ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
655
minun käsiini, että hän on sal-
vattu, nyt hän on tullut kaupun-
kiin, joka on varustettu porteilla
ja teljillä.
8. Ja Saul kuulutti kaiken kan-
san sotaan Kegilaan, piirittämään
Davidia miehinensä.
9. Kuin David ymmärsi Saulin ai-
kovan pahaa hänellensä, sanoi
hän papille Abjatarille: ota pääl-
lisvaate.
10. Ja David sanoi: Herra Israe-
lin Jumala! sinun palvelias on
tosin kuullut Saulin aikovan tulla
Kegilaan, hävittämään minun
tähteni kaupunkia;
11. Antanevatko Kegilan asuvai-
set minun hänen käsiinsä? ja
tulleeko Saul tänne niinkuin pal-
velias on kuullut? Herra Israelin
Jumala, ilmoita se palvelialles!
Ja Herra sanoi: hän tulee alas.
12. Ja David sanoi: antanevatko
Kegilan asuvaiset minun ja mi-
nun väkeni Saulin käsiin? Herra
sanoi: antavat.
13. Niin David nousi miehinensä,
joita oli liki kuusisataa miestä, ja
läksivät Kegilasta ja vaelsivat
sinne mihinkä he vaeltaa taisivat.
Koska Saulille sanottiin Davidin
paenneen Kegilasta, lakkasi hän
sinne menemästä.
14. Ja David pysyi korvessa lin-
noissa, viipyi myös Siphin korven
vuorella. Ja Saul etsi häntä joka
aika, mutta ei Jumala antanut
häntä hänen käsiinsä.
15. Ja David näki Saulin lähte-
neeksi etsimään hänen henkensä
perään, vaan David pysyi Siphin
korvessa, yhdessä metsässä.
16. Niin Jonatan Saulin poika
nousi ja meni Davidin tykö met-
sään, ja vahvisti hänen kätensä
Jumalassa,
17. Ja sanoi hänelle: älä pelkää,
sillä ei minun isäni Saulin käsi
löydä sinua, ja sinä tule Israelin
kuninkaaksi, ja minä olen likin
sinua; ja sen myös Saul minun
isäni kyllä tietää.
18. Ja he molemmat tekivät lii-
ton keskenänsä Herran edessä*;
ja David pysyi metsässä, mutta
Jonatan palasi kotiansa.
19. III. Mutta Siphiläiset menivät
ylös Saulin tykö Gibeaan ja sa-
noivat: eikö David ole kätketty
meidän tykönämme linnoissa
metsässä, Hakilan kukkulalla, liki
korpea oikialla puolella?
20. Niin tule nyt kuningas kii-
ruusti alas kaiken sydämes hi-
