ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
669
23. Hän kielsi ja sanoi: en minä
syö. Niin hänen palveliansa ja
vaimo vaativat häntä syömään,
ja hän totteli heidän ääntänsä,
ja nousi maasta ja istui vuoteel-
le.
24. Ja vaimolla oli huoneessa
lihava vasikka, ja hän kiiruhti ja
teurasti sen, ja otti jauhoja ja
sekoitti, ja leipoi sen happamat-
tomiksi kyrsiksi.
25. Ja kantoi Saulin ja hänen
palveliainsa eteen. Ja kuin he
olivat syöneet, nousivat he ja
matkustivat sinä yönä.
29. Luku.
I. Philistealaisten päämiehet ei
tahdo Davidia seuraamaan kans-
sansa sotaan Israelia vastaan. II.
Akis ylistää Davidia ja lähettää
hänen takaperin.
I. Mutta Philistealaiset kokosivat
kaiken sotajoukkonsa Aphekiin;
ja Israel sioitti itsensä Ainiin Jis-
reelissä.
2. Ja Philistealaisten päämiehet
menivät sadoittain ja tuhansit-
tain; mutta David meni jälistä
miehinensä, liki Akista.
3. Niin sanoivat Philistealaisten
päämiehet: mitä nämät Heb-
realaiset tahtovat? Akis sanoi
Philistealaisten päämiehille: eikö
tämä ole David Saulin Israelin
kuninkaan palvelia, joka on ollut
monta päivää eli vuoden minun
tykönäni* ja en minä ole löytä-
nyt mitäkään hänen kanssansa
siitä ajasta, kuin hän pakeni mi-
nun tyköni, tähän päivään asti.
4. Niin Philistealaisten päämiehet
vihastuivat hänen päällensä ja
sanoivat hänelle: anna sen mie-
hen palata ja mennä jälleen sial-
lensa, kuhunkas hänen asettanut
olet, ettei hän tulisi meidän
kanssamme sotaan ja olisi mei-
dän vihamiehemme sodassa; sil-
lä millä taitais hän paremmin
herrallensa mielinouteen tehdä,
kuin näiden miesten päillä?
5. Eikö tämä ole David? josta he
veisasivat hypyssä, sanoen: Saul
löi tuhannen, mutta David kym-
menentuhatta.
6. II. Niin kutsui Akis Davidin ja
sanoi hänelle: niin totta kuin
Herra elää, minä pidän sinun oi-
kiana ja hyvänä, ja sinun ulos ja
sisälle käymises minun kanssani
sotaleiriin kelpaa minulle, sillä
