ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
663
ne molemmat hänen emäntänsä.
44. Mutta Saul antoi tyttärensä
Mikalin, Davidin emännän, Phaltil-
le Laiksen pojalle Gallimista.
26. Luku.
I. Saul tavoitellessansa Davidia
nukkuu syvästi miehinensä Haki-
lassa. David tulee hänen tykön-
sä, ei salli häntä vahingoittaa,
vaan ottaa keihään ja maljan
merkiksi. II. David soimaa Saulin
palveliain suruttomuutta ja nuh-
telee Saulia. III. Saul tunnustaa
taas vikansa, saa aseensa jäl-
leen ja erkanee Davidista.
I. Ja Siphiläiset tulivat Saulin ty-
kö Gibeaan ja sanoivat: eikö Da-
vid ole lymyssä Hakilan kukkulal-
la korven kohdalla?
2. Niin nousi Saul ja meni Siphin
korpeen, ja hänen kanssansa
kolmetuhatta valittua miestä Is-
raelista, etsimään Davidia Siphin
korvesta.
3. Ja Saul sioitti itsensä Hakilan
kukkulalle korven kohdalle tien
viereen, mutta David pysyi kor-
vessa ja näki Saulin tulevan pe-
rässänsä korpeen.
4. Niin David lähetti vakoojat ja
ymmärsi Saulin totisesti tulleen.
5. Ja David nousi ja tuli siihen
paikkaan, johonka Saul itsensä
sioittanut oli; ja David näki pai-
kan, kussa Saul ja hänen sota-
päämiehensä Abner Neerin poika
oli; sillä Saul makasi vaunuin pii-
rissä, ja sotaväki sioitettuna hä-
nen ympärillänsä.
6. Silloin vastasi David ja sanoi
Ahimelekille, Hetiläiselle*, ja
Abisaille ZeruJan pojalle Joabin
veljelle+: kuka menee minun
kanssani Saulin tykö leiriin?
Abisai sanoi: minä menen kans-
sas.
7. Niin tuli David ja Abisai kan-
san tykö yöllä, ja katso, Saul
makasi nukkuneena vaunuin pii-
rissä, ja hänen keihäänsä pistet-
ty maahan hänen päänsä poh-
jaan; mutta Abner ja kansa ma-
kasi hänen ympärillänsä.
8. Silloin sanoi Abisai Davidille:
Jumala on sulkenut tänäpänä
vihamiehes sinun kätees: nyt mi-
nä syöksen häntä keihäällä maa-
ta vasten yhden kerran, niin ett-
en minä enään tarvitse kertoa
sitä.
9. Mutta David sanoi Abisaille:
