JUDITIN KIRJA
2606
vietellyksi tulis.
II 14. Anna minulle rohkeus, ett-
en minä häntä eli hänen väke-
änsä hämmästyisi, mutta että
hänet kukistaisin.
15. Sillä se on sinun nimelles
kunniaksi, että vaimo on kaata-
nut hänet maahan.
16. Silla sinä, Herra, taidat ilman
väen paljoutta antaa voiton, ja
ei ole sinulla halua hevosten vä-
kevyyteen; et myös ylpiät ole
koskaan sinulle otolliset olleet,
mutta sinulle ovat aina otolliset
siviäin ja nöyräin rukoukset .
17. O Herra taivaan Jumala, vet-
ten Luoja ja kaikkein luotuin
Herra! kuule minun köyhän ru-
koukseni, joka ainoasti sinun
laupeuteesi luotan.
18. Muista sinun liittoas, Herra,
ja anna minun suuhuni sanat;
mitä minun pitää puhuman ja
ajatteleman pitää, anna minulle
siihen onni,
19. Että sinun huonees pyhänä
pysyis, ja kaikki pakanat ymmär-
täisivät, että sinä olet Jumala, ja
ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.
10. Luku
Judit valmistaa itsensä matkaan.
II. Menee Assyrialaisten tykö. III.
Viedään Holoferneksen majaan.
1. Kuin hän rukoilemasta lakan-
nut oli, nousi hän ja kutsui pii-
kansa.
2. ja meni huoneeseen alas, ja
riisui säkin, ja pani pois lesken-
vaatteensa,
3. Ja pesi itsensä, ja voiteli kal-
liilla vesillä, ja palmikoitsi hiuk-
sensa, ja pani pääliinan päähän-
sä, ja otti kauniit vaatteet yllen-
sä, ja kaunisti itsensä otsarih-
moilla ja seppeleillä, ja puki yl-
lensä kaikki kaunistuksensa.
4. ja Herra antoi hänelle armon,
että hän oli sangen ihana näh-
dä; sillä hän ei kaunistanut itse-
änsä hekumasta, mutta Jumalan
kunniaksi.
5. Ja hän antoi piiallensa viina-
leilin ja öljyastian, ja fikunia,
jauhoja ja leipiä, ja hän meni
matkaan.
6. ja hän löysi portin tyköä Ot-
sian ja vanhimmat, jotka häntä
odottivat, niinkuin määrätty oli.
7. Ja kuin hänen näkivät, ihmet-
