ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
664
älä surmaa häntä; sillä kuka sa-
tuttaa kätensä Herran voideltuun
ja on viatoin?
10. Vielä sanoi David: niin totta
kuin Herra elää; jollei Herra lyö
häntä, elikkä tule hänen aikansa
kuolla, eli mene sotaan ja huku,
11. Niin antakoon Herra kaukana
olla minusta, että minä satuttai-
sin käteni Herran voideltuun: ota
nyt vaivoin keihäs hänen päänsä
pohjasta ja vesimalja, ja käy-
käämme.
12. Niin otti David keihään ja
vesimaljan Saulin pään pohjasta,
ja he menivät matkaansa; ja ei
yhtään ollut, joka sen näki taik-
ka huomaitsi, eli heräsi, vaan he
makasivat kaikki nukkuneena, sil-
lä Herralta oli tullut syvä uni
heidän päällensä.
13. II. Kuin David oli tullut ylitse
toiselle puolelle, meni hän kau-
vas vuoren kukkulalle, että iso
väli oli heidän välillänsä.
14. Ja David huusi kansalle ja
Abnerille Neerin pojalle ja sanoi:
etkös vastaa, Abner? Abner vas-
tasi ja sanoi: kukas olet, ettäs
niin huudat kuningasta?
15. Ja David sanoi Abnerille: et-
kös ole mies? ja kuka on sinun
vertaises Israelissa? Miksi et var-
jellut herraas kuningasta? Sillä
yksi kansasta on mennyt tappa-
maan kuningasta sinun herraas.
16. Ei se ole oikein minkä sinä
tehnyt olet. Niin totta kuin Herra
elää, te olette kuoleman lapset,
ettette varjelleet herraanne, Her-
ran voideltua. Ja nyt katso, kus-
sa kuninkaan keihäs ja vesimalja
on, jotka hänen päänsä pohjas-
sa olivat?
17. Niin Saul tunsi Davidin ää-
nen ja sanoi: eikö se ole sinun
äänes, minun poikani David? Da-
vid sanoi: minun ääneni se on,
herrani kuningas.
18. Ja vielä sanoi: miksi minun
herrani vainoo palveliaansa? Sillä
mitä minä olen tehnyt ja mitä
pahaa on minun kädessäni?
19. Niin kuulkaan siis nyt herrani
kuningas palveliansa sanan: Jos
Herra on yllyttänyt sinun minua
vastaan, niin anna joku ruokauh-
ri sytytettää, mutta jos ihmiset
sen tekevät, niin olkoon he kiro-
tut Herran edessä, että he tänä-
pänä ovat minun syösseet ulos,
etten minä pysyisi Herran peri-
misessä, ja sanovat: mene ja
palvele muukalaisia jumalia.
