ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
665
20. Niin älköön minun vereni
langatko maahan Herran eteen;
sillä Israelin kuningas on lähte-
nyt yhtä kirppua etsimään, niin-
kuin hän takaa ajelis peltokanaa
vuorilla.
21. III. Ja Saul sanoi: minä olen
syntiä tehnyt. Tule jälleen, poi-
kani David! sillä en minä sinulle
enää tee pahaa, että minun sie-
luni on tänäpänä ollut kallis si-
nun silmäis edessä: katso, minä
olen tehnyt tyhmästi ja sangen
hullusti.
22. David vastasi ja sanoi: katso,
tässä on kuninkaan keihäs, tul-
kaan yksi palvelioistas tänne ja
ottakaan sen.
23. Herra maksaa jokaiselle hä-
nen vanhurskautensa ja uskonsa
jälkeen; sillä Herra on sinun tä-
näpänä antanut minun käteeni,
vaan en minä tahtonut satuttaa
kättäni Herran voideltuun.
24. Ja katso, niinkuin sinun sie-
lus tänäpänä on paljo pidettävä
ollut minun silmäini edessä, niin
olkoon myös minun sieluni paljo
pidettävä Herran silmäin edessä,
ja vapahtakoon minua kaikesta
minun murheestani.
25. Saul sanoi Davidille: siunattu
ole sinä, poikani David: sinä teet
ja toimitat, sinä taidat ja voit.
Niin David meni matkaansa, ja
Saul palasi kotiansa.
27. Luku.
I. David pakenee Akiksen tykö
Gatiin, joka antaa hänelle Zikla-
gin asunnoksi. II. David ryöstää
pakanoita siinä ympäristöllä; Akis
luulee hänen Israelin kansaa
ryöstäneen ja mielistyy häneen.
I. Niin David ajatteli sydämes-
sänsä: kuitenkin minä yhtenä
päivänä joudun Saulin käsiin: ei
ole minun parempaa, kuin että
minä menen ojetinsa Philis-
tealaisten maalle, että Saul lak-
kais minua etsimästä kaikissa
Israelin rajoissa, ja minä pääsisin
hänen käsistänsä.
2. Ja David nousi ja läksi mat-
kaan kuudensadan miehen kans-
sa, jotka hänen myötänsä olivat,
Akiksen Maokin pojan Gatin ku-
ninkaan tykö.
3. Niin David asui Akiksen tykö-
nä Gatissa, hän ja hänen mie-
hensä itsekukin perheinensä: Da-
vid ja kaksi hänen emäntäänsä,
