TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2876
muudella kurittanut on, ei hän
kuitenkaan kansaansa peräti hyl-
jännyt ole.
17. Tämän minä olen tässä neu-
voksi sanoa tahtonut. Nyt me
jälleen palajamme historiaan.
18. Oli yksi erinomainen kir-
janoppinut, Eleatsar, vanha ja
kuitenkin kaunis mies; sen suun
he väkivallalla avasivat, että hän
söis sian lihaa.
19. Mutta hän tahtoi ennen kun-
nialla kuolla kuin häpiällä elää,
ja kärsi sen kärsivällisesti.
20. Ja kuin hän vaivattavaksi
vietiin, nuhteli hän niitä, jotka
kiellettyä lihaa söivät tämän
elämän tähden.
21. Mutta ne, jotka asetetut oli-
vat kansaa vaatimaan vastoin
lakia sian lihaa syömään, että
he niin kauvan hänen tunteneet
olivat, ottivat he hänen yhteen
paikkaan, ja sanoivat tahtovansa
tuoda hänelle lihaa, jota hän
syödä tohtis, vaan hän teeskelis,
niinkuin se olis uhrattu sian liha,
ja söis kuninkaan mielen nou-
teeksi,
22. Että hän niin henkensä pi-
täis, ja nautitsis vanhaa ystä-
vyyttä.
23. Mutta hän ajatteli, kuinka se
hänen vanhalle ijällensä ja har-
maalle päällensä, niin myös hä-
nen kunnialliselle elämällensä
hamasta nuoruudesta, kuin myös
Jumalan pyhälle laille sovelias
oli, ja sanoi rohkiasti: lähettä-
käät minua maan alle hautaan.
24. Sillä se sopis pahoin minun
vanhalle ijälleni, että minä niin
teeskelisin, että nuoret ajattelisi-
vat: Eleatsar, joka yhdeksän-
kymmenen ajastaikainen oli, on
myös pakanaksi tullut;
25. Ja he niin minun teeskele-
miseni kautta vieteltäisiin, että
minä itseni ihmisten edessä niin
laittaisin, ja minun elämäni, niin
piskuiseksi ajaksi kuin minulla
vielä elämistä on, niin pelastai-
sin: se olis minulle ijankaikkinen
häpiä.
26. Ja mitä minun siitä olis,
vaikka minä nyt ihmisten ran-
gaistuksen välttäisin, koska en
minä, Jumalan käsiä elävänä
taikka kuolleena välttää taida?
27. Sentähden tahdon minä nyt
iloisesti kuolla, niinkuin minun,
vanhan miehen, sopii,
28. Ja nuorille jättää hyvän esi-
merkin minun jälkeeni, että he
