ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
670
en ole minä löytänyt yhtään pa-
huutta sinusta siitä ajasta, kuin
sinä tulit minun tyköni, niin tä-
hän päivään asti; mutta et sinä
kelpaa päämiehille.
7. Niin palaja nyt takaperin ja
mene rauhaan, ettes pahaa teki-
si Philistealaisten päämiesten
silmäin edessä.
8. David sanoi Akikselle: mitä
minä olen tehnyt? ja mitäs olet
löytänyt palvelialtas siitä ajasta,
kuin minä olen ollut sinun ty-
könäs, niin tähän päivään asti,
etten minä saa tulla ja sotia ku-
ninkaan minun herrani vihamie-
hiä vastaan?
9. Akis vastasi ja sanoi Davidille:
minä tiedän sinun otolliseksi mi-
nun silmäini edessä, niinkuin
Jumalan enkelin, mutta Philis-
tealaisten päämiehet ovat sano-
neet: älä anna hänen tulla mei-
dän kanssamme sotaan.
10. Niin nouse siis varhain aa-
mulla, ja sinun herras palveliat,
jotka sinun kanssas tulleet ovat:
ja kuin te olette aamulla varhain
nousseet ja päivä teille valkenee,
niin menkäät teidän tietänne.
11. Niin David oli miehinensä
aamulla varhain ylhäällä, mat-
kustamaan ja tulemaan Philis-
tealaisten maalle jälleen; mutta
Philistealaiset menivät Jisreeliin
päin.
30. Luku.
I. David havaittuansa Ziklagin
ryöstetyksi, menee ja lyö ryöstä-
jät, ja tuo ryöstön takaperin. II.
Tekee ne pois jääneet väsyneet
saaliista osalliseksi, lähettää
myös siitä ystävillensä Juudeaan.
I. Kuin David kolmantena päivä-
nä tuli Ziglagiin miehinensä, oli-
vat Amalekilaiset tulleet etelän
puolelta Ziglagiin, lyöneet Zigla-
gin ja polttaneet sen tulella,
2. Ja olivat vieneet vaimot, jotka
siellä olivat, pienimmästä niin
suurimpaan; ei he yhtäkään
surmanneet, mutta veivät pois ja
menivät tiehensä.
3. Kuin David tuli miehinensä
kaupunkiin, katso, se oli tulella
poltettu, ja heidän emäntänsä ja
poikansa ja tyttärensä viedyt
vangiksi;
4. Korotti David ja väki, joka hä-
nen kanssansa oli, äänensä ja
itkivät siihenasti, ettei heillä
