Jobin kirja
1106
nelle sanottava; pimeydessämme
emme voi tuoda esiin mitään.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava,
että tahtoisin puhua? Kukapa
vaatisi omaa tuhoansa!
21 Ja nyt: ei voida katsella va-
loa, joka kirkkaana loistaa, kun
tuuli on puhaltanut puhdistaen
taivaan.
22 Pohjoisesta tulee kultainen
hohde; Jumalan yllä on peljättä-
vä valtasuuruus.
23 Kaikkivaltiasta emme saata
käsittää, häntä, joka on suuri
voimassa, joka ei oikeutta ja
täydellistä vanhurskautta polje.
24 Sentähden peljätkööt häntä
ihmiset; hän ei katso keneen-
kään, joka on omasta mieles-
tään viisas.
38 luku
Herra vastaa Jobille: Jobin on
turha yrittää mitellä voimiaan
hänen kanssaan, joka on luonut
maailman ja hallitsee luonnonil-
miöt.
1 Silloin Herra vastasi Jobille
tuulispäästä ja sanoi:
2 Kuka olet sinä, joka taitamat-
tomilla puheilla pimennät minun
aivoitukseni?
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies;
minä kysyn sinulta, opeta sinä
minua.
4 Missä olit silloin, kun minä
maan perustin? Ilmoita se, jos
ymmärryksesi riittää.
5 Kuka on määrännyt sen mitat
- tottapa sen tiedät - tahi kuka
on vetänyt mittanuoran sen ylit-
se?
6 Mihin upotettiin sen perustuk-
set, tahi kuka laski sen kulmaki-
ven,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsi-
vat ja kaikki Jumalan pojat rie-
muitsivat?
8 Ja kuka sulki ovilla meren,
kun se puhkesi ja kohdusta läh-
ti,
9 kun minä panin sille pilven
vaatteeksi ja synkeyden kapalok-
si,
10 kun minä rakensin sille raja-
ni, asetin sille teljet ja ovet
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat
tulla, mutta edemmäksi et; tässä
täytyy sinun ylväiden aaltojesi
asettua'?
12 Oletko eläissäsi käskenyt
päivän koittaa tahi osoittanut
