Jobin kirja
1076
heittiöiden valtaan ja syöksee
minut jumalattomain käsiin.
12 Minä elin rauhassa, mutta
hän peljätti minut, hän tarttui
minua niskaan ja murskasi mi-
nut. Hän asetti minut maalitau-
lukseen;
13 hänen nuolensa viuhuvat mi-
nun ympärilläni. Hän halkaisee
munuaiseni säälimättä, vuodattaa
maahan minun sappeni.
14 Hän murtaa minuun aukon
toisensa jälkeen ja ryntää kimp-
puuni kuin soturi.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja
painoin sarveni tomuun.
16 Minun kasvoni punoittavat it-
kusta, ja silmäluomillani on pi-
meys,
17 vaikkei ole vääryyttä minun
käsissäni ja vaikka minun ru-
koukseni on puhdas.
18 Maa, älä peitä minun vertani,
ja minun huudollani älköön olko
lepopaikkaa!
19 Katso, nytkin on minun todis-
tajani taivaassa ja puolustajani
korkeudessa.
20 Ystäväni pitävät minua pilk-
kanansa - Jumalaan minun sil-
mäni kyynelöiden katsoo,
21 että hän hankkisi miehelle
oikeuden Jumalaa vastaan ja
ihmislapselle hänen lähimmäis-
tään vastaan.
22 Sillä vähän on vuosia edes-
säni enää, ja sitten menen tietä,
jota en palaja.
17 luku
Jobin puheen jatkoa: Hän odot-
taa puolustajakseen Jumalaa, jo-
ka ei voi sallia, että ymmärtä-
mättömät ja sydämettömät ystä-
vät pääsevät voitolle hänestä,
jonka tappio masentaisi oikea-
mieliset. Ystäväin on turha pu-
hua hänelle toivosta: Kuolema
on hänen ainoa toivonsa.
1 Minun henkeni on rikki raas-
tettu, minun päiväni sammuvat,
kalmisto on minun osani.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua
ja silmäni täytyy yhä katsella
heidän ynseilyänsä.
3 Aseta puolestani pantti taltee-
si; kuka muu rupeaisi kättä lyö-
den minun takaajakseni?
4 Sillä sinä olet sulkenut ym-
märrykseltä heidän sydämensä;
sentähden sinä et päästä heitä
voitolle.
