ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
672
hyppäsivät ilosta kaiken sen
suuren saaliin tähden, jonka he
olivat saaneet Philistealaisten ja
Juudan maalta.
17. Ja David löi heitä aamuhä-
märästä ruveten ehtoosen asti,
liki toiseen päivään; niin ettei
heistä yhtäkään päässyt, paitsi
neljäsataa nuorukaista, jotka is-
tuivat kamelein päälle ja pakeni-
vat.
18. Niin David pelasti kaikki mitä
Amalekilaiset ottaneet olivat, ja
David pelasti myös kaksi emän-
täänsä.
19. Ja ei puuttunut niistä mi-
tään, pientä eli suurta, pojista ja
tyttäristä, eli saaliista kun he
heillensä ottaneet olivat: David
toi ne kaikki takaperin jälleen.
20. Ja David otti kaikki lampaat
ja härjät ja antoi ajaa ne kar-
jansa edellä, ja he sanoivat: tä-
mä on Davidin saalis.
21. II. Ja kuin David tuli kahden-
sadan miehen tykö, jotka olivat
suuttuneet seuraamasta Davidia
ja olivat jääneet Besorin ojan
tykö, menivät he Davidia vastaan
ja sitä sotaväkeä joka hänen
kanssansa oli. Ja David meni
sen väen tykö ja tervehti heitä
ystävällisesti.
22. Niin vastasivat kaikki ne, jot-
ka pahat ja tylyt miehet olivat
niiden seasta, jotka Davidin
kanssa olivat matkustaneet, ja
sanoivat: ettei he menneet mei-
dän kanssamme, ei pidä heille
annettaman siitä saaliista jonka
me saaneet olemme; mutta itse-
kukin ottakaan emäntänsä ja
lapsensa ja menkään tiehensä.
23. Niin sanoi David: ei teidän
niin pidä tekemän, minun veljeni,
sillä Herra on ne meille antanut,
ja on meidät varjellut ja antanut
sen sotaväen meidän käsiimme,
joka tuli meitä vastaan.
24. Kuka teitä pitää kuuleman
tässä asiassa? Senkaltainen kuin
niiden osa on, jotka olivat so-
dassa meidän kanssamme, pitää
myös oleman heidän osansa
jotka kaluin tykönä ovat olleet,
ja pitää yhdenkaltainen jako
oleman.
25. Tämä on ollut siitä ajasta ja
aina sitte sääty ja oikeus Israe-
lissa tähän päivään asti.
26. Ja David tuli Ziglagiin ja lä-
hetti saaliista ylimmäisille Juu-
dasta, jotka hänen ystävänsä
olivat, ja sanoi: katso, tässä on
