TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2873
niin on hän myös kuollut, ettei
kenkään häntä murehtinut, ja ei
ole ainoasti niin onnetoin ollut,
ettei hän omalle isänsä maalle
haudatuksi tullut, mutta ei ole
myös muuallakaan hautaa saa-
nut.
11. Kuin kuningas sen kuuli,
ajatteli hän Juudean peräti hä-
nestä luopuvan, Ja meni kiukus-
sansa Egyptistä, ja otti Jerusa-
lemin väkivallalla,
12. Ja käski sotamiehet kuoli-
aaksi lyödä ilman armoa, jotka
he löysivät kaduilta ja huoneista.
13. Niin tapettiin yksi toisen
kanssa, nuoret ja vanhat, miehet
ja vaimot, lapset ja neitseet, niin
myös lapset kehdossa,
14. Niin että kolmena päivänä
teloitettiin kahdeksankymmentä
tuhatta, neljäkymmentä tuhatta
vangiksi otettiin ja liki kahdek-
sankymmentä tuhatta myytiin.
15. Mutta ei Antiokus näihin vie-
lä tyytynyt, vaan sattui myös
kaikkein pyhimpään siaan, mikä
maan päällä on; ja Menelaus
pettäjä vei hänen sinne.
16. Silloin ryöväsi hän kirotuilla
käsillänsä pyhät astiat, ja kaikki,
mitä muut kuninkaat templiin an-
taneet olivat kaunistukseksi ja
kunniaksi, ne tempasi hän synti-
sillä käsillänsä pois,
17. Ja ylpeili suuresti, ja ei näh-
nyt, että Herra sen salli niille
tapahtuvan, jotka kaupungissa
olivat, heidän synteinsä tähden.
18. Se oli syy, että Jumala py-
hän paikan niin häpiällisesti toi-
mitettaa antoi; muutoin olis An-
tiokukselle niin tapahtunut kuin
Heliodoruksellekin, joka kuningas
Seleukselta lähetettiin tavara-
arkkua katsomaan, ja sentähden
hyvin hosuttiin, että hänen täytyi
ylpiästä aivoituksestansa lakata.
19. Sillä ei Jumala ole kansaa
valinnut paikan tähden, vaan
paikan kansan tähden.
20. Sentähden pyhä templi myös
kärsi, kuin kansaa rangaistiin,
niinkuin se myös kansan kanssa
sitte hyvää nautitsi. Sillä niinkuin
templi vihollisilta voitettiin, kuin
Herra vihastui, niin on se tullut
jälleen kunniaan ja toimeen, kuin
Herra heille jälleen leppyi.
21. Mutta luku kaikista, mitä An-
tiokus templistä ottanut oli, on
kahdeksan toistakymmentä sataa
leiviskää hopiaa: ne hän otti
myötänsä, ja meni kohta An-
