JUDITIN KIRJA
2616
päivää saaliista jakaneet olivat.
14. Antoivat he Juditille kalliit
kappaleet, jotka Holoferneksellä
olivat, kullasta, hopiasta, vaat-
teista ja kalliista kivistä.
15. Ja jokainen oli iloinen, vei-
sasivat ja hyppäsivät, sekä nuo-
ret että vanhat.
16. Luku
Juditin kiitosvirsi. II. Kansan uh-
raus ja ilo. III. Juditin ikävä ja
kuolema.
1. Niin veisasi Judit Herralle tä-
män veisun, ja sanoi:
2. Soittakaat Herralle kantelella,
ja helistäkäät hänelle symbaleil-
la; veisatkaat hänelle uusi virsi;
olkaat iloiset ja avuksenne huu-
takaat hänen nimeänsä.
3. Herra on se, joka sodat aset-
taa taitaa, Herra on hänen ni-
mensä.
4. Hän soti kansansa edestä, et-
tä hän meitä vapahtais kaikilta
meidän vihollisiltamme.
5. Assur tuli siltä vuorelta poh-
jasta, suurella väellä; hänen pal-
joutensa peitti vedet, ja hänen
hevosensa peittivät maan.
6. Hän uhkasi polttaa minun
maani ja tappaa minun nuoret
mieheni, lapset ja neitseet viedä
pois.
7. Mutta Herra kaikkivaltias Ju-
mala on hänen rangaissut, ja
antoi hänen vaimon käsiin.
8. Sillä ei yksikään mies eikä
sankari ole häntä lyönyt maa-
han, ja ei yksikään uljas ole hä-
neen ruvennut; mutta Judit Me-
rarin tytär on kauneudellansa
hänen lyönyt maahan.
9. Sillä hän riisui pois lesken
vaatteet, ja otti yllensä ilovaat-
teet, Israelin lasten iloksi.
10. Hän pesi itsensä kalliilla voi-
teella, palmikoitsi hiuksensa, pet-
tämään häntä.
11. Hänen kauniit kenkänsä teki-
vät hänen sokiaksi, hänen ihana
muotonsa käänsi hänen sydä-
mensä; mutta hän hakkasi mie-
kalla pois hänen päänsä.
12. Niin että Persialaiset ja Me-
diläiset hämmästyivät senkaltais-
ta miehuullista työtä.
13. Ja Assyrialaisten sotajoukko
murehti, kuin minun viheliäiseni
tulivat edes, jotka janosta nään-
tyneet olivat.
14. Nuoret poikaiset pistivät hei-
