1 luku

Kanaanin maan valloitus Joosuan kuoleman jälkeen.

1. Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: Kenen meistä on ensiksi lähdettävä kanaanilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan? Herra vastasi:

1. Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät Herralta, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?

1. JOsuan cuoleman jälken kysyit Israelin lapset HERralle sanoden: cuca meistä ensist mene sotaan Cananerejä wastan?

1 And it happened after the death of Joshua, that the sons of Israel asked of Jehovah, saying, Who will go up for us first against the Canaanites, to fight against them?

1. Now after the death of Joshua it came to pass, that the children of Israel asked the LORD, saying, Who shall go up for us against the Canaanites first, to fight against them?

1. Og det skete efter Josvas Død, da adspurgte Israels Børn Herren og sagde: Hvo skal først drage op af os imod Kananiterne, til at stride imod dem

1. Efter Josua död frågade Israels barn Herran, och sade: Ho skall ibland oss föra örliget emot de Cananeer?

1. Ja pärrast Josua surma sündis, et Israeli lapsed Jehowalt küssisid ja ütlesid: Kes peab meie seast esmalt Kanaanide wasto üllesminnema, et meie nende wasto söddime?

1. Jozuei mirus, izraelitai klausė Viešpaties: ‘‘Kas iš mūsų eis pirmas kare su kanaaniečiais?’‘

1. Nach dem Tod Josuas fragten die Kinder Israel den HERRN und sprachen: Wer soll unter uns zuerst hinaufziehen, Krieg zu führen wider die Kanaaniter?

1. Après la mort de Josué, les enfants d'Israël consultèrent l'Éternel, et dirent: Qui d'entre nous montera le premier contre les Cananéens pour les combattre?

1. Y ACONTECIÓ después de la muerte de Josué, que los hijos de Israel consultaron a Jehová, diciendo: ¿Quién subirá por nosotros el primero a pelear contra los Cananeos?

1 En het geschiedde na den dood van Jozua, dat de kinderen Israels den HEERE vraagden, zeggende: Wie zal onder ons het eerst optrekken naar de Kanaanieten, om tegen hen te krijgen?

1. I stało się po śmierci Jozuego, iż pytali synowie Izraelscy Pana, mówiąc: Któż z nas wprzód pójdzie przeciw Chananejczykowi, aby walczył z nim?

1. És lőn Józsué halála után, hogy megkérdék az Izráel fiai az Urat, mondván: Ki menjen legelőször közülünk a Kananeusra, hogy hadakozzék ő ellene?

1 По смерти Иисуса вопрошали сыны Израилевы Господа, говоря: кто из нас прежде пойдет на Хананеев – воевать с ними?

1. Як умер Йозуа, поспитали Ізрайлитяне в Господа: Хто з нас мусить перше виступити проти Канаанїїв і воювати з ними?

2. Juuda lähteköön; katso, minä annan maan hänen käsiinsä.

2. Ja Herra sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.

2. Ja HERra sanoi: Judan pitä menemän Cadzo minä annoin maacunnan hänen käsijns.

2 And Jehovah said, Judah will go up. Behold, I have delivered the land into his hand.

2. And the LORD said, Judah shall go up: behold, I have delivered the land into his hand.

2. Og Herren sagde: Juda skal drage op; se, jeg har givet det i hans Haand.

2. Herren sade: Juda skall föra det; si, jag hafver gifvit landet i hans hand.

2. Ja Jehowa ütles: Juda peab üllesminnema; wata minna ollen se Ma ta kätte annud.

2. Viešpats atsakė: ‘‘Judas eis pirmas; Aš atidaviau žemę į jo rankas’‘.

2. Der HERR sprach: Juda soll hinaufziehen. Siehe, ich habe das Land in seine Hand gegeben.

2. Et l'Éternel répondit: Juda y montera; voici, j'ai livré le pays entre ses mains.

2. Y Jehová respondió: Judá subirá: he aquí que yo he entregado la tierra en sus manos.

2 En de HEERE zeide: Juda zal optrekken; ziet, Ik heb dat land in zijn hand gegeven.

2. I rzekł Pan: Juda pójdzie; otom podał ziemię w rękę jego.

2. És monda az Úr: Júda menjen! Ímé az ő kezébe adtam azt a földet.

2 И сказал Господь: Иуда пойдет; вот, Я предаю землю в руки его.

2. І рече Господь: Юда нехай виступає. Я подам ту землю йому на поталу.

3. Niin Juuda sanoi veljellensä Simeonille: Lähde minun kanssani minun arpaosaani, ja sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen sinun kanssasi sinun arpaosaasi. Niin Simeon lähti hänen kanssaan.

3. Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.

3. Nijn sanoi Juda weljellens Simeonille: käy minun cansan minun arpaani sotiman Cananerejä wastan nijn minä menen sinun arpaas sinun cansas ja Simeon meni hänen cansans.

3 And Judah said to Simeon his brother, Come up with me into my lot, that we may fight against the Canaanites and I likewise will go with you into your lot. So Simeon went with him.

3. And Judah said unto Simeon his brother, Come up with me into my lot, that we may fight against the Canaanites; and I likewise will go with thee into thy lot. So Simeon went with him.

3. Da sagde Juda til Simeon sin Broder: Drag op med mig til min Lod, saa ville vi stride imod Kananiterne, saa vil jeg ogsaa gaa med dig til din Lod; saa gik Simeon med ham.

3. Då sade Juda till sin broder Simeon: Drag med mig upp i min lott, och låt oss strida emot de Cananeer, så vill jag åter draga med dig i din lott. Så drog Simeon med honom.

3. Siis ütles Juda Simeonile omma wennale: tulle moga ülles minno liisko-ossa peäle, ja meie tahhame Kanaanide wasto söddida, ja ma tahhan jälle soga sinno liisko-ossa peäle tulla; Ja Simeon läks temmaga.

3. Tada Judas tarė savo broliui Simeonui: ‘‘Eime su manimi į mano kraštą ir kariaukime prieš kanaaniečius! Po to aš trauksiu su tavimi į tavo kraštą’‘. Ir Simeonas nuėjo su juo.

3. Da sprach Juda zu seinem Bruder Simeon: Zieh mit mir hinauf in mein Los und laß uns wider die Kanaaniter streiten, so will ich wieder mit dir ziehen in dein Los. Also zog Simeon mit ihm.

3. Et Juda dit à Siméon, son frère: Monte avec moi dans mon lot, et nous combattrons les Cananéens; et j'irai aussi avec toi dans ton lot. Ainsi Siméon s'en alla avec lui.

3. Y Judá dijo a Simeón su hermano: Sube conmigo en mi suerte y peleemos contra el Cananeo: y yo también iré contigo en tu suerte. Y Simeón fué con él.

3 Toen zeide Juda tot zijn broeder Simeon: Trek met mij op in mijn lot, en laat ons tegen de Kanaanieten krijgen, zo zal ik ook met u optrekken in uw lot. Alzo toog Simeon op met hem.

3. I rzekł Juda do Symeona, brata swego: Pójdź ze mną do losu mego, a będziemy walczyli przeciw Chananejczykowi; wszak ja też pójdę z tobą do losu twego. I szedł z nim Symeon.

3. Ekkor monda Júda az ő atyjafiának Simeonnak: Jer velem együtt a nékem sors által jutott örökségbe, hogy hadakozzunk a Kananeus ellen, és én is elmegyek veled a néked sors által jutott örökségbe. És Simeon elméne vele.

3 Иуда же сказал Симеону, брату своему: войди со мною в жребий мой, ибудем воевать с Хананеями; и я войду с тобою в твой жребий. И пошел с ним Симеон.

3. Юда ж каже свойму братові Симеонові: Виступай ізо мною в моє займище, щоб нам укупі Канаанїїв воювати; тодї й я виступлю з тобою у твоє займище. От і виступив із ним Симеон.

4. Ja Juuda lähti, ja Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä; ja he voittivat heidät Besekissä — kymmenentuhatta miestä.

4. Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi Herra hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä.

4. COsca Juda sinne meni andoi HERra hänelle Cananerit ja Pheresit heidän käsijns ja he löit Besekis kymmenen tuhatta miestä.

4 And Judah went up and Jehovah delivered the Canaanites and the Perizzites into their hand and they killed* of them in Bezek ten thousand men.

4. And Judah went up; and the LORD delivered the Canaanites and the Perizzites into their hand: and they slew of them in Bezek ten thousand men.

4. Og Juda drog op, og Herren gav Kananiterne og Feresiterne i deres Haand, og de sloge dem i Besek, ti Tusinde Mand.

4. Då nu Juda drog ditupp, gaf Herren honom de Cananeer och Phereseer i deras händer; och de slogo i Besek tiotusend män.

4. Ja Juda läks ülles, ja Jehowa andis Kanaani- ja Perissi-rahwast nende kätte, et nemmad neid mahhalöid Peseki kümme tuhhat meest.

4. Juodu išžygiavo, ir Viešpats atidavė į jų rankas kanaaniečius ir perizus; jie išžudė prie Bezeko dešimt tūkstančių vyrų.

4. Da nun Juda hinaufzog, gab der HERR die Kanaaniter und Pheresiter in ihre Hände, und sie schlugen zu Besek zehntausend Mann.

4. Juda monta donc, et l'Éternel livra les Cananéens et les Phéréziens entre leurs mains, et ils battirent à Bézek dix mille hommes.

4. Y subió Judá, y Jehová entregó en sus manos al Cananeo, y al Ferezeo: e hirieron de ellos en Bezec diez mil hombres.

4 En Juda toog op, en de HEERE gaf de Kanaanieten en de Ferezieten in hun hand; en zij sloegen hen bij Bezek, tien duizend man.

4. Tedy poszedł Juda, i podał Pan Chananejczyka, i Ferezejczyka w ręce ich, a porazili z nich w Bezeku dziesięć tysięcy mężów.

4. És felméne Júda, és kezökbe adá az Úr a Kananeust és a Perizeust, és levágtak közülök Bézekben tízezer embert.

4 И пошел Иуда, и предал Господь Хананеев и Ферезеев в руки их, и побили они из них в Везеке десять тысяч человек.

4. І виступив Юда, і подав Господь Канаанїїв та Ферезіїв на поталу йому, так що вони побили їх під Безеком, десять тисяч чоловіка.

5. Ja he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset.

5. Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.

5. Ja he löysit AdoniBesekin Besekist ja sodeit händä wastan ja löit Cananerit ja Phereserit.

5 And they found Adoni-bezek in Bezek and they fought against him and they killed* the Canaanites and the Perizzites.

5. And they found Adonibezek in Bezek: and they fought against him, and they slew the Canaanites and the Perizzites.

5. Og de fandt Adoni-Besek i Besek og strede imod ham, og de sloge Kananiterne og Feresiterne.

5. Och de funno AdoniBesek i Besek; och stridde emot honom, och slogo de Cananeer och Phereseer.

5. Ja nemmad leidsid Adonipeseki Pesekist ja söddisid ta wasto, ja löid Kanaani- ja Perissi-rahwast mahha.

5. Ten jie sutiko Adoni Bezeką, kariavo prieš jį ir sumušė kanaaniečius ir perizus.

5. Und fanden den Adoni-Besek zu Besek und stritten wider ihn und schlugen die Kanaaniter und Pheresiter.

5. Et, ayant trouvé Adoni-Bézek à Bézek, ils l'attaquèrent, et battirent les Cananéens et les Phéréziens.

5. Y hallaron a Adoni-bezec en Bezec, y pelearon contra él: e hirieron al Cananeo, y al Ferezeo.

5 En zij vonden Adoni-bezek te Bezek, en streden tegen hem; en zij sloegen de Kanaanieten en de Ferezieten.

5. Bo naleźli Adonibezeka w Bezeku, i walczyli przeciwko niemu, a porazili Chananejczyka i Ferezejczyka.

5. És találák Adonibézeket Bézekben, és hadakozának ő ellene, és megverék a Kananeust és a Perizeust.

5 В Везеке встретились они с Адони-Везеком, сразились с ним и разбилиХананеев и Ферезеев.

5. І зіткнулись вони з Адонибезеком під Безеком, бились із ним та й побили Канаанїїв і Ферезіїв.

6. Ja Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat.

6. Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.

6. Mutta AdoniBesek pakeni ja he ajoit händä taca ja leickaisit häneldä peucalot käsistä ja jalgoista.

6 But Adoni-bezek fled and they pursued after him and caught him and cut off his thumbs and his great toes.

6. But Adonibezek fled; and they pursued after him, and caught him, and cut off his thumbs and his great toes.

6. Men Adoni-Besek flyede, og de forfulgte ham; og de grebe. ham og afhuggede hans Tommelfingre og hans Tommeltæer.

6. Men AdoniBesek flydde, och de jagade efter honom, fingo honom, och höggo af honom tummarna, både af hans händer och fötter.

6. Agga Adonipesek pöggenes, ja nemmad aiasid tedda takka, ja wötsid tedda kinni, ja raiusid ärra temma kätte peilad ja ta jalge sured warbad.

6. Adoni Bezekas pabėgo, bet jie vijosi jį ir sugavę nukirto jam rankų ir kojų nykščius.

6. Aber Adoni-Besek floh, und sie jagten ihm nach; und da sie ihn ergriffen, hieben sie ihm die Daumen ab an seinen Händen und Füßen.

6. Cependant Adoni-Bézek s'enfuit; mais ils le poursuivirent, le saisirent, et lui coupèrent les pouces des mains et des pieds.

6. Mas Adoni-bezec huyó: y siguiéronle, y prendiéronle, y cortáronle los pulgares de las manos y de los piés.

6 Doch Adoni-bezek vluchtte; en zij jaagden hem na, en zij grepen hem, en hieuwen de duimen zijner handen en zijner voeten af.

6. I uciekał Adonibezek, którego oni gonili; a pojmawszy go, poucinali palce wielkie u rąk jego, i u nóg jego.

6. És megfutamodott Adonibézek, de űzőbe vevék, és elfogván őt, elvágták kezeinek és lábainak hüvelykújjait.

6 Адони-Везек побежал, но они погнались за ним и поймали его и отсекли большие пальцы на руках его и на ногах его.

6. Адонибезек же втїк, і вганяли вони за ним і зловили його та й утяли йому великі палцї на руках і на ногах.

7. Silloin Adoni-Besek sanoi: Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja minun pöytäni alta; niinkuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

7. Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

7. Nijn sanoi AdoniBesek: seidzemenkymmendä Cuningast leicatuilla peucaloilla heidän käsistäns ja jalgoistans hajit minun pöytäni alla. Nijncuin minä tein nijn on myös Jumala minulle maxanut. Ja he weit hänen Jerusalemijn ja siellä hän cuoli.

7 And Adoni-bezek said, Seventy kings, having their thumbs and their great toes cut off, gathered (scraps) under my table. As I have done, so God has requited me. And they brought him to Jerusalem and he died there.

7. And Adonibezek said, Threescore and ten kings, having their thumbs and their great toes cut off, gathered their meat under my table: as I have done, so God hath requited me. And they brought him to Jerusalem, and there he died.

7. Da Adoni-Besek: Halvfjerdsindstyve Konger, hvis Tommelfingre og Tommeltæer vare afhugne, sankede op under mit Bord; som jeg; har gjort, saa har Gud betalt mig; og de førte ham til Jerusalem, og der døde han.

7. Då sade AdoniBesek: Sjutio Konungar, med afhuggna tummar af deras händer och fötter, hemtade upp under mitt bord; såsom jag nu gjort hafver, så hafver Gud vedergullit mig. Och de förde honom till Jerusalem, der blef han död.

7. Ja Adonipesek ütles: seitsekümmend kunningast, kelle peilad käest ja sured warbad nende jallust ollid ärraraiutud, ollid mo laua al rasokessi korristamas; kui minna ollen teinud, nenda on Jummal mo kätte maksnud : ja nemmad wisid tedda Jerusalemma, ja ta surri senna ärra.

7. Adoni Bezekas tarė: ‘‘Septyniasdešimt karalių su nukirstais rankų bei kojų nykščiais rinkdavo mano pastalėje trupinius. Kaip aš dariau, taip ir Dievas man atlygino’‘. Jie nuvedė jį į Jeruzalę, kur jis mirė.

7. Da sprach Adoni-Besek: Siebzig Könige mit abgehauenen Daumen ihrer Hände und Füße lasen auf unter meinem Tisch. Wie ich nun getan habe, so hat mir Gott wieder vergolten. Und man brachte ihn gen Jerusalem; daselbst starb er.

7. Alors Adoni-Bézek dit: Soixante et dix rois, dont les pouces des mains et des pieds avaient été coupés, recueillaient sous ma table ce qui en tombait. Ce que j'ai fait aux autres, Dieu me l'a rendu. Et, ayant été amené à Jérusalem, il y mourut.

7. Entónces dijo Adoni-bezec: Setenta reyes cortados los pulgares de sus manos y de sus piés cogían las migajas debajo de mi mesa: como yo hice, así me ha pagado Dios. Y metiéronle en Jerusalem, donde murió.

7 Toen zeide Adoni-bezek: Zeventig koningen, met afgehouwen duimen van hun handen en van hun voeten, waren onder mijn tafel, de kruimen oplezende; gelijk als ik gedaan heb, alzo heeft mij God vergolden! En zij brachten hem te Jeruzalem, en hij stierf aldaar.

7. Tedy rzekł Adonibezek: Siedmdziesiąt królów z palcami wielkiemi obciętemi u rąk swych i u nóg swych, zbierali odrobiny pod stołem moim; jakom czynił, tak mi oddał Bóg. I przywiedli go do Jeruzalemu, i tamże umarł.

7. Ekkor monda Adonibézek: Hetven király szedeget vala asztalom alatt, a kiknek elvágattam kezeik és lábaik hüvelykujjait; a mint én cselekedtem, úgy fizetett nékem az Isten. Azután elvivék őt Jeruzsálembe, és ott meghala.

7 Тогда сказал Адони-Везек: семьдесят царей с отсеченными на руках ина ногах их большими пальцами собирали крохи под столом моим; как делал я, так и мне воздал Бог. И привели его в Иерусалим, и он умер там.

7. Каже тодї Адонибезек: Семеро царів з утятими пальцями великими збірали крішки під столом у мене. Як робив я, так і менї воздав Господь. Повели його тодї в Ерусалим, там він і вмер.

8. Ja Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen.

8. Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.

8. MUtta Judan lapset sodeit Jerusalemita wastan ja woitit sen ja löit miecan terällä ja poltit Caupungin.

8 And the sons of Judah fought against Jerusalem and took it and killed* it with the edge of the sword and set the city on fire.

8. Now the children of Judah had fought against Jerusalem, and had taken it, and smitten it with the edge of the sword, and set the city on fire.

8. Og Judas Børn strede imod Jerusalem og indtoge den og, sloge den med skarpe Sværd og satte Ild paa Staden.

8. Men Juda barn stridde emot Jerusalem, och vunno det, och slogo det med svärdsegg, och brände staden upp.

8. Ja Juda lapsed söddisid Jerusalemma wasto ja wötsid sedda ärra, ja löid selle rahwast surnuks moöga terraga, ja se liñna pannid nemmad pöllema.

8. Judas kariavo prieš Jeruzalę, užėmęs ją, gyventojus išžudė kardu ir miestą padegė.

8. Aber die Kinder Juda stritten wider Jerusalem und gewannen es und schlugen es mit der Schärfe des Schwerts und zündeten die Stadt an.

8. Or, les descendants de Juda attaquèrent Jérusalem, et la prirent; et l'ayant frappée du tranchant de l'épée, ils mirent le feu à la ville.

8. Y habían combatido los hijos de Judá a Jerusalem, y la habían tomado, y pasado a cuchillo, y puesto a fuego la ciudad:

8 Want de kinderen van Juda hadden tegen Jeruzalem gestreden, en hadden haar ingenomen, en met de scherpte des zwaards geslagen; en zij hadden de stad in het vuur gezet.

8. Bo walczyli przedtem synowie Judowi przeciwko Jeruzalemowi i wzięli je, i wysiekli je ostrzem miecza, i miasto spalili ogniem.

8. Azután Jeruzsálem ellen hadakoztak a Júda fiai, és elfoglalván azt, lakosait levágták fegyvernek élivel, a várost pedig lángba borították.

8 И воевали сыны Иудины против Иерусалима и взяли его, и поразили его мечом и город предали огню.

8. І вдарили сини Юдині на Ерусалим, опанували його та й звоювали його в крівавому бою та й пустили город на пожежу.

9. Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Etelämaassa ja Alankomaassa.

9. Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.

9. Sijtte matcustit Judan lapset sotiman Cananerejä wastan jotca wuorella asuit etelän päin ja laxois.

9 And afterward the sons of Judah went down to fight against the Canaanites who dwelt in the hill-country and in the South and in the lowland.

9. And afterward the children of Judah went down to fight against the Canaanites, that dwelt in the mountain, and in the south, and in the valley.

9. Derefter droge Judas Børn ned for at stride imod Kananiterne, som boede paa Bjerget og imod Sønden og i Lavlandet.

9. Sedan drogo Juda barn neder, till att strida emot de Cananeer, som bodde på bergen, och söderut, och i dalarna.

9. Ja pärrast läksid Juda lapsed alla, Kanaanide wasto söddima, kes mäggisel maal ja louna pool ja mäe-allusel maal ellasid.

9. Paskui jis kariavo prieš kanaaniečius, gyvenusius kalnyne, pietuose, žemumoje

9. Darnach zogen die Kinder Juda herab, zu streiten wider die Kanaaniter, die auf dem Gebirge und gegen Mittag und in den Gründen wohnten.

9. Ensuite les descendants de Juda descendirent pour combattre contre les Cananéens qui habitaient la montagne, et le midi, et la plaine.

9. Después los hijos de Judá descendieron para pelear contra el Cananeo, que habitaba en las montañas, y al mediodía, y en los llanos.

9 En daarna waren de kinderen van Juda afgetogen, om te krijgen tegen de Kanaanieten, wonende in het gebergte, en in het zuiden, en in de laagte.

9. Potem ciągnęli synowie Juda, aby walczyli przeciw Chananejczykowi mieszkającemu na górach, i na południe, i w polach.

9. Azután pedig alámenének a Júda fiai, hogy harczoljanak a hegységen, a déli tartományban és a lapályon lakó Kananeus ellen.

9 Потом пошли сыны Иудины воевать с Хананеями, которые жили на горах и на полуденной земле и на низменных местах.

9. Потім двинули сини Юдині воювати Канаанїїв, що жили в горах.

10. Niin Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa — Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba — ja he voittivat Seesain, Ahimanin ja Talmain.

10. Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain;

10. MEni myös Juda sotiman Cananerejä wastan jotca Hebronis asuit (mutta Hebron cudzuttin muinen Kiriath Arba) ja löit Sesain Ahiman ja Thalmain.

10 And Judah went against the Canaanites who dwelt in Hebron (now the name of Hebron was formerly Kiriath-arba) and they killed* Sheshai and Ahiman and Talmai.

10. And Judah went against the Canaanites that dwelt in Hebron: (now the name of Hebron before was Kirjatharba:) and they slew Sheshai, and Ahiman, and Talmai.

10. Og Juda drog hen imod Kananiterne, som boede i Hebron, og Hebrons Navn var fordum Kirjath-Alba, og de sloge Sesai, Ahiman og Talmai.

10. Och Juda drog emot de Cananeer, som bodde i Hebron; men Hebron het i förtiden KiriathArba; och slog Sesai, och Ahiman, och Thalmai;

10. Ja Juda olli läinud Kanaanide wasto, kes Ebronis ellasid: agga Ebroni nimmi olli ennemuiste Kirjatarba; ja nemmad ollid mahhalönud Sesai ja Ahimani ja Talmai.

10. ir Hebrone; sumušė Šešają, Ahimaną ir Talmają. Hebronas anksčiau vadinosi Kirjat Arba.

10. Und Juda zog hin wider die Kanaaniter, die zu Hebron wohnten (Hebron aber hieß vorzeiten Kirjath-Arba), und sie schlugen den Sesai und Ahiman und Thalmai.

10. Juda marcha contre les Cananéens qui habitaient à Hébron (or, le nom d'Hébron était auparavant Kirjath-Arba), et il battit Sheshaï, Ahiman et Talmaï;

10. Y partió Judá contra el Cananeo, que habitaba en Hebrón, la cual se llamaba ántes Cariat-arbe, e hirieron a Sesai, a Ahimán, y a Tolmai.

10 En Juda was heengetogen tegen de Kanaanieten, die te Hebron woonden (de naam nu van Hebron was te voren Kirjath-arba), en zij sloegen Sesai, en Ahiman, en Thalmai.

10. Ciągnął tedy Juda przeciwko Chananejczykowi, który mieszkał w Hebronie, (a imię Hebronu było przedtem Karyjatarbe) i poraził Sesai i Ahymana, i Talmaja.

10. És elment Júda a Hebronban lakó Kananeus ellen, — Hebron neve azelőtt Kirjáth-Arba volt, [1†] — és megverték Sésait, Achimánt és Thalmáit.

10 И пошел Иуда на Хананеев, которые жили в Хевроне(имя же Хеврону было прежде Кириаф-Арбы), и поразили Шешая, Ахимана и Фалмая.

10. І виступив Юда проти Канаанїїв, що жили в Гебронї. Геброн же прозивався перше Киріят-Арба. І звоювали Сесая, Ахимава й Талмая, пагонцї Енакові.

11. Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan — Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer —

11. Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).

11. Ja meni sieldä Debirin asuwita wastan (mutta Debir cudzuttin muinen Kiriath Sepher.)

11 And from there he went against the inhabitants of Debir. (Now the name of Debir was formerly Kiriath-sepher.)

11. And from thence he went against the inhabitants of Debir: and the name of Debir before was Kirjathsepher:

11. Og han drog derfra mod Debirs Indbyggere; og Debirs Navn var fordum Kirjath-Sefer.

11. Och drog dädan emot Debirs inbyggare; men Debir het i förtiden KiriathSepher.

11. Ja seält olli ta läinud Tebiri rahwa wasto: agga Tebiri nimmi olli ennemuiste Kirjatsewer.

11. Iš ten jie žygiavo prieš Debyrą, kuris anksčiau vadinosi Kirjat Seferas.

11. Und zogen von da wider die Einwohner zu Debir (Debir aber hieß vorzeiten Kirjath-Sepher).

11. Et de là il marcha contre les habitants de Débir, dont le nom était auparavant Kirjath-Sépher.

11. Y de allí fué a los que habitaban en Dabir, que ántes se llamaba Cariat-sefer.

11 En van daar was hij heengetogen tegen de inwoners van Debir; de naam nu van Debir was te voren Kirjath-sefer.

11. Stamtąd zasię ciągnęli do mieszkających w Dabir, (a imię Dabir było przedtem Karyjatsefer.)

11. Onnan pedig méne Debir lakói ellen. Debir neve pedig azelőtt Kirjáth-Széfer volt.

11 Оттуда пошел он против жителей Давира; имя Давиру было прежде Кириаф-Сефер.

11. Звідти двинув проти осадників Дабирських - Дабир же прозивавсь перш Киріят-Сефер.

12. ja Kaaleb sanoi: Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi.

12. Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.

12. Ja Caleb sanoi: joca Kiriath Sepherin lyö ja woitta hänelle annan minä tyttäreni Achsan emännäxi.

12 And Caleb said, He who slays Kiriath-sepher and takes it, I will give to him Achsah my daughter as a wife.

12. And Caleb said, He that smiteth Kirjathsepher, and taketh it, to him will I give Achsah my daughter to wife.

12. Og Kaleb sagde: Hvo der slaar Kirjth-Sefer og indtager den, ham vil jeg give Aksa, min Datter, til Hustru.

12. Och Caleb sade: Den som KiriathSepher slår och vinner, honom vill jag gifva mina dotter Achsa till hustru.

12. Ja Kaleb olli üttelnud: kes Kirjatseweri rahwast mahhalööb ja se liñna kätte saab, sellele tahhan ma panna Aksa omma tütre naeseks.

12. Tada Kalebas tarė: ‘‘Kas nugalės Kirjat Seferą ir jį užims, tam duosiu savo dukterį Achsą į žmonas’‘.

12. Und Kaleb sprach: Wer Kirjath-Sepher schlägt und gewinnt, dem will ich meine Tochter Achsa zum Weibe geben.

12. Et Caleb dit: Qui battra Kirjath-Sépher et la prendra, je lui donnerai ma fille Acsa pour femme.

12. Y dijo Caleb: El que hiriere a Cariat-sefer, y la tomáre yo le daré a Aja mi hija por mujer.

12 En Kaleb zeide: Wie Kirjath-sefer zal slaan, en haar innemen, dien zal ik ook mijn dochter Achsa tot een vrouw geven.

12. I rzekł Kaleb: Kto by dobył Karyjatsefer, a wziąłby je, dam mu Achsę, córkę moję, za żonę.

12. És monda Káleb: A ki Kirjáth-Széfert megveri és elfoglalja, annak feleségül adom az én leányomat, Akszát. [2†]

12 И сказал Халев: кто поразит Кириаф-Сефер и возьмет его, тому отдам Ахсу, дочь мою, в жену.

12. І обіцяв Калеб: Хто Киріят-Сефер підневолить та й опанує, за того віддам дочку мою Ахсу.

13. Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen; ja hän antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi.

13. Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.

13. Nijn woitti Athniel Kenan poica Calebin nuorembi weli ja hän andoi tyttärens Achsan hänelle emännäxi.

13 And Othniel the son of Kenaz, Caleb's younger brother, took it and he gave him Achsah his daughter as a wife.

13. And Othniel the son of Kenaz, Caleb's younger brother, took it: and he gave him Achsah his daughter to wife.

13. Da indtog Othniel, en Søn af Kenas, Kalebs yngre Broder, den; og han gav ham Aksa, sin Datter, til Hustru.

13. Då vann det Athniel, Kenas son, Calebs yngsta broders; och han gaf honom sina dotter Achsa till hustru.

13. Ja Otniel Kalebi wenna Kenasi poeg (kes norem tedda) sai sedda kätte; ja temma panni omma tütre Aksa temmale naeseks.

13. Jį užėmė jaunesniojo Kalebo brolio Kenazo sūnus Otnielis. Kalebas atidavė jam savo dukterį Achsą.

13. Da gewann es Othniel, der Sohn des Kenas, Kalebs jüngerer Bruder. Und er gab ihm sein Tochter Achsa zum Weibe.

13. Alors Othniel, fils de Kénaz, frère puîné de Caleb, la prit; et Caleb lui donna pour femme sa fille Acsa.

13. Y tómola Otoniel, hijo de Cenez, hermano de Caleb menor que él: y él le dió a Aja su hija por mujer.

13 Toen nam Othniel haar in, de zoon van Kenaz, broeder van Kaleb, die jonger was dan hij; en Kaleb gaf hem Achsa, zijn dochter, tot een vrouw.

13. I wziął je Otonijel, syn Keneza, młodszego brata Kalebowego.; a dał mu Achsę, córkę swą, za żonę.

13. És elfoglalá azt Othniel, Kénáz fia, Káleb öcscse, és néki adá Akszát, az ő leányát feleségül.

13 И взял его Гофониил, сын Кеназа, младшего брата Халевова, и Халев отдал в жену ему Ахсу, дочь свою.

13. І опанував його Отниіл, син Кеназа, меншого брата Калебового, і оддав він за нього дочку свою Ахсу.

14. Ja kun Aksa tuli, niin hän yllytti miestänsä, että tämä pyytäisi hänen isältänsä peltomaata; ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: Mikä sinun on?

14. Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?

14. Ja se tapahtui cosca hän meni neuwottin händä anoman peldoa Isäldäns ja hän astui Asins pääldä alas. Nijn sanoi Caleb hänelle: mikä sinun on?

14 And it happened, when she came (to him), that she moved him to ask of her father a field. And she dismounted from her donkey and Caleb said to her, What would you?

14. And it came to pass, when she came to him, that she moved him to ask of her father a field: and she lighted from off her ass; and Caleb said unto her, What wilt thou?

14. Og det skete, der hun kom, da tilskyndte hun ham til at begære af hendes Fader en Ager, og hun sprang ned af Asenet; da sagde Kaleb til hende: Hvad fattes dig?

14. Och det begaf sig, då hon indrog, vardt henne rådet, att hon skulle bedas en åker af sin fader; och hon gaf sig ifrån åsnanom. Då sade Caleb till henne: Hvad är dig?

14. Ja se sündis, kui Aksa temmale sai, siis kihhutas ta tedda, omma issa käest pöldo palluda, ja kargas eesli seljast mahha; ja Kaleb ütles ta wasto: mis sul on?

14. Kai ji ištekėjo, Otnielis prikalbėjo ją prašyti iš savo tėvo dirbamos žemės. Jai nulipus nuo asilo, Kalebas klausė: ‘‘Ko nori?’‘

14. Und es begab sich, da sie einzog, beredete sie ihn, einen Acker zu fordern von ihrem Vater. Und sie stieg vom Esel; da sprach Kaleb zu ihr: Was ist dir?

14. Et comme elle venait chez lui, elle l'incita à demander un champ à son père; et elle se jeta de dessus son âne, et Caleb lui dit: Qu'as-tu?

14. Y cuando la llevaban, persuadióle que pidiese a su padre tierras para labrar. Y ella descendió del asno: y Caleb le dijo: ¿Qué tienes?

14 En het geschiedde, als zij tot hem kwam, dat zij hem aanporde, om van haar vader een veld te begeren; en zij sprong van den ezel af; toen zeide Kaleb tot haar: Wat is u?

14. I stało się, gdy przyszła do niego, namawiała go, aby prosił ojca jej o pole; i zsiadła z osła, i rzekł do niej Kaleb: Cóż ci?

14. És lőn, hogy a mikor eljöve az, biztatá őt, hogy kérjen mezőt az ő atyjától. Leszálla azért a szamárról, Káleb pedig monda néki: Mi bajod van?

14 Когда надлежало ей идти, Гофониил научил ее просить у отца ее поле, и она сошла с осла. Халев сказал ей: что тебе?

14. Як же ведено її до нього, підучив він її, щоб випрохала в батька якесь поле. І скочила вона з осла, так що Калеб у неї спитав: Що тобі?

15. Niin hän vastasi hänelle: Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan, anna siis minulle vesilähteitä. Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

15. Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan , anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.

15. Hän sanoi: anna minulle siunaus sillä sinä annoit minulle carkian maan anna myös minulle wetinen maa. Nijn andoi Caleb hänelle wetiset maat ylhäldä ja alhalda.

15 And she said to him, Give me a blessing, since you have set me in the land of the South, give me also springs of water. And Caleb gave her the upper springs and the nether springs.

15. And she said unto him, Give me a blessing: for thou hast given me a south land; give me also springs of water. And Caleb gave her the upper springs and the nether springs.

15. Og hun sagde til ham: Giv mig en Velsignelse, thi du har givet mig et Land mod Sønden, giv rnig og Vandkilder; da gav Kaleb hende de Øvre Vandkilder og de nedre Vandkilder.

15. Hon sade: Gif mig en välsignelse; ty du hafver gifvit mig ett söderland; gif mig ock ett, som vatten hafver. Då gaf han henne ett, som vatten hade ofvan och nedan.

15. Ja ta ütles temmale: anna mulle üks and: et sa mulle olled kuiwa Ma annud, siis anna mulle ka hallikatte maad; ja Kaleb andis temmale körged hallikatte ja maddalad hallikatte maad.

15. Ji tarė jam: ‘‘Tėve, palaimink mane! Tu davei man sausos žemės, duok man ir vandens versmių’‘. Tada Kalebas davė jai aukštutines ir žemutines versmes.

15. Sie sprach: Gib mir einen Segen! Denn du hast mir ein Mittagsland gegeben; gib mir auch Wasserquellen! Da gab er ihr die Quellen oben und unten.

15. Et elle lui répondit: Donne-moi un présent; puisque tu m'as donné une terre du midi, donne-moi aussi des sources d'eaux. Et Caleb lui donna les sources supérieures, et les sources inférieures.

15. Ella entónces le respondió: Dáme una bendición: que pues me has dado tierra de secadal me des también fuentes de aguas. Entónces Caleb le dió las fuentes de arriba, y las fuentes de abajo.

15 En zij zeide tot hem: Geef mij een zegen; dewijl gij mij een dor land gegeven hebt, geef mij ook waterwellingen. Toen gaf Kaleb haar hoge wellingen en lage wellingen.

15. A ona rzekła: Daj mi błogosławieóstwo; gdyżeś mi dał ziemię suchą, daj mi też źródła wód. I dał jej Kaleb źródła wyższe i źródła dolne.

15. Ő pedig monda néki: Adj áldást nékem: mert déli vidékre helyheztettél engem, adj most vízforrásokat is. És néki adá Káleb a felső forrást és az alsó forrást.

15 Ахса сказала ему: дай мне благословение; ты дал мне землюполуденную, дай мне и источники воды. И дал ей Халев источники верхние и источники нижние.

15. І відказала вона: Дай менї благословеннє; ти бо дав менї землю полуденню, то дай менї й водяні колодязї. І дав їй Калеб колодязї в горі й колодязї на низинї.

16. Ja keeniläisen, Mooseksen apen, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista Juudan jälkeläisten kanssa Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia; he menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan.

16. Ja Moseksen apen Keniläisen lapset menivät Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.

16. JA Keniterin Mosexen apen lapset menit sijtä palmu Caupungist Judan lasten cansa Judan corpeen Aradin Caupungita etelän päin ja he menit ja asuit Canssan seas.

16 And the sons of the Kenite, Moses' brother-in-law, went up out of the city of palm trees with the sons of Judah into the wilderness of Judah, which is in the south of Arad and they went and dwelt with the people.

16. And the children of the Kenite, Moses' father in law, went up out of the city of palm trees with the children of Judah into the wilderness of Judah, which lieth in the south of Arad; and they went and dwelt among the people.

16. Og Keniterens, Mose Svigerfaders, Børn droge op fra Palmestaden med Judas Børn til Judas Ørk, som er Sønden for Arad, og gik hen og boede der hos Folket.

16. Och de Keniters barn, Mose svågers, drogo upp utu Palma staden med Juda barn uti Juda öken, som ligger sunnan för den staden Arad; och gingo till, och bodde ibland folket.

16. Ja Mosesse äia Kenimehhe lapsed ollid ülles tulnud palmipu-liñnast Juda lastega Juda körbe, mis louna pool Aradi wasto; ja tem̃a olli tulnud ja ellas se rahwa jures.

16. Mozės uošvio kenito palikuonys traukė iš Palmių miesto su Judu į pietus Arado link. Ten nuėję, jie apsigyveno.

16. Und die Kinder des Keniters, Mose's Schwagers, zogen herauf aus der Palmenstadt mit den Kindern Juda in die Wüste Juda, die da liegt gegen Mittag der Stadt Arad, und gingen hin und wohnten unter dem Volk.

16. Or, les enfants du Kénien, beau-père de Moïse, montèrent de la ville des palmiers, avec les descendants de Juda, au désert de Juda, qui est au midi d'Arad; et ils allèrent, et demeurèrent avec le peuple.

16. Y los hijos del Cineo suegro de Moisés subieron de la ciudad de las palmas con los hijos de Judá al desierto de Judá, que es al mediodía de Arad: y fueron y habitaron con el pueblo.

16 De kinderen van den Keniet, den schoonvader van Mozes, togen ook uit de Palmstad op, met de kinderen van Juda, naar de woestijn van Juda, die tegen het zuiden van Harad is; en zij gingen heen en woonden met het volk.

16. Synowie też Ceni, świekra Mojżeszowego, wyszli z miasta Palm z synami Judowymi na puszczą Judowę, która jest na południe od Arad, i przyszedłszy mieszkali z ludem.

16. És Keneusnak, a Mózes ipának fiai is felmentek a pálmák [3†] városából a Júda fiaival a Júda pusztájára, mely délre van Aradtól, és elmentek és letelepedtek a nép között.

16 И сыны Иофора Кенеянина, тестя Моисеева, пошли из городаПальм с сынами Иудиными в пустыню Иудину, которая на юг от Арада, ипришли и поселились среди народа.

16. І сини (Етра) Кенеянина, тестя Мойсейового, повиходили із Пальмового міста (Ерихону) на Юдину пустиню, на підгіррє Арадське, й прийшовши туди, поосїдали осадами коло Амалекіїв.

17. Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi.

17. Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.

17. Ja Juda meni weljens Simeonin cansa ja löit Cananerit cuin Sephatis asuwat ja häwitit hänen ja cudzuit Caupungin Harmah.

17 And Judah went with Simeon his brother and they killed* the Canaanites that inhabited Zephath and utterly destroyed it. And the name of the city was called Hormah.

17. And Judah went with Simeon his brother, and they slew the Canaanites that inhabited Zephath, and utterly destroyed it. And the name of the city was called Hormah.

17. Og Juda drog ud med sin Broder Simeon, og de sloge Kananiten, som boede i Zefat; og de bandlyste den, og man kaldte Stadens Navn Horma.

17. Och Juda drog åstad med hans broder Simeon, och slogo de Cananeer i Zephat, och gåfvo honom tillspillo, och kallade staden Horma.

17. Ja Juda läks Simeoni omma wennaga ja löid need Kanaanid mahha, mis Sewatis ellas, ka kautasid sedda sutumaks ärra; ja ta panni selle liñna nimme Orma.

17. Po to Judas su savo broliu Simeonu sumušė kanaaniečius, gyvenusius Cefate, ir sunaikino jį. Todėl tą miestą pavadino Horma.

17. Und Juda zog hin mit seinem Bruder Simeon, und schlugen die Kanaaniter zu Zephath und verbannten sie und nannten die Stadt Horma.

17. Puis Juda alla avec Siméon son frère, et ils battirent les Cananéens qui habitaient à Tséphath, et ils vouèrent ce lieu à l'interdit, et on appela la ville, Horma (Extermination).

17. Judá pues fué a su hermano Simeón, e hirieron al Cananeo que habitaba en Sefat, y asoláronla: y pusieron por nombre a la ciudad, Jorma.

17 Juda dan toog met zijn broeder Simeon, en zij sloegen de Kanaanieten, wonende te Zefat, en zij verbanden hen; en men noemde den naam dezer stad Horma.

17. Potem ciągnął Juda z Symeonem, bratem swym, a porazili Chananejczyka, mieszkającego w Sefat, a zburzyli je, i nazwali imię miasta onego Horma.

17. És elment Júda az ő atyjafiával, Simeonnal, és megverék a Czéfátban lakó Kananeust, és elpusztították azt, és elnevezték a várost [4†] Hormának.

17 И пошел Иуда с Симеоном, братом своим, и поразили Хананеев, живших в Цефафе, и предали его заклятию, и от того называется город сей Хорма.

17. Юда ж двинув із братом Симеоном, і звоювали вони Канаанїїв, що жили в Сефат-городї, та й роспростерли на нього проклін. Через те проложено йому прізвіще Горма-город.

18. Ja Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen.

18. Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.

18. Sitälikin woitti Juda Gasan rajoinens ja Aschalanin rajoinens ja Echronin rajoinens.

18 Also Judah took Gaza with the border of it and Ashkelon with the border of it and Ekron with the border of it.

18. Also Judah took Gaza with the coast thereof, and Askelon with the coast thereof, and Ekron with the coast thereof.

18. Og Juda indtog Gasa og dens Landemærke og Asklon og dens Landemærke og Ekron og dens Landemærke.

18. Dertill vann Juda Gaza med dess tillhöring, och Askelon med dess tillhöring, och Ekron med dess tillhöring.

18. Ja Juda sai Assa ja temma raia kätte, ja Askeloni ja ta raia, ja Ebroni ja ta raia.

18. Judas užėmė Gazą, Aškeloną ir Ekroną su jų apylinkėmis.

18. Dazu gewann Juda Gaza mit seinem Zugehör und Askalon mit seinem Zugehör und Ekron mit seinem Zugehör.

18. Juda prit aussi Gaza avec son territoire, Askélon avec son territoire, et Ékron avec son territoire.

18. Tomó también Judá a Gaza con su término: y a Ascalón con su término: y a Accarón con su término.

18 Daartoe nam Juda Gaza in, met haar landpale, en Askelon met haar landpale, en Ekron met haar landpale.

18. Wziął też Juda Gazę z granicami jego, i Akkaron z granicami jego.

18. Azután elfoglalta Júda Gázát és annak határát, Askelont és annak határát, Ekront és annak határát.

18 Иуда взял также Газу с пределами ее, Аскалон с пределами его, и Екрон с пределами его.

18. І звоював Юда Газу і займище її, Аскалон і Екрон із їх гряницями.

19. Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkoittamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja.

19. Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.

19. Ja HERra oli Judan cansa nijn että hän omisti wuoret sillä ei hän woinut nijtä aja ulos cuin laxois asuit: sillä heillä olit rautaiset waunut.

19 And Jehovah was with Judah and drove out (those of) the hill-country. But they could not drive out the inhabitants of the valley because they had chariots of iron.

19. And the LORD was with Judah; and he drave out the inhabitants of the mountain; but could not drive out the inhabitants of the valley, because they had chariots of iron.

19. Og Herren var med Juda, saa han, fordrev dem som boede paa Bjerget; men han mægtede ikke at fordrive Indbyggerne i Dalen, fordi de havde Jernvogne.

19. Och Herren var med Juda, så att han intog berget; förty han kunde icke intaga dem som i dalarna bodde, derföre, att de hade jernvagnar.

19. Ja Jehowa olli Judaga, et temma mäggise Ma rahwast ärraaias: sest ta ei joudnud neid, kes orgus ellasid, ärraaiada, et neil raudwankrid ollid.

19. Viešpats buvo su Judu, ir jis užėmė kalnyną. Bet jis nepajėgė išstumti lygumos gyventojų, nes jie turėjo geležinių kovos vežimų.

19. Und der HERR war mit Juda, daß er das Gebirge einnahm; denn er konnte die Einwohner im Grunde nicht vertreiben, darum daß sie eiserne Wagen hatten.

19. Et l'Éternel fut avec Juda; et ils prirent possession de la montagne; mais ils ne dépossédèrent point les habitants de la vallée, parce qu'ils avaient des chars de fer.

19. Y fué Jehová con Judá, y echó a los de las montañas: mas no pudo echar a los que habitaban en las campañas, los cuales tenían carros herrados.

19 En de HEERE was met Juda, dat hij de inwoners van het gebergte verdreef; maar hij ging niet voort om de inwoners des dals te verdrijven, omdat zij ijzeren wagenen hadden.

19. I był Pan z Judą, i posiadł onę górę; ale nie wypędził mieszkających w dolinie, bo mieli wozy żelazne.

19. Vala pedig az Úr Júdával, és kiűzé a hegység lakóit; de a völgy lakóit nem lehetett kiűzni, mert vas-szekereik voltak.

19 Господь был с Иудою, и он овладел горою; но жителей долины не мог прогнать, потому что у них были железные колесницы.

19. І був Господь з Юдою, так що він звоював нагірню землю. Подолян же не здолїв прогнати, бо в них були залїзні колесницї.

20. Ja he antoivat Kaalebille Hebronin, niinkuin Mooses oli puhunut; ja hän karkoitti sieltä ne kolme anakilaista.

20. Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.

20. Ja he annoit Calebille Hebronin nijncuin Moses sanonut oli ja hän ajoi sijtä ulos ne colme Enakin poica.

20 And they gave Hebron to Caleb, as Moses had spoken and he drove out the three sons of Anak from there.

20. And they gave Hebron unto Caleb, as Moses said: and he expelled thence the three sons of Anak.

20. Og de gave Kaleb Hebron, som Mose havde sagt, og han fordrev derfra de tre Anaks Sønner.

20. Och de gåfvo Caleb Hebron, såsom Mose sagt hade; och han fördref derut de tre Enaks söner.

20. Ja nemmad andsid Kalebile Ebroni, nenda kui Moses olli räkinud , ja ta aias seält ärra need kolm Anaki poega.

20. Jie atidavė Kalebui Hebroną, kaip Mozė buvo įsakęs, iš kurio jis išvarė tris Anako sūnus.

20. Und sie gaben dem Kaleb Hebron, wie Mose gesagt hatte; und er vertrieb daraus die drei Söhne des Enak.

20. Et, selon que Moïse l'avait dit, on donna Hébron à Caleb, qui en déposséda les trois fils d'Anak.

20. Y dieron a Caleb a Hebrón, como Moisés había dicho: él cual echó de allí a tres hijos de Enac.

20 En zij gaven Hebron aan Kaleb, gelijk als Mozes gesproken had; en hij verdreef van daar de drie zonen van Enak.

20. A tak oddano Kalebowi Hebron, jako był rozkazał Mojżesz, skąd on wygnał trzech synów Enakowych.

20. És Kálebnek adták Hebront, a mint meghagyta volt Mózes, [5†] és kiűzé onnan Anák három fiát.

20 И отдали Халеву Хеврон, как говорил Моисей, и изгнал он оттуда трех сынов Енаковых.

20. І надїлили вони Калебові Геброн, як заповідав Мойсей, і повиганяв Калеб звідти трех синів Енакових.

21. Mutta benjaminilaiset eivät karkoittaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja niin jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten sekaan, Jerusalemiin, aina tähän päivään asti.

21. Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.

21. Mutta BenJaminin lapset ei ajanet Jebuserejä pois jotca asuit Jerusalemis sentähden asuit Jebuserit BenJaminin lasten tykönä Jerusalemis tähän päiwän asti.

21 And the sons of Benjamin did not drive out the Jebusites who inhabited Jerusalem, but the Jebusites dwell with the sons of Benjamin in Jerusalem to this day.

21. And the children of Benjamin did not drive out the Jebusites that inhabited Jerusalem; but the Jebusites dwell with the children of Benjamin in Jerusalem unto this day.

21. Og Benjamins Børn fordrev ikke Jebusiten, som boede i Jerusalem; men Jebusiten boede hos Benjamins Børn i Jerusalem indtil denne Dag.

21. Men BenJamins barn fördrefvo icke de Jebuseer, som bodde i Jerusalem; utan de Jebuseer bodde när BenJamins barn i Jerusalem, allt intill denna dag.

21. Ja Penjamini lapsed # ei aiand mitte ärra Jebusi-rahwast, mis Jerusalemmas ellas, ja Jebusi-rahwas ellab Penjamini lastega Jerusalemmas tännapäwani.

21. Benjamino vaikai neišstūmė jebusiečių, gyvenusių Jeruzalėje; jie pasiliko gyventi su benjaminitais iki šios dienos.

21. Aber die Kinder Benjamin vertrieben die Jebusiter nicht, die zu Jerusalem wohnten; sondern die Jebusiter wohnten bei den Kindern Benjamin zu Jerusalem bis auf diesen Tag.

21. Quant aux descendants de Benjamin, ils ne dépossédèrent point les Jébusiens, qui habitaient à Jérusalem; aussi les Jébusiens ont habité avec les enfants de Benjamin, à Jérusalem, jusqu'à ce jour.

21. Mas al Jebuseo, que habitaba en Jerusalem no echaron los hijos de Benjamín, ántes el Jebuseo habito con los hijos de Benjamín en Jerusalem hasta hoy.

21 Doch de kinderen van Benjamin hebben de Jebusieten, te Jeruzalem wonende, niet verdreven; maar de Jebusieten woonden met de kinderen van Benjamin te Jeruzalem, tot op dezen dag.

21. Ale Jebuzejczyka, mieszkającego w Jeruzalemie, nie wygnali synowie Benjaminowi; przetoż mieszkał Jebuzejczyk z synami Benjaminowymi w Jeruzalemie aż do dnia tego.

21. De a Jebuzeust, Jeruzsálemnek lakóját nem űzték el a Benjámin fiai, és ezért lakik a Jebuzeus a Benjámin fiaival Jeruzsálemben még máig is.

21 Но Иевусеев, которые жили в Иерусалиме, не изгнали сыны Вениаминовы, и живут Иевусеи с сынами Вениамина в Иерусалиме до сего дня.

21. Евузіїв же, осадників Ерусалимських, не повиганяли сини Беняминові, от і зістались Евузії при синах Беняминових жити в Ерусалимі по сей день.

22. Myöskin Joosefin heimo lähti liikkeelle; se lähti Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssansa.

22. Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja Herra oli heidän kanssansa.

22. Menit myös Josephin lapset BethElijn ja HERra oli heidän cansans.

22 And the house of Joseph, they also went up against Bethel and Jehovah was with them.

22. And the house of Joseph, they also went up against Bethel: and the LORD was with them.

22. Og Josefs Hus drog ogsaa op imod Bethel, og Herren var med dem

22. Sammalunda drogo ock Josephs barn upp till BethEl; och Herren var med dem.

22. Ja needki, kes Josepi suggust, läksid ülles Peteli pole, ja Jehowa olli nendega.

22. Juozapo palikuonys žygiavo prieš Betelį, ir Viešpats buvo su jais.

22. Desgleichen zogen auch die Kinder Joseph hinauf gen Beth-El, und der HERR war mit ihnen.

22. La maison de Joseph monta aussi contre Béthel, et l'Éternel fut avec eux.

22. También los de la casa de José subieron a Betel: y fué Jehová con ellos.

22 En het huis van Jozef toog ook op naar Beth-el. En de HEERE was met hen.

22. Udał się też dom Józefów do Betel, a Pan był z nimi.

22. És felméne a József háza is, Béthel ellen, és az Úr volt ő vele.

22 И сыны Иосифа пошли также на Вефиль, и Господь был с ними.

22. Сини ж Йосифові виступили й собі проти Бетеля, і Господь був із ними.

23. Ja Joosefin heimo vakoilutti Beeteliä — kaupungin nimi oli muinoin Luus —

23. Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).

23. Ja Josephin huone wacoi BethElit (joca muinen cudzuttin Lus)

23 And the house of Joseph sent to spy out Bethel. (Now the name of the city was formerly Luz.)

23. And the house of Joseph sent to descry Bethel. (Now the name of the city before was Luz.)

23. Og Josefs Hus bespejdede Bethel men Stadens Navn var fordum Lus.

23. Och Josephs hus bespejade BethEl, det tillförene het Lus.

23. Ja Josepi suggu katsus sallaja läbbi ärra Peteli, ja se liñna nimmi olli ennemuiste Lus.

23. Juozapo palikuonys siuntė žvalgus į Betelį, kuris anksčiau vadinosi Lūzas.

23. Und das Haus Josephs ließ auskundschaften Beth-El, das vorzeiten Lus hieß.

23. La maison de Joseph fit donc explorer Béthel, dont le nom était auparavant Luz;

23. Y los de la casa de José pusieron espías en Betel, la cual ciudad ántes se llamaba Luza.

23 En het huis van Jozef bestelde verspieders bij Beth-el; de naam nu dezer stad was te voren Luz.

23. I szpiegował dom Józefów Betel; (a imię miasta tego było przedtem Luz.)

23. És kikémlelteté a József háza Béthelt. A város neve pedig régenten Lúz [6†] volt.

23 И остановились и высматривали сыны Иосифовы Вефиль(имя же городу было прежде Луз).

23. І розглядали сини Йосифові Бетель - сей город прозивався перше Лузом -

24. ja vakoilijat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin me teemme sinulle laupeuden.

24. Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, kusta kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.

24. Ja wartiat sait nähdä miehen käywän Caupungista ja sanoi hänelle: osota meille cuinga me tulemme Caupungin sisälle nijn me teem laupiuden sinun cansas.

24 And the spies saw a man come forth out of the city and they said to him, Please show us, the entrance into the city and we will deal kindly with you.

24. And the spies saw a man come forth out of the city, and they said unto him, Shew us, we pray thee, the entrance into the city, and we will shew thee mercy.

24. Og de, som holdt Vagt, saa en Mand, som gik ud af Staden; og de sagde til ham: Vis os, kære, hvor vi kunne komme ind i Staden, da ville vi bevise dig Miskundhed.

24. Och hållarena fingo se en man gå utu staden, och sade till honom: Visa oss huru vi skole komma in i staden, så vilje vi göra barmhertighet med dig.

24. Ja wahhimehhed näggid ühhe mehhe seält liñnast wäljatullewa, ja ütlesid temmale: et näita meile, kust meie liñna sisse woime sada, siis tahhame sulle head tehha.

24. Žvalgai, sutikę žmogų, išeinantį iš miesto, jam tarė: ‘‘Parodyk mums įėjimą į miestą, mes tavęs pasigailėsime’‘.

24. Und die Wächter sahen einen Mann aus der Stadt gehen und sprachen zu ihm: Weise uns, wo wir in die Stadt kommen, so wollen wir Barmherzigkeit an dir tun.

24. Et les espions virent un homme, qui sortait de la ville, et ils lui dirent: Fais-nous voir, nous t'en prions, par où l'on peut entrer dans la ville, et nous te ferons grâce.

24. Y los que espiaban, vieron un hombre que salía de la ciudad, y dijéronle: Muéstranos ahora la entrada de la ciudad, y haremos contigo misericordia.

24 En de wachters zagen een man, uitgaande uit de stad; en zij zeiden tot hem: Wijs ons toch den ingang der stad, en wij zullen weldadigheid bij u doen.

24. A ujrzawszy oni szpiegowie człowieka wychodzącego z miasta, rzekli do niego: Ukaż nam prosimy wejście do miasta, a uczynimy z tobą miłosierdzie.

24. És látának a kémek egy férfiút, a ki a városból jött vala, és mondának néki: Mutasd meg a város bejárását, és irgalmasságot cselekszünk veled.

24 И увидели стражи человека, идущего из города, и сказали ему: покажи нам вход в город, и сделаем с тобою милость.

24. І зуздріли розглядники чоловіка, що йшов у город, і сказали йому: Ось покажи нам, де можна вломитись у город, так ми тобі подякуємо.

25. Niin hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta sen miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään.

25. Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.

25. Ja cosca hän osotti heille löit he Caupungin miecan terällä mutta sen miehen ja caiken hänen sucuns laskit he menemän.

25 And he showed them the entrance into the city. And they killed* the city with the edge of the sword, but they let the man go and all his family.

25. And when he shewed them the entrance into the city, they smote the city with the edge of the sword; but they let go the man and all his family.

25. Og der han havde vist dem, hvor de kunde komme ind i Staden, da sloge de Staden med skarpe Sværd; men Manden og al hans Slægt lod de gaa.

25. Och när han hade vist dem hvar de skulle komma in, slogo de staden med svärdsegg; men den mannen och all hans slägt läto de gå.

25. Ja ta näitis neile, kust nemmad woisid liñna sisse sada, ja nemmad löid se liñna rahwa mahha moöga terraga, agga sedda meest ja keik temma sugguwössa lasksid nemmad miñna.

25. Jis parodė jiems įėjimą į miestą. Jie išžudė miesto gyventojus kardu, bet tą vyrą ir jo šeimą paleido.

25. Und da er ihnen zeigte, wo sie in die Stadt kämen, schlugen sie die Stadt mit der Schärfe des Schwerts; aber den Mann und all sein Geschlecht ließen sie gehen.

25. Et il leur montra par où l'on pouvait entrer dans la ville, et ils la firent passer au fil de l'épée; mais ils laissèrent aller cet homme-là et toute sa famille.

25. Y él les mostró la entrada a la ciudad, e hiriéronla a filo de espada, y dejaron a aquel hombre con toda su parentela.

25 En als hij hun den ingang der stad gewezen had, zo sloegen zij de stad met de scherpte des zwaards; maar dien man en zijn ganse huis lieten zij gaan.

25. I ukazał im wejście do miasta; i wysiekli miasto ostrzem miecza, a człowieka onego ze wszystkim domem jego puścili wolno.

25. És mikor ez megmutatta nékik a város bejárását, a várost fegyver élére hányták; de azt a férfiút és egész házanépét elbocsáták.

25 Он показал им вход в город, и поразили они город мечом, а человека сего и все родство его отпустили.

25. Він і показав їм, де можна вломитись у город, і завоювали вони город у крівавому бою, чоловіка ж того і всю родину його випустили.

26. Ja se mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Luus, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

26. Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.

26. Nijn meni se mies Hetherein maacundaan ja rakensi Caupungin ja cudzi hänen Lus joca tähän päiwän asti nijn cudzutan.

26 And the man went into the land of the Hittites and built a city and called the name of it Luz, which is the name of it to this day.

26. And the man went into the land of the Hittites, and built a city, and called the name thereof Luz: which is the name thereof unto this day.

26. Da gik Manden til Hethiternes Land, og han byggede en Stad og kaldte dens Navn Lus, det er dens Navn indtil denne Dag

26. Då drog den samme mannen in uti de Hetheers land, och byggde en stad, och kallade honom Lus. Den heter ännu i dag så.

26. Ja se mees läks Ittide male ja ehhitas ühhe liñna ja panni selle nimme Lus; se on temma nimmi tännapäwani.

26. Tas vyras, nukeliavęs į hetitų šalį, įkūrė miestą ir jį pavadino Lūzu. Jis taip vadinasi iki šios dienos.

26. Da zog derselbe Mann ins Land der Hethiter und baute eine Stadt und hieß sie Lus; die heißt noch heutigestages also.

26. Puis, cet homme se rendit au pays des Héthiens; il y bâtit une ville, et l'appela Luz, nom qu'elle a porté jusqu'à ce jour.

26. Y aquel hombre se fué a la tierra de los Jetteos, y edificó una ciudad, a la cual llamó Luza: y este es su nombre hasta hoy.

26 Toen toog deze man in het land der Hethieten, en hij bouwde een stad, en noemde haar naam Luz; dit is haar naam tot op dezen dag.

26. A tak poszedł on człowiek do ziemi Hetejczyków, i zbudował miasto, a nazwał imię jego Luz; to jest imię jego aż do dnia tego.

26. És elment az a férfiú a Khitteusok földére, és várost épített, és elnevezé azt Lúznak. Ez annak neve mind e mai napig.

26 Человек сей пошел в землю Хеттеев, и построил город и нарек имя ему Луз. Это имя его до сего дня.

26. Той чоловік подавсь у Гетійську землю, збудував город і проложив йому прізвище Луз. Так зветься він і по сей день.

27. Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Doorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan.

27. Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.

27. JA ei Manasse ajanut ulos Betseat tyttärinens eikä myös Thaenachi tyttärinens eikä Dorin asuwaisia tyttärinens eikä Jebleamin asuwita tyttärinens eikä Megiddon asuwita tyttärinens. Ja Cananerit rupeisit asuman sijnä maasa.

27 And Manasseh did not drive out (those of) Beth-shean and its towns, nor (of) Taanach and its towns, nor the inhabitants of Dor and its towns, nor the inhabitants of Ibleam and its towns, nor the inhabitants of Megiddo and its towns, but the Canaanites would dwell in that land.

27. Neither did Manasseh drive out the inhabitants of Bethshean and her towns, nor Taanach and her towns, nor the inhabitants of Dor and her towns, nor the inhabitants of Ibleam and her towns, nor the inhabitants of Megiddo and her towns: but the Canaanites would dwell in that land.

27. Og Manasse fordrev ikke Indbyggerne i Beth-Sean med dens tilhørende Stæder eller i Thaanak med dens tilhørende Stæder eller Indbyggerne i Dor med dens tilhørende Stæder eller Indbyggerne i Jibleam med dens tilhørende Stæder Indbyggerne i Megiddo med dens tilhørende Stæder; og Kanaiten boede roligt i det samme Land.

27. Och Manasse fördref icke BethSean med dess döttrar; icke heller Thaanach med dess döttrar, och icke heller de inbyggare i Dor med dess döttrar, ej heller de inbyggare i Jibleam med dess döttrar, ej heller de inbyggare i Megiddo med dess döttrar; och de Cananeer begynte till att bo i de samma landena.

27. Ja Manasse # ei aianud mitte ärra Petseani egga temma wähhematte liñnade rahwast, et Taanaki egga ta wähhematte liñnade rahwast, et Tori egga ta wähhematte liñnade rahwast, ei Ibleami egga ta wähhematte liñnade rahwast, ei Megiddo egga ta wähhematte liñnade rahwast; ja Kanaanid wötsid ette seäl maal ellada.

27. Manasas neišvarė Bet Šeano, Taanacho, Doro, Ibleamo ir Megido gyventojų iš jų miestų ir kaimų; kanaaniečiai ir toliau gyveno šalyje.

27. Und Manasse vertrieb nicht Beth-Sean mit den zugehörigen Orten noch Thaanach mit den zugehörigen Orten noch die Einwohner zu Dor mit den zugehörigen Orten noch die Einwohner zu Jibleam mit den zugehörigen Orten noch die Einwohner zu Megiddo mit den zugehörigen Orten; und die Kanaaniter blieben wohnen im Land.

27. Manassé ne déposséda point les habitants de Beth-Shéan et des villes de son ressort, ni les habitants de Thaanac et des villes de son ressort, ni les habitants de Dor et des villes de son ressort, ni les habitants de Jibléam et des villes de son ressort, ni les habitants de Méguiddo et des villes de son ressort; ainsi les Cananéens persistèrent à habiter ce pays-là.

27. Tampoco Manasés echó a los de Bet-sán, ni a los de sus aldeas: ni a los de Tanac, y sus aldeas: ni a los que habitaban en Jeblaam, y en sus aldeas: ni a los que habitaban en Mageddo y en sus aldeas: mas el Cananeo quiso habitar en esta tierra.

27 En Manasse verdreef Beth-sean niet, noch haar onderhorige plaatsen, noch Thaanach met haar onderhorige plaatsen, noch de inwoners van Dor met haar onderhorige plaatsen, noch de inwoners van Jibleam met haar onderhorige plaatsen, noch de inwoners van Megiddo met haar onderhorige plaatsen; en de Kanaanieten wilden wonen in hetzelve land.

27. Nie wypędził też Manases obywateli z Betsean i z miasteczek jego, ani z Tanach i z miasteczek jego, ani obywateli z Dor i z miasteczek jego, ani obywateli z Jeblam i z miasteczek jego, ani obywateli z Megiddo i z miasteczek jego; i począł Chananejczyk mieszkać w onej ziemi.

27. És nem űzte el Manassé a lakosokat sem Béthseánból [7†] és annak mezővárosaiból, sem Taanakból és mezővárosaiból, sem Dórból és mezővárosaiból, sem a Jibleámnak és mezővárosainak lakosait, sem Megiddónak és mezővárosainak lakosait. És a Kananeusnak tetszett ott lakni azon a földön.

27 И Манассия не выгнал жителей Бефсана и зависящих от него городов, Фаанаха и зависящих от него городов, жителей Дора и зависящих от него городов, жителей Ивлеама и зависящих от него городов,жителей Мегиддона и зависящих от него городов; и остались Хананеи жить в земле сей.

27. І Манассій не прогнав осадників із Бет-Сана і присїлків його, осадників Дора з урочищами його, осадників Іблеаму з урочищами його, та осадників Мегидди з урочищами його. Так і вдалось Канаанїям зістатись на житлї в цїй країнї.

28. Kun Israel sitten voimistui, saattoi se kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkoittanut heitä.

28. Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.

28. Ja cosca Israel woimallisexi tuli teki hän Cananerit werollisexi ja ei ajanut heitä ulos.

28 And it happened, when Israel grew strong, that they put the Canaanites to forced-labor and did not utterly drive them out.

28. And it came to pass, when Israel was strong, that they put the Canaanites to tribute, and did not utterly drive them out.

28. Og det skete, der Israel blev stærkt da gjorde han Kananiten skatskyldig; men han fordrev ham ikke aldeles.

28. Men då Israel kom till magt, gjorde han de Cananeer skattpligtiga, och fördref dem icke.

28. Ja se sündis, kui Israel kangemaks sai, siis pannid nemmad Kanaanide peäle makso, ja # ei aianud neid polegi ärra.

28. Izraelis sustiprėjęs privertė kanaaniečius mokėti duoklę, bet jų neišvarė.

28. Da aber Israel mächtig war, machte es die Kanaaniter zinsbar und vertrieb sie nicht.

28. Cependant, quand Israël fut devenu plus fort, il rendit les Cananéens tributaires; mais il ne les chassa pas entièrement.

28. Mas cuando Israel tomó fuerzas, hizo al Cananeo tributario: pero no le echó.

28 En het geschiedde, als Israel sterk werd, dat hij de Kanaanieten op cijns stelde; maar hij verdreef hen niet ganselijk.

28. A gdy się zmocnił Izrael, uczynił Chananejczyka hołdownikiem, a nie wygnał go.

28. És mikor Izráel megerősödött, adófizetőjévé tette a Kananeust; de elűzni nem űzte el.

28 Когда Израиль пришел в силу, тогда сделал он Хананеев данниками, но изгнать не изгнал их.

28. Як же вбивсь Ізраїль у потугу, зробив він Канаанїїв свойми крепаками, а повиганяти не повиганяв,

29. Efraim ei karkoittanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, Geseriin.

29. Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.

29. Eikä myös Ephraim ajanut ulos Cananerejä jotca asuit Gazaris mutta Cananerit asuit heidän seasans Gazaris.

29 And Ephraim did not drive out the Canaanites who dwelt in Gezer, but the Canaanites dwelt in Gezer among them.

29. Neither did Ephraim drive out the Canaanites that dwelt in Gezer; but the Canaanites dwelt in Gezer among them.

29. Og Efraim fordrev ikke Kananiten, som boede i Geser; men Kananiten boede midt iblandt dem i Geser.

29. Sammalunda fördref icke heller Ephraim de Cananeer, som bodde i Gaser; utan de Cananeer bodde ibland dem i Gaser.

29. Ja Ewraim # ei aianud mitte ärra neid Kanaanid, kes Keseris ellasid, waid Kanaanid ellasid temma jures Keseris.

29. Ir Efraimas neišvarė kanaaniečių, gyvenančių Gezeryje; kanaaniečiai liko gyventi Gezeryje tarp jų.

29. Desgleichen vertrieb auch Ephraim die Kanaaniter nicht, die zu Geser wohnten, sondern die Kanaaniter wohnten unter ihnen zu Geser.

29. Éphraïm ne déposséda point non plus les Cananéens qui habitaient à Guézer; mais les Cananéens habitèrent avec lui à Guézer.

29. Tampoco Efraim echó al Cananeo que habitaba en Gazer, ántes habito el Cananeo en medio de él en Gazer.

29 Ook verdreef Efraim de Kanaanieten niet, die te Gezer woonden; maar de Kanaanieten woonden in het midden van hem te Gezer.

29. Także i Efraim nie wypędził Chananejczyka mieszkającego w Gazer; przetoż mieszkał Chananejczyk między nimi w Gazer.

29. És Efraim sem [8†] űzte ki a Kananeust, a ki Gézerben lakott; hanem a Kananeus ott lakott közöttük Gézerben.

29 И Ефрем не изгнал Хананеев, живущих в Газере; и жили Хананеи среди их в Газере.

29. І Ефраїм не повиганяв Канаанїїв, що жили в Газері; так і зістались Канаанїї на житлї в Газері.

30. Sebulon ei karkoittanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, mutta joutuivat työveron alaisiksi.

30. Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.

30. Eikä myös Zebulon ajanut Kithronin ja Nahalolin asuwaisia ulos: sentähden Cananerit asuit heidän keskelläns ja olit werolliset.

30 Zebulun did not drive out the inhabitants of Kitron, nor the inhabitants of Nahalol, but the Canaanites dwelt among them and became subject to forced-labor.

30. Neither did Zebulun drive out the inhabitants of Kitron, nor the inhabitants of Nahalol; but the Canaanites dwelt among them, and became tributaries.

30. Sebulon fordrev ikke Indbyggerne i Kitron eller Indbyggerne i Nahalol; men Kananiten boede midt iblandt dem og blev skatskyldig.

30. Sebulon fördref icke heller dem som bodde i Kitron och Nahalol; utan de Cananeer bodde ibland dem, och voro skattpligtige.

30. Sebulon # ei aianud mitte ärra Kitroni-rahwast egga Naloli-rahwast; waid Kanaanid ellasid temma jures, ja said makso alla.

30. Ir Zabulonas neišvarė Kitrono bei Nahalolo gyventojų; ir kanaaniečiai gyveno tarp jų, mokėdami duoklę.

30. Sebulon vertrieb auch nicht die Einwohner von Kitron und Nahalol; sondern die Kanaaniter wohnten unter ihnen und waren zinsbar.

30. Zabulon ne déposséda point les habitants de Kitron, ni les habitants de Nahalol; et les Cananéens habitèrent avec lui, mais ils lui furent tributaires.

30. Tampoco Zabulón echó los que habitaban en Cetrón, y a los que habitaban en Naalol: mas el Cananeo habitó en medio de él, y le fueron tributarios.

30 Zebulon verdreef de inwoners van Kitron niet, noch de inwoners van Nahalol; maar de Kanaanieten woonden in het midden van hem, en waren cijnsbaar.

30. Zabulon też nie wypędził mieszkających w Cetron, i mieszkających w Nahalol; przetoż mieszkał Chananejczyk między nimi, będąc hołdownikiem ich.

30. Zebulon sem űzte el sem Kitron lakosait, sem Nahalólnak lakóit, hanem közöttük lakozott a Kananeus, és adófizetőikké lettek.

30 И Завулон не изгнал жителей Китрона и жителей Наглола, и жили Хананеи среди их и платили им дань.

30. І Зебулон не повиганяв осадників Китронських і осадників Наглолських; так і зостались Канаанїї проміж ними на житлї, та й платили їм дань.

31. Asser ei karkoittanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita.

31. Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.

31. Eikä myös Asser ajanut nijtä ulos jotca asuit Achos eikä nijtä jotca asuit Zidonis Ahelabis Ahsibis Helbas Aphikis ja Rehobis.

31 Asher did not drive out the inhabitants of Acco, nor the inhabitants of Sidon, nor of Ahlab, nor of Achzib, nor of Helbah, nor of Aphik, nor of Rehob,

31. Neither did Asher drive out the inhabitants of Accho, nor the inhabitants of Zidon, nor of Ahlab, nor of Achzib, nor of Helbah, nor of Aphik, nor of Rehob:

31. Aser fordrev ikke Indbyggerne i Akko eller Indbyggerne i Zidon og, Alab og Aksib og Helha og Afik og Rehob.

31. Asser fördref icke dem som bodde i Acco; icke heller dem som bodde i Zidon, i Ahlab, i Achsib, i Helbah, i Aphik och i Rehob;

31. Aser # ei aianud mitte ärra neid, kes Akkus ellasid, egga neid, kes Sidonis ellasid, ei Alabi- egga Aksibi- ei Elba- egga Awiki- egga Reobi-rahwast.

31. Ašeras neišvarė gyventojų iš Sidono, Achlabo, Achzibo, Helbos, Afeko ir Rehobo.

31. Asser vertrieb die Einwohner zu Akko nicht noch die Einwohner zu Sidon, zu Ahelab, zu Achsib, zu Helba, zu Aphik und zu Rehob;

31. Asser ne déposséda point les habitants d'Acco, ni les habitants de Sidon, ni d'Achlab, ni d'Aczib, ni d'Helba, ni d'Aphik, ni de Réhob;

31. Tampoco Aser echó a los que habitaban en Acob, y a los que habitaban en Sidón, y en Acalab, y en Acasib, y en Helba, y en Afed, y en Rohob:

31 Aser verdreef de inwoners van Acco niet, noch de inwoners van Sidon, noch Achlab, noch Achsib, noch Chelba, noch Afik, noch Rechob;

31. Aser też nie wypędził mieszkających w Acho, i mieszkających w Sydonie, i w Ahalab, i w Achsyb, i w Helba, i w Afek, i w Rohob.

31. Áser sem űzte el sem Akkó, sem Sidon, sem Akhláb, sem Akzib, sem Helba, sem Afik, sem Rehob lakóit.

31 И Асир не изгнал жителей Акко и жителей Сидонаи Ахлава, Ахзива, Хелвы, Афека и Рехова.

31. І Ассер не повиганяв осадників Акковських і осадників Сидонських і Ахлавських, Ахзивських, Гелвийських, Афеківських та Реховських.

32. Ja niin asserilaiset joutuivat asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen, koska eivät karkoittaneet heitä.

32. Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.

32. Mutta Asseriterit asuit Cananerein seas jotca sijnä maasa asuit: ettei he nijtä ajanet ulos.

32 but the Asherites dwelt among the Canaanites, the inhabitants of the land, for they did not drive them out.

32. But the Asherites dwelt among the Canaanites, the inhabitants of the land: for they did not drive them out.

32. Og Aseriterne boede iblandt Kananiterne, Landets Indbyggere; thi de fordreve dem ikke.

32. Utan de Asseriter bodde ibland de Cananeer, som i landena bodde; ty de fördrefvo dem icke.

32. Ja Aseri-rahwas ellas Kanaanide seas, kes seäl maal ellasid, sest temma # ei aianud neid mitte ärra.

32. Ašerai gyveno tarp kanaaniečių, to krašto gyventojų, nes jie nebuvo išvaryti.

32. sondern die Asseriter wohnten unter den Kanaanitern, die im Lande wohnten, denn sie vertrieben sie nicht.

32. Mais ceux d'Asser habitèrent parmi les Cananéens, habitants du pays; car ils ne les dépossédèrent point.

32. Ántes moró Aser entre los Cananeos, que habitaban en la tierra, que no los echó.

32 Maar de Aserieten woonden in het midden der Kanaanieten, die in het land woonden; want zij verdreven hen niet.

32. I mieszkał Aser w pośrodku Chananejczyka, mieszkającego w onej ziemi; bo go nie wypędził.

32. És ott lakott Áser a Kananeusok, a föld lakói között, mert nem űzte el őket.

32 И жил Асир среди Хананеев, жителей земли той, ибо не изгнал их.

32. От і жили Ассерії серед Канаанїїв, осадників тої землї, бо не повиганяли їх.

33. Naftali ei karkoittanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita ja joutui niin asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen; mutta Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat joutuivat heille työveron alaisiksi.

33. Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.

33. Eikä myös Nephtali ajanut nijtä ulos jotca asuit BethSemes ja BethAnathis mutta asuit Cananerein seas jotca maan asuwaiset olit mutta ne jotca BethSemes ja BethAnathis olit tulit heille werollisexi.

33 Naphtali did not drive out the inhabitants of Beth-shemesh, nor the inhabitants of Beth-anath, but he dwelt among the Canaanites, the inhabitants of the land. Nevertheless the inhabitants of Beth-shemesh and of Beth-anath became subject to forced-labor.

33. Neither did Naphtali drive out the inhabitants of Bethshemesh, nor the inhabitants of Bethanath; but he dwelt among the Canaanites, the inhabitants of the land: nevertheless the inhabitants of Bethshemesh and of Bethanath became tributaries unto them.

33. Nafthali fordrev ikke Indbyggerne i Beth Semes eller Indbyggerne i Beth-Anath, men boede midt iblandt Kananiterne, som boede i Landet; men Indbyggerne i Beth-Semes og Beth Anath bleve dem skatskyldige.

33. Napthali fördref icke dem som bodde i BethSemes, ej heller i BethAnath; utan bodde ibland de Cananeer, som i landena bodde; men de i BethSemes och i BethAnath vordo skattpligtige.

33. Nawtali # ei aianud mitte ärra neid, kes Petsemesis ellasid, egga neid, kes Petanatis ellasid, ja ta ellas Kanaanide seas, kes seäl maal ellasid: agga need, kes Petsemesis ja Petanatis ellasid, piddid neile makso maksma.

33. Neftalis irgi neišvarė Bet Šemešo nei Bet Anato gyventojų; jie liko gyventi Kanaano šalyje, bet mokėjo Neftaliui duoklę.

33. Naphthali vertrieb die Einwohner nicht zu Beth-Semes noch zu Beth-Anath, sondern wohnte unter den Kanaanitern, die im Lande wohnten. Aber die zu Beth-Semes und zu Beth-Anath wurden zinsbar.

33. Nephthali ne déposséda point les habitants de Beth-Shémèsh, ni les habitants de Beth-Anath; mais il habita parmi les Cananéens, habitants du pays; et les habitants de Beth-Shémèsh et de Beth-Anath leur furent tributaires.

33. Tampoco Neftalí echó los que habitaban en Bet-semes, y a los que habitaban en Bet-avat: mas moró entre los Cananeos, que habitaban en la tierra: mas fuéronle tributarios los moradores de Bet-semes, y los moradores de Bet-avat.

33 Nafthali verdreef de inwoners van Beth-semes niet, noch de inwoners van Beth-anath, maar woonde in het midden der Kanaanieten, die in het land woonden; doch de inwoners van Beth-semes en Beth-anath werden hun cijnsbaar.

33. Neftalim też nie wypędził obywateli z Betsemes, ani obywateli z Betanat, i mieszkał między Chananejczykami mieszkającymi w onej ziemi; jednak obywatele Betsemes i Betanat byli hołdownikami ich.

33. Nafthali sem űzte el sem Béth-Semes lakosait, sem Béth-Anath lakóit, hanem ott lakott a Kananeusok, a föld lakói között, és Béth-Semes és Béth-Anath lakói adófizetőikké lettek.

33 И Неффалим не изгнал жителей Вефсамиса и жителей Бефанафа и жил среди Хананеев, жителей земли той; жители же Вефсамиса и Бефанафа были его данниками.

33. І Нафталїй не повиганяв осадників Бет-Самиських й осадників Бет-Анама, і жив серед Канаанїїв, що державили землею; осадники ж Бет-Самиські зробились крепаками їх.

34. Amorilaiset tunkivat daanilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle.

34. Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.

34. MUtta Amorrerit waadeit Danin lapsia wuorille eikä sallinet heitä tuleman laxoon.

34 And the Amorites forced the sons of Dan into the hill-country, for they would not allow them to come down to the valley,

34. And the Amorites forced the children of Dan into the mountain: for they would not suffer them to come down to the valley:

34. Og Amoriterne trængte Dans Børn hen til Bjerget; thi de tilstedte dem ikke at komme ned i Dalen.

34. Men de Amoreer trängde Dans barn in på bergena, och stadde dem icke till, att de kommo neder i dalarna.

34. Ja Emorid sundsid wäggise Tani lapsed mäe peäle jäma: sest nemmad ei lasnud neid mitte mahha orko tulla.

34. Amoritai spaudė Dano giminę kalnuose ir neleido jiems nusileisti į lygumą.

34. Und die Amoriter drängten die Kinder Dan aufs Gebirge und ließen nicht zu, daß sie herunter in den Grund kämen.

34. Et les Amoréens resserrèrent dans la montagne les descendants de Dan, et ne les laissèrent point descendre dans la vallée.

34. Los Amorreos apretaron a los hijos de Dan hasta el monte, que no los dejaron descender a la campaña:

34 En de Amorieten drongen de kinderen van Dan in het gebergte; want zij lieten hun niet toe, af te komen in het dal.

34. I ścisnęli Amorejczycy syny Danowe na górach, tak iż im nie dopuścili schodzić na dolinę.

34. Az Emoreusok pedig felszorították a Dán fiait a hegységbe, mert nem engedték meg, hogy lejőjjenek a völgybe.

34 И стеснили Аморреи сынов Дановых в горах, ибо не давали им сходить на долину.

34. Аморії ж стїснили Данїїв у горах і не давали їм спускатись на поділлє.

35. Ja amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin; mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he joutuivat työveron alaisiksi.

35. Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.

35. Ja Amorrerit rupeisit asuman wuorilla Herees Ajalonis ja Saalbimis nijn tuli Josephin käsi heille rascaxi ja he tulit werollisexi. Ja Amorrerein rajat olit josta käydän Acrabimijn sijtä wahast ja corkeudesta.

35 but the Amorites would dwell in Mount Heres, in Aijalon and in Shaalbim. Yet the hand of the house of Joseph prevailed, so that they became subject to forced-labor.

35. But the Amorites would dwell in mount Heres in Aijalon, and in Shaalbim: yet the hand of the house of Joseph prevailed, so that they became tributaries.

35. Og Amoriterne boede roligt i Har-Heres, i Ajalon og i Saalbim; dog var Josefs Haand dem svar; og de bleve skatskyldige.

35. Och de Amoreer begynte bo på de bergena Heres i Ajalon och Saalbim; dock vardt Josephs hus hand dem för svår, så att de vordo skattpligtige.

35. Ja Emorid wötsid ette ellada Eresi mäe peäl Aijalonis ja Saalbimis: agga Josepi suggu kässi sai wägga raskeks neile, et nemmad said makso alla.

35. Amoritai toliau gyveno Har Herese, Ajalone ir Šaalbime. Tačiau Juozapo giminė nugalėjo juos ir privertė mokėti duoklę.

35. Und die Amoriter blieben wohnen auf dem Gebirge Heres, zu Ajalon und Saalbim. Doch ward ihnen die Hand des Hauses Joseph zu schwer, und wurden zinsbar.

35. Et ces Amoréens persistèrent à demeurer à Har-Hérès, à Ajalon, et à Shaalbim; mais la main de la maison de Joseph pesa sur eux, et ils furent rendus tributaires.

35. Y el Amorreo quiso habitar en el monte de Hares, en Ajalón, y en Salebim; mas como la mano de la casa de José tomó fuerzas, hiciéronlos tributarios.

35 Ook wilden de Amorieten wonen op het gebergte van Heres, te Ajalon, en te Saalbim; maar de hand van het huis van Jozef werd zwaar, zodat zij cijnsbaar werden.

35. I począł mieszkać Amorejczyk na górze Hares, w Ajalon i w Salebim; i wzmocniła się ręka domu Józefowego, i byli hołdownikami ich.

35. És az Emoreusoknak tetszett ott lakni a Héresz hegységen, Ajalonban és Saalbimban; de mikor a József házának keze rájok nehezedett, adófizetőkké lettek.

35 И остались Аморреи жить на горе Херес, в Аиалоне и Шаалвиме; но рука сынов Иосифовых одолела Аморреев , и сделались они данниками им.

35. І остались Аморії на горі Херес, в Аялонї й у Саалбимі. Як почав же брати над ними гору дом Йосифів, поробились вони крепаками.

36. Ja amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Seelasta, ylöspäin.

36. Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.

36 And the border of the Amorites was from the ascent of Akrabbim, from the rock and upward.

36. And the coast of the Amorites was from the going up to Akrabbim, from the rock, and upward.

36. Og Amoriternes Landemærke var fra Opgangen til Akrabbim, fra Klippen og op efter.

36. Och de Amoreers gränsa var der man uppgår till Akrabbim, och ifrå klippone, och ifrå höjdene.

36. Ja Emoride raia on, kust üllesminnakse Akrabbimi, seält kaljust ja üllemale.

36. Amoritų žemės tęsėsi nuo Akrabimo aukštumos ir Selos į kalnus.

36. Und die Grenze der Amoriter war, da man nach Akrabbim hinaufgeht, von dem Fels an und weiter hinauf.

36. Or, le territoire des Amoréens s'étendait depuis la montée d'Akrabbim, depuis Séla (la Roche), et au-dessus.

36. Y el término del Amorreo fué desde la subida de Acrabim, y desde la piedra, y arriba.

36 En de landpale der Amorieten was van den opgang van Akrabbim, van den rotssteen, en opwaarts heen.

36. A była granica Amorejczykowa od góry, gdzie wstępują do niedźwiadków, od skały ich i wyżej.

36. Az Emoreusok határa pedig az Akrabbim hágójától [9†] és Sélától fölfelé volt.

36 Пределы Аморреев от возвышенности Акравим и от Селы простирались и далее.

36. І роспростерлось займище Аморіїв від Скорпийонового проходу далеко в гори.