ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
659
myös Ahinoamin; mutta Mikal
huolee Phaltille.
I. Ja Samuel kuoli, ja koko Israel
kokoontui murehtimaan häntä ja
hautasi hänen omaan huonee-
sensa Ramaan*. Mutta David
nousi ja meni alas Paranin kor-
peen.
2. Ja yksi mies asui Maonissa,
jolla myös oli tekemistä Karme-
lissa*, ja se mies oli sangen ri-
kas, ja hänellä oli kolmetuhatta
lammasta ja tuhannen vuohta; ja
hän keritsi lampaitansa Karme-
lissa.
3. Ja miehen nimi oli Nabal, ja
hänen emäntänsä nimi Abigail;
ja se oli toimellinen vaimo ja
kaunis kasvoilta, mutta mies oli
sangen kova ja paha töissänsä,
ja hän oli Kalebin sukua.
4. Ja kuin David kuuli korvessa
Nabalin keritsevän lampaitansa,
5. Lähetti hän kymmenen nuoru-
kaista ja sanoi heille: menkäät
Karmeliin, ja kuin te tulette Na-
balin tykö, niin tervehtikäät hän-
tä minun puolestani ystävällises-
ti,
6. Ja sanokaat: terve! rauha ol-
koon sinulle, ja rauha huoneel-
les, ja kaikille mitä sinulle on,
olkoon rauha!
7. Minä olen nyt saanut kuulla,
että sinulla on lammasten kerit-
siät: katso, paimenet jotka sinul-
la on, olivat meidän tykönämme,
ja emme heitä häväisseet, ja ei
heiltä mitään puuttunut niinkau-
van kuin he olivat Karmelissa.
8. Kysy palvelioiltas, he sanovat
sinulle. Niin anna siis nuorukais-
ten löytää armo sinun kasvois
edessä, sillä me olemme tulleet
hyvään aikaan: anna siis palveli-
oilles ja pojalles Davidille, mitä
sinun kätes löytää!
9. Kuin Davidin palveliat sinne
tulivat ja puhuivat kaikki nämät
sanat Nabalille Davidin puolesta,
niin he vaikenivat.
10. II. Mutta Nabal vastasi Davi-
din palvelioita ja sanoi: kuka on
David? ja kuka on Isain poika?
Nyt on monta palveliaa, jotka
jättävät isäntänsä.
11. Pitääkö minun ottaman lei-
päni, veteni ja teuraani, jonka
minä keritsiöilleni olen teurasta-
nut, ja antaman miehille, joita
en minä tiedä, mistä he tulleet
ovat?
12. Niin Davidin palveliat palasi-
