JUDITIN KIRJA
2604
että heitä koeteltaisiin, jos he
olisivat palvelleet Jumalaa sy-
dämestänsä.
22. Muistuttakaat heille, kuinka
meidän isämme Abraham monel-
la tavalla koeteltiin, ja tuli Juma-
lan ystäväksi , sittekuin hän mo-
ninaisella ahdistuksella koeteltu
oli.
23. Niin myös Isaak, Jakob ,
Moses ja kaikki, jotka Jumalalle
ovat otolliset olleet, ovat monta
vaivaa voittaneet ja pysyneet
vahvana.
24. Mutta muut, jotka ei tahto-
neet ottaa murheita vastaan
Jumalan pelvossa, vaan ovat
kärsimättömyydestä nurisseet
Jumalaa vastaan ja pilkanneet,
25. Ne kadotettiin turmelialta ja
kärmeiltä.
26. Älkäämme sentähden olko
kärsimättömät tässä vaivassa.
27. Mutta tunnustakaamme, että
tämä rangaistus on Jumalalta
paljon vähempi kuin meidän syn-
timme ovat, ja uskokaamme, et-
tä meitä kuritetaan, niinkuin hä-
nen palvelioitansa parannukseen,
ja ei kadotukseen.
28. Siihen vastasi Otsia ja van-
himmat: se on kaikki toisi, minkä
sinä sanonut olet, ja sinun sa-
noissas ei ole mitään vilppiä.
29. Rukoile sentähden meidän
edestämme Herraa; silla sinä
olet pyhä ja jumalinen vaimo.
II 30. Ja Judit sanoi heille: että
te luulette sen olevan Jumalalta,
jonka minä sanonut olen.
31. Niin koetelkaat nyt, onko se,
jota minä olen aikonut tehdä
Jumalalta: ja rukoilkaat, että
Jumala antais sen menestyä.
32. Olkaat tämä yö portin tykö-
nä, kuin minä menen siitä ulos
piikoineni, ja rukoilkaat, että
Herra näinä viitenä päivänä,
joissa te sanoneet olette, tahtois
lohduttaa kansaansa Israelia.
33. Mutta mitä minä aikonut
olen, ei teidän pidä sitä tutki-
man; vaan rukoilkaat ainoasti
minun edestäni Herraa Juma-
laamme, siihenasti kuin minä il-
moitan teille, mitä teidän pitää
tekemän.
34. Ja Otsia, Juudan päämies,
sanoi hänelle: mene rauhaan,
Herra olkoon sinun kanssas, ja
kostakoon meidän tähtemme vi-
hollisille! ja niin he läksivät pois
hänen tyköänsä.
