8 luku

Eframilaisten tyytymättömyys. Gideonin retki Jordanin itäpuolelle. Gideon kieltäytyy rupeamasta hallitsijaksi. Hänen perheolonsa ja kuolemansa.

1. Mutta Efraimin miehet sanoivat hänelle: Miksi teit meille sen, ettet kutsunut meitä, kun menit taistelemaan midianilaisia vastaan? Ja he riitelivät kovasti häntä vastaan.

1. Ja Ephraimin miehet sanoivat hänelle: miksis tämän meille teit, ettes kutsunut meitä, kuin sinä menit sotimaan Midianilaisia vastaan? ja he riitelivät kovin hänen kanssanssa.

1. JA Ephraimin miehet sanoi hänelle: mixis tämän meille teit ettes cudzunut meitä cosca sinä menit sotiman Midianitereitä wastan? ja he rijtelit cowin hänen cansans.

1 And the men of Ephraim said to him, Why have you done thus to us, that you did not call us when you went to fight with Midian? And they chided with him sharply.

1. And the men of Ephraim said unto him, Why hast thou served us thus, that thou calledst us not, when thou wentest to fight with the Midianites? And they did chide with him sharply.

1. Og Mændene af Efraim sagde til ham: Hvad er det for en Ting, du har gjort os, at du ikke kaldte os, der du gik at stride imod Midianiterne? og de kivede stærkt med ham.

1. Och de män af Ephraim sade till honom: Hvi gjorde du oss detta, att du icke kallade oss, då du drog till strids emot de Midianiter? Och kifvade svårliga på honom.

1. Ja Ewraimi mehhed ütlesid temma wasto: Mis assi on se, mis sa meile teinud, et sa meid ei kutsnud, kui sa läksid söddima Midjani-rahwa wasto? ja nemmad riidlesid kangeste temmaga.

1. Efraimai sakė Gedeonui: ‘‘Kodėl mums taip padarei? Kodėl, nepasikvietęs mūsų, išėjai prieš midjaniečius?’‘ Ir jie smarkiai ginčijosi su juo.

1. Und die Männer von Ephraim sprachen zu ihm: Warum hast du uns das getan, daß du uns nicht riefst, da du in den Streit zogst wider die Midianiter? Und zankten mit ihm heftig.

1. Alors les hommes d'Éphraïm dirent à Gédéon: Pourquoi nous as-tu fait ceci, de ne pas nous appeler, quand tu es allé à la guerre contre les Madianites? Et ils le querellèrent avec violence.

1. Y LOS de Efraim le dijeron. ¿Qué es esto que has hecho con nosotros, no llamándonos cuando ibas a la guerra contra Madián? Y riñéronle fuertemente.

1 Toen zeiden de mannen van Efraim tot hem: Wat stuk is dit, dat gij ons gedaan hebt, dat gij ons niet riept, toen gij heentoogt om te strijden tegen de Midianieten? En zij twistten sterk met hem.

1. I rzekli do niego mężowie z Efraim: Przeczżeś to nam uczynił, iżeś nas nie wezwał, gdyś szedł walczyć przeciwko Madyjanitom? i swarzyli się z nim srodze.

1. És mondának az Efraim férfiai néki: Miért cselekedted azt mi velünk, hogy el nem hívtál minket, mikor a Midián ellen való hadakozásra indultál? És erősen feddőzének vele.

1 И сказали ему Ефремляне: зачем ты это сделал, что не позвал нас, когда шел воевать с Мадианитянами? И сильно ссорились с ним.

1. Ефраїмії ж мовляли до його: Що се ти вдїяв нам, що не покликав нас? Нї, ти сам виступив у поле проти Мадиянїїв! І сварились тяжко з ним.

2. Niin hän sanoi heille: Mitä minä sitten olen tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu?

2. Niin hän vastasi heitä: mitä minä olen nyt tehnyt niinkuin te? Eikö Ephraimin viinapuun oksa parempi ole, kuin Abieserin koko viinamarjan läjä?

2. Nijn hän wastais heille: mitä minä olen tehnyt cuin teidän työnne werraxi wedetäisin? eikö Ephraimin wijnapuun oxa parembi ole cuin AbiEzerin coco wijnamarjan läjä?

2 And he said to them, What have I now done in comparison with you*? Is not the gleaning of the grapes of Ephraim better than the vintage of Abiezer?

2. And he said unto them, What have I done now in comparison of you? Is not the gleaning of the grapes of Ephraim better than the vintage of Abiezer?

2. Og han sagde til dem: Hvad har jeg nu gjort som I? er ikke Efraims Efterhøst bedre end Abiesers Vinhøst?

2. Men han sade till dem: Hvad hafver jag nu gjort, det edro gerning liknas kan? Är icke en vinqvist Ephraims bättre, än hela AbiEsers vinbergning?

2. Ja temma ütles nende wasto: Mis ollen ma nüüd teinud nenda kui teie? eks Ewraimi üllejänud winamarja noppimiñe parrem olle, kui Abieseri-rahwa winamarja leikus?

2. Jis atsakė jiems: ‘‘Ar aš ką nuveikiau palyginti su jumis? Argi efraimitų vynuogių likutis nėra didesnis negu Abiezerio visas derlius?

2. Er aber sprach zu ihnen: Was habe ich jetzt getan, das eurer Tat gleich sei? Ist nicht die Nachlese Ephraims besser denn die ganze Weinernte Abiesers?

2. Mais il leur répondit: Qu'ai-je fait en comparaison de vous? Les grappillages d'Éphraïm ne valent-ils pas mieux que la vendange d'Abiézer?

2. A los cuales él respondió; ¿Qué he hecho yo ahora como vosotros? ¿El rebusco de Efraim no es mejor que la vendimia de Abiezer?

2 Hij daarentegen zeide tot hen: Wat heb ik nu gedaan, gelijk gijlieden; zijn niet de nalezingen van Efraim beter dan de wijnoogst van Abi-ezer?

2. A on rzekł: Cóżem ja takiego uczynił, jako wy? izali nie lepsze jest poślednie zbieranie wina Efraimowe, niż pierwsze zbieranie Abieserowe?

2. Ő pedig monda nékik: Vajjon cselekedtem-é én olyan dolgot, mint ti? Nem többet ér-é Efraim szőlőmezgerlése, mint Abiézer egész szüretje?

2 Гедеон отвечал им: сделал ли я что такое, как вы ныне? Не счастливее ли Ефрем добирал виноград, нежели Авиезер обирал?

2. Відказав їм: Що я вчинив більш як ви? Хиба виноградуваннє Ефраїмове не переважує Абієзерового збирання винограду?

3. Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten? Kun hän puhui näin, asettui heidän suuttumuksensa häneen.

3. Jumala antoi Midianilaisten päämiehet Orebin ja Zebin teidän käsiinne: kuinka olisin minä taitanut niin tehdä, kuin te teitte? Ja kuin hän sen sanoi, asettui heidän vihansa.

3. Jumala andoi Midianiterein päämiehet Orebin ja Zebin teidän käsijn cuinga olisin minä taitanut nijn tehdä cuin te teitte? Ja cosca hän sen sanoi asetui heidän wihans.

3 God has delivered into your* hand the rulers of Midian, Oreb and Zeeb and what was I able to do in comparison with you*? Then their anger was abated toward him when he had said that.

3. God hath delivered into your hands the princes of Midian, Oreb and Zeeb: and what was I able to do in comparison of you? Then their anger was abated toward him, when he had said that.

3. Gud har givet Midianiternes Fyrster, Oreb og Seeb, i eders Haand, og hvad formaar jeg at gøre som I? Der han havde sagt det Ord, da lod deres Vrede af fra ham.

3. Gud hafver gifvit i edra händer de Midianiters Förstar Oreb och Seeb. Huru skulle jag kunnat det gjort, som I gjort hafven? Då han detta sade, stillades deras vrede emot honom.

3. Jummal on teie kätte annud Midjani würstid Orebi ja Seebi, ja mis ollen minna woind tehha nenda kui teie? siis jäi nende pahha meel temmast mahha, kui temma se sanna räkis.

3. Į jūsų rankas Dievas atidavė Midjano kunigaikščius Orebą ir Zeebą. Kuo aš galiu lygintis su jumis?’‘ Jam taip kalbant, atlyžo jų pyktis.

3. Gott hat die Fürsten der Midianiter, Oreb und Seeb, in eure Hände gegeben. Wie hätte ich können das tun, was ihr getan habt? Da er solches redete, ließ ihr Zorn von ihm ab.

3. Dieu a livré entre vos mains les chefs des Madianites, Oreb et Zéeb. Qu'ai-je pu faire en comparaison de vous? Et leur esprit fut apaisé envers lui, quand il leur eut dit cette parole.

3. Dios ha entregado en vuestras manos a Oreb y a Zeb príncipes de Madián; y ¿qué pude yo hacer como vosotros? Entónces el enojo de ellos contra él se aplacó, como él habló esta palabra.

3 God heeft de vorsten der Midianieten, Oreb en Zeeb, in uw hand gegeven; wat heb ik dan kunnen doen, gelijk gijlieden? Toen liet hun toorn van hem af, als hij dit woord sprak.

3. W rękę waszą podał Bóg książęta Madyjaóskie, Oreba i Zeba; i cóżem mógł takiego uczynić, jako wy? Tedy się uśmierzył duch ich przeciw niemu, gdy mówił te słowa.

3. Kezetekbe adta az Isten Midiánnak fejedelmeit, Orebet és Zéebet; hát mit cselekedhettem én olyat, mint ti?! Akkor lecsendesedék az ő felháborodott lelkök, mikor e beszédet mondotta vala.

3 В ваши руки предал Бог князей Мадиамских Орива и Зива, и что мог сделать я такое, как вы? Тогда успокоился дух их против него, когда сказал он им такие слова.

3. Бог оддав вам у руки Мадиянїйських князїв Орива й Зива. Що ж би я зміг зробити рівноважнього з вами? Як се промовив, угамувався гнїв їх і пійшли собі від його.

4. Kun Gideon tuli Jordanille, meni hän sen yli, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan. He olivat uuvuksissa takaa-ajamisesta.

4. Kuin Gideon tuli Jordanin tykö, meni hän sen ylitse, ja ne kolmesataa miestä jotka hänen kanssansa olivat, ja he olivat väsyneet ja ajoivat takaa.

4. COsca Gideon tuli Jordanin tygö meni hän sen ylidze nijden colmen sadan miehen cansa cuin hänen cansans olit ja olit wäsynet ja ajoit taca.

4 And Gideon came to the Jordan, (and) passed over, he and the three hundred men who were with him, faint, yet pursuing.

4. And Gideon came to Jordan, and passed over, he, and the three hundred men that were with him, faint, yet pursuing them.

4. Der Gideon kom til Jordanen, gik han over og de tre Hundrede Mænd, som vare med ham, trætte af at forfølge.

4. Då nu Gideon kom till Jordan, gick han deröfver med trehundrade män, som med honom voro; och de voro trötte, och jagade efter.

4. Ja Kideon tulli Jordani pole: temma läks ülle ja need kolm sadda meest, kes temmaga, nemmad ollid wässinud ja aiasid tagga.

4. Gedeonas, atėjęs prie Jordano su trimis šimtais vyrų, persikėlė per jį. Jie pavargo, besivydami priešą.

4. Da nun Gideon an den Jordan kam, ging er hinüber mit den dreihundert Mann, die bei ihm waren; die waren müde und jagten nach.

4. Or Gédéon, étant arrivé au Jourdain, le passa; mais les trois cents hommes qui étaient avec lui, étaient fatigués, et cependant ils poursuivaient l'ennemi.

4. Y vino Gedeón al Jordán para pasar, él y los trescientos hombres que traía consigo, cansados del alcance.

4 Als nu Gideon gekomen was aan de Jordaan, ging hij over, met de driehonderd mannen, die bij hem waren, zijnde moede, nochtans vervolgende.

4. A gdy przyszedł Giedeon do Jordanu, przeprawił się przezeó sam, i trzy sta mężów, którzy z nim byli spracowani w pogoni.

4. Mikor pedig Gedeon a Jordánhoz ére, átkele azzal a háromszáz férfiúval, a kik vele valának, az üldözéstől kifáradottan.

4 И пришел Гедеон к Иордану, и перешел сам и триста человек, бывшие с ним. Они были утомлены, преследуя врагов .

4. Як же прибув Гедеон до Йорданї й перейшов на той бік сам і триста, що йшли з ним, потомлені погонею,

5. Ja hän sanoi Sukkotin miehille: Antakaa joitakin leipäkakkuja väelle, joka seuraa minua, sillä he ovat uuvuksissa; minä olen ajamassa takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa.

5. Ja hän sanoi Sukkotin asuvaisille: antakaat vähä leipää väelle joka minun kanssani on; sillä he ovat väsyneet, että minä saisin ajaa Midianilaisten kuninkaita Sebaa ja Zalmunnaa takaa.

5. Jä hän sanoi Suchotin asuwaisille: andacat tämän wäen cuin minun cansani on wähä leipä sillä he owat wäsynet että minä saisin aja Midianiterein Cuningaita Sebaht ja Zalmunat taca.

5 And he said to the men of Succoth, Give, I beseech you*, loaves of bread to the people who follow me, for they are faint and I am pursuing after Zebah and Zalmunna, the kings of Midian.

5. And he said unto the men of Succoth, Give, I pray you, loaves of bread unto the people that follow me; for they be faint, and I am pursuing after Zebah and Zalmunna, kings of Midian.

5. Og han sagde til Mændene i Sukot: Kære, giver det Folk, som er i Følge med mig, nogle Brød; thi de ere trætte, og jeg forfølger Seha og Zalmuna, Midianiternes Konger.

5. Och han sade till det folket i Succoth: Käre, gif detta folket, som under mig är, något bröd, förty de äro trötte; att jag måtte jaga efter de Midianiters Konungar, Sebah och Zalmunna.

5. Ja ta ütles Sukoti meestele: Andke, pallun ma, monned leiwa-kakkud selle rahwale, mis mo järrel käib, sest nemmad on wässinud, ja minna aian Midjani kunningad Seba ja Salmuna tagga.

5. Jis prašė Sukoto žmonių duonos savo kariams, kurie buvo išvargę, vydami Zebachą ir Calmuną, Midjano karalius.

5. Und er sprach zu den Leuten von Sukkoth: Gebt doch dem Volk, das unter mir ist, etliche Brote; denn sie sind müde, daß ich nachjagte den Königen der Mididaniter, Sebah und Zalmuna.

5. Il dit donc aux gens de Succoth: Donnez, je vous prie, quelques pains au peuple qui me suit, car ils sont fatigués; et je poursuivrai Zébach et Tsalmuna, rois des Madianites.

5. Y dijo a los de Socot: Yo os ruego que deis al pueblo que me sigue algunos bocados de pan, porque están cansados, para que yo siga a Zebee, y a Salmana reyes de Madián.

5 En hij zeide tot de lieden van Sukkoth: Geeft toch enige bollen broods aan het volk, dat mijn voetstappen volgt, want zij zijn moede; en ik jaag Zebah en Tsalmuna, de koningen der Midianieten, achterna.

5. I rzekł do mieszczan w Sokot: Dajcie proszę po bochenku chleba ludowi, który idzie za mną, bo są spracowani, a ja będę gonił Zebeę i Salmana, króle Madyjaóskie.

5. És monda a Sukkót férfiainak: Adjatok, kérlek, e népnek, mely engem követ, kenyeret, mert fáradtak, én pedig űzöm Zébát és Sálmunáht, Midiánnak királyait.

5 И сказал он жителям Сокхофа: дайте хлеба народу, который идет за мною; они утомились, а я преследую Зевея и Салмана, царей Мадиамских.

5. Прохав він міських осадників у Соккотї: Дайте хлїба людям, що я веду, бо потомились, уганяючи зо мною за Мадиянїйським царем Зевейом і Салманом.

6. Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun sotajoukollesi?

6. Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan kämmen juuri jo sinun kädessäs, että meidän pitää sinun sotaväelles leipää antaman?

6. Mutta Suchotin päämiehet sanoit: ongo Zebahn ja Salmunan kämmen juuri jo sinun kädesäs että meidän pitä sinun sotawäkes leipä andaman?

6 And the rulers of Succoth said, Are the hands of Zebah and Zalmunna now in your hand that we should give bread to your army?

6. And the princes of Succoth said, Are the hands of Zebah and Zalmunna now in thine hand, that we should give bread unto thine army?

6. Men de Øverste i Sukot sagde: Er da Sebas og Zalmunas Haand nu i din Haand, at vi skulle give din Hær Brød?

6. Men de öfverste i Succoth sade: Äro Sebahs och Zalmunna händer allaredo i dina händer, att vi ju skole gifva dinom här bröd?

6. Ja Sukoti üllemad ütlesid: Ons nüüd jo Seba ja Salmuna kässi so peus, et meie so wäele peame leiba andma?

6. Sukoto vyresnieji paklausė: ‘‘Ar Zebachas ir Calmuna jau yra tavo rankose, kad mes duotume duonos tavo kariuomenei?’‘

6. Aber die Obersten zu Sukkoth sprachen: Sind die Fäuste Sebahs und Zalmunas schon in deinen Händen, daß wir deinem Heer sollen Brot geben?

6. Mais les principaux de Succoth répondirent: Tiens-tu déjà dans ta main le poignet de Zébach et de Tsalmuna, pour que nous donnions du pain à ton armée?

6. Y los principales de Socot respondieron: ¿Está ya la mano de Zebee y de Salmana en tu mano, para que hayamos nosotros de dar pan a tu ejército?

6 Maar de oversten van Sukkoth zeiden: Is dan de handpalm van Zebah en Tsalmuna alrede in uw hand, dat wij aan uw heir brood zouden geven?

6. Ale mu rzekli przedniejsi z Sokot: Izali już moc Zeby i Salmana jest w rękach twoich, żebyśmy dać mieli wojsku twemu chleba?

6. És mondának Sukkót előljárói: Zébának és Sálmunáhnak öklét már kezedben tartod-é, hogy kenyeret adjunk a te seregednek?

6 Князья Сокхофа сказали: разве рука Зевея и Салмана уже в твоей руке, чтобы нам войску твоему давать хлеб?

6. Городські ж голови питали: Хиба в тебе в руках уже Зевей та Салман, щоб нам твоє військо харчити?

7. Gideon vastasi: Hyvä! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, puin minä teidän lihanne rikki erämaan orjantappuroilla ja orjanruoskilla.

7. Gideon sanoi: sentähden kuin Herra minun käsiini antaa Seban ja Zalmunnan, niin minä muserran teidän lihanne korven orjantappuroilla ja ohdakkeilla.

7. Gideon sanoi: cosca HERra minun käsijn anda Sebahn ja Zalmunan nijn minä muserran teidän lihan orjantappuroilla ja ohdackeilla corwesta.

7 And Gideon said, Therefore when Jehovah has delivered Zebah and Zalmunna into my hand, then I will tear your* flesh with the thorns of the wilderness and with briers.

7. And Gideon said, Therefore when the LORD hath delivered Zebah and Zalmunna into mine hand, then I will tear your flesh with the thorns of the wilderness and with briers.

7. Og Gidion: sagde: Derfor naar Herren giver Seba og Zalmuna i min Haand, da vil jeg; tærske eders Kød med Torne af Ørken og med Tidsler.

7. Gideon sade: Nu väl, när Herren gifver Sebah och Zalmunna i mina hand, skall jag söndertröska edart kött med törne utur öknene, och med tistlar.

7. Ja Kideon ütles: Kui Jehowa Seba ja Salmuna mo kätte annab, siis tahhan ma sepärrast teie lihha peksta kibbowitstega körwest ja terrawatte ohhakattega.

7. Gedeonas atsakė: ‘‘Kai Viešpats atiduos Zebachą ir Calmuną į mano rankas, aš plaksiu jus dykumų erškėčių dygliais’‘.

7. Gideon sprach: Wohlan, wenn der HERR Sebah und Zalmuna in meine Hand gibt, will ich euer Fleisch mit Dornen aus der Wüste und mit Hecken zerdreschen.

7. Et Gédéon dit: Eh bien! Lorsque l'Éternel aura livré Zébach et Tsalmuna entre mes mains, je briserai votre chair avec des épines du désert et avec des chardons.

7. Y Gedeón dijo: Pues cuando Jehová hubiere entregado en mi mano a Zebee y a Salmana, yo trillaré vuestra carne con espinas y abrojos del desierto.

7 Toen zeide Gideon: Daarom, als de HEERE Zebah en Tsalmuna in mijn hand geeft, zo zal ik uw vlees dorsen met doornen der woestijn, en met distelen.

7. Którym rzekł Giedeon: Więc kiedy poda Pan Zebeę i Salmana w rękę moję, tedy będę młócił ciała wasze cierniem z tej puszczy i ostem.

7. Gedeon pedig monda: Ha kezembe adja az Úr Zébát és Sálmunáht, a pusztának tüskéivel és csalánjaival csépelem meg testeteket.

7 И сказал Гедеон: за это, когда предаст Господь Зевея и Салмана вруки мои, я растерзаю тело ваше терновником пустынным и молотильными зубчатыми досками.

7. Відказав Гедеон: Добре! Як подасть менї Господь на поталу Зевея та Салмана, тодї я пороздираю ваше тїло дикою терниною та бороною.

8. Ja hän nousi sieltä Penueliin ja puhui heille samalla tavalla. Ja Penuelin miehet vastasivat hänelle samoin, kuin Sukkotin miehet olivat vastanneet.

8. Ja hän meni sieltä ylös Penueliin ja puhui heille myös niin. Ja Penuelin kansa vastasi häntä niinkuin Sukkotinkin miehet.

8. Ja hän meni sieldä Pnuelijn ja puhui heille myös nijn. Ja Pnuelin Canssa wastais händä nijncuin Suchotingin miehet.

8 And he went up from there to Penuel and spoke to them in like manner and the men of Penuel answered him as the men of Succoth had answered.

8. And he went up thence to Penuel, and spake unto them likewise: and the men of Penuel answered him as the men of Succoth had answered him.

8. Og han drog derfra op til Pnuel og talede til dem paa samme Maade; og Mændene i Pnuel svarede ham, ligesom Mændene i Sukot svarede.

8. Och han drog dädan upp till Pnuel, och talade sammalunda till dem. Och det folket i Pnuel svarade honom lika som de i Succoth.

8. Ja ta läks seält ülles Penueli ja räkis nende wasto nisammoti; ja Penueli mehhed wastasid temmale nenda, kui Sukoti mehhed ollid wastanud.

8. Jis traukė iš ten į Penuelį ir ten kalbėjo tą patį. Penuelio žmonių atsakymas buvo toks pat kaip Sukoto.

8. Und er zog von da hinauf gen Pnuel und redete auch also zu ihnen. Und die Leute zu Pnuel antworteten ihm gleich wie die zu Sukkoth.

8. Puis de là il monta à Pénuël, et il parla de la même manière à ceux de Pénuël. Et les gens de Pénuël lui répondirent comme les gens de Succoth avaient répondu.

8. Y de allí subió a Fanuel, y hablóles las mismas palabras. Y los de Fanuel le respondieron, como habían respondido los de Socot.

8 En hij toog van daar op naar Pnuel, en sprak tot hen desgelijks. En de lieden van Pnuel antwoordden hem, gelijk als de lieden van Sukkoth geantwoord hadden.

8. Szedł zasię stamtąd do Fanuel, i mówił także do nich; ale mu odpowiedzieli mężowie z Fanuel, jako odpowiedzieli mężowie w Sokot.

8. És felmenvén onnan Pénuelbe, hasonlóképen szóla azoknak is, és Pénuel férfiai épen úgy feleltek néki, a mint feleltek volt a Sukkót férfiai.

8 Оттуда пошел он в Пенуэл и то же сказал жителям его,и жители Пенуэла отвечали ему то же, что отвечали жители Сокхофа.

8. Звідти двинув на Пенуел і сказав осадникам так само, бо Пенуеляне відказали йому те ж саме, що й Суккотяне.

9. Niin hän sanoi myös Penuelin miehille: Jahka palaan voittajana, kukistan minä tämän tornin.

9. Niin puhui hän myös Penuelin kansalle, sanoen: kuin minä rauhassa palajan, kukistan minä tämän tornin.

9. Nijn sanoi hän Pnuelin Canssalle: cosca minä rauhas palajan cukistan minä tämän tornin.

9 And he spoke also to the men of Penuel, saying, When I come again in peace, I will break down this tower.

9. And he spake also unto the men of Penuel, saying, When I come again in peace, I will break down this tower.

9. Og han sagde ogsaa til Mændene i Pnuel saalunde: Naar jeg kommer tilbage med Fred, da vil jeg nedbryde dette Taarn.

9. Och han sade ock till det folket i Pnuel: Kommer jag igen i frid, så skall jag bryta detta tornet neder.

9. Ja temma räkis ka Penueli meeste wasto ja ütles: Kui ma rahhoga taggasi tullen, siis tahhan ma sedda torni mahhakiskuda.

9. Tada Gedeonas jiems tarė: ‘‘Po pergalės grįždamas aš nugriausiu šitą bokštą’‘.

9. Und er sprach auch zu den Leuten zu Pnuel: Komme ich mit Frieden wieder, so will ich diesen Turm zerbrechen.

9. Il dit donc aussi aux hommes de Pénuël: Quand je retournerai en paix, je démolirai cette tour.

9. Y él habló también a los de Fanuel, diciendo: Cuando yo tornaré en paz, yo derribaré esta torre.

9 Daarom sprak hij ook tot de lieden van Pnuel, zeggende: Als ik met vrede wederkome, zal ik deze toren afwerpen.

9. Tedy też powiedział mężom z Fanuel, mówiąc: Gdy się wrócę w pokoju, rozwalę tę wieżę.

9. És szóla a Pénuel férfiainak is, mondván: Mikor békességben visszatérek, lerontom ezt a tornyot.

9 Он сказал и жителям Пенуэла: когда я возвращусь в мире, разрушу башню сию.

9. Відказав і Пенуелянам: Як вертати мусь у доброму здоровї, зруйную сей город.

10. Mutta Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa ja heidän joukkonsa heidän kanssansa, noin viisitoista tuhatta miestä, kaikki, mitä oli jäljellä Idän miesten koko joukosta; kaatunut oli sata kaksikymmentä tuhatta miekkamiestä.

10. Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heidän sotajoukkonsa heidän kanssansa lähes viisitoistakymmentä tuhatta, kaikki jotka jäivät koko sotaväen joukosta itäiseltä maalta; sillä sata ja kaksikymmentä tuhatta miekan vetävää miestä oli siellä langennut.

10. MUtta Sebah ja Zalmuna olit Karcoris ja heidän sotajouckons heidän cansans wijsitoistakymmendä tuhatta jotca jäit coco sotawäen joucosta idäiseldä maalda: sillä sata ja caxikymmendä tuhatta miecan wetäwät miestä oli siellä langennut.

10 Now Zebah and Zalmunna were in Karkor and their armies with them, about fifteen thousand men, all who were left of all the army of the sons of the east, for there fell a hundred and twenty thousand men who drew a sword.

10. Now Zebah and Zalmunna were in Karkor, and their hosts with them, about fifteen thousand men, all that were left of all the hosts of the children of the east: for there fell an hundred and twenty thousand men that drew sword.

10. Men Seba og Zalmuna vare i Karkor og med dem deres Lejr ved femten Tusinde, som vare alle de overblevne af den ganske Lejr af Folkene i Østen; men der var falden hundrede og tyve Tusinde Mænd, som kunde drage Sværd.

10. Men Sebah och Zalmunna voro i Karkor, och deras här när dem, vid femtontusend, hvilke alle voro undsluppne af hela de österländningars här; ty tjugu och hundrade tusend voro fallne, som svärd utdraga kunde.

10. Ja Seba ja Salmuna ollid Karkoris, ja nende wäggi nendega liggi wiisteistkümmend tuhhat, need ollid keik, kes üllejänud keigest hom̃iko-ma wäest; agga neid, kes langend, olli sadda ja kakskümmend tuhhat meest, kes moöka wäljatomband.

10. Zebachas ir Calmuna buvo Karkore su savo kariuomene, apie penkiolika tūkstančių vyrų. Tiek buvo likę iš visos rytų kariuomenės. Kritusiųjų buvo apie šimtas dvidešimt tūkstančių ginkluotų karių.

10. Sebah aber und Zalmuna waren zu Karkor und ihr Heer mit ihnen, bei fünfzehntausend, alle, die übriggeblieben waren vom ganzen Heer derer aus Morgenland; denn hundertzwanzigtausend waren gefallen, die das Schwert ausziehen konnten.

10. Or, Zébach et Tsalmuna étaient à Karkor, et leurs armées avec eux, environ quinze mille hommes, tout ce qui restait de l'armée entière des fils de l'Orient; car il y avait cent vingt mille hommes, tirant l'épée, qui étaient tombés.

10. Y Zebee y Salmana estaban en Carcor, y tenían consigo su ejército de como quince mil hombres, todos los que habían quedado de todo el campo de los Orientales y los muertos habían sido ciento y veinte mil hombres, que sacaban espada.

10 Zebah nu en Tsalmuna waren te Karkor, en hun legers met hen, omtrent vijftien duizend, al de overgeblevenen van het ganse leger der kinderen van het oosten; en de gevallenen waren honderd en twintig duizend mannen, die het zwaard uittrokken.

10. Ale Zebee i Salmana byli w Karkor, i wojska ich z nimi około piętnastu tysięcy, wszyscy, którzy byli pozostali ze wszystkiego wojska z ludzi od wschodu słoóca; a pobitych było sto i dwadzieścia tysięcy mężów walecznych.

10. Zéba pedig és Sálmunáh Kárkorban valának, és az ő seregök velök, mintegy tizenötezeren, mind a kik megmaradtak a Napkeletieknek egész táborából. Az elesettek száma százhúszezer fegyverfogható férfiú volt.

10 Зевей же и Салман были в Каркоре и с ними их ополчение до пятнадцати тысяч, все, чтоосталось из всего ополчения жителей востока; пало же сто двадцатьтысяч человек, обнажающих меч.

10. Зевей же та Салман були з їх військом в Каркорі до пятнайцяти тисячей чоловіка, все що зосталось із усього війська восточників, бо полягло їх сто й двайцять тисячей чоловіка, всї взброєні мечами.

11. Ja Gideon kulki teltoissa-eläjien tietä Noobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja voitti joukon, kun se oli huoletonna leirissään.

11. Ja Gideon meni ylös niiden tietä, jotka majoissa asuvat itäisellä puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja löi leirin, sillä he olivat suruttomat.

11. Ja Gideon meni sitä tietä myöden cuin majois asutan idäisellä puolen Nobathia ja Jagbehata ja löi sen leirin: sillä he olit suruttomat.

11 And Gideon went up by the way of those who dwelt in tents on the east of Nobah and Jogbehah and killed* the army, for the army was confident.

11. And Gideon went up by the way of them that dwelt in tents on the east of Nobah and Jogbehah, and smote the host: for the host was secure.

11. Og Gideon drog op ad deres Vej, som bo i Telte, Østen for Noba og Jogbea; og han slog den Lejr, thi Lejren var tryg.

11. Och Gideon drog uppåt på den vägen, der man i tjäll bor, österut in mot Nobah och Jogbeha, och slog hären; ty hären var trygg.

11. Ja Kideon läks ülles nende teed möda, kes telkide sees ellawad hom̃iko poolt Noba ja Johbea pole, ja löi se leri mahha, sest se leer olli julge.

11. Gedeonas žygiavo keliu į rytus nuo Nobacho ir Jogbohos, kur žmonės gyveno palapinėse, ir nelauktai užpuolė midjaniečių stovyklą.

11. Und Gideon zog hinauf auf der Straße derer, die in Hütten wohnten, gegen Morgen von Nobah und Jogbeha, und schlug das Heer, denn das Heer war sicher.

11. Et Gédéon monta par le chemin de ceux qui habitent sous les tentes, à l'orient de Nobach et de Jogbéha, et défit l'armée qui se croyait en sûreté.

11. Y subiendo Gedeón hacia los que estaban en las tiendas a la parte oriental de Nobe, y de Jegbaa, hirió el campo, porque el campo estaba seguro.

11 En Gideon toog opwaarts, den weg dergenen, die in tenten wonen, tegen het oosten van Nobah en Jogbeha; en hij sloeg dat leger, want het leger was zorgeloos.

11. Tedy ciągnął Giedeon drogą tych, co mieszkali w namiociech, od wschodu słoóca Nobe i Jegbaa, i uderzył na obóz, (a obóz się był ubezpieczył,)

11. És felméne Gedeon a sátorban lakók útján keletre Nobahtól és Jogbehától, és szétverte a tábort, pedig a tábor biztonságban érezte magát.

11 Гедеон пошел к живущим в шатрах на восток от Новы и Иогбеги и поразил стан, когда стан стоял беспечно.

11. І пійшов Гедеон караванним шляхом на схід сонця від Ноби й Йокбеги, та й ударив на табір, як військо спочивало собі безпечно.

12. Ja Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa; ja hän otti molemmat midianilaisten kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan, vangiksi, saatettuaan koko leirin pakokauhun valtaan.

12. Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa, ja sai ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni, ja peljätti kaiken heidän sotaväkensä.

12. Ja Sebah ja Zalmuna pakenit mutta hän ajoi heitä taca ja sai ne caxi Midianiterein Cuningast Sebahn ja Zalmunan kijnni ja peljätti caiken heidän sotawäkens.

12 And Zebah and Zalmunna fled and he pursued after them. And he took the two kings of Midian, Zebah and Zalmunna and confused all the army.

12. And when Zebah and Zalmunna fled, he pursued after them, and took the two kings of Midian, Zebah and Zalmunna, and discomfited all the host.

12. Og Seba og Zalmuna flyede, men han forfulgte dem; og han greb de to Midianiternes Konger, Seba og Zalmuna, og forfærdede den ganske Lejr

12. Och Sebah och Zalmunna flydde; men han jagade efter dem, och grep de två Midianiters Konungar, Sebah och Zalmunna, och förskräckte hela hären.

12. Ja Seba ja Salmuna pöggenesid ärra, ja temma aias neid tagga, ja sai Midjani kaks kunningast Seba ja Salmuna kätte ja pelletas keik se leri ärra.

12. Kai Zebachas ir Calmuna pabėgo, Gedeonas vijosi juos ir pagavo abu Midjano karalius, o jų kariuomenėje sukėlė paniką.

12. Und Sebah und Zalmuna flohen; aber er jagte ihnen nach und fing die zwei Könige der Midianiter, Sebah und Zalmuna, und schreckte das ganze Heer.

12. Et comme Zébach et Tsalmuna fuyaient, il les poursuivit; il s'empara des deux rois de Madian, Zébach et Tsalmuna, et mit en déroute toute l'armée.

12. Y huyendo Zebee y Salmana, él los siguió, y tomados los dos reyes de Madián, Zebee y Salmana, espantó a todo el ejército.

12 En Zebah en Tsalmuna vloden; doch hij jaagde hen na; en hij ving de beide koningen der Midianieten, Zebah en Tsalmuna, en verschrikte het ganse leger.

12. A uciekli Zebee i Salmana, i gonił je, i pojmał onych dwóch królów Madyjaóskich, Zebeę i Salmana, i wszystko wojsko ich strwożył.

12. És Zéba és Sálmunáh elfutottak; de ő utánok ment, és elfogta a Midián két királyát: Zébát és Sálmunáht, és szétszórta az egész tábort.

12 Зевей и Салман побежали; он погнался за ними и схватил обоих царей Мадиамских, Зевея и Салмана, и весь стан привел в замешательство.

12. Зевей і Салман втекли; він же вганяв за ними та й позаймав обох Мадиянїйських царів у полонь, а все військо пороспуджував.

13. Ja Gideon, Jooaan poika, palasi taistelusta, Hereksen solalta.

13. Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennenkuin aurinko nousi,

13. COsca Gideon Joaxen poica palais sodast ennencuin Auringo nousi/

13 And Gideon the son of Joash returned from the battle from the ascent of Heres.

13. And Gideon the son of Joash returned from battle before the sun was up,

13. Men der Gideon, Joas's Søn, kom tilbage fra Krigen fra Opgangen til Heres,

13. Då nu Gideon, Joas son, kom igen af stridene, förr än solen uppgången var,

13. Ja Kideon Joasi poeg tulli taplussest taggasi enne päwa tousma.

13. Jehoašo sūnus Gedeonas grįžo iš mūšio dar saulei nepatekėjus.

13. Da nun Gideon, der Sohn Joas, wiederkam vom Streit, ehe die Sonne heraufgekommen war,

13. Puis Gédéon, fils de Joas, revint de la bataille, par la montée de Hérès.

13. Y volvió Gedeón hijo de Joas de la batalla ántes que el sol subiese.

13 Toen nu Gideon, de zoon van Joas, van den strijd wederkwam, voor den opgang der zon,

13. Potem się wrócił Giedeon, syn Joasów, z bitwy, niż weszło słoóce;

13. Mikor pedig Gedeon, a Joás fia, visszatért a harczból a Heresz hágójától:

13 И возвратился Гедеон, сын Иоаса, с войны от возвышенности Хереса.

13. Тодї вернувся Гедеон Йоасенко на Хересів прохід із походу свого.

14. Ja hän otti kiinni erään nuorukaisen, joka oli Sukkotin miehiä, ja kyseli häneltä, ja tämä kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkymmentä seitsemän miestä.

14. Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi häneltä: ja se kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkahdeksattakymmentä miestä.

14. sai hän yhden palwelian kijnni joca oli Suchotist ja kysyi hänelle: joca kirjoitti caicki Suchotin päämiehet ja wanhimmat seidzemen cahdexattakymmendä miestä.

14 And he caught a young man of the men of Succoth and inquired of him. And he described for him the rulers of Succoth and the elders of it, seventy-seven men.

14. And caught a young man of the men of Succoth, and enquired of him: and he described unto him the princes of Succoth, and the elders thereof, even threescore and seventeen men.

14. da greb han en ung Karl af Mændene i Sukot og adspurgte ham; og denne skrev op for ham de Øverste i Sukot og de Ældste sammesteds, halvfjerdsindstyve og syv Mænd.

14. Fick han fatt på en dräng utaf det folket i Succoth, och frågade honom; han skref honom upp de öfversta i Succoth, och deras äldsta, sju och sjutio män.

14. Ja ta sai ühhe poisi kätte Sukoti meeste seltsist ja küssis temmalt, ja se pois kirjotas temmale ülles Sukoti üllemad ja selle wannemad seitse meest kahheksatkümmend.

14. Jis sugavo jaunuolį iš Sukoto ir jį išklausinėjo. Tas jam surašė Sukoto miesto kunigaikščius ir vyresniuosius, septyniasdešimt septynis vyrus.

14. fing er einen Knaben aus den Leuten zu Sukkoth und fragte ihn; der schrieb ihm auf die Obersten zu Sukkoth und ihre Ältesten, siebenundsiebzig Mann.

14. Et il prit un jeune garçon de Succoth, qu'il interrogea, et qui lui donna par écrit les noms des principaux de Succoth et de ses anciens, soixante et dix-sept hommes.

14. Y tomó un mozo de los de Socot, y preguntándole, él le dió por escrito los principales de Socot y sus ancianos, setenta y siete varones.

14 Zo ving hij een jongen van de lieden te Sukkoth, en ondervraagde hem; die schreef hem op de oversten van Sukkoth, en hun oudsten, zeven en zeventig mannen.

14. A pojmawszy młodzieóca z mężów Sokot, wypytał go, który spisał mu przedniejszych w Sokot i starszych jego, siedemdziesiąt i siedem mężów.

14. Megfogott egy gyermeket a sukkótbeliek közül, és tudakozódott tőle. Ez pedig felírta néki Sukkótnak előljáróit és véneit, hetvenhét férfiút.

14 И захватил юношу из жителей Сокхофа и выспросил у него; и он написал ему князей и старейшин Сокхофских семьдесят семь человек.

14. І піймав одного молодика з Соккотян, випитував його, й той мусїв йому поважнїйших городян Соккотських сїмдесять і сїм чоловік списати.

15. Kun hän sitten tuli Sukkotin miesten luo, sanoi hän: Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joilla te pilkkasitte minua sanoen: 'Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että me antaisimme leipää sinun uupuneille miehillesi?'

15. Ja hän tuli Sukkotiin kansan tykö ja sanoi: tässä on Seba ja Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan kämmen jo juuri sinun kädessäs, että meidän pitäis sentähden sinun sotaväelles, joka väsynyt on, leipää antaman?

15. Ja hän tuli Suchotijn Canssan tygö ja sanoi: cadzo täsä on Sebah ja Zalmuna joilla te pilkaisitte minua sanoden: ongo Sebahn ja Zalmunan kädet jo juuri sinun kädesäs että meidän pidäis sentähden sinun sotawäkes joca wäsynyt on leipä andaman?

15 And he came to the men of Succoth and said, Behold Zebah and Zalmunna, concerning whom you* taunted me, saying, Are the hands of Zebah and Zalmunna now in your hand, that we should give bread to your men who are weary?

15. And he came unto the men of Succoth, and said, Behold Zebah and Zalmunna, with whom ye did upbraid me, saying, Are the hands of Zebah and Zalmunna now in thine hand, that we should give bread unto thy men that are weary?

15. Og han kom til Mændene i Sukot og sagde: Se, her er Seba og Zalmuna, med hvilke I forhaanede mig og sagde: Er da Sebas og Zalmunas Haand nu i din Haand, at vi skulle give dine Folk, som ere trætte, Brød?

15. Och han kom till det folket i Succoth, och sade: Si, här äro Sebah och Zalmunna, om hvilka I bespottaden mig, och saden: Är då allaredo Sebahs och Zalmunna hand uti dina händer, att vi ju skole gifva dino folke, som trött är, bröd?

15. Ja ta tulli Sukoti meeste jure ja ütles: Wata siin on Seba ja Salmuna, kelle pärrast teie mind teotasite ja ütlesite: ons nüüd jo Seba ja Salmuna kässi so peus, et meie peame leiba andma so meestele, kes on wässinud?

15. Atėjęs į Sokotą, Gedeonas tarė: ‘‘Štai Zebahas ir Zalmunas, dėl kurių jūs išjuokėte mane, sakydami: ‘Ar Zebahas ir Zalmunas jau tavo rankose, kad prašai duonos savo pavargusiems žmonėms?’ ‘‘

15. Und er kam zu den Leuten zu Sukkoth und sprach: Siehe, hier ist Sebah und Zalmuna, über welchen ihr mein spottetet und spracht: Ist denn Sebahs und Zalmunas Faust schon in deinen Händen, daß wir deinen Leuten, die müde sind, Brot geben sollen?

15. Puis il vint vers les gens de Succoth, et dit: Voici Zébach et Tsalmuna, au sujet desquels vous m'avez insulté, en disant: Tiens-tu déjà dans ta main le poignet de Zébach et de Tsalmuna, pour que nous donnions du pain à tes gens fatigués?

15. Y entrando a los de Socot, dijo: He aquí a Zebee, y a Salmana de los cuales me zaheristeis, diciendo: ¿Está ya la mano de Zebee y de Salmana en tu mano para que demos nosotros pan a tus varones cansados?

15 Toen kwam hij tot de lieden van Sukkoth, en zeide: Ziet daar Zebah en Tsalmuna, van dewelke gij mij smadelijk verweten hebt, zeggende: Is de handpalm van Zebah en Tsalmuna alrede in uw hand, dat wij aan uw mannen, die moede zijn, brood zouden geven?

15. A przyszedłszy do mężów Sokot, rzekł: Otóż Zebeę i Salmana, którymiście mi urągali, mówiąc: Izali moc Zeby i Salmana jest w rękach twoich, abyśmy mieli dać mężom twoim spracowanym chleba?

15. Mikor aztán a Sukkót férfiaihoz ment vala, monda: Ímhol Zéba és Sálmunáh, a kik miatt gúnyolódtatok velem, mondván: Vajjon Zéba és Sálmunáh öklét már kezedben tartod-é, hogy kenyeret adjunk kifáradott embereidnek?

15 И пришел он к жителям Сокхофским, и сказал: вот Зевей и Салман, закоторых вы посмеялись надо мною, говоря: разве рука Зевея и Салмана уже в твоей руке, чтобынам давать хлеб утомившимся людям твоим?

15. Прийшовши тодї він до Соккотян, промовив: Оце вам Зевей і Салман, що за них ви мене соромили питаючи: Хиба рука Зевея та Салмана уже в тебе в руцї, щоб нам харчувати твоїх томлених людей?

16. Ja hän otti kiinni kaupungin vanhimmat; ja hän otti erämaan orjantappuroita ja orjanruoskia ja antoi Sukkotin miesten maistaa niitä.

16. Ja hän otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piestä.

16. Ja hän otti ne Caupungin wanhimmat ja orjantappuroita ja ohdackeita corwest ja andoi Suchotin miehet piestä.

16 And he took the elders of the city and thorns of the wilderness and briers and with them he taught the men of Succoth.

16. And he took the elders of the city, and thorns of the wilderness and briers, and with them he taught the men of Succoth.

16. Og han tog de Ældste af Staden og Torne af Ørken og Tidsler og lod Folket i Sukot faa Forstand ved dem.

16. Och han tog de äldsta af staden, och törne utaf öknene och tistlar, och lät dermed sönderslita det folket i Succoth.

16. Ja ta wöttis selle liñna wannemad ja kibbowitso körwest ja terrawad ohhakad, ja andis Sukoti meestele neid katsta.

16. Jis Sukoto miesto vyresniuosius nuplakė dykumos erškėčiais ir taip pamokė juos.

16. Und er nahm die Ältesten der Stadt und Dornen aus der Wüste und Hecken und ließ es die Leute zu Sukkoth fühlen.

16. Et il prit les anciens de la ville, et des épines du désert et des chardons, et il châtia les hommes de Succoth.

16. Y tomó a los ancianos de la ciudad, y espinas y abrojos del desierto, y castigo con ellas a los de Socot.

16 En hij nam de oudsten dier stad, en doornen der woestijn, en distelen, en deed het den lieden van Sukkoth door dezelve verstaan.

16. Przetoż wziąwszy starsze miasta onego, i ciernia z onej pustyni i ostu, dał na nich przykład innym mężom Sokot.

16. És előfogá a város véneit, és a pusztának töviseit és csalánjait vévén, megtanítá azokkal Sukkótnak férfiait.

16 И взял старейшин города и терновник пустынный и зубчатые молотильные доски и наказал ими жителей Сокхофа;

16. Ухопив тодї він поважнїйших горожан, і взяв дикої тернини та борону та й пороздирав тих Суккотян.

17. Ja hän kukisti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet.

17. Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.

17. Ja cukisti Pnuelin tornin ja tappoi caiken Caupungin Canssan.

17 And he broke down the tower of Penuel and killed the men of the city.

17. And he beat down the tower of Penuel, and slew the men of the city.

17. Og Pnuels Taarn nedbrød han, og han ihjelslog; Mændene i Staden.

17. Och tornet i Pnuel bröt han neder, och slog ihjäl folket i stadenom.

17. Ja Penueli torni kiskus ta mahha ja tappis selle liñna mehhed ärra.

17. Penuelio bokštą jis nugriovė ir miesto vyrus išžudė.

17. Und den Turm Pnuels zerbrach er und erwürgte die Leute der Stadt.

17. Il démolit aussi la tour de Pénuël, et fit mourir les principaux de la ville.

17. Asimismo derribó la torre de Fanuel, y mató a los de la ciudad.

17 En den toren van Pnuel wierp hij af, en doodde de lieden der stad.

17. Wieżę też Fanuel rozwalił, i pobił męże miasta.

17. Azután Pénuel tornyát rontá le, és a város férfiait ölte meg.

17 и башню Пенуэльскую разрушил, и перебил жителей города.

17. В Пенуелї ж зруйнував башту та й повбивав городян.

18. Sitten hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: Minkä näköisiä ne miehet olivat, jotka te tapoitte Taaborilla? He vastasivat: Ne olivat niinkuin sinä; jokainen oli varreltaan kuin kuninkaan poika.

18. Ja hän sanoi Seballe ja Zalmunnalle: minkämuotoiset miehet ne olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.

18. Ja hän sanoi Sebahlle ja Zalmunalle: mingämuotoiset miehet ne olit cuin te tapoitte Thaboris? he sanoit ne olit sinun muotoises ja caunit cuin Cuningan pojat.

18 Then he said to Zebah and Zalmunna, What manner of men were they whom you* killed at Tabor? And they answered, As you are, so were they. Each one resembled the sons of a king.

18. Then said he unto Zebah and Zalmunna, What manner of men were they whom ye slew at Tabor? And they answered, As thou art, so were they; each one resembled the children of a king.

18. Og han sagde til Seba og til Zalmuna: Hvordan vare de Mænd som I sloge ihjel ved Thabor? og de sagde: Som du, saa vare de, hver af dem saa ud som en Kongesøn.

18. Och till Sebah och Zalmunna sade han: Hurudana voro de män, som I slogen ihjäl i Thabor? De sade: De voro sådana som du, och dägelige såsom ens Konungs barn.

18. Ja ta ütles Seba ja Salmuna wasto: Missuggused ollid need mehhed, mis teie tapsite Taboris? ja nemmad ütlesid: nemmad ollid otse nenda kui sinna, iggaühhel olli teggomood kui kunninga lapsel.

18. Po to jis klausė Zebachą ir Calmuną: ‘‘Kaip atrodė tie vyrai, kuriuos užmušėte Tabore?’‘ Jie atsakė: ‘‘Taip, kaip tu. Jie atrodė kaip karaliaus sūnūs’‘.

18. Und er sprach zu Sebah und Zalmuna: Wie waren die Männer, die ihr erwürgtet zu Thabor? Sie sprachen: Sie waren wie du und ein jeglicher schön wie eines Königs Kinder.

18. Puis il dit à Zébach et à Tsalmuna: Comment étaient faits ces hommes que vous avez tués au Thabor? Ils répondirent: Ils étaient tels que toi; chacun d'eux avait la taille d'un fils de roi.

18. Y dijo a Zebee y a Salmana: ¿Qué manera de hombres tenían aquellos que matasteis en Tabor? Y ellos respondieron: Como tú, tales eran aquellos, ni más ni menos, que parecían hijos de rey.

18 Daarna zeide hij tot Zebah en Tsalmuna: Wat waren het voor mannen, die gij te Thabor doodsloegt? En zij zeiden: Gelijk gij, alzo waren zij, enerlei, van gedaante als koningszonen.

18. Rzekł potem do Zeby i do Salmana: Co zacz byli mężowie oni, któreście pobili w Tabor? A oni odpowiedzieli: Takowi byli jakoś ty; każdy z nich na wejrzeniu był, jako syn królewski.

18. És monda Zébának és Sálmunáhnak: Milyenek voltak azok a férfiak, a kiket a Thábor hegyén megöltetek? Ők pedig mondának: Mint a milyen te vagy, olyanok voltak ők is, és mindenik olyan arczú, mint egy-egy királyfi.

18 И сказал Зевею и Салману: каковы были те, которых вы убили на Фаворе? Они сказали: они были такие, как ты, каждый имел вид сынов царских.

18. Тодї питає в Зевея та в Салмана: Які були на виду ті мужі, що ви побили їх на Таворі? Вони кажуть: Зовсїм як ти були вони на виду, кожен на виду мов царевич.

19. Hän sanoi: He olivat minun veljiäni, minun äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, en minä surmaisi teitä.

19. Ja hän sanoi: ne olivat minun veljeni, minun äitini pojat: niin totta kuin Herra elää, jos te olisitte antaneet heidän elää, niin en tappaisi minä teitä.

19. Ja hän sanoi: ne olit minun weljeni minun äitini pojat nijn totta cuin HERra elä jos te olisit andanet heidän elä nijn en tappais minä teitä.

19 And he said, They were my brothers, the sons of my mother. As Jehovah lives, if you* had saved them alive, I would not kill you*.

19. And he said, They were my brethren, even the sons of my mother: as the LORD liveth, if ye had saved them alive, I would not slay you.

19. Og han sagde: De vare mine Brødre, min Moders Sønner: Saa vist som Herren lever, dersom I havde ladet dem leve, da vilde jeg ikke slaget eder ihjel.

19. Han sade: De voro mine bröder, mine moders söner; så sant som Herren lefver, om I haden låtit dem lefva, skulle jag icke aflifva eder;

19. Ja temma ütles: Need ollid mo wennad mo emma poiad; ni töest kui Jehowa ellab, ei ma tappaks teid mitte ärra, kui teie neid olleksite ellusse jätnud.

19. Jis tarė: ‘‘Tai buvo mano broliai, mano motinos sūnūs. Kaip gyvas Viešpats, jei būtumėte palikę juos gyvus, nenužudyčiau jūsų’‘.

19. Er aber sprach: Es sind meine Brüder, meiner Mutter Söhne, gewesen. So wahr der HERR lebt, wo ihr sie hättet leben lassen, wollte ich euch nicht erwürgen.

19. Et il leur dit: C'étaient mes frères, enfants de ma mère. L'Éternel est vivant, si vous leur eussiez sauvé la vie, je ne vous tuerais point.

19. Y él dijo: Mis hermanos eran, hijos de mi madre: vive Jehová, que si los hubierais guardado en vida, yo no os mataría.

19 Toen zeide hij: Het waren mijn broeders, zonen mijner moeder; zo waarlijk als de HEERE leeft, zo gij hen hadt laten leven, ik zou ulieden niet doden!

19. I rzekł: Braciać to moi, synowie matki mojej byli; żywie Pan, byście je byli żywo zachowali, nie pobiłbym was.

19. És monda: Az én atyámfiai, az én anyámnak fiai voltak azok. Él az Úr! ha életben hagytátok volna őket, én sem ölnélek meg titeket!

19 Гедеон сказал: это были братья мои, сыны матери моей. Жив Господь! если бы вы оставили их в живых, я не убил бы вас.

19. Він же каже: Се були брати мої, сини матері моєї. Так вірно, як Бог живе: коли б ви зоставили були їх живими, я не вбивав би вас.

20. Ja hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: Nouse ja surmaa heidät. Mutta nuorukainen ei paljastanut miekkaansa, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuori.

20. Ja hän sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heitä, mutta nuorukainen ei vetänyt miekkaansa, sillä hän pelkäsi, että hän oli vielä nuorukainen.

20. Ja hän sanoi Jetherille hänen esicoisellens: nouse ja tapa heitä mutta nuorucainen ei wetänyt mieckans sillä hän pelkäis että hän oli wielä nuorucainen.

20 And he said to Jether his firstborn, Up and kill them. But the youth did not draw his sword, for he feared because he was yet a youth.

20. And he said unto Jether his firstborn, Up, and slay them. But the youth drew not his sword: for he feared, because he was yet a youth.

20. Og han sagde til Jether, sin førstefødte: Staa op, slaa dem ihjel; men Drengen drog ikke sit Sværd ud, thi han frygtede, efterdi han var endnu en Dreng.

20. Och sade till sin förstfödda son Jether: Statt upp, och dräp dem. Men drängen drog sitt svärd icke ut; ty han fruktade sig, efter han var ännu en ung dräng.

20. Ja ta ütles omma essimesse poia Jeteri wasto: Wötta kätte, tappa neid ärra; agga se pois ei tomband moöka mitte wälja, sest ta kartis, et ta alles pois olli.

20. Tuomet jis sakė savo pirmagimiui Jeteriui: ‘‘Nužudyk juos!’‘ Bet berniukas neištraukė kardo, nes bijojo, kadangi buvo dar vaikas.

20. Und er sprach zu seinem erstgeborenen Sohn, Jether: Stehe auf und erwürge sie! Aber der Knabe zog sein Schwert nicht; denn er fürchtete sich, weil er noch ein Knabe war.

20. Puis il dit à Jéther, son premier-né: Lève-toi, tue-les! Mais le jeune garçon ne tira point son épée, parce qu'il craignait; car c'était encore un jeune garçon.

20. Y dijo a Jeter su primogénito: Levántate, y mátalos: mas el muchacho no desenvainó su espada, porque tenía temor, que aun era muchacho.

20 En hij zeide tot Jether, zijn eerstgeborene: Sta op, dood hen; maar de jongeling trok zijn zwaard niet uit, want hij vreesde, dewijl hij nog een jongeling was.

20. I rzekł do Jetra, pierworodnego swego: Wstaó, a pobij je. Ale nie dobył młodzieóczyk miecza swego, przeto iż się bał; bo jeszcze był pacholęciem.

20. És monda Jéthernek, az ő elsőszülöttjének: Kelj fel, öld meg őket. De a fiú nem húzta ki kardját, mert fél vala, mivelhogy még gyermek vala.

20 И сказал Иеферу, первенцу своему: встань, убей их. Но юноша не извлек меча своего, потому что боялся, так как был еще молод.

20. Рече тодї свойму перворідневі Етерові: Встань! постинай обох! Хлопець же не виймав з піхви меча свого: боявся, був ще недорослий.

21. Silloin sanoivat Sebah ja Salmunna: Nouse sinä ja pistä meidät kuoliaaksi, sillä miehellä on miehen voima. Niin Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan. Ja hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut.

21. Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sinä meitä lyömään, sillä niinkuin mies on, niin on myös hänen voimansa. Niin Gideon nousi ja tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heidän kameleinsa kaulassa olivat.

21. Mutta Sebah ja Zalmuna sanoit: nouse sinä meitä lyömän: sillä nijncuin mies on nijn on myös hänen woimans. Nijn Gideon nousi ja tappoi sebahn ja Zalmunan ja otti nastat cuin heidän Cameleins caulas olit.

21 Then Zebah and Zalmunna said, Rise and fall upon us, for as the man is, so is his strength. And Gideon arose and killed Zebah and Zalmunna and took the crescents that were on their camels' necks.

21. Then Zebah and Zalmunna said, Rise thou, and fall upon us: for as the man is, so is his strength. And Gideon arose, and slew Zebah and Zalmunna, and took away the ornaments that were on their camels' necks.

21. Men Seba og Zalmuna sagde: Staa du op og fald an paa os, thi som Manden er, saa er hans Styrke; saa stod Gideon. op og slog Seba og Zalmuna ihjel og toge de Halvmaaner, som vare paa deres Kamelers Halse.

21. Då sade Sebah och Zalmunna: Statt du upp, och slå oss; ty efter som mannen är, så är ock hans magt. Så stod Gideon upp, och slog ihjäl Sebah och Zalmunna, och tog de spänger, som voro på deras camelers halsar.

21. Ja Seba ja Salmuna ütlesid: Touse sinna ülles ja tulle meie peäle, sest nenda kui mees, nenda on ta rammo; ja Kideon wöttis kätte ja tappis Seba ja Salmuna ärra, ja wöttis need kaela-illud ärra, mis nende kamelide kaela ümber ollid.

21. Zebachas ir Calmuna tarė: ‘‘Tu pats nužudyk mus! Nes koks vyras, tokia ir jo jėga’‘. Gedeonas nužudė Zebachą ir Calmuną ir pasiėmė jų kupranugarių kaklų papuošalus.

21. Sebah aber und Zalmuna sprachen: Stehe du auf und mache dich an uns; denn darnach der Mann ist, ist auch seine Kraft. Also stand Gideon auf und erwürgte Sebah und Zalmuna und nahm die Spangen, die an ihrer Kamele Hälsen waren.

21. Et Zébach et Tsalmuna dirent: Lève-toi toi-même, et jette-toi sur nous; car tel est l'homme, telle est sa force. Et Gédéon se leva, et tua Zébach et Tsalmuna. Puis il prit les croissants qui étaient aux cous de leurs chameaux.

21. Entónces dijo Zebee y Salmana: Levántate tú, y mátanos, porque como es el varón tal es su valentía. Y Gedeón se levantó, y mató a Zebee y a Salmana, y tomó las planchas que sus camellos traían al cuello.

21 Toen zeiden Zebah en Tsalmuna: Sta gij op, en val op ons aan, want naar dat de man is, zo is zijn macht. Zo stond Gideon op, en doodde Zebah en Tsalmuna, en nam de maantjes, die aan de halzen hunner kemelen waren.

21. Tedy rzekli Zebee i Salmana: Wstaó ty, a rzuć się na nas; bo jaki mąż, taka siła jego. A tak wstawszy Giedeon, zabił Zebeę i Salmana, i pobrał klejnoty, które były na szyjach wielbłądów ich.

21. És monda Zéba és Sálmunáh: Kelj fel te és te ölj meg minket, mert a milyen a férfiú, olyan az ő ereje. És felkele Gedeon, és megölé Zébát és Sálmunáht, és elvevé az ő tevéiknek nyakán levő ékességeket.

21 И сказали Зевей и Салман: встань сам и порази нас, потому что почеловеку и сила его. И встал Гедеон, и убил Зевея и Салмана, и взял пряжки, бывшие на шеях верблюдов их.

21. Озвуться тодї Зевей та Салман: Встань сам і постинай нас, по чоловікові бо й сила його. І встав Гедеон та й постинав Зевея й Салмана, й побрав собі пряжки, що їх верблюди мали на шиї,

22. Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että sinun poikasi ja poikasi poika; sillä sinä olet vapauttanut meidät Midianin käsistä.

22. Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sinä meitä, sinä ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sillä sinä vapahdit meidät Midianilaisten käsistä.

22. Silloin sanoit monicahdat Israelist Gideonille: ole meidän Herram sinä ja sinun poicas ja sinun pojas poica: sillä sinä wapadit meidän Midianiterein käsist.

22 Then the men of Israel said to Gideon, Rule over us, both you and your son and your son's son also, for you have saved us out of the hand of Midian.

22. Then the men of Israel said unto Gideon, Rule thou over us, both thou, and thy son, and thy son's son also: for thou hast delivered us from the hand of Midian.

22. Da sagde hver Mand i Israel til Gideon: Hersk over os, baade du og saa din Søn, saa og din Søns Søn, efterdi du har frelst os af Midianiternes Haand.

22. Då sade till Gideon någre af Israel: Var herre öfver oss, du och din son, och dins sons son, efter du hafver frälst oss ifrå de Midianiters hand.

22. Ja Israeli mehhed ütlesid Kideoni wasto: Wallitse meie ülle ni hästi sinna kui so poeg, so poia poeg ka, sest sa olled meid Midjanide käest peästnud.

22. Izraelitai prašė Gedeono: ‘‘Valdyk mus tu, tavo sūnus ir sūnaus sūnus, nes tu mus išgelbėjai iš Midjano rankų’‘.

22. Da sprachen zu Gideon etliche in Israel: Sei Herr über uns, du und dein Sohn und deines Sohnes Sohn, weil du uns von der Midianiter Hand erlöst hast.

22. Et les hommes d'Israël dirent à Gédéon: Règne sur nous, toi et ton fils, et le fils de ton fils; car tu nous as délivrés de la main des Madianites.

22. Y los Israelitas dijeron a Gedeon: Sé nuestro señor tú, y tu hijo, y tu nieto: pues que nos has librado de mano de Madián.

22 Toen zeiden de mannen van Israel tot Gideon: Heers over ons, zo gij als uw zoon en uws zoons zoon, dewijl gij ons van der Midianieten hand verlost hebt.

22. I rzekli Izraelczycy do Giedeona: Panuj nad nami, i ty, i syn twój, i syn syna twego; boś nas wybawił z ręki Madyjaóczyków.

22. És mondának az Izráel férfiai Gedeonnak: Uralkodjál felettünk te és a te fiad és a te fiadnak fia, mert megszabadítottál bennünket a Midiániták kezéből.

22 И сказали Израильтяне Гедеону: владей нами ты и сын твой и сын сына твоего, ибо ты спас нас из руки Мадианитян.

22. Тодї мужі Ізраїлські прохали Гедеона: Пануй над нами, і ти сам, і син твій й твого сина син: бо ти нас визволив із потали в Мадиянїїв.

23. Mutta Gideon vastasi heille: En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva.

23. Mutta Gideon sanoi heille: en minä tahdo hallita teitä, ei myös minun poikani pidä teitä hallitseman, vaan Herra olkoon teidän hallitsianne.

23. Mutta Gideon sanoi heille: en minä ole teidän Herran eikä minun poican pidä oleman teidän Herran mutta HERra olcon teidän HERran.

23 And Gideon said to them, I will not rule over you*, neither will my son rule over you*. Jehovah will rule over you*.

23. And Gideon said unto them, I will not rule over you, neither shall my son rule over you: the LORD shall rule over you.

23. Og Gideon sagde til dem: Jeg vil ikke herske over eder; og min Søn skal ikke: herske over eder; Herren skal herske over eder.

23. Men Gideon sade till dem: Jag vill ingen herre vara öfver eder, och min son skall icke heller vara herre öfver eder; utan Herren skall vara herre öfver eder.

23. Ja Kideon ütles nende wasto: Minna ei tahha mitte teie ülle wallitseda, ja mo poeg ei pea ka mitte teie ülle wallitsema: # JEHOWA peab teie ülle wallitsema.

23. Gedeonas atsakė jiems: ‘‘Nei aš, nei mano sūnus nevaldys jūsų. Viešpats bus jūsų valdovas.

23. Aber Gideon sprach zu ihnen: Ich will nicht Herr sein über euch, und auch mein Sohn soll nicht Herr über euch sein, sondern der HERR soll Herr über euch sein.

23. Mais Gédéon leur répondit: Je ne dominerai point sur vous, et mon fils ne dominera point sur vous; c'est l'Éternel qui dominera sur vous.

23. Mas Gedeón respondió: No seré señor sobre vosotros, ni mi hijo os señoreará: Jehová será vuestro Señor.

23 Maar Gideon zeide tot hen: Ik zal over u niet heersen; ook zal mijn zoon over u niet heersen; de HEERE zal over u heersen.

23. Na to odpowiedział im Giedeon: Nie będę ja panował nad wami, ani będzie panował syn mój nad wami; Pan panować będzie nad wami.

23. És monda nékik Gedeon: Én nem uralkodom felettetek, sem az én fiam nem fog uralkodni rajtatok. [1†] Az Úr uralkodik ti felettetek!

23 Гедеон сказал им: ни я не буду владеть вами, ни мойсын не будет владеть вами; Господь да владеет вами.

23. Гедеон же відказав їм: Нї, я над вами не буду панувати, нї син мій над вами не панувати ме, Господь нехай над вами панує.

24. Ja Gideon sanoi heille: Yhtä minä pyydän teiltä: antakoon kukin minulle heiltä saaliiksi saamansa nenärenkaan. Heikäläisillä näet on kultaiset nenärenkaat, koska ovat ismaelilaisia.

24. Ja Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teiltä: jokainen antakoon minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sillä he olivat Ismaelilaisia, ja heillä olivat kultaiset korvarenkaat.

24. JA Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teildä jocainen andacan minulle corwarengat jotca he ryöwännet owat: sillä he olit Ismaelitit ja heillä olit cullaiset corwarengat.

24 And Gideon said to them, I would make a request of you*, that you* would give me every man the earrings of his spoil. (For they had golden earrings, because they were Ishmaelites.)

24. And Gideon said unto them, I would desire a request of you, that ye would give me every man the earrings of his prey. (For they had golden earrings, because they were Ishmaelites.)

24. Og Gideon sagde; til dem: Jeg har en Begæring til eder: Hver give mig dog en Ring af hans Bytte; thi hine havde Guldringe, eftersom de vare Ismaeliter.

24. Och Gideon sade till dem: Ett begärar jag af eder, hvar och en gifve mig de örnaringar, som han röfvat hafver; förty, efter de voro Ismaeliter, hade de gyldene örnaringar.

24. Ja Kideon ütles nende wasto: Ma tahhan ühhe pallumisse teie käest palluda, et andke mulle iggamees ommast sagist üks otsa-ehte; sest neil olli kuld-otsa-ehted, et nemmad Ismaeli rahwas ollid.

24. Aš tik noriu paprašyti jūsų atiduoti man iš savo grobio auskarus’‘. Mat izmaelitai nešiodavo auksinius auskarus.

24. Gideon aber sprach zu Ihnen: Eins begehre ich von euch: ein jeglicher gebe mir die Stirnbänder, die er geraubt hat. (Denn weil es Ismaeliter waren, hatten sie goldene Stirnbänder.)

24. Et Gédéon leur dit: Je vous ferai une demande; c'est que vous me donniez, chacun de vous, les bagues d'or qu'il a eues pour butin. Car les ennemis avaient des bagues d'or, parce qu'ils étaient Ismaélites.

24. Y díjoles más Gedeon: Yo demando de vosotros una demanda, que cada uno me dé los zarcillos de su despojo: (porque traían zarcillos de oro, que eran Ismaelitas.)

24 Voorts zeide Gideon tot hen: Een begeerte zal ik van u begeren: geeft mij maar een iegelijk een voorhoofdsiersel van zijn roof; want zij hadden gouden voorhoofdsierselen gehad, dewijl zij Ismaelieten waren.

24. Nadto rzekł do nich Giedeon: Będę was prosił o jednę rzecz, aby mi każdy z was dał nausznicę z łupu swego; (bo nausznice złote mieli, będąc Ismaelczykami.)

24. Azután monda nékik Gedeon: Egyet kívánok csak tőletek, hogy adja nékem mindenikőtök a zsákmányul ejtett fülön függőket; mert arany fülön függőik voltak azoknak, mivelhogy Izmaeliták valának.

24 И сказал им Гедеон: прошу у вас одного, дайте мне каждый по серьге из добычи своей.(Ибо у неприятелей много было золотых серег, потому что они были Измаильтяне.)

24. І рече їм Гедеон: Хочу в вас чогось попросити: дайте менї по каблучцї з вашого лупу. Вороги бо носили золоті ковтки, бо були Ізмаїлїї.

25. Niin he vastasivat: Annamme mielellämme. Ja he levittivät vaipan ja heittivät siihen kukin saaliiksi saamansa nenärenkaan.

25. Ja he sanoivat: me annamme mielellämme; ja levittivät vaatteen, jonka päälle itsekukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ryövänneet olivat.

25. Ja he sanoit: me annamme sinulle. Ja lewitit waatten jonga päälle idzecukin heitti ne corwarengat cuin he ryöwännet olit.

25 And they answered, We will willingly give them. And they spread a garment and cast in it every man the earrings of his spoil.

25. And they answered, We will willingly give them. And they spread a garment, and did cast therein every man the earrings of his prey.

25. Og de sagde: Vi ville gerne give, og de bredte et Klæde ud; og de kastede hver en Ring af sit Bytte derpaa.

25. De sade: Dem vilje vi gifva; och bredde ett kläde ut, och hvar och en kastade örnaringarna deruppå, som han röfvat hade.

25. Ja nemmad ütlesid: Meie tahhame heal melel anda; ja nemmad lautasid ühhe ride laiale, ja heitsid senna iggamees ühhe otsa-ehte ommast sagist.

25. Jie atsakė: ‘‘Mielai atiduosime’‘. Patiesę apsiaustą, jie sumetė ant jo auskarus iš savo grobio.

25. Sie sprachen: Die wollen wir geben; und breiteten ein Kleid aus, und ein jeglicher warf die Stirnbänder darauf, die er geraubt hatte.

25. Et ils répondirent: Nous les donnerons volontiers. Et, étendant un manteau, tous y jetèrent les bagues de leur butin.

25. Y ellos respondieron: De buena gana los daremos. Y tendiendo una ropa de vestir echó allí cada uno los zarcillos de su despojo.

25 En zij zeiden: Wij zullen ze gaarne geven; en zij spreidden een kleed uit, en wierpen daarop een iegelijk een voorhoofdsiersel van zijn roof.

25. I rzekli: Radzić damy; i rozpostarłszy szatę rzucali na nię każdy nausznicę z łupów swoich.

25. És mondának: Örömest néked adjuk. És leterítettek egy ruhát, és mindenki arra dobá a fülön függőket, melyeket prédául ejtett.

25 Они сказали: дадим. И разостлали одежду и бросали туда каждый по серьге из добычи своей.

25. Они відказали: Дамо тобі їх охотою. І прослали опончу, і кожен кидав добичню наушницю на неї.

26. Ja hänen pyytämänsä kultaiset nenärenkaat painoivat tuhat seitsemänsataa kultasekeliä, lukuunottamatta niitä puolikuukoruja, korvarenkaita ja purppuravaatteita, joita midianilaisten kuninkaat olivat kantaneet, ja heidän kameliensa kaulavitjoja.

26. Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita hän anonut oli, painoivat tuhannen ja seitsemänsataa sikliä kultaa, ilman nastoja, käädyjä ja purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman heidän kameleinsa kultaisia kaulasiteitä.

26. Ja ne cullaiset corwarengat joita hän anonut oli painoit tuhannen ja seidzemensata Sicli culda ilman nastoita käädyitä ja purpura waatteita joita Midianiterein Cuningat cannoit ja ilman heidän Cameleins cullaisita caulan siteitä.

26 And the weight of the golden earrings that he requested was a thousand and seven hundred (shekels) of gold, besides the crescents and the pendants and the purple garments that was on the kings of Midian and besides the chains that were about their camels' necks.

26. And the weight of the golden earrings that he requested was a thousand and seven hundred shekels of gold; beside ornaments, and collars, and purple raiment that was on the kings of Midian, and beside the chains that were about their camels' necks.

26. Og Vægten af de Guldringe, som han begærede, var tusinde og syv Hundrede Sekel Guld, foruden de Halvmaaner og de Halskæder og de Purpurklæder, som Midianiternes Konger havde paa sig, og foruden de Kæder, som vare om deres Kamelers Halse.

26. Och de gyldene örnaringarna, som han hade begärat, gjorde till vigt tusende sjuhundrade siklar guld; förutan de spänger, kedjor och skarlakanskläder, som de Midianiters Konungar plägade bära, och förutan deras camelers halsband.

26. Ja need kuld-otsa-ehted, mis ta küssis, wagisid tuhhat ja seitse sadda kuldsekli, ilma need kaela-illud ja rohho-tosid ja purpuri-rided, mis Midjani kunningad kandsid, ja ilma need keed, mis nende kamelide kaela ümber ollid.

26. Auksiniai auskarai svėrė tūkstantį septynis šimtus šekelių, be papuošalų, grandinėlių ir purpurinių drabužių, kuriais vilkėjo Midjano karaliai, bei grandinių, kurios buvo ant jų kupranugarių kaklų.

26. Und die goldenen Stirnbänder, die er forderte, machten am Gewicht tausendsiebenhundert Lot Gold, ohne die Spangen und Ketten und Purpurkleider, die der Midianiter Könige tragen, und ohne die Halsbänder ihrer Kamele.

26. Et le poids des bagues d'or qu'il avait demandées, fut de mille et sept cents sicles d'or, sans les croissants, les boucles d'oreilles et les vêtements d'écarlate qui étaient sur les rois de Madian, et sans les croissants qui étaient aux cous de leurs chameaux.

26. Y fué el peso de los zarcillos de oro, que el pidió, mil y siete cientos siclos de oro; sin las planchas, y joyeles, y vestidos de púrpura, que traían los reyes de Madián, y sin los collares que traían sus camellos al cuello.

26 En het gewicht der gouden voorhoofdsierselen, die hij begeerd had, was duizend en zevenhonderd sikkelen gouds, zonder de maantjes, en ketenen, en purperen klederen, die de koningen der Midianieten aangehad hadden, en zonder de halsbanden, die aan de halzen hunner kemelen geweest waren.

26. I była waga nausznic onych złotych, które sobie uprosił, tysiąc i siedemset syklów złota, oprócz klejnotów i zawieszenia i szat szarłatowych, które były na królach Madyjaóskich, i oprócz łaócuchów, które były na szyjach wielbłądów ich.

26. Az arany fülön függőknek pedig, a melyeket elkért, súlya ezerhétszáz arany siklus volt, amaz ékességeken, függőkön és bíborruhákon kívül, a melyek a Midián királyain voltak, és az aranylánczok nélkül, a melyek tevéik nyakán valának.

26 Весу в золотых серьгах, которые он выпросил, было тысяча семьсотзолотых сиклей , кроме пряжек, пуговиц и пурпуровых одежд, которые были на царях Мадиамских, и кроме золотых цепочек, которые были на шее у верблюдов их.

26. Та назбіралось ваги в золотих каблучках, що випрохав, тисяча й сїмсот золотих секлів, опріч пряжок, сережок та пурпурових шат, що носили мадиянїйські царі, й окрім нашийних почіпок у їх верблюдів.

27. Ja Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheellensä.

27. Ja Gideon teki niistä päällisvaatteen ja pani sen omaan kaupunkiinsa Ophraan; ja koko Israel teki huorin sen jälkeen siinä, ja se tuli Gideonille ja hänen huoneellensa paulaksi.

27. Ja Gideon teki nijstä pääliswaatten ja pani sen omaan Caupungijns Ophraan ja coco Israel teki huorin sen cansa ja se tuli Gideonille ja hänen huonellens pahennuxexi.

27 And Gideon made an ephod of it and put it in his city, even in Ophrah. And all Israel played the prostitute after it there and it became a snare to Gideon and to his house.

27. And Gideon made an ephod thereof, and put it in his city, even in Ophrah: and all Israel went thither a whoring after it: which thing became a snare unto Gideon, and to his house.

27. Og Gideon anvendte det til en Livkjortel og henlagde den i sin Stad udi Ofra og al Israel bolede med den; og det blev Gideon og hans Hus til en Snare.

27. Och Gideon gjorde der en lifkjortel af, och satte honom i sin stad Ophra; och hela Israel bedref der hor uppå; och det vardt Gideon och hans huse till förargelse.

27. Ja Kideon teggi sest ühhe käiksitta kuekesse ja panni sedda omma Owra liñna, ja keik Israel hoidsid seäl hora-wisil sedda tagga, ja se sai Kideonile ja temma suggule wörkutamisse-paelaks.

27. Iš to aukso Gedeonas padarė efodą ir jį pastatė savo mieste Ofroje. Visi izraelitai eidavo ten ir garbino jį, todėl jis tapo spąstais Gedeonui ir jo namams.

27. Und Gideon machte einen Leibrock daraus und setzte ihn in seine Stadt zu Ophra. Und ganz Israel trieb damit Abgötterei daselbst, und er geriet Gideon und seinem Hause zum Fall.

27. Et Gédéon en fit un éphod, et il le plaça dans sa ville, à Ophra. Tout Israël s'y prostitua après lui, et ce fut un piège pour Gédéon et pour sa maison.

27. Y Gedeón hizo de ellos un efod, el cual hizo guardar en su ciudad de Efra: y todo Israel fornicaron tras de él en aquel lugar, y fué por tropezadero a Gedeón, y a su casa.

27 En Gideon maakte daarvan een efod, en stelde die in zijn stad, te Ofra; en gans Israel hoereerde aldaar denzelven na; en het werd Gideon en zijn huis tot een valstrik.

27. I sprawił z tego Giedeon Efod, a położył go w mieście swem w Efra; i scudzołożył się tam wszystek Izrael, chodząc za nim, a było to Giedeonowi i domowi jego sidłem.

27. És készíte abból Gedeon efódot, és helyhezteté azt a maga városában, Ofrában, és ott paráználkodott azután az egész Izráel, és lőn ez Gedeonnak és házanépének tőrbeejtésére.

27 Из этого сделал Гедеон ефод и положил его в своем городе, в Офре,и стали все Израильтяне блудно ходить туда за ним, и был он сетью Гедеону и всему дому его.

27. Гедеон же звелїв із того виготовити ефода, й поставив його в отецькому городї свойму Офрі, й ввесь Ізраїль ідольствував там із ним, і був він сїтею йому й його родинї.

28. Niin täytyi Midianin nöyrtyä israelilaisten edessä, eikä se enää nostanut päätänsä. Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin Gideon eli.

28. Ja niin Midianilaiset alennettiin Israelin lasten edessä, ja ei enää nostaneet ylös päätänsä; ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa, niinkauvan kuin Gideon eli.

28. Ja nijn Midianiterit alettin Israelin lapsilda ja ei enämbätä nostanet päätäns ja maa oli lewos neljäkymmendä ajastaica nijncauwan cuin Gideon eli.

28 So Midian was subdued before the sons of Israel and they lifted up their heads no more. And the land had rest forty years in the days of Gideon.

28. Thus was Midian subdued before the children of Israel, so that they lifted up their heads no more. And the country was in quietness forty years in the days of Gideon.

28. Saa bleve Midianiterne ydmygede for Israels Børn og bleve ikke ved at opløfte deres Hoved, og Landet havde Ro fyrretyve Aar i Gideons Dage.

28. Alltså vordo de Midianiter förnedrade för Israels barn, och hofvo sitt hufvud icke mer upp; och landet var stilla i fyratio år, så länge Gideon lefde.

28. Ja Midjani-rahwas allandati Israeli laste ees ja ei sanud mitte ennam omma pead üllestösta; ja selle male sai rahholinne assi nellikümmend aastat Kideoni päiwil.

28. Midjaniečiai buvo nugalėti izraelitų ir daugiau nebekėlė savo galvų. Gedeono dienomis krašte buvo ramu keturiasdešimt metų.

28. Also wurden die Midianiter gedemütigt vor den Kindern Israel und hoben ihren Kopf nicht mehr empor. Und das Land war still vierzig Jahre, solange Gideon lebte.

28. Ainsi Madian fut humilié devant les enfants d'Israël, et il ne leva plus la tête; et le pays fut en repos quarante ans, aux jours de Gédéon.

28. Así fué humillado Madián delante de los hijos de Israel, y nunca más levantaron su cabeza; y reposó la tierra cuarenta años en los dias de Gedeón.

28 Alzo werden de Midianieten te ondergebracht voor het aangezicht der kinderen Israels, en hieven hun hoofd niet meer op. En het land was stil veertig jaren, in de dagen van Gideon.

28. A tak byli poniżeni Madyjaóczycy przed synami Izraelskimi, i nie podnieśli więcej głowy swojej; i była w pokoju ziemia przez czterdzieści lat za dni Giedeona.

28. Így aláztattak meg a Midiániták az Izráel fiai előtt, és nem is emelték fel azután már fejüket, és megnyugovék a föld negyven esztendeig Gedeon idejében.

28 Так смирились Мадианитяне пред сынами Израиля и не стали уже поднимать головы своей, и покоилась земля сорок лет во дни Гедеона.

28. Так упокорились Мадиянїї перед синами Ізраїля, так що вже не задирали голови своєї в гору. І тїшилась супокоєм земля сорок год, покіль Гедеон жив на сьвітї.

29. Ja Jerubbaal, Jooaan poika, meni ja jäi asumaan taloonsa.

29. Ja JerubBaal Joaksen poika meni ja asui omassa huoneessansa.

29. JA JerubBaal Joaxen poica meni ja asui omas huonesans.

29 And Jerubbaal the son of Joash went and dwelt in his own house.

29. And Jerubbaal the son of Joash went and dwelt in his own house.

29. Og Jerub-Baal, Joas's Søn, gik bort og boede i sit Hus.

29. Och JerubBaal, Joas son, gick bort, och bodde i sitt hus.

29. Ja Joasi poeg Jerubbaal läks ja ellas ommas koias.

29. Jehoašo sūnus Jerubaalas, sugrįžęs gyveno savo namuose.

29. Und Jerubbaal, der Sohn des Joas, ging hin und wohnte in seinem Hause.

29. Jérubbaal, fils de Joas, s'en revint, et demeura dans sa maison.

29. Y Jerubaal hijo de Joas fué, y habitó en su casa.

29 En Jerubbaal, de zoon van Joas, ging henen en woonde in zijn huis.

29. Wrócił się tedy Jerobaal, syn Joasów, i mieszkał w domu swoim.

29. És hazatért Jerubbaál, a Joás fia, és megtelepedett otthon.

29 И пошел Иероваал, сын Иоасов, и жил в доме своем.

29. І вернувсь додому Еробаал Йоасенко і жив далій у своїй господї.

30. Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka olivat lähteneet hänen kupeistansa; sillä hänellä oli monta vaimoa.

30. Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka hänen kupeistansa tulleet olivat; sillä hänellä oli monta emäntää.

30. Ja Gideonilla oli seidzemenkymmendä poica jotca hänen cupeistans tullet olit: sillä hänellä oli monda emändätä.

30 And Gideon had seventy sons fathered from his body, for he had many wives.

30. And Gideon had threescore and ten sons of his body begotten: for he had many wives.

30. Og Gideon havde halvfjerdsindstyve Sønner, som vare udkomne af hans Lænd; thi han havde mange Hustruer.

30. Och Gideon hade sjutio söner, som utaf hans länder komne voro; ty han hade många hustrur.

30. Ja Kideonil olli seitsekümmend poega, kes temma pusast wäljatulnud, sest tem̃al olli paljo naesi.

30. Gedeonas turėjo septyniasdešimt sūnų, kurie gimė iš jo, nes turėjo daug žmonų.

30. Und Gideon hatte siebzig Söhne, die aus seiner Hüfte gekommen waren; denn er hatte viele Weiber.

30. Or Gédéon eut soixante et dix fils, qui naquirent de lui, car il eut plusieurs femmes.

30. Y tuvo Gedeón setenta hijos que salieron de su muslo; porque tuvo muchas mujeres.

30 Gideon nu had zeventig zonen, die uit zijn heupe voortgekomen waren; want hij had vele vrouwen.

30. A miał Giedeon siedmdziesiąt synów, którzy poszli z biódr jego; albowiem miał wiele żon.

30. És Gedeonnak volt hetven fia, kik az ő ágyékából származtak, mert sok felesége volt néki.

30 У Гедеона было семьдесят сыновей, происшедших от чресл его, потому что у него многобыло жен.

30. Було в Гедеона сїмдесять рідних по тїлу синів, мав бо жінок багацько.

31. Ja myös hänen sivuvaimonsa, joka hänellä oli Sikemissä, synnytti hänelle pojan, ja hän antoi tälle nimen Abimelek.

31. Ja hänen jalkavaimonsa, joka hänellä Sikemissä oli, synnytti myös hänelle pojan, ja kutsui hänen nimensä Abimelek.

31. Ja hänen jalcawaimons joca hänellä Sichemis oli synnytti myös hänelle yhden pojan jonga hän cudzui AbiMelech.

31 And his concubine who was in Shechem, she also bore him a son and he called his name Abimelech.

31. And his concubine that was in Shechem, she also bare him a son, whose name he called Abimelech.

31. Og hans Medhustru som var i Sikem, fødte ham ogsaa en Søn; og han gav ham Navnet Abimelek.

31. Och hans frilla, den han hade i Sichem, födde honom ock en son; hans namn kallade han AbiMelech.

31. Ja temma liignaene, mis Sekemis, töi temmale ka poia ilmale, ja ta panni temmale nimme Abimelek.

31. Jo sugulovė, gyvenusi Sicheme, taip pat pagimdė jam sūnų, kurį jis pavadino Abimelechu.

31. Und sein Kebsweib, das er zu Sichem hatte, gebar ihm auch einen Sohn; den nannte er Abimelech.

31. Et sa concubine, qui était à Sichem, lui enfanta aussi un fils, et on l'appela du nom d'Abimélec.

31. Y su concubina que estaba en Siquem, también le parió un hijo, y púsole por nombre Abimelec.

31 En zijn bijwijf, hetwelk te Sichem was, baarde hem ook een zoon; en hij noemde zijn naam Abimelech.

31. Miał też założnicę, która była z Sychem, a ta mu urodziła syna, i dała mu imię Abimelech.

31. És az ő ágyasa is, a ki Sikemben volt, szült néki egy fiat, és nevezé azt Abiméleknek.

31 Также и наложница, жившая в Сихеме, родила ему сына, и он дал ему имя Авимелех.

31. А наліжниця його, що держав у Сихемі, вродила йому також сина, і дав він йому імя Абимелех.

32. Ja Gideon, Jooaan poika, kuoli päästyään korkeaan ikään, ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan abieserilaisten Ofraan.

32. Ja Gideon Joaksen poika kuoli hyvällä ijällä ja haudattiin isänsä Joaksen hautaan Ophrassa, joka Abiesriläisten oma oli.

32. Ja Gideon Joaxen poica cuoli hywällä ijällä ja haudattin Isäns Joaxen hautaan Ophras joca Esriterein Isän oma oli.

32 And Gideon the son of Joash died in a good old age and was buried in the sepulcher of Joash his father, in Ophrah of the Abiezrites.

32. And Gideon the son of Joash died in a good old age, and was buried in the sepulchre of Joash his father, in Ophrah of the Abiezrites.

32. Og Gideon, Joas's Søn, døde i en god Alderdom, og han blev begraven udi sin Faders, Abiesriteren Joas's, Grav i Ofra.

32. Och Gideon, Joas son, blef död i godom ålder, och vardt begrafven i sins faders Joas graf, i Ophra, de Esriters faders.

32. Ja Joasi poeg Kideon surri ärra heas wannadusses, ja tedda maeti mahha omma issa Joasi hauda Abiesri-rahwa Owra liñna.

32. Jehoašo sūnus Gedeonas mirė sulaukęs senatvės ir buvo palaidotas savo tėvo Jehoašo kape, abiezerių Ofroje.

32. Und Gideon, der Sohn des Joas, starb in gutem Alter und ward begraben in seines Vaters Joas Grab zu Ophra, der Stadt der Abiesriter.

32. Puis Gédéon, fils de Joas, mourut dans une bonne vieillesse, et il fut enseveli dans le tombeau de Joas son père, à Ophra des Abiézérites.

32. Y murió Gedeón, hijo de Joas, en buena vejez, y fué sepultado en el sepulcro de su padre Joas, en Efra de los Abiezeritas.

32 En Gideon, de zoon van Joas, stierf in goeden ouderdom; en hij werd begraven in het graf van zijn vader Joas, te Ofra, des Abi-ezriets.

32. Umarł potem Giedeon, syn Joasów, w starości dobrej, a pogrzebion jest w grobie Joasa, ojca swego w Efra, które jest ojca Esrowego.

32. És meghala Gedeon, a Joás fia, késő vénségében, és eltemetteték atyjának, Joásnak sírjába, Ofrában, Abiezer városában.

32 И умер Гедеон, сын Иоасов, в глубокой старости, и погребен во гробе отца своего Иоаса, в Офре Авиезеровой.

32. І вмер Гедеон Йоасенко в високих старощах, і поховано його в гробовищі батьківському Йоасовому в Офрі Авіезеровій.

33. Mutta kun Gideon oli kuollut, niin israelilaiset lähtivät haureudessa kulkemaan baalien jäljessä ja ottivat Baal-Beritin jumalaksensa.

33. Kuin Gideon kuollut oli, käänsi Israelin kansa itsensä huorin tekemään Baalin jälkeen ja teki BaalBeritin itsellensä jumalaksi.

33. COsca Gideon cuollut oli käänsi Israelin Canssa idzens huorintekemän Baalin jälken ja teit BaalBerithin idzellens jumalaxi.

33 And it happened, as soon as Gideon was dead, that the sons of Israel turned again and played the prostitute after the Baals {Baalim} and made Baal-berith their god.

33. And it came to pass, as soon as Gideon was dead, that the children of Israel turned again, and went a whoring after Baalim, and made Baalberith their god.

33. Og det skete, der Gideon var død, da vendte Israels Børn om og bolede med Baalerne; og de; gjorde sig Baal-Berith til en Gud.

33. Då Gideon var död, vände Israels barn om, och bedrefvo hor efter Baalim, och gjorde BaalBerith sig till en gud.

33. Ja se sündis, kui Kideon sai surnud, siis wötsid Israeli lapsed jälle hora-wisil Paalid tagga hoida, ja pannid endile Paalberiti jummalaks.

33. Gedeonui mirus, izraelitai vėl nuėjo paleistuvauti paskui Baalį ir savo dievu padarė Baal Beritą.

33. Da aber Gideon gestorben war, kehrten sich die Kinder Israel um und liefen dem Baalim nach und machten sich Baal-Berith zum Gott.

33. Après que Gédéon fut mort, les enfants d'Israël recommencèrent à se prostituer après les Baalim, et se donnèrent pour dieu Baal-Bérith.

33. Y aconteció que como murió Gedeón, los hijos de Israel tornaron, y fornicaron en pos de los Baales: y se pusieron por dios a Baal-berit.

33 En het geschiedde, als Gideon gestorven was, dat de kinderen Israels zich omkeerden, en de Baals nahoereerden; en zij stelden zich Baal-berith tot een God.

33. A gdy umarł Giedeon, odwrócili się synowie Izraelscy, i scudzołożyli się, idąc za Baalem, i postawili sobie Baalberyt za boga.

33. Lőn pedig, hogy mikor meghalt Gedeon, elfordulának az Izráel fiai az Úrtól, és a Baálokkal paráználkodának, és a Baál-Beritet tevék istenökké.

33 Когда умер Гедеон, сыны Израилевы опять стали блудно ходить вслед Ваалов и поставилисебе богом Ваалверифа;

33. Як умер же Гедеон, блудували знов сини Ізрайлеві за Баалом і прийняли собі Баалверита за бога.

34. Eivätkä israelilaiset enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä, jotka asuivat heidän ympärillään.

34. Ja Israelin lapset ei enää muistaneet Herraa Jumalaansa, joka heidät vapahti kaikilta heidän vihollisiltansa, ympäristöllä.

34. Ja Israelin lapset ei enämbätä muistanet HERra heidän Jumalatans joca heidän wapahti caikilda heidän wiholisildans ymbäristöldä.

34 And the sons of Israel did not remember Jehovah their God, who had delivered them out of the hand of all their enemies on every side,

34. And the children of Israel remembered not the LORD their God, who had delivered them out of the hands of all their enemies on every side:

34. Og Israels Børn, kom ikke Herren, deres Gud, i Hu, som havde friet dem af alle deres Fjenders Haand trindt omkring.

34. Och Israels barn kommo intet Herran deras Gud ihåg, den dem frälsat hade ifrån allas deras fiendars hand allt omkring.

34. Ja Israeli lapsed ei möttelnud mitte Jehowa omma Jummala peäle, kes neid keik nende waenlaste käest peästnud, mis nende ümberkaudo.

34. Izraelitai neprisiminė Viešpaties, savo Dievo, kuris juos išgelbėjo iš visų aplinkui juos esančių priešų.

34. Und die Kinder Israel gedachten nicht an den HERRN, ihren Gott, der sie errettet hatte von der Hand aller ihrer Feinde umher,

34. Ainsi les enfants d'Israël ne se souvinrent pas de l'Éternel leur Dieu, qui les avait délivrés de la main de tous leurs ennemis d'alentour;

34. Y no se acordaron los hijos de Israel de Jehová su Dios, que los había librado de todos sus enemigos al derredor.

34 En de kinderen Israels dachten niet aan den HEERE, hun God, Die hen gered had van de hand van al hun vijanden van rondom.

34. I nie pamiętali synowie Izraelscy na Pana, Boga swego, który je wyrwał z rąk wszystkich nieprzyjaciół ich okolicznych;

34. És nem emlékezének meg az Izráel fiai az Úrról, az ő Istenökről, a ki őket megszabadította minden ellenségeik kezéből köröskörül.

34 и не вспомнили сыны Израилевы Господа Бога своего, Который избавлял их из руки всех врагов, окружавших их;

34. І не памятали Ізрайлитяне про Господа, Бога свого, що визволяв їх із потали всїх ворогів їх навкруги.

35. Eivät he myöskään tehneet Jerubbaalin, Gideonin, perheelle laupeutta kaiken sen hyvän tähden, mitä hän oli tehnyt Israelille.

35. Ja ei he tehneet yhtään laupiutta JerubBaalin Gideonin huoneelle kaikesta hyvästä, minkä hän Israelille teki.

35. Ja ei he tehnet yhtän laupiutta JerubBaalin Gideonin huonelle caikest hywäst cuin hän Israelin teki.

35 neither did they show kindness to the house of Jerubbaal, (who is) Gideon, according to all the goodness which he had shown to Israel.

35. Neither shewed they kindness to the house of Jerubbaal, namely, Gideon, according to all the goodness which he had shewed unto Israel.

35. Og de viste ikke Kærlighed mod Jerub-Baals, det er Gideons Hus, efter alt det gode, som han havde gjort mod Israel.

35. Och de gjorde ingen barmhertighet med JerubBaals Gideons huse, efter allt det goda, som han emot Israel gjort hade.

35. Ja ei teinud head Jerubbaali ehk Kideoni suggule keik sedda head möda, mis ta Israelile olli teinud.

35. Jie neparodė malonės Jerubaalio, kitaip Gedeono, giminei, nepaisydami to, kad jis Izraeliui padarė daug gero.

35. und taten nicht Barmherzigkeit an dem Hause des Jerubbaal Gideon, wie er alles Gute an Israel getan hatte.

35. Et ils n'usèrent pas de gratitude envers la maison de Jérubbaal-Gédéon, après tout le bien qu'il avait fait à Israël.

35. Ni hicieron misericordia con la casa de Jerubaal Gedeón, conforme a todo el bien que él había hecho a Israel.

35 En zij deden geen weldadigheid bij het huis van Jerubbaal, dat is Gideon, naar al het goede, dat hij bij Israel gedaan had.

35. I nie uczynili miłosierdzia z domem Jerobaala Giedeona według wszystkich dobrodziejstw, które on był uczynił Izraelowi.

35. És nem cselekedének irgalmasságot a Jerubbaál Gedeon házával mind ama jók szerint, a melyeket ő tett vala az Izráellel.

35 и дому Иероваалову, или Гедеонову, не сделали милости за все благодеяния,какие он сделал Израилю.

35. Та й не показували нїякої прихилности до родини Еробаалової, Гедеонової, такої щоб рівноважили з добродїйствами, які він чинив Ізраїлеві.