ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
661
23. Mutta kuin Abigail näki Davi-
din, kiiruhti hän ja astui nopiasti
alas aasin päältä, lankesi kas-
voillensa Davidin eteen ja ku-
marsi itsensä maahan,
24. Ja lankesi hänen jalkainsa
juureen ja sanoi: Ah herrani, mi-
nun olkoon tämä paha teko! ja
anna piikas puhua korvais kuul-
len, ja kuule piikas sanaa:
25. Älkään minun herrani asetta-
ko sydäntänsä tätä tylyä miestä
Nabalia vastaan; sillä niinkuin
hänen nimensä kuuluu, niin on
hän: Nabal on hänen nimensä,
tyhmyys on hänen kanssansa;
mutta minä sinun piikas en ole
nähnyt herrani palvelioita, jotka
sinä olit lähettänyt.
26. Mutta nyt, herrani, niin totta
kuin Herra elää ja niin totta kuin
sinun sielus elää, niin Herra on
sinun estänyt, ettet verta vuo-
dattanut eikä sinun kätes vapah-
tanut sinua. Mutta nyt olkoon
sinun vihamiehes niin kuin Na-
bal* ja kaikki jotka herralleni
pahaa suovat.
27. Tämä on se siunaus*, jonka
sinun piikas minun herralleni
tuonut on, annettaa palvelioille,
jotka herrani kanssa vaeltavat.
28. Anna piialles tämä rikos an-
teeksi. Sillä Herra tosin tekee
minun herralleni vahvan huo-
neen; sillä koska minun herrani
sotii Herran sotia, niin ei yhtä-
kään pahuutta ole löydetty sinun
tyköäs kaikkena sinun elinai-
kanas.
29. Jos joku ihminen asettaa it-
sensä vainoomaan sinua ja väi-
jyy sinun sielus jälkeen, niin ol-
kaan herrani sielu sidottu elä-
väin kimppuun Herran sinun Ju-
malas tykönä*; mutta sinun vi-
hollistes sielu pitää lingottaman
lingolla+.
30. Ja kuin Herra minun herral-
leni kaikki nämät hyvät tekevä
on, niinkuin hän sinulle sanonut
on, ja käskee sinun olla Israelin
ruhtinaan;
31. Niin ei pidä se oleman sinul-
le minun herralleni lankeemiseksi
ja mielen pahennukseksi, ettet
vuodattanut verta ilman syytä ja
auttanut itse sinuas; ja Herra on
hyvää tekevä minun herralleni, ja
sinä muistat piikaas.
32. Silloin sanoi David Abigailille:
kiitetty olkoon Herra Israelin
Jumala, joka sinun tänäpänä on
lähettänyt minua vastaan.
