JUDITIN KIRJA
2610
nä tavaramajaansa olemaan, ja
käski ruokkia häntä omalta pöy-
dältänsä.
2. Mutta Judit vastasi ja sanoi:
en minä vielä tohdi syödä sinun
ruoastas etten minä syntiä tekisi;
mutta minulla on itselläni vähä
myötäni, josta minä tahdon syö-
dä.
3. Holofernes sanoi hänelle: kos-
kas sen syöt, kuin sinun myötäs
on, kusta me sitte enempää
saamme sinulle?
4. Judit vastasi: niin totta kuin
sielus elää, minun herrani, ennen
kuin sinun piikas sen kaiken on
syönyt, niin Jumala on minun
kauttani toimittava, mitä hänen
mielessänsä on, Ja palveliat vei-
vät hänen majaan, niinkuin käs-
ketty oli.
5. Ja hän rukoili, että he sallisi-
vat hänen mennä ulos ehtoolla
ja aamulla, rukoilemaan Herraa.
6. Niin Holofernes käski kamari-
palvelijoittensa sallia hänen kol-
me päivää vapaasti käydä ulos
ja sisälle, rukoilemaan Juma-
laansa.
7. Ja hän läksi ehtoona ulos
laaksoon Betunian eteen, ja pesi
itsensä vedessä.
8. Sitte rukoili hän Herraa Israe-
lin Jumalaa, että hän tahtois an-
taa hänen tiensä menestyä, va-
pahtamaan hänen kansaansa.
9. Ja meni jälleen majaan, ja piti
itsensä puhtaana, eikä syönyt
mitään ennen ehtoota.
II 10. Ja neljäntenä päivänä teki
Holofernes ainoastaan palvelioil-
lensa ehtoollisen, ja sanon Ba-
goalle, kamaripalveliallensa: me-
ne ja puhu sille Hebrean vaimol-
le, ettei hän estele tullaksensa
minun tyköni;
11. Sillä se olis suuri häpeä As-
syrialaisille, että senkaltainen
vaimo pääsis makaamatta mei-
dän tyköämme, ja niin viettelis
miehen.
12. Niin tuli Bagoa Juditin tykö,
ja sanoi: oi ihanainen vaimo, älä
estele tulla minun herrani tykö
kunniaksi, syömään, ja juomaan
ja iloitsemaan hänen kanssansa.
13. Silloin sanoi Judit: kuinka
minä tohdin sen kieltää minun
herraltani?
14. Kaikki, mitä hänelle otollinen
on, tahdon minä mielelläni tehdä
kaikkena minun elinaikanani.
15. ja hän nousi ja kaunisti it-
sensä, meni hänen eteensä, ja
