TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2877
mielellänsä ja iloisesti kunnialli-
sen ja pyhän lain tähden kuolisi-
vat.
29. Kuin hän nämät sanat puhu-
nut oli, vietiin hän vaivattavaksi.
Mutta ne, jotka häntä johdattivat
ja ennen hänen ystävänsä olleet
olivat, julmistuivat hänen pääl-
lensä niiden sanain tähden; sillä
he luulivat hänen kiusalla sano-
neen.
30. Mutta kuin he häntä lyöneet
olivat, että hänen jo kuoleman
piti, huokasi hän ja sanoi: se
Herra, jolta ei mitään salattu
ole, tietää, että minä ne haavat
ja suuren kivun, jotka minä mi-
nun ruumiissani kärsin, olisin kyl-
lä välttää taitanut, jos minä tah-
tonut olisin, mutta sielun puoles-
ta kärsin minä mielelläni Juma-
lan tähden.
31. Ja niin hän täältä erkani ja
kuolemallansa lohdullisen esi-
merkin jälkeensä jätti, ettei se
ainoasti nuoria, vaan jokaista
kunniallisuuteen neuvoman pitää.
7. Luku.
Seitsemän veljesten ja heidän
äitinsä vahvuudesta kuollessansa
lain tähden.
Otettiin myös seitsemän veljestä
äitinsä kanssa vangiksi, ja ruos-
killa ja nauhoilla piestiin, ja vaa-
dittiin kuninkaalta sianlihaa syö-
mään, joka heiltä laissa kielletty
oli.
2. Niin sanoi vanhin heistä: mi-
täs paljon kysyä tahdot, ja meil-
tä tietää? Me tahdomme ennen
kuolla, kuin jotain tehdä meidän
isäimme lakia vastoin.
3. Silloin julmistui kuningas ja
käski nopiasti panna pannut ja
kattilat tulelle.
4. Kuin se tehty oli, käski hän
vanhimmalta leikata pois kielen,
ja hakata pois kädet ja jalat, et-
tä muut veljet ja äidin näkemän
piti.
5. Kuin hän nyt näin raajarikoksi
tehty oli, antoi hän hänen tuleen
viedä ja pannussa paistaa. Ja
kuin liekki joka paikasta pan-
nuun löi, neuvoivat he toinen
toistansa keskenänsä äitinsä
kanssa, että he rohkiasti kuolisi-
vat, ja sanoivat:
6. Herra Jumala kyllä näkee oi-
keuden, ja on meille armollinen,
niinkuin Moses virressänsä todis-
