Jobin kirja
1077
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle,
mutta omilta lapsilta raukeavat
silmät.
6 Minut on pantu kansoille sa-
nanlaskuksi; silmille syljettäväksi
minä olen tullut.
7 Minun silmäni on hämärtynyt
surusta, ja kaikki minun jäseneni
ovat kuin varjo.
8 Tästä oikeamieliset hämmästy-
vät, ja viatonta kuohuttaa juma-
lattoman meno.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä,
ja se, jolla on puhtaat kädet,
kasvaa voimassa.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen
tänne; en löydä minä viisasta
joukostanne.
11 Päiväni ovat menneet, rauen-
neet ovat aivoitukseni, mitä sy-
dämeni ikävöitsi.
12 Yön he tekevät päiväksi; valo
muka lähenee pimeydestä.
13 Jos kuinka toivon, on tuone-
la asuntoni; minä levitän vuotee-
ni pimeyteen,
14 minä sanon haudalle: 'Sinä
olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja
sisareni.'
15 Missä on silloin minun toivo-
ni, ja kuka saa minun toivoani
katsella?
16 Ne astuvat alas tuonelan
salpojen taa, kun yhdessä le-
päämme tomussa.
18 luku
Bildadin toinen puhe: Job intoi-
lemisellaan vain vahingoittaa it-
seään; maailman meno ei hänen
tähtensä muutu; jumalatonta ja
koko hänen perhettänsä kohtaa
perikato.
1 Sitten suuhilainen Bildad lau-
sui ja sanoi:
2 Kuinka kauan te asetatte sa-
noille ansoja? Tulkaa järkiinne,
sitten puhelemme.
3 Miksi meitä pidetään elukkain
veroisina, olemmeko teidän sil-
missänne tylsät?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet
itseäsi - sinunko tähtesi jätettäi-
siin maa autioksi ja kallio siirtyi-
si sijaltansa?
5 Ei, jumalattomain valo sam-
muu, eikä hänen tulensa liekki
loista.
6 Valo pimenee hänen majas-
sansa, ja hänen lamppunsa
sammuu hänen päänsä päältä.
7 Hänen väkevät askeleensa su-
