ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
671
enää voimaa itkeä ollut.
5. Ja Davidin kaksi emäntää oli-
vat myös vankina viedyt pois:
Ahinoam Jisreeliläinen ja Abigail
Nabalin emäntä Karmelista.
6. Ja David oli suuresti ahdistet-
tu, sillä kansa tahtoi hänen kivit-
tää, että kaiken kansan sielut
olivat murheissa poikainsa ja ty-
tärtensä tähden. Mutta David
vahvisti itsiänsä Herrassa Juma-
lassansa.
7. Ja David sanoi papille AbJa-
tarille Ahimelekin pojalle: tuo
minulle päällisvaate. Ja AbJatar
toi Davidille päällisvaatteen.
8. Niin kysyi David Herralta ja
sanoi: pitääkö minun ajaman si-
tä joukkoa takaa? saanenko mi-
nä heidät kiinni? Hän sanoi hä-
nelle: aja heitä takaa, ja sinä to-
tisesti saavutat heidät ja otat
saaliin.
9. Niin meni David matkaan, hän
ja kuusisataa miestä, jotka hä-
nen kanssansa olivat, ja tulivat
Besorin ojan tykö; ja muut sei-
sahtivat siinä.
10. Mutta David ja neljäsataa
miestä ajoivat takaa; mutta kak-
sisataa miestä, jotka siihen sei-
somaan jäivät, suuttuivat mene-
mästä Besorin ojan ylitse.
11. Ja he löysivät yhden Egyptin
miehen kedolta, sen he veivät
Davidin tykö, ja antoivat hänen
leipää syödä ja vettä juoda,
12. Ja antoivat rypäleen fikunia
ja kaksi rypälettä rusinoita; ja
sittenkuin hän oli syönyt, tuli
hänen henkensä virvoitetuksi, sil-
lä ei hän ollut kolmena päivänä
eikä kolmena yönä leipää syönyt
eikä vettä juonut.
13. Ja David sanoi hänelle: ke-
nenkä sinä olet ja mistäs olet?
Egyptin nuorukainen sanoi: minä
olen Amalekilaisen palvelia, ja
minun herrani on hyljännyt mi-
nun; sillä minä tulin sairaaksi jo
kolme päivää sitte.
14. Me ryöstimme etelästä päin
Kretin ja Juudan, etelästä päin
Kalebin, ja poltimme Ziglagin.
15. David sanoi hänelle: vietkös
minun sen sotaväen tykö? Hän
sanoi: vannos minulle Jumalan
kautta, ettes minua tapa etkä
anna minua minun herrani kä-
siin, niin minä vien sinun sen
sotaväen tykö.
16. Ja hän vei hänen; ja katso,
he olivat hajoittaneet heitänsä
koko maahan, söivät, joivat ja
