JUDITIN KIRJA
2602
kaikella kansalla; muutamat sei-
soivat kauvan ja huusivat Juma-
laa tykö ja sanoivat:
19. Me olemme syntiä tehneet
ynnä meidän isäimme kanssa,
me olemme väärin tehneet ja
olleet jumalattomat.
20. Mutta sinä olet laupias, sen-
tähden ole meille armollinen ja
rankaise itse meitä: ja että me
sinun tunnustamme, niin älä
meitä hylkää pakanain käsiin,
jotka eivät sinua tunne;
21. Ettei he kerskaisi, sanoen,
kussa on nyt heidän Jumalansa?
22. Kuin he jo kauvan huutaneet
ja itkeneet olivat ja jo jotakin
jälleen vaikenivat,
23. Nousi Otsia, itki ja sanoi,
hyvät veljet, olkaat kuitenkin
kärsivälliset, ja odottakaamme
vielä viisi päivää Jumalan apua:
24. Jos hän tahtoo meille armon
osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi
tehdä.
25. Jos ei meitä näinä viitenä
päivänä auteta, niin me teemme,
niinkuin te anoneet olette.
8. Luku
Judit osoittaa Otsian puheen
sopimattomaksi ja neuvoo tur-
vaamaan Jumalaan. II. Lupaa
kokea jotakin veljeinsä pelastuk-
seksi.
1. Tämä tuli Juditin eteen, joka
leski oli, Meratin tytär, Utsin po-
jan, Josephin pojan, Otsian po-
jan, Jamnorin pojan, Gedeonin
pojan, Raphaimin pojan, Akitobin
pojan, Malkian pojan, Enanin po-
jan, Natanian pojan, Sealtielin
pojan, Simeonin pojan.
2. Ja hänen miehensä oli Ma-
nasse, joka elonaikana kuollut
oli.
3. Sillä, kuin hän ooli kedolla
työväen tykönä, tuli hän heltees-
sä sairaaksi, ja kuoli Betuliassa
omassa kaupungissansa, ja hau-
dattiin isäinsä kanssa.
4. Hän jätti Juditin jälkeensä, jo-
ka kolme ajastaikaa oli leskenä
ollut ja neljä kuukautta.
5. Ja oli tehnyt huoneensa pääl-
le salaisen makaushuoneen, jos-
sa hän piikoineen oleskeli.
6. Ja oli puettu säkkiin, ja paas-
tosi joka päivä, paitsi sabbatia,
uutta kuuta ja muita Israelin
huoneen juhlia.
7. Ja hän oli aivan ihana ja ri-
