6 luku

Kehoitus pyrkimään täydellisyyteen 1 – 3, koska pysähtyminen saattaa viedä semmoiseen luopumukseen, josta ei enää voi parannukseen uudistua 4 – 8 Uskolla ja kärsivällisyydellä meidän on omistaminen Jumalan lujat, valalla vahvistetut lupaukset 9 – 20.

1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,

1 Jättäkäämme sen vuoksi Kristuksen opin alkeet ja jatkakaamme kohti täydellisyyttä laskematta uudestaan perustusta, johon kuuluu mielenmuutos kuolleista töistä ja usko Jumalaan,

1. Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,

1. SEntähden andacam Christillisen elämän algun opin silläns olla ja ruwetcam nijhin jotca täydellisyteen saattawat ei wastudest perustusta laskein parannuxen cuolewaisista töistä uscosa Jumalan päälle/

1. SEnteden andacam sen Christilisen Elemen Alcu Opin tacaperin olla/ ia ruuetcam nihin/ iotca teudhelisudhen saattauat/ ei wastwdhesta perusta laskedhen Parannoxen cooleuaisista Töiste/ Uskosa Jumalan päle/ (Sentähden alkakaamme sen kristillisen elämän alku opin takaperin olla/ ja ruvetkaamme niihin/ jotka täydellisyyteen saattavat/ ei wastuudesta perustaa laskien parannuksen kuolevaisista töistä/ uskossa Jumalan päälle/)

1. Διὸ ἀφέντες τὸν τῆς ἀρχῆς τοῦ Χριστοῦ λόγον ἐπὶ τὴν τελειότητα φερώμεθα, μὴ πάλιν θεμέλιον καταβαλλόμενοι μετανοίας ἀπὸ νεκρῶν ἔργων, καὶ πίστεως ἐπὶ τὸν Θεόν,

1. διο αφεντες τον της αρχης του χριστου λογον επι την τελειοτητα φερωμεθα μη παλιν θεμελιον καταβαλλομενοι μετανοιας απο νεκρων εργων και πιστεως επι θεον 1. dio afentes ton tes arches toυ christoυ logon epi ten teleioteta ferometha me palin themelion kataβallomenoi metanoias apo nekron ergon kai pisteos epi theon

1 Hence, having left the word of the beginning (principles) of Christ, we should carry on(to our) maturity; not putting down again a foundation of repentance from dead works and of faith upon God,

1. Therefore leaving the principles of the doctrine of Christ, let us go on unto perfection; not laying again the foundation of repentance from dead works, and of faith toward God,

1. Derfor lader os forbigaae Begyndelseslæren om Christus og skride frem til det Fuldkomne, at vi ikke atter lægge Grundvoldende angaaende Omvendelse fra døde Gjerninger og Tro paa Gud

1. Derföre vilje vi låta bestå den lärdom, som lyder på begynnelsen till ett Christeligit lefverne, och taga det före som till fullkomligheten drager; icke på nytt läggande grunden till bättring af döda gerningar, till trona på Gud;

1. Sepärrast tahhame meie Kristusse essimest öppetust nenda jätta, ja täiema öppetusse pole nouda, ei mitte jälle mele parrandamisse allust panna surno teggudest, egga hakkada ussust Jummala sisse,

1. Todėl, palikę pradinį Kristaus mokymą, veržkimės prie tobulumo, užuot vėl dėję pamatus iš atsivertimo nuo negyvų darbų, iš tikėjimo Dievu,

1. Darum wollen wir die Lehre vom Anfang christlichen Lebens jetzt lassen und zur Vollkommenheit fahren, nicht abermals Grund legen von Buße der toten Werke, vom Glauben an Gott,

1. C'est pourquoi, laissant les premiers principes de la doctrine de Christ, tendons à la perfection, ne posant pas de nouveau le fondement du renoncement aux œuvres mortes, et de la foi en Dieu,

1. POR lo cual dejando ya la pala- bra del comienzo en la institución de Cristo, vayamos adelante a la perfección, no echando otra vez el fundamento del arrepentimiento de las obras muertas, y de la fé a Dios,

1 Daarom, nalatende het beginsel der leer van Christus, laat ons tot de volmaaktheid voortvaren; niet wederom leggende het fondament van de bekering van dode werken, en van het geloof in God,

1. Przetoż zaniechawszy początkowych nauk o Chrystusie, miejmy się ku doskonałości, nie znowu zakładając grunty pokuty od uczynków martwych i wiary w Boga.

1. Annakokáért elhagyván a Krisztusról való kezdetleges beszédet, törekedjünk [1†] tökéletességre, nem rakosgatván le újra alapját a holt cselekedetekből való megtérésnek és az Istenben való hitnek,

1 Посему, оставив начатки учения Христова, поспешим ксовершенству; и не станем снова полагать основание обращению от мертвых дел и вере в Бога,

1. Тим же, зоставивши початки Христового слова, ідїмо до звершення, не кладучи знов основин покаяння од мертвих дїл і віри в Бога,

2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.

2 oppi kasteista ja kätten päälle panemisesta (ja) kuolleitten ylösnousemuksesta ja iäisestä tuomiosta.

2. Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.

2. Casten opista kätten päällepanemisest cuolluitten ylösnousemisest ja ijancaickisesta Duomiosta.

2. Castesta/ Opista/ Ketten päle panemisesta/ Cooluten ylesnousemisesta/ ia sijte ijancaikisesta Domiosta. (Kasteesta/ opista/ kätten päälle panemisesta/ kuolleittein ylösnousemisesta/ ja siitä iankaikkisesta tuomiosta.)

2. βαπτισμῶν διδαχῆς, ἐπιθέσεώς τε χειρῶν, ἀναστάσεώς τε νεκρῶν καὶ κρίματος αἰωνίου.

2. βαπτισμων διδαχης επιθεσεως τε χειρων αναστασεως τε νεκρων και κριματος αιωνιου 2. βaptismon didaches epitheseos te cheiron anastaseos te nekron kai krimatos aionioυ

2 of the teaching of immersions* {Or: O.T. ceremonial washings} and of (the) laying on of hands and of (the) resurrection of the dead and of everlasting judgment.

2. Of the doctrine of baptisms, and of laying on of hands, and of resurrection of the dead, and of eternal judgment.

2. og Læren om Daab og Haandspaalæggelse og de Dødes Opstandelse og den evige Dom.

2. Till döpelsen, till lärdom, till händers påläggning, till de dödas uppståndelse, och till den eviga domen.

2. Egga ristmisse öppetusse, kätte peälepannemisse, surnutte üllestousmisse ja iggawesse kohto allust panna.

2. iš mokymo apie krikštus, rankų uždėjimo, mirusiųjų prikėlimo ir amžinybės teismo.

2. von der Taufe, von der Lehre, vom Händeauflegen, von der Toten Auferstehung und vom ewigen Gericht.

2. De la doctrine des baptêmes, de l'imposition des mains, de la résurrection des morts, et du jugement éternel,

2. De la doctrina de los bautismos, y de la imposición de manos, y de la resurrección de los muertos, y del juicio eterno;

2 Van de leer der dopen, en van de oplegging der handen, en van de opstanding der doden, en van het eeuwig oordeel.

2. Nauki o chrzcie i o wkładaniu rąk, i o powstaniu umarłych, i o sądzie wiecznym;

2. A mosakodásoknak, tanításnak, kezek rátevésének, holtak feltámadásának és az örök ítéletnek.

2 учению о крещениях, о возложении рук, о воскресении мертвых и о суде вечном.

2. науки хрещення, і положення рук, і воскресення мертвих, і суду вічнього.

3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.

3 Ja näin teemme, jos vain Jumala sallii.

3. Ja sen me tahdomme tehdä, jos Jumala muutoin sallii.

3. Ja sen me tahdomma tehdä jos Jumala muutoin saldi.

3. Ja sen me tadho'ma tehdhä/ ios Jumala mwtoin sen salli. (Ja sen me tahdomme tehdä/ jos Jumala muutoin sen sallii.)

3. καὶ τοῦτο ποιήσομεν, ἐάνπερ ἐπιτρέπῃ ὁ Θεός.

3. και τουτο ποιησομεν εανπερ επιτρεπη ο θεος 3. kai toυto poiesomen eanper epitrepe o theos

3 And we might do this, if indeed* God permits.

3. And this will we do, if God permit.

3. Ja, dette ville vi gjøre, dersom Gud det tilsteder.

3. Och det vilje vi göra, om Gud annars det tillstäder.

3. Ja sedda tahhame meie tehha, kui Jummal lubba annab.

3. Jei Dievas leis, ir tai padarysime.

3. Und das wollen wir tun, so es Gott anders zuläßt.

3. Et c'est ce que nous ferons, si Dieu le permet.

3. Y esto haremos, a la verdad, si Dios lo permitiere.

3 En dit zullen wij ook doen, indien het God toelaat.

3. A to uczynimy, jeźli tylko Bóg dopuści.

3. És ezt megcselekeszszük, ha az Isten megengedi.

3 И это сделаем, если Бог позволит.

3. І се зробимо, коли Бог дозволить.

4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

4 Sillä mahdotonta on niiden, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

4. Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,

4. Sillä ei se ole mahdollinen että ne jotca wihdoin walaistut owat ja taiwallisia lahjoja maistanet ja owat Pyhästä Hengestä osallisexi tullet/

4. Sille ettei se ole mahdholinen/ ette ne iotca widhoin walistetut ouat/ ia maistanuet ouat ne Taiualiset Lahiat/ ia ouat osalisexi tulluet Pyheste Hengeste/ (Sillä ettei se ole mahdollinen/ että ne jotka wihdoin walistetut owat/ ja maistaneet ovat ne taivaalliset lahjat/ ja ovat osalliseksi tulleet Pyhästä Hengestä.)

4. ἀδύνατον γὰρ τοὺς ἅπαξ φωτισθέντας γευσαμένους τε τῆς δωρεᾶς τῆς ἐπουρανίου καὶ μετόχους γενηθέντας Πνεύματος ἁγίου

4. αδυνατον γαρ τους απαξ φωτισθεντας γευσαμενους τε της δωρεας της επουρανιου και μετοχους γενηθεντας πνευματος αγιου 4. adυnaton gar toυs apaks fotisthentas geυsamenoυs te tes doreas tes epoυranioυ kai metochoυs genethentas pneυmatos agioυ

4 For* (it is) impossible, those who were once enlightened and tasted of the heavenly gift and become partakers of (the) Holy Spirit

4. For it is impossible for those who were once enlightened, and have tasted of the heavenly gift, and were made partakers of the Holy Ghost,

4. Thi det er umuligt, at de, som eengang ere oplyste, og som have smagt den himmelske Gave og ere blevne deelagtige i den Hellig Aand,

4. Ty det är omöjeligit att de, som en gång upplyste äro, och smakat hafva den himmelska gåfvan, och delaktige vordne äro af den Helga Anda;

4. Sest neid, kes ükskord on olnud walgustud, ja taewast andi maitsnud, ja pühhast Waimust ossa sanud,

4. Kurie kartą jau buvo apšviesti, paragavo dangiškos dovanos, tapo Šventosios Dvasios dalininkais,

4. Denn es ist unmöglich, die, so einmal erleuchtet sind und geschmeckt haben die himmlische Gabe und teilhaftig geworden sind des heiligen Geistes

4. Car ceux qui ont été une fois illuminés, qui ont goûté le don céleste, qui sont devenus participants du Saint-Esprit,

4. Porque es imposible que los que una vez recibieron la luz, y que gustaron el don celestial, y que fueron hechos partícipes del Espíritu Santo,

4 Want het is onmogelijk, degenen, die eens verlicht geweest zijn, en de hemelse gave gesmaakt hebben, en des Heiligen Geestes deelachtig geworden zijn,

4. Albowiem niemożebne jest, aby ci, którzy są raz oświeceni i skosztowali daru niebieskiego, i uczestnikami się stali Ducha Świętego,

4. Mert lehetetlen dolog, hogy a kik egyszer megvilágosíttattak, megízlelvén a mennyei ajándékot, és részeseivé lettek a Szent Léleknek,

4 Ибо невозможно – однажды просвещенных, и вкусивших дара небесного, и соделавшихся причастниками Духа Святаго,

4. Неможливе бо тих, що раз уже просьвітились, і вкусили дара небесного, і стали причастниками Духа сьвятого,

5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

5. Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,

5. Ja maistanet Jumalan hywä sana ja tulewaisen mailman woima/

5. ia maistanuet ouat sen Jumalan hyuen Sanan/ ia sen tuleuaisen Mailman woimat/ (ja maistaneet ovat sen Jumalan hyvän Sanan/ ja sen tulevaisen maailman woimat/)

5. καὶ καλὸν γευσαμένους Θεοῦ ῥῆμα δυνάμεις τε μέλλοντος αἰῶνος,

5. και καλον γευσαμενους θεου ρημα δυναμεις τε μελλοντος αιωνος 5. kai kalon geυsamenoυs theoυ rema dυnameis te mellontos aionos

5 and tasted the good word of God and the powers of the future world

5. And have tasted the good word of God, and the powers of the world to come,

5. og have smagt Guds gode Ord og den tilkommende Verdens Kræfter og falde fra, atter kunne fornyes til Omvendelse,

5. Och smakat hafva det goda Guds ord, och den tillkommande verldenes kraft;

5. Ja kes Jummala hea sanna, ja tullewa ilma wägge on maitsnud,

5. paragavo gerojo Dievo žodžio bei ateinančio amžiaus jėgų

5. und geschmeckt haben das gütige Wort Gottes und die Kräfte der zukünftigen Welt,

5. Et qui ont goûté la bonne parole de Dieu, et les puissances du siècle à venir,

5. Y que asimismo gustaron la buena palabra de Dios, y las virtudes del siglo venidero,

5 En gesmaakt hebben het goede woord Gods, en de krachten der toekomende eeuw,

5. Skosztowali też dobrego słowa Bożego i mocy przyszłego wieku,

5. És megízlelték az Istennek jó beszédét és a jövendő világnak erőit,

5 и вкусивших благого глагола Божия и сил будущего века,

5. і вкусили доброго слова Божого і сили грядущого віка,

6 ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

6 ja jotka ovat luopuneet, taas uudistaa mielenmuutokseen, koska he itselleen ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja saattavat Hänet häväistäväksi.

6. Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.

6. Jos he poislangewat ( ja toistamisen idzellens Jumalan Pojan ristinnaulidzewat ja pilckana pitäwät ) että he wastaudest parannuxeen udistettaisin.

6. Jos he poislangeuat (ia wastudhest itze heillens sen Jumalan Poian ristinnaulitzeuat/ ia pilcana piteuet) ette ne pidheis wastalgusta wdhistettaman Paranoxeen. (Jos he pois lankeawat (ja wastuudesta itse heillens sen Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat/ ja pilkkana pitäwät) että ne pitäisi wasta alusta uudistettaman parannukseen.)

6. καὶ παραπεσόντας, πάλιν ἀνακαινίζειν εἰς μετάνοιαν, ἀνασταυροῦντας ἑαυτοῖς τὸν υἱὸν τοῦ Θεοῦ καὶ παραδειγματίζοντας.

6. και παραπεσοντας παλιν ανακαινιζειν εις μετανοιαν ανασταυρουντας εαυτοις τον υιον του θεου και παραδειγματιζοντας 6. kai parapesontas palin anakainizein eis metanoian anastaυroυntas eaυtois ton υion toυ theoυ kai paradeigmatizontas

6 and (then) having fallen away, (it is impossible) to renew them again to repentance, (because they are) again crucifying for themselves the Son of God and disgracing (him).

6. If they shall fall away, to renew them again unto repentance; seeing they crucify to themselves the Son of God afresh, and put him to an open shame.

6. da de korsfæste sig selv Guds Søn og gjøre ham til Spot.

6. Om de affalla, och på nytt sig sjelfvom korsfästa Guds Son, och för spott hålla; att de skola igen förnyas till bättring.

6. Ja on ärratagganenud, ei neid woi ueste sata mele-parrandamisse pole, sest et nemmad isseennestele kahjuks Jummala Poega risti löwad, ja naeruks pannewad.

6. ir atpuolė, tų nebeįmanoma vėl grąžinti naujai atgailai, nes jie kryžiuoja sau Dievo Sūnų ir išstato Jį viešai paniekai.

6. wo sie abfallen, wiederum zu erneuern zur Buße, als die sich selbst den Sohn Gottes wiederum kreuzigen und für Spott halten.

6. Et qui sont tombés, il est impossible de les renouveler encore pour la repentance, puisqu'ils crucifient pour eux-mêmes le Fils de Dieu, et l'exposent à l'ignominie.

6. Y han caido en apostasía, ser renovados de nuevo por arrepentimiento, crucificando otra vez para sí mismos al Hijo de Dios, y exponiéndole a vituperio.

6 En afvallig worden, die, zeg ik, wederom te vernieuwen tot bekering, als welke zichzelven den Zoon van God wederom kruisigen en openlijk te schande maken.

6. Gdyby odpadli, aby się zaś odnowili ku pokucie, jako ci, którzy sobie znowu krzyżują Syna Bożego i jawnie go sromocą.

6. És elestek, ismét [2†] megújuljanak a megtérésre, mint a kik önmagoknak feszítik meg az Istennek ama Fiát, és meggyalázzák őt.

6 и отпадших, опять обновлять покаянием, когда они снова распинают в себе Сына Божия и ругаются Ему .

6. та й відпали, знов обновляти покаяннєм, удруге розпинаючих у собі Сина Божого та зневажаючих Його.

7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

7 Sillä maa, joka imee itseensä sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa sadon hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta,

7. Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta.

7. Sillä maa joca saten sisällens särpä nijn usein cuin hänen päällens sata ja caswa tarpellisia ruohoja nijlle jotca sitä wiljelewät se saa siunauxen Jumalalda.

7. Sille ette Maa ioca Sateen sisellensserpä/ quin wsein hene' pälens tulepi/ ia candapi tarpeliset Roohot nijlle iotca site prucauat/ se saapi siugnauxen Jumalalda. (Sillä että maa joka sateen sisällensä särpää/ kuin usein hänen päällensä tuleepi/ ja kantaapi tarpeelliset ruohot niille sitä prukawat (wiljelevät)/ se saapi siunauksen Jumalalta.)

7. γῆ γὰρ ἡ πιοῦσα τὸν ἐπ’ αὐτῆς πολλάκις ἐρχόμενον ὑετόν καὶ τίκτουσα βοτάνην εὔθετον ἐκείνοις δι’ οὓς καὶ γεωργεῖται, μεταλαμβάνει εὐλογίας ἀπὸ τοῦ Θεοῦ·

7. γη γαρ η πιουσα τον επ αυτης πολλακις ερχομενον υετον και τικτουσα βοτανην ευθετον εκεινοις δι ους και γεωργειται μεταλαμβανει ευλογιας απο του θεου 7. ge gar e pioυsa ton ep aυtes pollakis erchomenon υeton kai tiktoυsa βotanen eυtheton ekeinois di oυs kai georgeitai metalamβanei eυlogias apo toυ theoυ

7 For* the soil, which drank the rainfall, (while) coming upon her often, and is bearing (forth) vegetation fit for those because of whom it is also cultivated, receives blessing from God.

7. For the earth which drinketh in the rain that cometh oft upon it, and bringeth forth herbs meet for them by whom it is dressed, receiveth blessing from God:

7. Thi Jorden, som drikker den ofte derpaa faldne Regn og bærer Væxter, tjenlige for dem, som den dyrke, faaer Velsignelse af Gud;

7. Ty jorden, som indricker regnet, som ofta kommer på henne, och bär dem beqväma örter som henne bruka, hon får välsignelse af Gudi;

7. Sest se Ma, mis sedda wihma joob, mis saggedaste temma peäle tulleb, ja tarwilist rohto kaswatab neile, kes sedda ka harriwad, se saab önnistust Jummalalt.

7. Jeigu žemė sugeria dažną lietų ir iš jos želia želmenys, naudingi tiems, kurie ją dirba, tai ji susilaukia Dievo palaiminimo,

7. Denn die Erde, die den Regen trinkt, der oft über sie kommt, und nützliches Kraut trägt denen, die sie bauen, empfängt Segen von Gott.

7. Car la terre qui est abreuvée par la pluie qui tombe souvent sur elle, et qui produit une herbe appropriée à ceux pour qui elle est cultivée, reçoit une bénédiction de Dieu.

7. Porque la tierra que embebe la lluvia que muchas veces viene sobre ella, y que engendra yerba oportuna a aquellos por los cuales es labrada, recibe bendición de Dios.

7 Want de aarde, die den regen, menigmaal op haar komende, indrinkt, en bekwaam kruid voortbrengt voor degenen, door welke zij ook gebouwd wordt, die ontvangt zegen van God;

7. Albowiem ziemia, która często na się przychodzący deszcz pije i rodzi ziele przygodne tym, którzy ją sprawują, bierze błogosławieóstwo od Boga;

7. Mert a föld, a mely beiszsza a gyakorta reá hulló esőt és hasznos füvet terem azoknak, a kikért műveltetik, áldást nyer Istentől;

7 Земля, пившая многократно сходящий на нее дождь и произращающая злак, полезный тем, для которых и возделывается,получает благословение от Бога;

7. Земля бо, що пє падаючий часто на неї дощ, і родить билину, потрібну тим, хто її садить, приймає благословеннє від Бога;

8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

8 mutta joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta ja sen loppuna on polttaminen.

8. Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.

8. Mutta joca orjantappuroita ja ohdackeita caswa se on kelwotoin ja lähene kirousta jonga loppu on että se poldetan.

8. Mutta ioca Oriantappuroita ia Ohdhakei candapi/ se ombi keluotoin/ ia kirousta lehimeinen/ ionga loppu on/ ette se poldetan. (Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kantaapi/ se ompi kelwotoin/ ja kirousta lähimmäinen/ jonka loppu on/ että se poltetaan.)

8. ἐκφέρουσα δὲ ἀκάνθας καὶ τριβόλους, ἀδόκιμος καὶ κατάρας ἐγγύς, ἧς τὸ τέλος εἰς καῦσιν.

8. εκφερουσα δε ακανθας και τριβολους αδοκιμος και καταρας εγγυς ης το τελος εις καυσιν 8. ekferoυsa de akanthas kai triβoloυs adokimos kai kataras eggυs es to telos eis kaυsin

8 But (while) it is bringing forth thorns and thistles, (it is) unapproved and near to a curse; whose end is *for burning.

8. But that which beareth thorns and briers is rejected, and is nigh unto cursing; whose end is to be burned.

8. men den, som bærer Torne og Tidsler, er uburgbar og Forbandelsen er nær; Enden med den er at brændes.

8. Men den törn och tistel bär, hon är odugelig, och närmast förbannelsen; hvilkens ändalykt är, att hon skall brännas.

8. Agga mis kibbowitso ja ohhakaid kaswatab, se kölwato, ja ärraneedmisse liggi, mis wimaks ärrapölletakse.

8. bet jeigu ji teželdo erškėčius bei usnis, tai ji niekam tikusi, greitai bus prakeikta ir galiausiai sudeginta.

8. Welche aber Dornen und Disteln trägt, die ist untüchtig und dem Fluch nahe, daß man sie zuletzt verbrennt.

8. Mais celle qui produit des épines et des chardons, est réprouvée et près d'être maudite; sa fin est d'être brûlée.

8. Mas la que produce espinas y abrojos, es reprobada, y cercana de maldición, y cuyo fin es ser quemada.

8 Maar die doornen en distelen draagt, die is verwerpelijk, en nabij de vervloeking, welker einde is tot verbranding.

8. Lecz która przynosi ciernie i osty, odrzucona jest i bliska przeklęstwa, która na koniec bywa spalona.

8. A mely pedig töviseket és bojtorjánokat terem, megvetett és közel van az átokhoz, annak vége megégetés.

8 а производящая терния и волчцы негодна и близка к проклятию, которого конец – сожжение.

8. а котра приносить терни та бодяки, непотрібна і близька прокляття, котрої кінець на спаленнє.

9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi — vaikka puhummekin näin.

9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä mikä on parempaa ja kuuluu pelastukseen, vaikka puhummekin näin.

9. Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.

9. MUtta me toiwomme teildä rackahimmat parambata ja cuin te autuutta lähembänä olisitta ehkä me näin puhumma.

9. Mutta me vskallam meille'me/ rackahimat/ teilde parambata/ ia quin Autuutta lehe'bene olis/ echke me näin puhuma. (Mutta me uskallamme meillemme/ rakkahimmat/ teiltä parempata/ ja kuin autuutta lähempänä olisi/ ehkä me näin puhumme.)

9. Πεπείσμεθα δὲ περὶ ὑμῶν, ἀγαπητοί, τὰ κρείττονα καὶ ἐχόμενα σωτηρίας, εἰ καὶ οὕτω λαλοῦμεν.

9. πεπεισμεθα δε περι υμων αγαπητοι τα κρειττονα και εχομενα σωτηριας ει και ουτως λαλουμεν 9. pepeismetha de peri υmon agapetoi ta kreittona kai echomena soterias ei kai oυtos laloυmen

9 But, beloved, we have confidence (of) the better things concerning you° and (better things) holding salvation, even if we speak so.

9. But, beloved, we are persuaded better things of you, and things that accompany salvation, though we thus speak.

9. Dog, i Henseende til Eder, I Elskelige! ere vi forsikkrede om det Bedre og hvad der bringer Frelse, alligevel vi saaledes tale.

9. Men vi förse oss, I älskelige, till eder det bättre är, och det salighetene närmer är; ändock vi så talom.

9. Agga, mo armad, meie lodame parremat luggu teie jures ollewad, ja mis önnistussega kokkosünnib, ehk meie kül nenda rägime.

9. Nors taip kalbame, bet jums, mylimieji, tikimės geresnių, vedančių į išgelbėjimą dalykų.

9. Wir versehen uns aber, ihr Liebsten, eines Besseren zu euch und daß die Seligkeit näher sei, ob wir wohl also reden.

9. Cependant, nous attendons de vous, bien-aimés, de meilleures choses, et qui conduisent au salut, quoique nous parlions ainsi.

9. Pero de vosotros, oh amados, confiamos mejores cosas, y más cercanas a salud, aunque hablamos así.

9 Maar, geliefden! wij verzekeren ons van u betere dingen, en met de zaligheid gevoegd, hoewel wij alzo spreken.

9. A wszakże, najmilsi! pewniśmy o was coś lepszego i zbawienia bliższego, chociaż tak mówimy.

9. De ti felőletek szerelmeseim, ezeknél jobb és idvességesebb dolgokról vagyunk meggyőződve, ha így szólunk is.

9 Впрочем о вас, возлюбленные, мы надеемся, что вы в лучшем состоянии и держитесь спасения, хотя и говорим так.

9. Ми ж надїємось по вас, любі, луччого і ближчого до спасення, хоч і говоримо так.

10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että Hän unohtaisi tekonne ja rakkaudentyönne,* jota olette osoittaneet Hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

10. Sillä ei Jumala ole väärä, että hän unohtais teidän tekonne ja työnne rakkaudessa, jonka te hänen nimellensä osoititte, koska te pyhiä palvelitte ja vielä palvelette.

10. Sillä ei Jumala ole wäärä että hän unhodais teidän tecon ja työn rackaudes jonga te hänen nimellens osotitte cosca te pyhiä palwelitte ja wielä palweletta.

10. Sille ettei Jumala wäre ole/ ette hen vnoctais teidhen teghon ia töön rackaudhesa/ ionga te osotitte henen Nimens coctan/ coska te nijte pyhie paluelitte/ ia wiele palueletta. (Sillä ettei Jumala wäärä ole/ että hän unohtaisi teidän teon ja työn rakkaudessa/ jonka te osoititte hänen nimensä kohtaan/ koska te niitä pyhiä palvelitte/ ja wielä palvelette.)

10. οὐ γὰρ ἄδικος ὁ Θεὸς ἐπιλαθέσθαι τοῦ ἔργου ὑμῶν καὶ τοῦ κόπου τῆς ἀγάπης ἧς ἐνεδείξασθε εἰς τὸ ὄνομα αὐτοῦ, διακονήσαντες τοῖς ἁγίοις καὶ διακονοῦντες.

10. ου γαρ αδικος ο θεος επιλαθεσθαι του εργου υμων και του κοπου της αγαπης ης {VAR1: ενεδειξασθε } {VAR2: ενδειξασθε } εις το ονομα αυτου διακονησαντες τοις αγιοις και διακονουντες 10. oυ gar adikos o theos epilathesthai toυ ergoυ υmon kai toυ kopoυ tes agapes es {VAR1: enedeiksasthe } {VAR2: endeiksasthe } eis to onoma aυtoυ diakonesantes tois agiois kai diakonoυntes

10 For* God is not unrighteous to forget your° work and the labor of the love* which you° showed toward his name, having served the holy-ones and (still) serving (them).

10. For God is not unrighteous to forget your work and labour of love, which ye have shewed toward his name, in that ye have ministered to the saints, and do minister.

10. Thi Gud er ikke uretfærdig, at han skulde forglemme Eders Gjerning og den Kjærlighedens Møie, som I viste for hans Navn, idet I have tjent og tjene de Hellige.

10. Ty Gud är icke orättvis, att han förgäter edra gerning och arbete i kärlekenom, som I bevisat hafven på hans Namn, då I tjenten helgonen, och ännu tjenen.

10. Sest Jummal ei olle mitte üllekohtune , et ta peaks ärraunnustama ¤ teie teggo, ja sedda armastusse waewa, mis teie ollete näinud temma nimme pärrast, kui teie pühha rahwale abbiks ollite, ja weel abbiks ollete.

10. Dievas nėra neteisingas, kad pamirštų jūsų darbą ir meilės triūsą, kurį parodėte Jo vardui, kai tarnavote ir tebetarnaujate šventiesiems.

10. Denn Gott ist nicht ungerecht, daß er vergesse eures Werks und der Arbeit der Liebe, die ihr erzeigt habt an seinem Namen, da ihr den Heiligen dientet und noch dienet.

10. Car Dieu n'est pas injuste, pour oublier votre œuvre et le travail de la charité que vous avez fait paraître pour son nom, ayant assisté et assistant les Saints.

10. Porque Dios no es injusto que se olvide de vuestra obra, y del trabajo de amor que habéis mostrado por respeto a su nombre, habiendo ministrado a los santos, y ministrándolos aun.

10 Want God is niet onrechtvaardig dat Hij uw werk zou vergeten, en den arbeid der liefde, die gij aan Zijn Naam bewezen hebt, als die de heiligen gediend hebt en nog dient.

10. Albowiem nie jest Bóg niesprawiedliwy, aby zapamiętał pracy waszej i pracowitej miłości, którąście okazali ku imieniu jego, gdyście służyli świętym i jeszcze służycie.

10. Mert nem igazságtalan az Isten, hogy elfelejtkezzék a ti [3†] cselekedeteitekről és a szeretetről, melyet tanúsítottatok az ő neve iránt, mint a kik szolgáltatok és szolgáltok a szenteknek.

10 Ибо не неправеден Бог, чтобы забыл дело ваше и труд любви, которую вы оказали во имя Его, послужив и служа святым.

10. Не єсть бо Бог неправеден, щоб забути дїло ваше і труд любови, що показали ви в імя Його, послугувавши і послугуючи сьвятим.

11 Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,

11 Mutta haluamme hartaasti, että kukin teistä osoittaa loppuun asti samaa intoa, mitä tulee toivon täyteen varmuuteen,

11. Mutta me halajamme, että jokainen teistä sen ahkeruuden osoittais, pitäin toivon vahvuuden hamaan loppuun asti,

11. Mutta me halajamme että jocainen teistä sen ahkeruden osotais pitäin toiwon wahwuden haman loppun asti.

11. Mutta me halama/ ette iocainen teiste sen saman ahkerudhen osotais/ pitedhen Toiuon wissiydhen haman loppun asti. (Mutta me halaamme/ että jokainen teistä sen saman ahkeruuden osoittaisi/ pitäen toivon wissiyden (warmuuden) hamaan loppuun asti.)

11. ἐπιθυμοῦμεν δὲ ἕκαστον ὑμῶν τὴν αὐτὴν ἐνδείκνυσθαι σπουδὴν πρὸς τὴν πληροφορίαν τῆς ἐλπίδος ἄχρι τέλους,

11. επιθυμουμεν δε εκαστον υμων την αυτην ενδεικνυσθαι σπουδην προς την πληροφοριαν της ελπιδος αχρι τελους 11. epithυmoυmen de ekaston υmon ten aυten endeiknυsthai spoυden pros ten pleroforian tes elpidos achri teloυs

11 But we are desiring each of you° to show the same diligence to the full assurance of hope till (the) end;

11. And we desire that every one of you do shew the same diligence to the full assurance of hope unto the end:

11. Men vi ønske, at enhver af Eder maa vise den samme Nidkjærhed, til fuld Befæstelse i Haabet indtil Enden,

11. Men vi begäre, att hvar och en af eder den samma flit bevisar, till att hålla hoppet fast allt intill ändan;

11. Agga meie himmustame sedda, et iggaüks teitest seddasamma hoolt wottaks üllesnäidata julge lotusse kinnitamisseks otsani;

11. Todėl trokštame, kad kiekvienas iš jūsų rodytų ankstesnį uolumą iki galo, kol pasieks visišką vilties užtikrintumą,­

11. Wir begehren aber, daß euer jeglicher denselben Fleiß beweise, die Hoffnung festzuhalten bis ans Ende,

11. Or, nous désirons que chacun de vous fasse voir la même ardeur pour conserver, jusqu'à la fin, la pleine certitude de l'espérance;

11. Empero deseamos que cada uno de vosotros muestre la misma solicitud hasta el cabo para completa seguridad de su esperanza.

11 Maar wij begeren, dat een iegelijk van u dezelfde naarstigheid bewijze, tot de volle verzekerdheid der hoop, tot het einde toe;

11. A żądamy, aby każdy z was toż staranie pokazywał ku nabyciu zupełnej nadziei aż do koóca.

11. Kívánjuk pedig, hogy közületek kiki ugyanazon buzgóságot tanusítsa a reménységnek bizonyossága iránt mindvégiglen.

11 Желаем же, чтобы каждый из вас, для совершенной уверенности в надежде, оказывал такую же ревность до конца,

11. Бажаємо ж, щоб кожен з вас являв таке саме стараннє про тверду надїю аж до кінця,

12 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.

12 jottei teistä tulisi velttoja, vaan niitten seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden avulla perivät sen, mikä on luvattu.

12. Ettette hitaiksi tulisi, vaan olisitte niiden seuraajat, jotka uskon ja pitkämielisyyden kautta luvatun perimisen saavat.

12. Ettet te hitaxi tulis waan olisitta nijden seurajat jotca uscon ja kärsimisen cautta luwatun perimisen saawat.

12. Ettei te hitaxi tulisi/ waan ninen Tauoittaiaxi/ iotca wskon ia Kersimisen cautta/ sauat sen luuatun perimisen. (Ettei te hitaaksi tulisi/ waan niiden tawoittajaksi/ jotka uskon ja kärsimisen kautta/ saavat sen luvatun perimisen.)

12. ἵνα μὴ νωθροὶ γένησθε, μιμηταὶ δὲ τῶν διὰ πίστεως καὶ μακροθυμίας κληρονομούντων τὰς ἐπαγγελίας.

12. ινα μη νωθροι γενησθε μιμηται δε των δια πιστεως και μακροθυμιας κληρονομουντων τας επαγγελιας 12. ina me nothroi genesthe mimetai de ton dia pisteos kai makrothυmias kleronomoυnton tas epaggelias

12 in order that you° should not become sluggish, but imitators of those who are inheriting the promises through faith and patience.

12. That ye be not slothful, but followers of them who through faith and patience inherit the promises.

12. saa I ikke blive sendrægtige, men efterfølge dem, som ved Tro og Taalmodighed arvede Forjættelserne.

12. Att I icke tröge blifven, utan deras efterföljare, som genom trona och långmodighet få det arf, som utlofvadt är.

12. Et teie mitte laisaks ei lähhä, waid nende wisi järrele tete, kes sedda usso ja pitkamele läbbi pärriwad, mis on tootud.

12. kad neaptingtumėte, bet būtumėte sekėjai tų, kurie tikėjimu ir kantrybe paveldi pažadus.

12. daß ihr nicht träge werdet, sondern Nachfolger derer, die durch Glauben und Geduld ererben die Verheißungen.

12. Afin que vous ne deveniez pas paresseux, mais que vous imitiez ceux qui, par la foi et par la patience, héritent des promesses.

12. Que no os hagáis perezosos, mas imitadores de aquellos que por medio de la fé y de la paciencia están heredando las promesas.

12 Opdat gij niet traag wordt, maar navolgers zijt dergenen, die door geloof en lankmoedigheid de beloftenissen beerven.

12. Abyście nie byli gnuśnymi, ale naśladowcami tych, którzy przez wiarę i cierpliwość odziedziczyli obietnicę.

12. Hogy ne legyetek restek, hanem követői azoknak, a kik hit és békességes tűrés által öröklik az ígéreteket.

12 дабы вы не обленились, но подражали тем, которые верою и долготерпением наследуют обетования.

12. щоб не були ви лїниві, а послїдователї тих, що наслїдують обітницї вірою і довготерпіннєм.

13 Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,

13 Sillä annettuaan Aabrahamille lupauksen Jumala vannoi itsensä kautta, koska Hänellä ei ollut ketään suurempaa, jonka kautta vannoa,

13. Sillä Jumala, joka Abrahamille lupauksen antoi, koska ei hän taitanut yhdenkään suuremman kautta vannoa, niin hän vannoi itse kauttansa,

13. Sillä nijncuin Jumala lupais Abrahamille cosca ei hän woinut yhdengän suuremman cautta wanno nijn hän wannoi idze cauttans ja sanoi:

13. Sille ette quin Jumala lupasi Abrahamille/ coska ei hen woinut ycdhenken Sureman päle wanno/ nin hen wannoi itzens cautta/ ia sanoi/ (Sillä että kuin Jumala lupasi Abrahamille/ koska ei hän woinut yhdenkään suuremman päälle wanno/ niin hän wannoi itsensä kautta /ja sanoi/)

13. Τῷ γὰρ Ἀβραὰμ ἐπαγγειλάμενος ὁ Θεός, ἐπεὶ κατ’ οὐδενὸς εἶχε μείζονος ὀμόσαι, ὤμοσε καθ’ ἑαυτοῦ

13. τω γαρ αβρααμ επαγγειλαμενος ο θεος επει κατ ουδενος ειχεν μειζονος ομοσαι ωμοσεν καθ εαυτου 13. to gar aβraam epaggeilamenos o theos epei kat oυdenos eichen meizonos omosai omosen kath eaυtoυ

13 For* (after) God promised to Abraham, since he was holding no one greater to swear according to, he had sworn according to himself,

13. For when God made promise to Abraham, because he could swear by no greater, he sware by himself,

13. Thi da Gud gav Abraham Forjættelsen, der han ingen Større havde at sværge ved, svoer han ved sig selv, sigende:

13. Ty när Gud lofvade Abrahe, då han ingen större hade der han vid svärja kunde, svor han vid sig sjelf,

13. Sest kui Jummal Abraamile tootas, et ühtegi suremat tedda ei olnud, kelle jures ta olleks piddand wanduma, siis wandus temma isseennese jures,

13. Kai Dievas davė Abraomui pažadą, neturėdamas kuo aukštesniu prisiekti, prisiekė savimi,

13. Denn als Gott Abraham verhieß, da er bei keinem Größeren zu schwören hatte, schwur er bei sich selbst

13. En effet, lorsque Dieu fit la promesse à Abraham, comme il ne pouvait pas jurer par un plus grand, il jura par lui-même,

13. Porque cuando Dios hizo la promesa a Abraham, ya que no podía jurar por otro mayor, juró por sí mismo,

13 Want als God aan Abraham de belofte deed, dewijl Hij bij niemand, die meerder was, had te zweren, zo zwoer Hij bij Zichzelven,

13. Albowiem Bóg obietnicę czyniąc Abrahamowi, gdy nie miał przez kogo większego przysiąc, przysiągł przez siebie samego,

13. Mert az Isten, mikor ígéretet tett Ábrahámnak, mivelhogy nem esküdhetett nagyobbra, [4†] önmagára esküdött.

13 Бог, давая обетование Аврааму, как не мог никем высшим клясться, клялся Самим Собою,

13. Обітуючи бо Аврааму Бог, яко ж бо нїкого не мав більшого, щоб клястись, кляв ся собою,

14 ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";

14 ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan ja enentämällä sinut enennän,”

14. Sanoen: totisesti tahdon minä siunaten siunata sinua ja enentäen enentää sinua.

14. Totisest tahdon minä sinua siunata ja enätä.

14. Totisesta mine tahdon sinua hyuesti siugnata/ ia enäte. (Totisesti minä tahdon sinua hywästi siunata / ja enentää)

14. λέγων· ἦ μὴν εὐλογῶν εὐλογήσω σε καὶ πληθύνων πληθυνῶ σε·

14. λεγων η μην ευλογων ευλογησω σε και πληθυνων πληθυνω σε 14. legon e men eυlogon eυlogeso se kai plethυnon plethυno se

14 saying, Absolutely (in) blessing, I will bless you and (in) multiplying, I will multiply you. {Gen 22:17}

14. Saying, Surely blessing I will bless thee, and multiplying I will multiply thee.

14. sandeligen, jeg vil rigelig velsigne dig og rigelig formere dig.

14. Och sade: Sannerliga, jag vill välsigna dig, och föröka dig.

14. Ja ütles: Töest ma tahhan sind wägga önnistada, ja sind wägga siggitada.

14. sakydamas: ‘‘Iš tiesų, Aš laiminte palaiminsiu tave, dauginte padauginsiu tave’‘.

14. und sprach: "Wahrlich, ich will dich segnen und vermehren."

14. En disant: Certainement, je te comblerai de bénédictions, et je multiplierai abondamment ta postérité.

14. Diciendo: Ciertamente te bendeciré bendiciendo; y multiplicando, te multiplicaré.

14 Zeggende: Waarlijk, zegenende zal Ik u zegenen, en vermenigvuldigende zal Ik u vermenigvuldigen.

14. Mówiąc: Zaiste błogosławiąc błogosławić ci będę i rozmnażając rozmnożę cię.

14. Mondván: Bizony [5†] megáldván megáldalak téged, és megsokasítván megsokasítalak téged.

14 говоря: истинно благословляя благословлю тебя и размножая размножу тебя.

14. глаголючи: "Істинно благословляючи благословлю тебе, і намножуючи намножу тебе."

15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

15 ja niin Aabraham* kärsivällisesti varrottuaan sai sen, mikä oli luvattu.

15. Ja että hän kärsivällisesti odotti, niin hän sai lupauksen.

15. Ja että hän kärsiwälisest odotti nijn hän sai lupauxen.

15. Ja sillens ette hen kersiuellisesta odhotti/ nin hen sai lupauxen. (Ja sillens että hän kärsiwällisesti odotti/ niin hän sai lupauksen.)

15. καὶ οὕτω μακροθυμήσας ἐπέτυχε τῆς ἐπαγγελίας·

15. και ουτως μακροθυμησας επετυχεν της επαγγελιας 15. kai oυtos makrothυmesas epetυchen tes epaggelias

15 And thus (Abraham), having (had) patience, obtained the promise.

15. And so, after he had patiently endured, he obtained the promise.

15. Og saaledes, der han havde ventet taalmodig, bekom han Forjættelsen.

15. Och så, efter han i tålamod förbidde, fick han det som utlofvadt var.

15. Ja nenda otis temma pitkamelega, ja sai tootust kätte.

15. Ir Abraomas, kantriai laukdamas, gavo, kas buvo pažadėta.

15. Und also trug er Geduld und erlangte die Verheißung.

15. Et ainsi Abraham ayant attendu avec patience, obtint la promesse.

15. Y así habiendo esperado con largura de ánimo, alcanzó la promesa.

15 En alzo, lankmoediglijk verwacht hebbende, heeft hij de belofte verkregen.

15. A tak długo czekając, dostąpił obietnicy.

15. És ekképen, békességestűrő lévén, megnyerte az ígéretet.

15 И так Авраам, долготерпев, получил обещанное.

15. І так, бувши довготерпилив, одержав обітницю.

16 Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.

16 Sillä ihmiset vannovat suuremman kautta ja vala on heille vahvistukseksi, kaiken vastaväitteen loppu.

16. Sillä ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja se on kaiken heidän riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.

16. Ihmiset tosin wannowat sen cautta joca suurembi on cuin he ja se wala caiken rijdan ratcaise jos se walalla wahwistetan.

16. Inhimiset tosin wannouat sen cautta/ ioca on surembi quin he ouat/ ia se Wala caiken Rijdha' ratcaise/ ios se Walan cansa wahuistetan. (Ihmiset tosin wannovat sen kautta /joka on suurempi kuin he owat/ ja se wala kaiken riidan ratkaisee/ jos se walan kanssa wahvistetaan.)

16. ἄνθρωποι μὲν κατὰ τοῦ μείζονος ὀμνύουσι, καὶ πάσης αὐτοῖς ἀντιλογίας πέρας εἰς βεβαίωσιν ὁ ὅρκος·

16. ανθρωποι μεν γαρ κατα του μειζονος ομνυουσιν και πασης αυτοις αντιλογιας περας εις βεβαιωσιν ο ορκος 16. anthropoi men gar kata toυ meizonos omnυoυsin kai pases aυtois antilogias peras eis βeβaiosin o orkos

16 For* indeed, men swear according to the greater and the oath (made) *for confirmation (is) an ending in every dispute of theirs.

16. For men verily swear by the greater: and an oath for confirmation is to them an end of all strife.

16. Mennesker sværge jo ved en Større, og Eden er dem en Ende paa al Tvist, til Stadfæstelse.

16. Ty menniskorna svärja vid den der större är än de, och dem emellan blifver en ände på alla trätor, om det stadfäst blifver med en ed.

16. Sest innimessed wanduwad kül ühhe surema jures, ja wanne teeb neile keige wastoräkimisse peäle otsa kinnitamisseks.

16. Žmonės prisiekia aukštesniais dalykais ir kiekvieno ginčo pabaigoje patvirtinimui imasi priesaikos.

16. Die Menschen schwören ja bei einem Größeren, denn sie sind; und der Eid macht ein Ende alles Haders, dabei es fest bleibt unter ihnen.

16. Or, les hommes jurent par celui qui est plus grand qu'eux, et leur serment pour confirmer une chose, termine tous leurs différends;

16. Porque los hombres ciertamente por el mayor que ellos juran; y el juramento, para confirmación, es para ellos el término de toda contención.

16 Want de mensen zweren wel bij den meerdere dan zij zijn, en de eed tot bevestiging is denzelven een einde van alle tegenspreken;

16. Ludzieć wprawdzie przez większego przysięgają, a przysięga, która się dzieje ku potwierdzeniu, jest między nimi koócem wszystkich sporów.

16. Mert az emberek nagyobbra esküsznek, és nálok minden versengésnek vége megerősítésül az eskü;

16 Люди клянутся высшим, и клятва во удостоверение оканчивает всякий спор их.

16. Люде бо більшим кленуть ся, і всякої суперечки між ними конець на ствердженнє, - клятьба.

17 Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,

17 Sen vuoksi, että Jumala vielä tehokkaammin tahtoi lupauksen perillisille osoittaa muuttumattoman päätöksensä, Hän vakuutti sen valalla,

17. Jossa Jumala tahtoi lupauksen perillisille neuvonsa vahvuuden yltäkylläisesti osoittaa, vannoi hän valan:

17. Mutta cosca Jumala tahdoi lupauxen perillisille neuwons wahwuden osotta wannoi hän walan/\line Että me cahden lijckumattoman cappalen cautta ( sillä mahdotoin on Jumalan walehdella ) juuri wahwan uscalluxen pidäisimme me jotca sijhen turwamme että me taritun toiwon saisimma/

17. Mutta Jumala coska hen tactoi nijlle lupauxen Perilisille ylenpaldisesta osotta henen Neuuonsa wahwuden/ ombi hen yhden wannotu' Wala' sihe' pälepa'nut/ (Mutta Jumala koska hän tahtoi niille lupauksen perillisille ylenpalttisesti osoittaa hänen neuwonsa wahwuuden/ ompi hän yhden wannotun walan siihen päälle pannut/)

17. ἐν ᾧ περισσότερον βουλόμενος ὁ Θεὸς ἐπιδεῖξαι τοῖς κληρονόμοις τῆς ἐπαγγελίας τὸ ἀμετάθετον τῆς βουλῆς αὐτοῦ, ἐμεσίτευσεν ὅρκῳ,

17. εν ω περισσοτερον βουλομενος ο θεος επιδειξαι τοις κληρονομοις της επαγγελιας το αμεταθετον της βουλης αυτου εμεσιτευσεν ορκω 17. en o perissoteron βoυlomenos o theos epideiksai tois kleronomois tes epaggelias to ametatheton tes βoυles aυtoυ emesiteυsen orko

17 In which God, planning to show even-more to the heirs of the promise the unchangeable (will) of his plan, intermediated (this) with an oath;

17. Wherein God, willing more abundantly to shew unto the heirs of promise the immutability of his counsel, confirmed it by an oath:

17. Hvorfor, da Gud vilde ydermere vise Forjættelsens Arvinger tit Raads Uforanderlighed, føiede han en Ed dertil,

17. Men då Gud ville rikeliga bevisa arfvingomen till löftet sins uppsåts fasthet, lade han der en ed uppå;

17. Kui Jummal nüüd tootusse pärriattele rohkeminne tahtis üllesnäidata, et temma nou mitte ei ligu, siis on temma wandega senna wahhele tulnud:

17. Todėl Dievas, norėdamas stipriau pabrėžti pažado paveldėtojams savo valios nekintamumą, pridėjo priesaiką.

17. So hat Gott, da er wollte den Erben der Verheißung überschwenglich beweisen, daß sein Rat nicht wankte, einen Eid dazu getan,

17. C'est pourquoi, Dieu voulant montrer encore mieux aux héritiers de la promesse l'immutabilité de sa résolution, intervint par le serment;

17. En lo cual queriendo Dios mostrar más abundantemente a los herederos de la promesa la inmutabilidad de su consejo, intervino con juramento;

17 Waarin God, willende den erfgenamen der beloftenis overvloediger bewijzen de onveranderlijkheid van Zijn raad, met een eed daartussen is gekomen;

17. Dlatego też Bóg chcąc dostatecznie okazać dziedzicom obietnicy nieodmienność rady swojej, uczynił na to przysięgę,

17. Miért is az Isten, kiválóbban megakarván mutatni az ígéret örököseinek az ő végzése változhatatlan voltát, esküvéssel lépett közbe,

17 Посему и Бог, желая преимущественнее показать наследникам обетования непреложность Своей воли, употребил в посредство клятву,

17. У тому ж, хотївши Бог більше показати наслїдникам обітницї незмінність ради своєї, посередникував клятьбою,

18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.

18 jotta me kahden muuttumattoman asian nojalla, joissa Jumalan oli mahdotonta valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessä olevasta toivosta.

18. Että me kahden liikkumattoman kappaleen kautta, joissa mahdotoin on Jumalan valehdella, juuri vahvan uskalluksen pitäisimme, me jotka siihen turvaamme, että me taritun toivon saisimme,

18. Jonga me pidämme nijncuin wagan ja wahwan meidän sielum Anckurin joca sisällen ulottu haman nijhingin asti jotca esiripun sisälmäisellä puolella owat/

18. senpäle ette me cahden horiumattomain cappalde' cautta (sille se on mahdotoin/ ette Jumala' pideis walectelema') iwri wahuan vskaloxen pideisimme/ me iotca sihen turuama/ ette me saisimma sen edestaritun Toiuon/ (sen päälle että me kahden horjumattomain kappalten kautta (sillä se on mahdotoin/ että Jumalan pitäisi walehteleman) juuri wahwan uskalluksen pitäisimme/ me jotka siihen turwaamme/ että me saisimme sen edestarjotun toivon/)

18. ἵνα διὰ δύο πραγμάτων ἀμεταθέτων, ἐν οἷς ἀδύνατον ψεύσασθαι Θεόν, ἰσχυρὰν παράκλησιν ἔχωμεν οἱ καταφυγόντες κρατῆσαι τῆς προκειμένης ἐλπίδος·

18. ινα δια δυο πραγματων αμεταθετων εν οις αδυνατον ψευσασθαι θεον ισχυραν παρακλησιν εχωμεν οι καταφυγοντες κρατησαι της προκειμενης ελπιδος 18. ina dia dυo pragmaton ametatheton en ois adυnaton pseυsasthai theon ischυran paraklesin echomen oi katafυgontes kratesai tes prokeimenes elpidos

18 in order that through two unchangeable matters, in which (it is) impossible (for) God to lie, we may have a strong encouragement, having fled for refuge to take-hold of the hope that lays before us.

18. That by two immutable things, in which it was impossible for God to lie, we might have a strong consolation, who have fled for refuge to lay hold upon the hope set before us:

18. paa det vi ved to uforanderlige Grunde, efter hvilke det var umuligt, at Gud skulde lyve, kunde have en stærk Trøstegrund, naar vi flye hen at holde fast ved det tilbudne Haab,

18. Att vi genom tu ovikelig ting, i hvilkom omöjeligit är att Gud ljuga skulle, ena starka tröst hafva skullom, vi som dertill flytt hafve, att vi måtte få det hopp som tillbudet är;

18. Et kahhe asja läbbi, mis ei ligu, mis pärrast Jummal ei woi walletada , kindel trööstiminne peaks ollema meil, kes meie ruttame sedda ettepandud lotust kätte sada,

18. Tad du nekintami dalykai, kuriuose neįmanoma, kad Dievas meluotų, tvirtai guodžia mus, atradusius prieglobstį mums skirtoje viltyje.

18. auf daß wir durch zwei Stücke, die nicht wanken (denn es ist unmöglich, daß Gott lüge), einen starken Trost hätten, die wir Zuflucht haben und halten an der angebotenen Hoffnung,

18. Afin que par ces deux choses immuables, dans lesquelles il est impossible que Dieu mente, nous ayons une ferme consolation, nous qui cherchons un refuge dans la ferme possession de l'espérance qui nous est proposée,

18. Para que por dos cosas inmutables, en las cuales era imposible que Dios mintiese, tuviéramos un fortísimo consuelo, los que nos hemos refugiado a trabarnos de la esperanza propuesta;

18 Opdat wij, door twee onveranderlijke dingen, in welke het onmogelijk is dat God liege, een sterke vertroosting zouden hebben, wij namelijk, die de toevlucht genomen hebben, om de voorgestelde hoop vast te houden;

18. Abyśmy przez dwie rzeczy nieodmienne (w których niemożebne, aby Bóg kłamał), warowną pociechę mieli, my, którzyśmy się uciekli ku otrzymaniu wystawionej nadziei,

18. Hogy két változhatatlan tény által, melyekre nézve lehetetlen, hogy az Isten hazudjon, erős vígasztalásunk legyen minékünk, mint a kik oda menekültünk, hogy megragadjuk az előttünk levő reménységet,

18 дабы в двух непреложных вещах, в которых невозможно Богу солгать, твердое утешение имели мы, прибегшие взяться запредлежащую надежду,

18. щоб двома речами незмінними (в котрих не можна обманити Богу) мали кріпке втїшеннє ми, що прибігаємо (до Нього) приняти надїю, що лежить перед нами,

19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

19 Se toivo on meille ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

19. Jonka me pidämme vahvana ja lujana meidän sielumme ankkurina, joka ulottuu sisälle hamaan niihinkin asti, jotka esiripun sisälmäisellä puolella ovat,

19. Johonga se edelläjuoxia on meidän edelläm mennyt Jesus ylimmäisexi Papixi ijancaickisudest Melchisedekin säädyn jälken tehty.

19. Jonga me pide'me ninquin waghan ia wahuan meiden Sielun Ancurin/ ioca mös siselle wlottupi/ hama' nihin asti/ iotca ouat Esiripun siselmeiselle polella/ (Jonka me pidämme niinkun wakaan ja wahwan meidän sielun ankkurin/ joka myös sisälle ulottuupi/ hamaan niihin asti/ jotka owat esiripun sisälmäisellä puolelle/)

19. ἣν ὡς ἄγκυραν ἔχομεν τῆς ψυχῆς ἀσφαλῆ τε καὶ βεβαίαν καὶ εἰσερχομένην εἰς τὸ ἐσώτερον τοῦ καταπετάσματος,

19. ην ως αγκυραν εχομεν της ψυχης ασφαλη τε και βεβαιαν και εισερχομενην εις το εσωτερον του καταπετασματος 19. en os agkυran echomen tes psυches asfale te kai βeβaian kai eiserchomenen eis to esoteron toυ katapetasmatos

19 (This hope) which we have as an anchor of the soul, (is) both secure and steadfast and entering into the inner (side) of the curtain;

19. Which hope we have as an anchor of the soul, both sure and stedfast, and which entereth into that within the veil;

19. hvilken vi have som Sjælens trygge og faste Anker, hvilket ogsaa gaaer indenfor Forhænget,

19. Hvilket vi hålle, såsom ett säkert och fast vår själs ankare; det ock ingår intill det som innanför förlåten är;

19. Mis meil on otsego hinge ankur, mis kindel ja kowwa on, ja lähhäb selle wahhe-tekki seestpiddise paiga sisse:

19. Ji mums yra tarsi saugus ir tvirtas sielos inkaras, prasiskverbiantis pro uždangą vidun,

19. welche wir haben als einen sichern und festen Anker unsrer Seele, der auch hineingeht in das Inwendige des Vorhangs,

19. Espérance que nous gardons comme une ancre de l'âme, sûre et ferme, et qui pénètre au-dedans du voile,

19. La cual tenemos como áncora del alma, tan segura como firme, y que entra hasta del velo adentro:

19 Welke wij hebben als een anker der ziel, hetwelk zeker en vast is, en ingaat in het binnenste van het voorhangsel;

19. Którą mamy jako kotwicę duszy, i bezpieczną, i pewną, i wchodzącą aż wewnątrz za zasłonę,

19. Mely lelkünknek mintegy bátorságos és erős horgonya és beljebb hatol a kárpítnál,

19 которая для души есть как бы якорь безопасный и крепкий, и входит во внутреннейшее за завесу,

19. котру маємо, яко якор душі, тверду і певну, і входить вона у саму середину за завісою,

20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

20 jonne Jeesus edellä juoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan ikiajoiksi*.

20. Johonka edelläjuoksia on meidän edellämme mennyt sisälle, Jesus, Melkisedekin säädyn jälkeen, ylimmäiseksi Papiksi tehty ijankaikkisesti.

20. iohonga se edhelioxia meiden edhellen on siselmennyt/ IesuS/ ydhexi ylimeisexi Papixi ijancaikisesta tecty/ sen Melchisedechin sädhyn ielkin. (johonka se edelläjuoksija meidän edellä on sisälle mennyt/ JesuS/ yhdeksi ylimmäiseksi papiksi iankaikkisesta tehty/ sen Melkisedekin säädyn jälkeen.)

20. ὅπου πρόδρομος ὑπὲρ ἡμῶν εἰσῆλθεν Ἰησοῦς, κατὰ τὴν τάξιν Μελχισεδὲκ ἀρχιερεὺς γενόμενος εἰς τὸν αἰῶνα.

20. οπου προδρομος υπερ ημων εισηλθεν ιησους κατα την ταξιν μελχισεδεκ αρχιερευς γενομενος εις τον αιωνα 20. opoυ prodromos υper emon eiselthen iesoυs kata ten taksin melchisedek archiereυs genomenos eis ton aiona

20 where a forerunner Jesus entered on our behalf, (when) he became a high-priest forever according to the order of Melchizedek.

20. Whither the forerunner is for us entered, even Jesus, made an high priest for ever after the order of Melchisedec.

20. hvor Jesus, vor Forløser, gik ind for os, han, som efter Melchisedeks Viis er bleven en Ypperstepræst til evig Tid.

20. Dit Förelöparen för oss ingången är, Jesus, en öfverste Prest vorden till evig tid, efter Melchisedeks sätt.

20. Kuhho, kui eeljooksia, meie eest on sisse läinud Jesus, kes Melkisedeki wisi järrele on üllemakspreestriks sanud iggaweste.)

20. kur už mus kaip pirmtakas įžengė Jėzus, tapęs amžiams vyriausiuoju Kunigu Melchizedeko būdu.

20. dahin der Vorläufer für uns eingegangen, Jesus, ein Hoherpriester geworden in Ewigkeit nach der Ordnung Melchisedeks.

20. Où Jésus est entré pour nous comme un précurseur, ayant été fait souverain Sacrificateur pour l'éternité, selon l'ordre de Melchisédec.

20. Donde entró por nosotros nuestro precursor Jesús, hecho sumo sacerdote por siempre según el órden de Melquisedec.

20 Daar de Voorloper voor ons is ingegaan, namelijk Jezus, naar de ordening van Melchizedek, een Hogepriester geworden zijnde in der eeuwigheid.

20. Gdzie przewodnik dla nas wszedł, Jezus, stawszy się według porządku Melchisedekowego najwyższym kapłanem na wieki.

20. A hová útnyitóul bement érettünk Jézus, a ki örökké való főpap lett Melkisédek rendje szerint.

20 куда предтечею за нас вошел Иисус, сделавшисьПервосвященником навек по чину Мелхиседека.

20. куди предтеча про нас увійшов Ісус, по чину Мелхиседековому, ставшись Архиєреєм по вік.