TOINEN SAMUELIN KIRJA
676
nä tiesin, ettei hän olisi kuiten-
kaan sen lankeemisen jälkeen
elänyt. Ja minä otin kruunun
hänen päästänsä ja käsirenkaat
hänen kädestänsä ja toin ne
tänne minun herralleni.
11. II. Silloin tarttui David vaat-
teisiinsa ja repäisi ne*; niin
myös joka mies, joka hänen
kanssansa oli,
12. Ja valittivat ja itkivät, ja
paastosivat ehtoosen asti, Saulin
ja hänen poikansa Jonatanin
tähden, ja Herran kansan täh-
den, ja Israelin huoneen tähden,
että ne miekan kautta langen-
neet olivat.
13. Ja David sanoi nuorukaiselle,
joka näitä hänelle ilmoitti: mistä
sinä olet? Hän sanoi: minä olen
muukalaisen Amalekilaisen poika.
14. David sanoi hänelle: miksi et
peljännyt laskea kättäs tappa-
maan Herran voideltua?
15. Ja David kutsui yhden palve-
lioistansa ja sanoi: tule tänne ja
lyö häntä. Ja hän löi hänen
kuoliaaksi.
16. Niin sanoi David hänelle: si-
nun veres olkoon sinun pääs
päällä; sillä sinun suus on todis-
tanut itse sinuas vastaan ja sa-
nonut: minä olen Herran voidel-
lun tappanut.
17. III. Ja David valitti tämän va-
lituksen Saulin ja Jonatanin hä-
nen poikansa ylitse,
18. Ja käski opettaa Juudan
lapsia Joutsivirren: katso, se on
kirjoitettu Hurskasten kirjassa.
19. O Israelin kunnia! sinun kuk-
kuloillas ovat surmatut: kuinka
sankarit ovat langenneet?
20. Älkäät sanoko sitä Gatissa,
älkäät myös ilmoittako Askalonin
kaduilla, ettei Philistealaisten tyt-
täret iloitsisi eikä ympärileikkaa-
mattomain tyttäret riemuitsisi.
21. Te Gilboan vuoret, älköön
tulko kaste eikä sade teidän
päällenne, älköön myös olko
pellot, joista ylennysuhri tulee;
sillä siellä on väkeväin kilpi lyöty
maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei
hän olisikaan ollut öljyllä voidel-
tu.
22. Jonatanin joutsi ei harhaillut
tapettuin verestä ja voimallisten
lihavuudesta, ja Saulin miekka ei
palajanut tyhjänä.
23. Saul ja Jonatan, rakkaat ja
suloiset eläissänsä, ei ole myös
kuollessansa eroitetut: liuk-
kaammat kuin kotka ja väke-
