ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
667
I. Ja Philistealaiset kokosivat sii-
hen aikaan sotaväkensä mene-
mään sotaan Israelia vastaan. Ja
Akis sanoi Davidille: Sinun pitää
kaiketi tietämän, että sinä ja si-
nun väkes pitää menemän minun
kanssani sotaan.
2. David vastasi Akikselle: ol-
koon; sinä saat nähdä, mitä si-
nun palvelias on tekevä. Akis
sanoi Davidille: sentähden ase-
tan minä sinun pääni vartiaksi
joka päivä.
3. II. Niin oli Samuel kuollut, ja
koko Israel oli häntä murehtinut
ja haudannut hänen kaupunkiin-
sa Ramaan*. Ja Saul oli ajanut
maakunnasta noidat ja velhot
pois+.
4. Kuin Philistealaiset kokosivat
heitänsä, ja tulivat ja sioittivat
itsensä Sunemiin, kokosi myös
Saul kaiken Israelin, ja he sioitti-
vat itsensä Gilboaan.
5. Kuin Saul näki Philistealaisten
sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen
sydämensä oli suuresti hämmäs-
tynyt.
6. Ja Saul kysyi Herralta, ja ei
Herra mitään häntä vastannut, ei
unen, eikä valkeuden, eli prophe-
tain kautta.
7. Silloin sanoi Saul palvelioillen-
sa: etsikäät minulle vaimo, jolla
noidan henki on, mennäkseni
hänen tykönsä ja kysyäkseni hä-
neltä. Hänen palveliansa sanoivat
hänelle: katso, Endorissa on
vaimo, jolla on noidan henki.
8. Ja Saul muutti vaatteensa ja
otti toiset päällensä, ja meni
sinne, ja kaksi miestä hänen
kanssansa; ja he tulivat yöllä
vaimon tykö, ja hän sanoi: noidu
minulle noidan hengen kautta ja
nosta se ylös minulle, jonka sa-
non sinulle.
9. Vaimo sanoi hänelle: katso,
sinä tiedät kyllä, mitä Saul teh-
nyt on, kuinka hän on hävittänyt
noidat ja velhot maakunnasta:
miksi siis tahdot minun sieluani
pauloihin, että minä kuoliaaksi
lyötäisiin?
10. Niin Saul vannoi hänelle
Herran kautta ja sanoi: niin totta
kuin Herra elää, ei tämä lueta
sinulle pahuudeksi.
11. Niin vaimo sanoi: kenen mi-
nä nostan sinulle? Hän sanoi:
nosta minulle Samuel.
12. Kuin vaimo näki Samuelin,
huusi hän suurella äänellä, ja
sanoi Saulille sanoen: miksis olet
