4 luku

Lupaus päästä Jumalan lepoon pysyy varmana, mutta on vain uskoville hyödyksi 1 – 10 Kehoitus kuuliaisuudessa pyrkimään siihen; sinne johdattaa meitä Jumalan elävä ja voimallinen sana 11 – 13 ja suuri ylimmäinen pappimme, joka on kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta ilman syntiä; hänen armonsa istuimen eteen me uskalluksella käykäämme 14 – 16.

1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.

1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä Hänen lepoonsa pysyy voimassa, ettei kukaan teistä osoittautuisi jälkeen jääneeksi.

1. Niin peljätkäämme siis, ettemme joskus hänen lepoonsa tulemisen lupausta hylkäisi, ja ettei kenkään meistä takaperin jäisi;

1. NIjn peljätkäm sijs etten me hänen lepoons tulemisen lupausta unhodais ja ettei kengän meistä tacaperin jäis:

1. NIn pelietkem sijs ettei me sen Lupauxen/ siseltulemasta henen Lepoonsa/ wnodhaisi/ ia eikengen meiste tacaperin ieisi/ (Niin peljätkääm siis ettei sen lupauksen/ sisältulemasta hänen lepoonsa/ unohtaisi/ ja ei kenkään meistä takaperin jäisi/)

1. Φοβηθῶμεν οὖν μή ποτε, καταλειπομένης ἐπαγγελίας εἰσελθεῖν εἰς τὴν κατάπαυσιν αὐτοῦ, δοκῇ τις ἐξ ὑμῶν ὑστερηκέναι.

1. φοβηθωμεν ουν μηποτε καταλειπομενης επαγγελιας εισελθειν εις την καταπαυσιν αυτου δοκη τις εξ υμων υστερηκεναι 1. foβethomen oυn mepote kataleipomenes epaggelias eiselthein eis ten katapaυsin aυtoυ doke tis eks υmon υsterekenai

1 Therefore, since a promise was left of entering into his rest, let us fear lest anyone out of you° seem to have come-short (of it).

1. Let us therefore fear, lest, a promise being left us of entering into his rest, any of you should seem to come short of it.

1. Lader os derfor, da Forjættelsen at indgaae til hans Hvile endnu staaer os aaben, vogte os, at ikke Nogen af Eder skulle synes at blive tilbage.

1. Så låt oss nu frukta, att vi icke försumme det löfte, som är, att vi skole ingå i hans rolighet; och att ibland oss icke någor tillbakablifver.

1. Sepärrast kartkem, ei meie sedda tootust wahhest mahha ei jätta, temma hingamisse sisse sada, et ei keddagi teitest ei nähta mahhajänud ollewad.

1. Todėl, kol tebegalioja pažadas įeiti į Jo poilsį, bijokime, kad kuris nors iš jūsų nepasirodytų pavėlavęs.

1. So lasset uns nun fürchten, daß wir die Verheißung, einzukommen zu seiner Ruhe, nicht versäumen und unser keiner dahinten bleibe.

1. Craignons donc que la promesse d'entrer dans son repos nous étant laissée, quelqu'un de vous ne paraisse y avoir renoncé.

1. TEMAMOS, pues, no sea que, habiéndonos sido dejada una promesa de entrada en su reposo, parezca a alguno de nosotros quedar frustrado de ella.

1 Laat ons dan vrezen, dat niet te eniger tijd, de belofte van in Zijn rust in te gaan nagelaten zijnde, iemand van u schijne achtergebleven te zijn.

1. Bójmyż się tedy, aby snać zaniedbawszy obietnicy o wejściu do odpocznienia jego, nie zdał się kto z was być upośledzony.

1. Óvakodjunk tehát, hogy mivel megvan az ő nyugodalmába való bemenetel ígérete, [1†] valaki közületek fogyatkozásban levőnek ne láttassék.

1 Посему будем опасаться, чтобы, когда еще остается обетование войти в покой Его, не оказался кто из вас опоздавшим.

1. Біймо ся ж оце, щоб, коли зостаєть ся обітниця ввійти в покій Його, не явив ся хто з вас опізнившись.

2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

2 Ilosanoma on näet julistettu myös meille niin kuin heillekin, mutta julistuksen sana ei hyödyttänyt heitä, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

2. Sillä se on meille ilmoitettu niinkuin heillekin; mutta ei heitä sanan kuulo mitään auttanut, koska ei he niitä uskoneet, jotka sen kuulivat.

2. Sillä se on meille ilmoitettu nijncuin heillekin.

2. Sille ette se ombi mös meille ilmoitettu/ ninquin heilleki. (Sillä että se ompi myös meille ilmoitettu/ niinkuin heillekin.)

2. καὶ γάρ ἐσμεν εὐηγγελισμένοι, καθάπερ κἀκεῖνοι· ἀλλ’ οὐκ ὠφέλησεν ὁ λόγος ἀκοῆς ἐκείνους μὴ συγκεκραμένους τῇ πίστει τοῖς ἀκούσασιν.

2. και γαρ εσμεν ευηγγελισμενοι καθαπερ κακεινοι αλλ ουκ ωφελησεν ο λογος της ακοης εκεινους μη συγκεκραμενος τη πιστει τοις ακουσασιν 2. kai gar esmen eυeggelismenoi kathaper kakeinoi all oυk ofelesen o logos tes akoes ekeinoυs me sυgkekramenos te pistei tois akoυsasin

2 For* we also are having the good-news proclaimed to us, just-as they also (had). But the word of hearing did not profit them, (because) it had not been mixed together with the faith in those who heard (it).

2. For unto us was the gospel preached, as well as unto them: but the word preached did not profit them, not being mixed with faith in them that heard it.

2. Thi ogsaa os er Forjættelsen forkyndet, ligesom hine; men Ordet, som de hørte, hjalp dem ikke, fordi det ikke forenede sig med Troen i dem, som hørte det.

2. Ty det är ock oss förkunnadt, så väl som dem; men det halp dem intet att de hörde ordet; efter de, som hörde, satte der icke tro till.

2. Sest need head sannumed on ka meile kulutud, nenda kui neilegi; agga se kuuldud sanna ei olnud neile kassuks, sepärrast et se sanna ei olnud seggatud ussoga nende sees, kes sedda kuulsid.

2. Mums, kaip ir jiems, buvo paskelbta Evangelija. Bet išgirstas žodis neišėjo jiems į naudą, nes nebuvo sujungtas su girdėjusiųjų tikėjimu.

2. Denn es ist uns auch verkündigt gleichwie jenen; aber das Wort der Predigt half jenen nichts, da nicht glaubten die, so es hörten.

2. Car l'heureuse promesse nous a été faite aussi bien qu'à eux; mais cette parole qu'ils avaient entendue ne leur servit point, parce que ceux qui l'entendirent, n'y ajoutèrent point de foi.

2. Porque también a nosotros nos ha sido anunciada la buena nueva como a ellos; mas la palabra oida no les aprovechó a ellos, no siendo mezclada con fé en aquellos que la oyeron.

2 Want ook ons is het Evangelie verkondigd, gelijk als hun; maar het woord der prediking deed hun geen nut, dewijl het met het geloof niet gemengd was in degenen, die het gehoord hebben.

2. Albowiem i nam zwiastowana jest Ewangielija jako i onym; ale im nie pomogło słowo, które słyszeli, przeto iż nie było złączone z wiarą tych, którzy słyszeli.

2. Mert nékünk is hirdettetett az evangyéliom, miképen azoknak: [2†] de nem használt nékik a hallott beszéd, mivel nem párosították hittel azok, a kik hallották.

2 Ибо и нам оно возвещено, как и тем; но не принесло им пользы слово слышанное, не растворенное верою слышавших.

2. Бо й нам благовіствовано, як і тим, тільки не було користне їм слово проповідї, не зєднавшись з вірою тих, що слухали Його.

3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.

3 Sillä me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon niin kuin Hän on sanonut: "Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse lepooni' ", vaikka *Hänen tekonsa olivat valmiina' maailman perustamisesta asti.

3. Sillä me, jotka uskoimme, tulemme lepoon, niinkuin hän sanoi: niinkuin minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun lepooni tuleman; ja tosin, koska työt maailman alusta täytetyt olivat.

3. Mutta ei heitä sanan cuulo mitän auttanut cosca ei he nijtä usconet cuin sen cuulit. Sillä me jotca uscoimma tulemma lepoon nijncuin hän sanoi: minä wannoin minun wihasani ei heidän pidä minun lepooni tuleman.

3. Mutta ei heidhen Sanan cwlo miten auttanut coska eiuet ne wskonuet iotca sen cwlit. Sille me iotca wskoima siseltulema Lepohon/ ninquin hen sanoi/ ette mine wannoin minun wihasani ei heiden pidhe minun Lepohoni siseltuleman. (Mutta ei heidän Sanan kuulo miten auttanut, koska eiwät ne uskoneet, jotka sen kuulit. Sillä me jotka uskoimme sisälle tuleman lepohon/ niinkuin hän sanoi/ että minä wannoin minun wihassani, ei heidän pidä minun lepohoni sisälle tuleman.)

3. εἰσερχόμεθα γὰρ εἰς τὴν κατάπαυσιν οἱ πιστεύσαντες, καθὼς εἴρηκεν· ὡς ὤμοσα ἐν τῇ ὀργῇ μου, εἰ εἰσελεύσονται εἰς τὴν κατάπαυσίν μου· καίτοι τῶν ἔργων ἀπὸ καταβολῆς κόσμου γενηθέντων.

3. εισερχομεθα γαρ εις την καταπαυσιν οι πιστευσαντες καθως ειρηκεν ως ωμοσα εν τη οργη μου ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου καιτοι των εργων απο καταβολης κοσμου γενηθεντων 3. eiserchometha gar eis ten katapaυsin oi pisteυsantes kathos eireken os omosa en te orge moυ ei eiseleυsontai eis ten katapaυsin moυ kaitoi ton ergon apo kataβoles kosmoυ genethenton

3 For* we who believed are entering into that rest; just-as he has said, ‘As I swore in my wrath, they will not be entering into my rest,’ although the works (have) happened from the conception of the world. {Psa 95:7:11, Num 14:22}

3. For we which have believed do enter into rest, as he said, As I have sworn in my wrath, if they shall enter into my rest: although the works were finished from the foundation of the world.

3. Thi vi indgaae til Hvilen, vi, som troe, efter hvad han har sagt: saa svoer jeg i min Vrede: sandelig, de skulle ikke indgaae til min Hvile; nemlig efter at Gjerningerne ved VerdensSkabelse vare fuldendte.

3. Ty vi, som trom, ingåm i rolighetena, som han sade: Såsom jag svor i mine vrede, de skola icke ingå i mina rolighet; der dock de verk fullbordad voro af verldenes begynnelse.

3. Sest meie, kes meie ussume, same hingamisse sisse, nenda kui temma on üttelnud: Sepärrast wandusin miña om̃as wihhas: nem̃ad ei pea mitte mo hingamisse sisse sama; ja temma olli jo hinganud neist teggudest, mis ma-ilma assutamissest ollid tehtud.

3. O mes, įtikėjusieji, einame į tą poilsį, kaip Jo pasakyta: ‘‘Aš prisiekiau savo rūstybėje: ‘Jie neįeis į mano poilsį’ ‘‘, nors darbai buvo užbaigti nuo pasaulio sutvėrimo.

3. Denn wir, die wir glauben, gehen in die Ruhe, wie er spricht: "Daß ich schwur in meinem Zorn, sie sollten zu meiner Ruhe nicht kommen." Und zwar, da die Werke von Anbeginn der Welt gemacht waren,

3. Pour nous qui avons cru, nous entrons dans le repos, suivant ce qu'il a dit: C'est pourquoi j'ai juré dans ma colère, qu'ils n'entreront point dans mon repos! Cependant ses œuvres étaient accomplies depuis la création du monde;

3. Entramos empero en el reposo los que hemos creido, de la manera que dijo: Así que juré en mi ira, si entrarán en mi reposo: aun acabadas las obras desde el principio del mundo.

3 Want wij, die geloofd hebben, gaan in de rust, gelijk Hij gezegd heeft: Zo heb Ik dan gezworen in Mijn toorn: Indien zij zullen ingaan in Mijn rust! hoewel Zijn werken van de grondlegging der wereld af al volbracht waren.

3. Albowiem wnijdziemy do odpocznienia, którzyśmy uwierzyli, jako powiedział: Przetożem przysiągł w gniewie moim, że nie wnijdą do odpocznienia mojego; choć dokonane są dzieła Boże od założenia świata.

3. Mert mi, hívők, bemegyünk a nyugodalomba, miképen megmondotta: A mint megesküdtem az én haragomban, [3†] nem fognak bemenni az én nyugodalmamba; jóllehet munkáit a világ megalapításától kezdve bevégezte.

3 А входим в покой мы уверовавшие, так как Он сказал: „Я поклялся в гневе Моем, что они не войдут в покой Мой", хотя дела Его были совершены еще вначале мира.

3. Входимо бо в відпочинок ми, що увірували, яко ж рече: "Так що покляв ся я в гнїві моїм, що не ввійдуть в відпочинок мій," хоч дїла від настання сьвіту скінчені.

4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";

4 Sillä jossain Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan"

4. Sillä hän sanoi yhdessä paikassa seitsemännestä päivästä näin: ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista töistänsä;

4. Ja tosin cosca ne työt mailman algusta täytetyt olit sanoi hän yhdes paicas sijtä seidzemennestä päiwästä näin: Ja Jumala lepäis seidzemendenä päiwänä caikista hänen töistäns.

4. Ja tosin/ coska ne Tööt Mailman alghusta teutetyt olit/ sanoi hen ydhese Paicasa sijte seitzemeneste peiueste/ nein/ ia Jumala lepeisi seitzemenden peiuene caikista henen Töistens. (Ja tosin /koska ne työt maailman alusta täytetyt olit/ sanoi hän yhdessä paikassa siitä seitsemännestä päiwästä/ näin/ ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päiwänä kaikista hänen töistänsä.)

4. εἴρηκε γάρ που περὶ τῆς ἑβδόμης οὕτω· καὶ κατέπαυσεν ὁ Θεὸς ἐν τῇ ἡμέρᾳ τῇ ἑβδόμῃ ἀπὸ πάντων τῶν ἔργων αὐτοῦ·

4. ειρηκεν γαρ που περι της εβδομης ουτως και κατεπαυσεν ο θεος εν τη ημερα τη εβδομη απο παντων των εργων αυτου 4. eireken gar poυ peri tes eβdomes oυtos kai katepaυsen o theos en te emera te eβdome apo panton ton ergon aυtoυ

4 For* he has thus said somewhere concerning the seventh (day), ‘And God rested on the seventh day from all his works’; {Gen 2:2}

4. For he spake in a certain place of the seventh day on this wise, And God did rest the seventh day from all his works.

4. Thi saaledes har han et Sted sagt om den syvende Dag: og Gud hvilede paa den syvende Dag fra alle sine Gjerninger.

4. Ty han sade enstäds om den sjunde dagen alltså: Och Gud hvilade på sjunde dagen af all sin verk;

4. Sest ta on ühhes paikas seitsmest päwast nenda üttelnud: Ning Jummal on hinganud seitsmel päwal keikist om̃ast teggudest.

4. Jis vienoje vietoje pasakė apie septintąją dieną: ‘‘Septintąją dieną Dievas ilsėjosi po visų savo darbų’‘.

4. sprach er an einem Ort von dem siebenten Tag also: "Und Gott ruhte am siebenten Tage von allen seinen Werken;"

4. Car l'Écriture a parlé ainsi quelque part, du septième jour: Dieu se reposa le septième jour de tous ses ouvrages;

4. Porque en un cierto lugar dijo así del séptimo día: Y reposó Dios de todas sus obras en el séptimo día.

4 Want Hij heeft ergens van den zevenden dag aldus gesproken: En God heeft op den zevenden dag van al Zijn werken gerust.

4. Albowiem tak powiedział na jednem miejscu o siódmym dniu: I odpoczął Bóg dnia siódmego od wszystkich spraw swoich.

4. Mert valahol a hetedik napról ekképen szólott: És megnyugovék Isten [4†] a hetedik napon minden ő cselekedeteitől.

4 Ибо негде сказано о седьмом дне так: и почил Бог в день седьмый от всех дел Своих.

4. Рече бо десь про семий день так: "І відпочив Бог дня семого від усїх дїл своїх."

5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".

5 ja tässä taas: "He eivät pääse lepooni."

5. Ja taas tässä: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.

5. Ja taas täsä: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.

5. Ja taas nyt tesse/ Ei heiden pidhe minun Leponi siseltulema'. (Ja taas nyt tässä/ Ei heidän pidä minun lepooni sisälle tuleman.)

5. καὶ ἐν τούτῳ πάλιν· εἰ εἰσελεύσονται εἰς τὴν κατάπαυσίν μου.

5. και εν τουτω παλιν ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου 5. kai en toυto palin ei eiseleυsontai eis ten katapaυsin moυ

5 and again in this one, ‘They will not be entering into my rest.’ {Psa 95:11}

5. And in this place again, If they shall enter into my rest.

5. Og paa dette Sted atter: sandelig, de skulle ikke indgaae til min Hvile.

5. Och åter nu här: De skola icke ingå i min rolighet.

5. Ja siin paikas ta : Nemmad ei pea mitte mo hingamisse sisse sama.

5. Ir vėl anoje vietoje: ‘‘Jie neįeis į mano poilsį’‘.

5. und hier an diesem Ort abermals: "Sie sollen nicht kommen zu meiner Ruhe."

5. Et ici encore: Ils n'entreront point dans mon repos!

5. Y otra vez aquí, Si entrarán en mi reposo.

5 En in deze plaats wederom: Indien zij in Mijn rust zullen ingaan!

5. A tu zasię: Że nie wnijdą do odpocznienia mego.

5. És ugyanabban ismét: Nem mennek be az én [5†] nyugodalmamba.

5 И еще здесь: „не войдут в покой Мой".

5. І в сьому (місцї) знов: "Чи коли ввійдуть у відпочинок мій."

6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,

6 Koska siis pysyy varmana, että muutamat pääsevät siihen, ja ne joille ilosanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden vuoksi,

6. Että siis se vielä edespäin on, että muutamain pitää siihen tuleman, ja ne, joille se ensin ilmoitettu oli, ei ole siihen tulleet epäuskon tähden,

6. Että sijs se wielä edespäin on että muutamat pitä sijhen tuleman. Ja ne joille se ensin ilmoitettu oli ei ole sijhen epäuscons tähden tullet/

6. Senielkin sijs ette se wiele nyt edhespeiten on/ ette mutamat pite sihen siseltuleman. Ja ne iolle se ensin ilmoitettu oli/ eiuet sihen tulluet Epeuskonsa tedhen/ (Sen jälkeen siis että se wielä nyt edespäiten oli/ että muutamat piti siihen sisälle tuleman. Ja ne jolle se ensin ilmoitettu oli/ eiwät siihen tulleet epäuskonsa tähden/)

6. ἐπεὶ οὖν ἀπολείπεταί τινας εἰσελθεῖν εἰς αὐτήν, καὶ οἱ πρότερον εὐαγγελισθέντες οὐκ εἰσῆλθον δι’ ἀπείθειαν,

6. επει ουν απολειπεται τινας εισελθειν εις αυτην και οι προτερον ευαγγελισθεντες ουκ εισηλθον δι απειθειαν 6. epei oυn apoleipetai tinas eiselthein eis aυten kai oi proteron eυaggelisthentes oυk eiselthon di apeitheian

6 Therefore, since it is left (for) some to enter into it, and those to whom the good-news was proclaimed beforehand did not enter into (it) because of disobedience,

6. Seeing therefore it remaineth that some must enter therein, and they to whom it was first preached entered not in because of unbelief:

6. Efterdi altsaa det er tilbage, at Nogle skulle indgaae til den, og de, hvem Forjættelsen først var forkyndet, ikke kom ind formedelst Vantro:

6. Efter det är ännu för handene, att somlige skola der ingå, och de, som det i förstone bebådadt vardt, äro icke komne dertill, för otrons skull;

6. Sest et se nüüd alles ees on, et monningad senna sisse sawad, ja, kellele need head sannumed esmalt kulutati, need ei olle mitte senna sisse sanud omma sannakuulmatta süddame pärrast;

6. Kadangi kai kuriems belieka įeiti, o tie, kuriems pirma buvo paskelbta Evangelija, neįėjo dėl neklusnumo,

6. Nachdem es nun noch vorhanden ist, daß etliche sollen zu ihr kommen, und die, denen es zuerst verkündigt ist, sind nicht dazu gekommen um des Unglaubens willen,

6. Puis donc qu'il ne laissera pas d'y en entrer quelques-uns, et que ceux à qui l'heureuse promesse a été premièrement faite, n'y sont point entrés, à cause de leur incrédulité,

6. Así que pues que resta que algunos han de entrar en él, y que aquellos a quiénes primero fué anunciado el evangelio, no entraron por causa de la incredulidad,

6 Dewijl dan blijft, dat sommigen in dezelve rust ingaan, en degenen, dien het Evangelie eerst verkondigd was, niet ingegaan zijn vanwege de ongehoorzaamheid,

6. Ponieważ tedy to zostaje, że niektórzy wchodzą do niego, a ci, którym pierwej zwiastowano, nie weszli dla niedowiarstwa,

6. Mivelhogy annakokáért áll az, hogy némelyek bemennek abba, és a kiknek először hirdettetett az evangyéliom, nem mentek be engedetlenség miatt:

6 Итак, как некоторым остается войти в него, а те, которым прежде возвещено, не вошли в него за непокорность,

6. Коли ж оставляєть ся, щоб деякі ввійшли в него, а котрим перше благовіствовано, не ввійшли за непослух;

7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".

7 niin Hän taas määrää tietyn päivän, "tämän päivän", sanomalla 'Daavidin suulla' niin pitkän ajan jälkeen, niin kuin [ennen] on sanottu: "Tänä päivänä, jos kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."

7. Määrää hän taas yhden päivän, niin pitkän ajan perästä, ja Davidin kautta sanoo: tänäpänä, (niinkuin sanottu on) tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako teidän sydämiänne.

7. Määrä hän yhden päiwän pitkän ajan perästä ja Dawidin cautta sano: Tänäpän nijncuin sanottu on tänäpän jos te cuuletta hänen änens nijn älkät paaduttaco teidän sydämitän:

7. Märepi hen taas ydhen peiuen/ nein pitken aighan pereste/ ia sanopi Dauidin cautta/ Tenepene/ ninquin sanottu on/ Tenepene/ ios te cwletta hene' änensä/ nin elket couatco teidhen sydhemiten. (Määrääpi hän taas yhden päiwän/ näin pitkän ajan perästä/ ja sanoopi Daawidin kautta/ Tänäpänä/ niinkuin sanottu on/ Tänäpänä/ jos te kuulette hänen äänensä/ niin älkäät kowettako teidän sydämitän.)

7. πάλιν τινὰ ὁρίζει ἡμέραν, σήμερον, ἐν Δαυῒδ λέγων, μετὰ τοσοῦτον χρόνον, καθὼς εἴρηται· σήμερον ἐὰν τῆς φωνῆς αὐτοῦ ἀκούσητε, μὴ σκληρύνητε τὰς καρδίας ὑμῶν.

7. παλιν τινα οριζει ημεραν σημερον εν δαβιδ λεγων μετα τοσουτον χρονον καθως ειρηται σημερον εαν της φωνης αυτου ακουσητε μη σκληρυνητε τας καρδιας υμων 7. palin tina orizei emeran semeron en daβid legon meta tosoυton chronon kathos eiretai semeron ean tes fones aυtoυ akoυsete me sklerυnete tas kardias υmon

7 he again determines a certain day (as) today, saying in David, after so-much time, (just-as it has been said (beforehand)), ‘Today if you° hear his voice, do not harden your° hearts.’ {Psa 95:7, 8}

7. Again, he limiteth a certain day, saying in David, To day, after so long a time; as it is said, To day if ye will hear his voice, harden not your hearts.

7. saa bestemmer han atter en Dag: i Dag, da han siger ved David efter saa lang en Tid, (som forhen sagt): i Dag naar I høre hans Røst, forhærder ikke Eders Hjerter.

7. Lägger han åter en dag före, efter så lång tid, och säger genom David: I dag, såsom sagdt är, i dag, om I hören hans röst, så förhärder icke edor hjerta.

7. Siis märab temma jälle ühhe päwa tännapäwaks, kui temma Taweti läbbi ütleb, ni pitka aia pärrast: (nenda kui ööldud on) Tänna kui teie temma heäle kulete, siis ärge tehke enneste süddamid mitte kowwaks.

7. Jis vėl nustato tam tikrą dieną, po tiek daug laiko, kartodamas Dovydo lūpomis,­’‘šiandien’‘,­kaip ir buvo pasakyta: ‘‘Šiandien, jei išgirsite Jo balsą, neužkietinkite savo širdžių’‘.

7. bestimmt er abermals einen Tag nach solcher langen Zeit und sagt durch David: "Heute," wie gesagt ist, "so ihr seine Stimme hören werdet, so verstocket eure Herzen nicht."

7. Dieu détermine de nouveau un certain jour, par ce mot: Aujourd'hui, disant par David, si longtemps après, comme il est dit plus haut: Aujourd'hui si vous entendez sa voix, n'endurcissez point vos cœurs.

7. Determina otra vez un cierto día, diciendo por David: Hoy, tanto tiempo después; como está dicho: Si oyereis hoy su voz, no endurezcáis vuestros corazones.

7 Zo bepaalt Hij wederom een zekeren dag, namelijk heden, door David zeggende, zo langen tijd daarna (gelijkerwijs gezegd is): Heden, indien gij Zijn stem hoort, zo verhardt uw harten niet.

7. Zasię naznacza dzieó niektóry: Dziś, mówiąc przez Dawida po tak długim czasie (jako powiedziano): Dziś, jeźlibyście głos jego usłyszeli, nie zatwardzajcież serc waszych.

7. Ismét határoz egy napot: Ma, szólván Dávid által annnyi idő multán, a mint előbb mondva volt. Ma, ha [6†] az ő szavát halljátok, meg ne keményítsétek a ti szíveiteket.

7 то еще определяет некоторый день, „ныне", говоря через Давида, после столь долгого времени, как выше сказано: „ныне, когда услышите глас Его, не ожесточите сердец ваших".

7. то знов означає якийсь день, "сьогоднї" глаголючи в Давидї, по стільких лїтах, яко ж було сказано: "Сьогоднї, як почуєте голос Його, не закаменяйте сердець ваших."

8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.

8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin Hän ei sen jälkeen olisi puhunut toisesta päivästä.

8. Sillä jos Josua olis heidät lepoon saattanut, niin ei hän olisi toisesta päivästä puhunut.

8. Sillä jos Josua olis heidän lepoon saattanut nijn ei hän olis toisesta päiwästä puhunut.

8. Sille ios Josua olis heite Lepohon saattanut/ eisuingan hen olis sijte toisesta peiueste puhunut. (Sillä jos Josua olisi heitä lepohon saattanut/ ei suinkaan hän olisi siitä toisesta päiwästä puhunut.)

8. εἰ γὰρ αὐτοὺς Ἰησοῦς κατέπαυσεν, οὐκ ἂν περὶ ἄλλης ἐλάλει μετὰ ταῦτα ἡμέρας·

8. ει γαρ αυτους ιησους κατεπαυσεν ουκ αν περι αλλης ελαλει μετα ταυτα ημερας 8. ei gar aυtoυs iesoυs katepaυsen oυk an peri alles elalei meta taυta emeras

8 For* if Joshua had given-rest to them, he would have not been speaking concerning another day after these things.

8. For if Jesus had given them rest, then would he not afterward have spoken of another day.

8. Thi dersom Josva havde skaffet dem Hvile, da havde han ikke derefter talet om en anden Dag.

8. Ty om Josue hade kommit dem till rolighet, hade han ingalunda om en annan dag sedan sagt.

8. Sest kui Josua neid olleks hingamisse sisse saatnud, siis ei olleks temma pärrast sedda ühhest teisest päwast mitte räkinud.

8. Jeigu Jozuė būtų juos įvedęs į poilsį, Dievas nebūtų po to kalbėjęs apie kitą dieną.

8. Denn so Josua hätte sie zur Ruhe gebracht, würde er nicht hernach von einem andern Tage gesagt haben.

8. Car si Josué les eût introduits dans le repos, Dieu ne parlerait pas après cela d'un autre jour.

8. Porque si Josué les hubiera dado el reposo, nunca habría él hablado, después de esto, de otro día.

8 Want indien Jozua hen in de rust gebracht heeft, zo had Hij daarna niet gesproken van een anderen dag.

8. Albowiem jeźliby im Jozue odpocznienie sprawił, nie mówiłby był potem o inszym dniu.

8. Mert ha őket Józsué nyugodalomba helyezte volna, nem szólana azok után más napról.

8 Ибо если бы Иисус Навин доставил им покой, то не было бы сказано после того о другом дне.

8. Бо коли б Ісус тих упокоїв, не говорив би про инший день після того.

9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.

9 Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo tallella.

9. Sentähden on Jumalan kansalle yksi lepo vielä tarjona.

9. Sentähden on Jumalan Canssalle yxi lepo wielä tarjona:

9. Sentedhen ombi Jumalan Canssalle yxi Lepo wiele saataua. (Sentähden ompi Jumalan kansalla yksi lepo wielä saatawa.)

9. ἄρα ἀπολείπεται σαββατισμὸς τῷ λαῷ τοῦ Θεοῦ.

9. αρα απολειπεται σαββατισμος τω λαω του θεου 9. ara apoleipetai saββatismos to lao toυ theoυ

9 Consequently*, a Sabbath-rest is left for the people of God.

9. There remaineth therefore a rest to the people of God.

9. Altsaa er der en Sabbatshvile tilbage for Guds Folk.

9. Derföre står Guds folke en rolighet tillbaka.

9. Sepärrast on Jummala rahwal weel üks hingamisse aeg ees.

9. Taigi sabato poilsis tebepasilieka Dievo tautai,

9. Darum ist noch eine Ruhe vorhanden dem Volke Gottes.

9. Il reste donc au peuple de Dieu un repos de sabbat.

9. Así que queda el sabatismo para el pueblo de Dios.

9 Er blijft dan een rust over voor het volk Gods.

9. A tak zostaje jeszcze odpocznienie ludowi Bożemu.

9. Annakokáért megvan a szombatja az Isten népének.

9 Посему для народа Божия еще остается субботство.

9. Оце ж оставлено ще суботованнє людям божим.

10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

10 Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin niin kuin Jumala omistaan.

10. Sillä joka hänen lepoonsa jo tullut on, se lepää töistänsä, niinkuin Jumalakin lepää töistänsä.

10. Sillä joca hänen lepoons jo tullut on hän lewäjä töistäns nijncuin Jumalakin hänen töistäns.

10. Sille ioca henen Lepohonsa io tullut on/ hen lepepi mös henen Töistens/ ninquin Jumalaki henen. (Sillä joka hänen lepohonsa jo tullut on/ hän lepääpi myös hänen töistänsä/ niinkuin Jumalakin hänen.)

10. ὁ γὰρ εἰσελθὼν εἰς τὴν κατάπαυσιν αὐτοῦ καὶ αὐτὸς κατέπαυσεν ἀπὸ τῶν ἔργων αὐτοῦ, ὥσπερ ἀπὸ τῶν ἰδίων ὁ Θεός.

10. ο γαρ εισελθων εις την καταπαυσιν αυτου και αυτος κατεπαυσεν απο των εργων αυτου ωσπερ απο των ιδιων ο θεος 10. o gar eiselthon eis ten katapaυsin aυtoυ kai aυtos katepaυsen apo ton ergon aυtoυ osper apo ton idion o theos

10 For* the one who entered into his rest (has) also rested from his works, just-as God did from his own.

10. For he that is entered into his rest, he also hath ceased from his own works, as God did from his.

10. Thi hvo som er indgaaet til hans Hvile, ogsaa han hviler fra sine Gjerninger, ligesom Gud fra sine.

10. Ty den som ingången är uti hans rolighet, han hafver ock fått hvilo af sin verk, såsom Gud af sin.

10. Sest kes temma hingamisse sisse on sanud, se hingab ka isse ommast teggudest, otsekui Jummal ommast teggudest.

10. nes, kas įeina į Jo poilsį, taip pat ilsisi po savo darbų, kaip Dievas ilsėjosi po savųjų.

10. Denn wer zu seiner Ruhe gekommen ist, der ruht auch von seinen Werken gleichwie Gott von seinen.

10. Car celui qui est entré dans son repos, se repose aussi de ses œuvres, comme Dieu des siennes.

10. Porque el que ha entrado en el reposo de él, ha reposado también él mismo de sus propias obras, como Dios reposó de las suyas.

10 Want die ingegaan is in zijn rust, heeft zelf ook van zijn werken gerust, gelijk God van de Zijne.

10. Albowiem ktobykolwiek wszedł do odpocznienia jego i on także odpoczął od spraw swoich, jako i Bóg od swoich.

10. Mert a ki bement az ő nyugodalmába, az maga is megnyugodott cselekedeteitől, a miképen Isten is a magáéitól, [7†]

10 Ибо, кто вошел в покой Его, тот и сам успокоился от дел своих, как и Бог от Своих.

10. Хто бо ввійшов у відпочинок Його, той відпочив от дїл своїх, яко ж од своїх Бог.

11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

11. Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan epäuskon esikuvaan lankeaisi.

11. NIjn ahkeroitcam sijs sijhen lepoon tulla ettei jocu epäuscoon langeis.

11. Nin ahkeroitcam sijs sihen Lepohon siseltulla/ senpäle ettei iocu langeisi sihen saman Epewskon esicuuahan. (Niin ahkeroikaamme siis siihen lepohon sisälle tulla/ sen päälle ettei joku lankeisi siihen saman epäuskon esikuwahan.)

11. Σπουδάσωμεν οὖν εἰσελθεῖν εἰς ἐκείνην τὴν κατάπαυσιν, ἵνα μὴ ἐν τῷ αὐτῷ τις ὑποδείγματι πέσῃ τῆς ἀπειθείας.

11. σπουδασωμεν ουν εισελθειν εις εκεινην την καταπαυσιν ινα μη εν τω αυτω τις υποδειγματι πεση της απειθειας 11. spoυdasomen oυn eiselthein eis ekeinen ten katapaυsin ina me en to aυto tis υpodeigmati pese tes apeitheias

11 Therefore let us be diligent to enter into that rest, in order that no one should fall into the same example of disobedience.

11. Let us labour therefore to enter into that rest, lest any man fall after the same example of unbelief.

11. Lader os derfor beflitte os at komme ind til hiin Hvile, paa det ikke Nogen skal kalde efter samme Vantroes Exempel.

11. Så vinnläggom oss nu, att vi mågom inkomma uti denna roligheten, på det icke någor skall falla uti samma otros efterdömelse.

11. Sepärrast joudkem sesamma hingamisse sisse miñna, et ükski sesamma sanna-pölgmisse kombe sisse ei lange.

11. Tad stenkimės įeiti į tą poilsį, kad niekas nebenupultų, sekdamas ano neklusnumo pavyzdžiu.

11. So lasset uns nun Fleiß tun, einzukommen zu dieser Ruhe, auf daß nicht jemand falle in dasselbe Beispiel des Unglaubens.

11. Efforçons-nous donc d'entrer dans ce repos, de peur que quelqu'un ne tombe dans une semblable rébellion.

11. Esforcémosnos, pues, a entrar en aquel reposo, a fin de que ninguno caiga en el mismo ejemplo de incredulidad.

11 Laat ons dan ons benaarstigen, om in die rust in te gaan; opdat niet iemand in hetzelfde voorbeeld der ongelovigheid valle.

11. Starajmyż się tedy, abyśmy weszli do onego odpocznienia, żeby kto nie wpadł w tenże przykład niedowiarstwa.

11. Igyekezzünk tehát bemenni abba a nyugodalomba, hogy valaki a hitetlenségnek ugyanazon példájába ne essék.

11 Итак постараемся войти в покой оный, чтобы кто по тому же примеру не впал в непокорность.

11. Стараймо ся ж увійти в той відпочинок, щоб хто не впав тим же робом у недовірство.

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee läpi, kunnes se erottaa (sekä) sielun että* hengen, sekä nivelet että ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aikeitten tuomitsija,

12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari,

12. Sillä Jumalan sana on eläwä ja woimallinen ja teräwämbi cuin caxiteräinen miecka ja tunge läpidze sijhenasti cuin se sielun ja hengen eroitta ja ytymen ja luut: Ja on ajatusten ja sydämen aiwoitusten Duomari.

12. Sille ette Jumalan Sana o'bi Eleue ia Woimalinen/ ia teräuembi quin iocu caxiteräinen Miecka/ ia lepitze tungepi/ sinhenasti ette se Sielun ia Henge' eroitapi/ ia ydhymet ia Luud/ ia on yxi Domari ylitze aiatoste' ia sydhemen aighotuste'/ (Sillä että Jumalan Sana ompi eläwä ja woimallinen/ ja teräwämpi kuin joku kaksiteräinen miekka/ ja läwitse tunkeepi/ siihen asti että se sielun ja hengen eroittaapi/ ja ytimet ja luut/ ja on yksi tuomari ylitse ajatusten ja sydämen aiwoitusten/)

12. Ζῶν γὰρ ὁ λόγος τοῦ Θεοῦ καὶ ἐνεργὴς καὶ τομώτερος ὑπὲρ πᾶσαν μάχαιραν δίστομον καὶ διικνούμενος ἄχρι μερισμοῦ ψυχῆς τε καὶ πνεύματος, ἁρμῶν τε καὶ μυελῶν, καὶ κριτικὸς ἐνθυμήσεων καὶ ἐννοιῶν καρδίας,

12. ζων γαρ ο λογος του θεου και ενεργης και τομωτερος υπερ πασαν μαχαιραν διστομον και διικνουμενος αχρι μερισμου ψυχης τε και πνευματος αρμων τε και μυελων και κριτικος ενθυμησεων και εννοιων καρδιας 12. zon gar o logos toυ theoυ kai energes kai tomoteros υper pasan machairan distomon kai diiknoυmenos achri merismoυ psυches te kai pneυmatos armon te kai mυelon kai kritikos enthυmeseon kai ennoion kardias

12 For* the word of God is living and effective and sharper beyond (that of) every two edged sword and (is) penetrating till the division of both soul and spirit, of both joints and marrow and (is) a judge of (the) contemplations and deliberations of (the) heart.

12. For the word of God is quick, and powerful, and sharper than any twoedged sword, piercing even to the dividing asunder of soul and spirit, and of the joints and marrow, and is a discerner of the thoughts and intents of the heart.

12. Thi det Guds Ord er levende og kraftigt og skarpere end noget tveegget Sværd og trænger igjennem, indtil det adskiller baade Sjæl og Aand, baade Ledemod og marve, og dømmer over Hjertets Tanker og Raad.

12. Ty Guds ord är lefvandes och kraftigt, och skarpare än något tveeggadt svärd: och går igenom, tilldess det åtskiljer själ och anda, och märg och ben; och är en domare öfver tankar och hjertans uppsåt.

12. Sest se Jum̃ala sanna on ellaw, ja wäggew, ja terrawam, kui ükski kahheterrane moök, ja tungib läbbi, senni kui ta löhhub hinge ja waimo, ka liikmede-soned ja üddi, ja on möttede ja süddame nouude ärramoistja;

12. Dievo žodis yra gyvas ir veiksmingas, aštresnis už bet kokį dviašmenį kalaviją. Jis prasiskverbia iki pat sielos ir dvasios atšakos, iki sąnarių ir kaulų smegenų, ir teisia širdies mintis bei sumanymus.

12. Denn das Wort Gottes ist lebendig und kräftig und schärfer denn kein zweischneidig Schwert, und dringt durch, bis daß es scheidet Seele und Geist, auch Mark und Bein, und ist ein Richter der Gedanken und Sinne des Herzens.

12. Car la parole de Dieu est vivante, et efficace, et plus pénétrante qu'aucune épée à deux tranchants, perçant jusqu'à la division de l'âme et de l'esprit, des jointures et des mœlles, et jugeant des pensées et des intentions du cœur;

12. Porque la palabra de Dios es viva y eficaz, y más penetrante que toda espada de dos filos; y que alcanza hasta partir el alma, y aun el espíritu, y las coyunturas, y tuétanos; y que discierne los pensamientos, y las intenciones del corazón.

12 Want het Woord Gods is levend en krachtig, en scherpsnijdender dan enig tweesnijdend zwaard, en gaat door tot de verdeling der ziel, en des geestes, en der samenvoegselen, en des mergs, en is een oordeler der gedachten en der overleggingen des harten.

12. Boć żywe jest słowo Boże i skuteczne, i przeraźliwsze nad wszelki miecz po obu stronach ostry, i przenikające aż do rozdzielenia i duszy, i ducha, i stawów, i szpików, i rozeznawające myśli i zdania serdeczne.

12. Mert az Istennek beszéde élő és ható, [8†] és élesebb minden kétélű fegyvernél, és elhat a szívnek és léleknek, az ízeknek és a velőknek megoszlásáig, és megítéli a gondolatokat és a szívnek indulatait.

12 Ибо слово Божие живо и действенно и острее всякого меча обоюдоострого: оно проникает до разделения души и духа, составов и мозгов, и судит помышления и намерения сердечные.

12. Живе бо слово Боже і дїйственне, і гостріще всякого обоюдного меча, і проходить аж до роздїлення душі і духа, членів і мозків, і розсуджує помишлення і думки серця.

13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

13 eikä mikään luotu ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

13. Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme.

13. Ja ei ole yhtän luondocappalda hänen edesäns näkymätä mutta caicki owat hänen silmäins edes paljat ja julki. Hänestä me puhumma.

13. ia ei ole ycte' Loondocappalda hene' edesens näkymete/ Mutta caiki ouat paliahat/ ia iulki henen Silmeins edes. Heneste me puhuma. (ja ei ole yhtään luontokappalta hänen edessänsä näkymätä/ Mutta kaikki owat paljahat/ ja julki hänen silmäinsä edes. Hänestä me puhumme.)

13. καὶ οὐκ ἔστι κτίσις ἀφανὴς ἐνώπιον αὐτοῦ, πάντα δὲ γυμνὰ καὶ τετραχηλισμένα τοῖς ὀφθαλμοῖς αὐτοῦ, πρὸς ὃν ἡμῖν ὁ λόγος.

13. και ουκ εστιν κτισις αφανης ενωπιον αυτου παντα δε γυμνα και τετραχηλισμενα τοις οφθαλμοις αυτου προς ον ημιν ο λογος 13. kai oυk estin ktisis afanes enopion aυtoυ panta de gυmna kai tetrachelismena tois ofthalmois aυtoυ pros on emin o logos

13 And there is no created thing unapparent in his sight, but all things are naked and have been laid-bare to his eyes to whom (is) our account.

13. Neither is there any creature that is not manifest in his sight: but all things are naked and opened unto the eyes of him with whom we have to do.

13. Og ingen Skabning er usynlig for hans Aasyn; men alle Ting ere blotte og udspændte for hans Øine, om hvem vi tale.

13. Och för honom är intet kreatur osynligit; utan all ting äro blott och uppenbar för hans ögon; om honom tale vi.

13. Ja ükski loom ei olle temma ees näggematta, waid keik on paljas ja awwalik temma silma ees, Kellest meie rägime.

13. Ir joks kūrinys nėra paslėptas nuo Jo žvilgsnio, bet visa yra nuoga ir atidengta akims To, kuriam turėsime duoti apyskaitą.

13. Und keine Kreatur ist vor ihm unsichtbar, es ist aber alles bloß und entdeckt vor seinen Augen. Von dem reden wir.

13. Et il n'y a aucune créature qui soit cachée devant Lui, mais toutes choses sont nues et entièrement découvertes aux yeux de celui auquel nous devons rendre compte.

13. Y no hay criatura alguna que no sea manifiesta en su presencia: ántes todas las cosas están desnudas y abiertas a los ojos de aquel a quien tenemos que dar cuenta.

13 En er is geen schepsel onzichtbaar voor Hem; maar alle dingen zijn naakt en geopend voor de ogen Desgenen, met Welken wij te doen hebben.

13. A nie masz żadnego stworzenia, które by nie było jawne przed obliczem jego; owszem wszystkie rzeczy obnażone są i odkryte oczom tego, o którym mówimy.

13. És nincsen oly teremtmény, a mely nyilvánvaló nem volna előtte, sőt mindenek meztelenek és leplezetlenek annak szemei előtt, [9†] a kiről mi beszélünk.

13 И нет твари, сокровенной от Него, но все обнажено и открыто перед очами Его: Ему дадим отчет.

13. І нема творива невідомого перед Ним; усе ж наге і явне перед очима Його, про кого наше слово.

14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

14 Kun meillä siis on suuri ylin pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

14. Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;

14. Että nyt meillä yxi suuri ylimmäinen Pappi on Jesus Jumalan Poica joca Taiwaisijn mennyt on. Nijn pysykäm sijnä tunnustuxes:

14. Ette meille nyt yxi swri ylimeinen Pappi ombi/ IesuS se Jumalan Poica/ ioca Taiuaisijn mennyt on. Nin pitekem se Tunnustos/ (Että meillä nyt yksi suuri ylimmäinen pappi ompi/ Jesus se Jumalan Poika/ Joka taiwaisiin mennyt on. Niin pitäkäämme se tunnustus/)

14. Ἔχοντες οὖν ἀρχιερέα μέγαν διεληλυθότα τοὺς οὐρανούς, Ἰησοῦν τὸν υἱὸν τοῦ Θεοῦ, κρατῶμεν τῆς ὁμολογίας.

14. εχοντες ουν αρχιερεα μεγαν διεληλυθοτα τους ουρανους ιησουν τον υιον του θεου κρατωμεν της ομολογιας 14. echontes oυn archierea megan dielelυthota toυs oυranoυs iesoυn ton υion toυ theoυ kratomen tes omologias

14 Therefore having a great high-priest, Jesus the Son of God, who has gone through the heavens, let us hold-fast our confession.

14. Seeing then that we have a great high priest, that is passed into the heavens, Jesus the Son of God, let us hold fast our profession.

14. Efterdi ved iderfor have en stor Ypperstepræst, som er gangen ind i Himlene, Jesus den Guds Søn, da lader os holde fast ved Bekjendelsen.

14. Efter vi nu hafve en stor öfversta Prest, Jesum, Guds Son, som i himmelen faren är, så låt oss hålla bekännelsen.

14. Et meil nüüd üks suur üllempreester on, Jesus Jummala Poeg, kes taewad läbbi on läinud, siis piddagem kinni sest tunnistamissest.

14. Taigi, turėdami didį vyriausiąjį Kunigą, praėjusį pro dangus Dievo Sūnų Jėzų, tvirtai laikykimės mūsų išpažinimo.

14. Dieweil wir denn einen großen Hohenpriester haben, Jesum, den Sohn Gottes, der gen Himmel gefahren ist, so lasset uns halten an dem Bekenntnis.

14. Puis donc que nous avons un grand souverain Sacrificateur, qui a traversé les cieux, Jésus, le Fils de Dieu, retenons ferme notre profession.

14. Teniendo pues un gran sumo sacerdote, que penetró los cielos, Jesús el Hijo de Dios, retengamos firme nuestra profesión.

14 Dewijl wij dan een groten Hogepriester hebben, Die door de hemelen doorgegaan is, namelijk Jezus, den Zoon van God, zo laat ons deze belijdenis vasthouden.

14. Przetoż mając najwyższego kapłana wielkiego, który przeniknął niebiosa, Jezusa, Syna Bożego, trzymajmyż się tego wyznania.

14. Lévén annakokáért nagy főpapunk, a ki áthatolt az egeken, [10†] Jézus, az Istennek Fia, [11†] ragaszkodjunk vallásunkhoz.

14 Итак, имея Первосвященника великого, прошедшего небеса, Иисуса Сына Божия, будем твердо держаться исповедания нашего .

14. Маючи ж Архиєрея великого, що пройшов небеса, Ісуса Сина Божого, держімось визнання.

15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

15 Sillä meillä ei ole sellainen ylin pappi, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattuna samalla lailla kuin me, kuitenkin ilman syntiä.

15. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

15. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen Pappi joca ei taida meidän heickouttam armahta waan se joca caikis kiusattu on nijncuin mekin cuitengin ilman synnitä.

15. Sille ei meille ole ylimeinen Pappi/ ioca ei taidha henens armacta meiden Heickoudhen päle/ waan ioca kiusattu ombi caikitein/ ninquin mekin/ quitengin ilman synnite. (Sillä ei meillä ole ylimmäinen pappi/ joka ei taida hänens armahtaa meidän heikkouden päälle/ waan joka kiusattu ompi kaikitein/ niinkuin mekin/ kuitenkin ilman synnittä.)

15. οὐ γὰρ ἔχομεν ἀρχιερέα μὴ δυνάμενον συμπαθῆσαι ταῖς ἀσθενείαις ἡμῶν, πεπειρασμένον δὲ κατὰ πάντα καθ’ ὁμοιότητα χωρὶς ἁμαρτίας.

15. ου γαρ εχομεν αρχιερεα μη δυναμενον συμπαθησαι ταις ασθενειαις ημων {VAR1: πεπειραμενον } {VAR2: πεπειρασμενον } δε κατα παντα καθ ομοιοτητα χωρις αμαρτιας 15. oυ gar echomen archierea me dυnamenon sυmpathesai tais astheneiais emon {VAR1: pepeiramenon } {VAR2: pepeirasmenon } de kata panta kath omoioteta choris amartias

15 For* we do not have a high-priest who is unable to sympathize together with our weaknesses, but one who has been tempted according to all things according to (our) likeness, (yet) without sin.

15. For we have not an high priest which cannot be touched with the feeling of our infirmities; but was in all points tempted like as we are, yet without sin.

15. Thi vi have ikke en ypperstepræst, som ei kan have Medlidenhed med vore Skrøbeligheder, men en saadan, som er forsøgt i alle Ting i Lige Maade, dog uden Synd.

15. Ty vi hafve icke en öfversta Prest, som icke kan varkunna sig öfver vår svaghet; utan den som frestad är i all ting, lika som vi, dock utan synd.

15. Sest meil polle üllematpreestrit, kel ei peaks ärrast meelt ollema meie nödruste pärrast, waid kes keikis on kiusatud otsego meie, siiski ilma pattota.

15. Juk mes turime ne tokį vyriausiąjį Kunigą, kuris negalėtų atjausti mūsų silpnybių, bet, kaip ir mes, visaip gundytą, tačiau nenusidėjusį.

15. Denn wir haben nicht einen Hohenpriester, der nicht könnte Mitleiden haben mit unsern Schwachheiten, sondern der versucht ist allenthalben gleichwie wir, doch ohne Sünde.

15. Car nous n'avons pas un souverain Sacrificateur qui ne puisse compatir à nos infirmités, au contraire, il a été éprouvé en toutes choses, comme nous, mais sans péché.

15. Que no tenemos un sumo sacerdote que no se pueda resentir de nuestras flaquezas; mas tentado en todo según nuestra semejanza, sacado el pecado.

15 Want wij hebben geen hogepriester, die niet kan medelijden hebben met onze zwakheden, maar Die in alle dingen, gelijk als wij, is verzocht geweest, doch zonder zonde.

15. Albowiem nie mamy najwyższego kapłana, który by nie mógł z nami cierpieć krewkości naszych, lecz skuszonego we wszystkiem na podobieóstwo nas, oprócz grzechu.

15. Mert nem oly főpapunk van, a ki nem tudna megindulni gyarlóságainkon, hanem a ki megkísértetett [12†] mindenekben, hozzánk hasonlóan, kivéve a [13†] bűnt.

15 Ибо мы имеем не такого первосвященника, который не может сострадать нам в немощах наших, но Который, подобно нам , искушен во всем, кроме греха.

15. Не маємо бо архиєрея, що не міг би болїти серцем у немощах наших, а такого, що дізнав усякої спокуси по подобию, окрім гріха.

16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

16 Käykäämme sen vuoksi uskalluksella armon istuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

16. Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.

16. Sentähden käykäm edes uscalluxella Armonistuimen tygö että me laupiuden saisimme ja löydäisimme silloin Armon cosca me apua tarwidzemma.

16. Edheskieukem senteden wskalluxen cansa sen Armoinstolin tyge/ senpäle ette me Laupiudhen saisimma/ ia Armon leudhesime/ sihen aican coska me Apua taruitzemme. (Edeskäykäämme sentähden uskalluksen kanssa sen armoinstoolin tykö/ sen päälle että me laupiuden saisimme/ ja armon löytäisimme/ siihen aikaan koska me apua tarwitsemme.)

16. προσερχώμεθα οὖν μετὰ παρρησίας τῷ θρόνῳ τῆς χάριτος, ἵνα λάβωμεν ἔλεον καὶ χάριν εὕρωμεν εἰς εὔκαιρον βοήθειαν.

16. προσερχωμεθα ουν μετα παρρησιας τω θρονω της χαριτος ινα λαβωμεν ελεον και χαριν ευρωμεν εις ευκαιρον βοηθειαν 16. proserchometha oυn meta parresias to throno tes charitos ina laβomen eleon kai charin eυromen eis eυkairon βoetheian

16 Therefore let us come near to the throne of grace with boldness, in order that we may receive mercy and may find grace *for opportune help.

16. Let us therefore come boldly unto the throne of grace, that we may obtain mercy, and find grace to help in time of need.

16. Derfor lader os træde frem med Frimodighed for Naadens Throne, paa det vi kunne faae Barmhjertighed og finde Naade til betimelig Hjælp.

16. Derföre låt oss trösteliga framgå till Nådastolen; att vi måge få barmhertighet, och finna nåd, på den tid oss hjelp behöfves.

16. Sepärrast läkki nüüd julgussega armo au-järje jure, et meie hallastust same, ja armo leiame sel aial, kui meil abbi tarwis on.

16. Todėl drąsiai artinkimės prie malonės sosto, kad gautume gailestingumą ir rastume malonę pagalbai reikiamu metu.

16. Darum laßt uns hinzutreten mit Freudigkeit zu dem Gnadenstuhl, auf daß wir Barmherzigkeit empfangen und Gnade finden auf die Zeit, wenn uns Hilfe not sein wird.

16. Allons donc avec confiance au trône de la grâce, afin d'obtenir miséricorde et de trouver grâce, pour être secourus dans le temps convenable.

16. Lleguémosnos, pues, confiadamente al trono de su gracia, a fin de alcanzar misericordia, y hallar gracia para el auxilio oportuno.

16 Laat ons dan met vrijmoedigheid toegaan tot den troon der genade, opdat wij barmhartigheid mogen verkrijgen, en genade vinden, om geholpen te worden ter bekwamer tijd.

16. Przystąpmyż tedy z ufnością do tronu łaski, abyśmy dostąpili miłosierdzia i łaskę znaleźli ku pomocy czasu przygodnego.

16. Járuljunk azért bizodalommal [14†] a kegyelem királyi székéhez, hogy irgalmasságot nyerjünk és kegyelmet találjunk, alkalmas időben való segítségül.

16 Посему да приступаем с дерзновением к престолу благодати, чтобы получить милость и обрести благодать для благовременной помощи.

16. Приступаймо ж з одвагою до престола благодати, щоб прийняти милость і знайти благодать на поміч зачасу.