ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
658
henkeni perään, ottaakses sen
pois.
13. Herra tuomitkoon minun ja
sinun välilläs, ja Herra kostakoon
sinulle minun puolestani; vaan
minun käteni ei pidä sinuun sat-
tuman.
14. Niinkuin vanha sananlasku
on: jumalattomasta tulee juma-
lattomuus; mutta minun käteni ei
pidä sinuun sattuman.
15. Kenenkä jälkeen Israelin ku-
ningas on lähtenyt? ketäs ajat
takaa? Kuollutta koiraa ja kirp-
pua.
16. Herra olkoon tuomari ja
tuomitkoon minun välilläni ja si-
nun: nähköön ja ratkaiskoon mi-
nun asiani, ja vapahtakoon mi-
nua sinun käsistäs.
17. III. Sittekuin David lakkasi
puhumasta Saulille, sanoi Saul:
eikö se ole sinun äänes, poikani
David? Ja Saul korotti äänensä
ja itki,
18. Ja sanoi Davidille: sinä olet
hurskaampi minua, sillä sinä olet
osoittanut minulle hyvää, mutta
minä sitä vastaan olen osoitta-
nut sinulle pahaa.
19. Ja sinä olet tänäpänä minul-
le ilmoittanut, kuinka hyvin sinä
olet tehnyt minua kohtaan: että
Herra oli sulkenut minun sinun
käsiis, ja et sinä minua tappa-
nut.
20. Kuinka joku löytäis viholli-
sensa ja antais hänen mennä
hyvää tietä? Herra maksakoon
sinulle sitä hyvää, jotas tänäpä-
nä minulle olet tehnyt.
21. Nyt katso, minä tiedän sinun
tulevan kuninkaaksi, ja Israelin
valtakunta on sinun kädessäs;
22. Niin vanno siis nyt minulle
Herran kautta, ettet hävitä mi-
nun siementäni minun jälkeeni ja
et kadota minun nimeäni minun
isäni huoneesta.
23. Ja David vannoi Saulille. Ja
Saul meni kotiansa; mutta David
ja hänen miehensä menivät lin-
naan.
25. Luku.
I. Samuel kuolee; David lähettää
pyytämään Nabalilta elatusta. II.
Nabal vastaa tyhmästi, jonka
tähden David aikoi rangaista
häntä. III. Abigail, Nabalin emän-
tä, lepyttää Davidin toimellansa.
IV. Nabal kuolee ja Abigail tulee
Davidin emännäksi. V. David nai
