

18. The LORD is righteous; for I have rebelled against his commandment: hear, I pray you, all people, and behold my sorrow: my virgins and my young men are gone into captivity.

18. Der HERR ist gerecht; denn ich bin seinem Munde ungehorsam gewesen. Höret, alle Völker, schauet meinen Schmerz! Meine Jungfrauen und Jünglinge sind ins Gefängnis gegangen.

18. Jehová es justo, que yo contra su boca rebelé. Oid ahora todos los pueblos, y ved mi dolor: mis vírgenes y mis mancebos fueron en cautividad.

18 Праведен Господь, ибо я непокорен был слову Его.Послушайте, все народы, и взгляните на болезнь мою: девы мои и юноши мои пошли в плен.

19. Minä kutsuin rakastajiani: ne pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä.

19. Minä kutsuin ystävääni (avukseni), mutta he ovat minun vietelleet; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat nääntyneet, sillä he kerjäävät leipää henkeänsä virvoittaaksensa.

19. Minä cudzuin ystäwäni awuxeni mutta he owat minun wietellet minun Pappini ja wanhimmat Caupungisa owat näändynet sillä he kerjäwät leipä hengens wirgottaxens.

19. Mine cutzuin Ysteueni auxeni/ Mutta he ouat minun wietelluet. Minun Pappini ia Wanhimmat Caupungisa ouat nändyneet/ Sille he Leipe keriäuet/ Ette he Hengens wirgotaisit. (Minä kutsuin ystäwäni awukseni/ Mutta he owat minun wietelleet. Minun pappini ja wanhimmat kaupungissa owat nääntyneet/ Sillä he leipää kerjääwät/ että he henkensä wirwoittaisit.)

19 I called for my loved ones, but they deceived me. My priests and my elders gave up the spirit in the city, while they sought food for themselves to refresh their souls.

19. I called for my lovers, but they deceived me: my priests and mine elders gave up the ghost in the city, while they sought their meat to relieve their souls.

19. Ich rief meine Freunde an, aber sie haben mich betrogen. Meine Priester und Ältesten in der Stadt sind verschmachtet; denn sie gehen nach Brot, damit sie ihre Seele laben.

19. Dí voces a mis amadores, mas ellos me han engañado: mis sacerdotes y mis ancianos, en la ciudad perecieron, buscando comida para sí con que entretener su vida.

19 Зову друзей моих, но они обманули меня; священники мои и старцы моииздыхают в городе, ища пищи себе, чтобы подкрепить душу свою.

20. Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä rutto.

20. Herra, katso, kuinka minä olen ahdistuksessa, että se kaikki minun sisällyksiäni kivistelee, minun sydämeni tykyttää minun ruumiissani; sillä minä olen täynnä murhetta; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt.

20. HERra cadzos cuinga minä olen ahdistuxes että se caicki minun sisällystäni kiwistele minun sydämen tykyttä minun ruumisani: sillä minä olen täynäns murhetta: ulcona miecka ja huonesa cuolema on minun leskexi tehnyt.

20. Ah HERRA/ catzo sis/ quinga mine olen adhistoxes/ ette se caiki minun siselyxeni kiuiste/ Minun sydhemen sytty minun Rumissani/ Sille mine olen/ teunens murechta. Wlcona Miecka/ ia Honesa Coolema ombi minun Leskexi tehnyt. (Ah HERRA/ katso siis/ kuinka minä olen ahdistuksessa/ että se kaikki minun sisällykseni kiwistää/ Minun sydämen syttyy minun ruumiissani/ Sillä minä olen/ täynnänsä murhetta. Ulkona miekka/ ja huoneessa kuolema ompi minun leskeksi tehnyt.)

20 Behold, O Jehovah, for I am in distress. My heart is troubled. My heart is turned within me. For I have grievously rebelled. Abroad the sword bereaves; at home there is as death.

20. Behold, O LORD; for I am in distress: my bowels are troubled; mine heart is turned within me; for I have grievously rebelled: abroad the sword bereaveth, at home there is as death.

20. Ach Herr, siehe doch, wie bange ist mir, daß mir's im Leibe davon weh tut! Mein Herz wallt mir in meinem Leibe, weil ich so gar ungehorsam gewesen bin. Draußen hat mich das Schwert und im Hause hat mich der Tod zur Witwe gemacht.

20. Mira, o! Jehová, que estoy atribulada, mis entrañas rugen, mi corazón está trastornado en medio de mí; porque rebelé rebelando: de fuera me deshijó la espada, de dentro parece una muerte:

20 Воззри, Господи, ибо мне тесно, волнуется во мне внутренность,сердце мое перевернулось во мне за то, что я упорно противился Тебе; отвне обесчадил меня меч, а дома – как смерть.

21. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

21. Kyllä se kuuluu, että minä huokaan, ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni, ja siitä riemuitsevat, sillä sinä sen teet. Niin anna siis sen päivän tulla, jonka sinä kuuluttanut olet, että heille kävis kuin minullekin.

21. Kyllä se cuulu että minä huocan ja ei cuitengan minulla ole lohduttaja caicki minun wiholliseni cuulewat minun onnettomudeni ja sijtä riemuidzewat sinä sen teet. Nijn anna sijs se päiwä tulla jongas cuuluttanut olet että heillen käwis cuin minullengin.

21. Kylle se cwlu/ ette mine hoocan/ ia ei quitengan minulla ole Lohuttaia. Caiki minun Wiholiseni cwleuat minun Onnettomudheni/ ia sijte riemuitzeuat/ sinepe sen teet. Nin anna sijs se peiue tulla/ iongas vloscwluttanut olet/ ette heiden samalmoto keuis/ quin minulleki. (Kyllä se kuuluu/ että minä huokaan/ ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa. Kaikki minun wiholliseni kuulewat minun onnettomuuteni/ ja siitä riemuitsewat/ sinäpä sen teet. Niin anna siis se päiwä tulla/ jonkas uloskuuluttanut olet/ että heidän samalla muotoa käwisi/ kuin minullekin.)

21 They have heard that I sigh. There is none to comfort me. All my enemies have heard of my trouble. They are glad that you have done it. You will bring the day that you have proclaimed and they will be like me.

21. They have heard that I sigh: there is none to comfort me: all mine enemies have heard of my trouble; they are glad that thou hast done it: thou wilt bring the day that thou hast called, and they shall be like unto me.

21. Man hört's wohl, daß ich seufze, und habe doch keinen Tröster; alle meine Feinde hören mein Unglück und freuen sich; das machst du. So laß doch den Tag kommen, den du ausrufest, daß es ihnen gehen soll wie mir.

21. Oyeron que gemía, y no hay consolador para mí: todos mis enemigos, oido mi mal, se holgaron, porque tú lo hiciste: trajiste el día que señalaste: mas serán como yo.

21 Услышали, что я стенаю, а утешителя у меня нет; услышали все враги мои о бедствии моем и обрадовались, что Ты соделал это: о, если бы Ты повелел наступить дню, предреченному Тобою, и они стали бы подобными мне!

22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.

22. Anna kaikki heidän pahuutensa tulla sinun etees, ja tee heille, niinkuin sinä minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini tähden; sillä minun huokaukseni on suuri, ja minun sydämeni on murheissansa.

22. Anna caicki heidän pahudens tulla sinun etees ja tee heille nijncuins minullengin teit caickein minun pahain tecoini tähden: sillä minun huocauxen on suuri ja minun sydämen on murheisans.

22. Anna caiki heiden pahudhens sinun etees tulla/ ia tee heille/ nincuttas minullen teit caikein minun pahatecoini teden/ Sille minun Hoocauxen on swri/ ia minun sydhemen ombi murheissans. (Anna kaikki heidän pahuutensa sinun eteesi tulla/ ja tee heille/ niinkuin minullen teit kaikkein minun pahantekoini tähden/ Sillä minun huokaukseni on suuri/ ja minun sydämen ompi murheissansa.)

22 Let all their wickedness come before you and do to them, as you have done to me for all my transgressions. For my sighs are many and my heart is faint.

22. Let all their wickedness come before thee; and do unto them, as thou hast done unto me for all my transgressions: for my sighs are many, and my heart is faint.

22. Laß alle ihre Bosheit vor dich kommen und richte sie zu, wie du mich um aller meiner Missetat willen zugerichtet hast; denn meines Seufzens ist viel, und mein Herz ist betrübt.

22. Entre delante de tí toda su maldad, y haz con ellos como hiciste conmigo por todas mis rebeliones; porque muchos son mis suspiros, y mi corazón está doloroso.

22 Да предстанет пред лице Твое вся злоба их; и поступи с ними так же, как Ты поступил со мною за все грехи мои, ибо тяжки стоны мои, и сердце мое изнемогает.