TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2879
kuudes edes, joka myös sanoi,
kuin hänen jo kuoleman piti: et
sinä minua niin petä; sillä me
olemme tämän piinan kyllä an-
sainneet siinä että me olemme
tehneet syntiä meidän Juma-
laamme vastaan ja hän tekee
hirmuisesti meille.
19. Mutta et sinä niin pääse, et-
täs kiukuitset Jumalaa vastaan.
20. Mutta se oli suuri ihme äi-
dissä, ja on senkaltainen esi-
merkki kyllä mahdollinen hänestä
kirjoitettaa; sillä hän näki kaikki
seitsemän poikaansa yhtenä päi-
vänä toinen toisensa perästä
piinattavan, ja kärsi sen suurella
kärsivällisyydellä, sen toivon
tähden, joka hänellä oli Jumalan
tykö.
21. Siitä tuli hän niin rohkiaksi,
että hän poikiansa yhtä toisen
perään kielellänsä lohdutti, ja sai
urhoollisen sydämen, ja sanoi
heille:
22. Minä olen teidän äitinne, ja
olen teidät synnyttänyt, mutta
henkeä ja elämää en ole minä
teille antanut, enkä teidän jäse-
niänne niin tehnyt.
23. Sen tähden se, joka maail-
man ja kaikki ihmiset luonut on,
antaa teille hengen ja elämän
jälleen., niinkuin te nyt hänen
lakinsa tähden sen vaaraan ja
alttiiksi annatte.
24. Kuin Antonius sen kuuli, luuli
hän äidin katsovan ylön häntä ja
pilkkaavan kielellänsä, ja otti
nuorimman pojan eteensä, joka
vielä jäänyt oli, ja neuvoi häntä
hyvillä sanoilla, ja puhui hänen
kanssansa valalla vannoin, jos
hän isänsä laista luopua tahtois,
niin löytäis hän hänestä armolli-
sen herran, joka tekis hänen rik-
kaaksi ja herraksi.
25. Mutta kuin ei se tahtonut
antaa vietellä itsiänsä, antoi ku-
ningas äidin eteensä tulla, ja
neuvoi häntä poikaansa niin
neuvomaan, että hän hengissä
pysyis.
26. Kuin hän häntä monilla sa-
noilla rukoillut oli, lupasi hän
sen tehdä.
27. Mutta hän pilkkasl ainoasti
tyrannia; sillä hän meni poikansa
tykö, ja puhui salaa kielellänsä
hänen kanssansa ja sanoi: sinä,
minun rakas lapseni, jota minä
yhdeksän kuukautta sydämeni
alla kantanut olen, ja kolme
ajastaikaa imettänyt olen, ja
