JUDITIN KIRJA
2607
telivät he suuresti hänen kau-
neuttansa.
8. Mutta ei he kysyneet, mitä
hän aikonut oli, vaan päästivät
hänen ulos, ja sanoivat: meidän
isäimme Jumala antakoon sinulle
armon, ja sinun aikomises me-
nestyä! että Israel iloitsis sinus-
ta, ja sinun nimes tulis luetuksi
pyhäin hurskaiden sekaan
9. ja kaikki, jotka siinä olivat,
sanoivat: Amen, amen!
II 10. Mutta Judit rukoili Herraa,
ja meni matkaansa piikansa
kanssa.
11. ja kuin hän varhain aamulla
meni alas vuorelta, kohtasivat
häntä Assyrialaisten vartiat, ja
karkasivat hänen tykönsä, ja ky-
syivät häneltä, kusta hän oli tul-
lut, ja kuhunka hän tahtoi men-
nä.
12. Hän vastasi: minä olen Heb-
realainen vaimo, ja olen heidän
tyköänsä paennut; sillä minä tie-
dän heidät tulevan teidän kä-
siinne, että he ovat katsoneet
teitä ylön, ja ei tahdo armoa et-
siä, ja itsiänsä mielellänsä antaa.
13. Sentähden olen minä aikonut
tulla päämiehen Holoferneksen
eteen, että minä ilmoittaisin hä-
nelle heidän salautensä, ja sa-
noisin hänelle, kuinka huokiasti
hän heidät taitais voittaa, niin
ettei hän yhtään miestä tarvitse
siinä hukata.
14. Kuin ne miehet kuulivat hä-
nen sanansa, katsoivat he hänen
päällensä, ja ihmettelivät sangen
suuresti, että hän oli niin ihana.
15. ja sanoivat hänelle: se sinua
kyllä auttava on, ettäs sen neu-
von löytänyt olet, tullakses mei-
dän herramme tykö.
16. Sillä kuin sinä tulet hänen
eteensä, niin on hän sinulle ar-
mollinen, ja sinä olet sangen
sydämestä hänelle otollinen.
III 17. ja he veivät hänen Holo-
ferneksen majaan, ja sanoivat
hänestä hänelle. Ja kuinka hän
tuli hänen eteensä, syttyi hän
häneen.
18. Ja hänen palveliansa sanoi-
vat toinen toisillensa: Hebrean
kansa ei ole suinkaan ylönkat-
sottava, jossa niin ihanat vaimot
ovat; emmekö me senkaltaisten
ihanaisten vaimoin tähden sotisi?
19. Kuin Judit näki Holofernek-
sen istuvan telttansa alla, joka
kauniisti kudottu oli, purpurasta
ja kullasta, smaragdilla ja monel-
