TOINEN SAMUELIN KIRJA
675
bealaisten kaipauksesta Saulin
huonetta vastaan ja Philistealais-
ten sodista, luku 21.
III. Davidin kiitosvirsi ja viimeiset
sanat, hänen parhaista sanka-
reistansa, synnistänsä kansan
lukemisesta, ja mikä vitsaus siitä
seurasi, luku 22, 23, 24.
1. Luku.
I. Yksi Amalekilainen ilmoittaa
Davidille Saulin ja hänen poi-
kainsa kuoleman ja sanoo tap-
paneensa Saulin. II. David mu-
rehtii sanomasta ja antaa tap-
paa nuorukaisen hänen tunnus-
tuksensa tähden. III. Veisaa vali-
tusvirren Saulista ja Jonatanista.
I. Ja tapahtui Saulin kuoleman
jälkeen, kuin David oli palannut
Amalekilaisten taposta, oli David
Ziklagissa kaksi päivää.
2. Katso, kolmantena päivänä
tuli yksi mies Saulin leiristä re-
väistyillä vaatteilla ja multaa
päänsä päällä. Ja kuin hän tuli
Davidin tykö, lankesi hän maa-
han ja kumarsi.
3. David sanoi hänelle: mistäs
tulet? Ja hän sanoi hänelle: mi-
nä olen paennut Israelin leiristä.
4. David sanoi hänelle: sanos
minulle, mitä siellä on tapahtu-
nut? Hän vastasi: väki on paen-
nut sodasta, ja paljo väkeä on
langennut ja kuollut, ja myös
Saul ja hänen poikansa Jonatan
ovat kuolleet.
5. David sanoi nuorukaiselle, jo-
ka näitä ilmoitti: mistä sinä tie-
dät Saulin ja hänen poikansa
Jonatanin kuolleeksi?
6. Nuorukainen, joka hänelle sitä
ilmoitti, sanoi: minä tulin tapa-
turmasta Gilboan vuorelle, ja
katso, Saul oli langennut omaan
keihääseensä, ja katso, rattaat
ja hevosmiehet ajoivat häntä ta-
kaa.
7. Ja sitte hän käänsi hänensä,
ja näki minun ja kutsui tykönsä,
ja minä sanoin: tässä minä olen.
8. Hän sanoi minulle: kuka sinä
olet? Minä vastasin: minä olen
Amalekilainen.
9. Ja hän sanoi minulle: tules
minun tyköni ja tapa minua; sillä
minä ahdistetaan kovin ja minun
henkeni on vielä kokonainen mi-
nussa.
10. Niin minä menin hänen ty-
könsä ja tapoin hänen; sillä mi-
