P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2304
noudattavat, sen sanomattoman
hyvyyden tähden, jonka Jumala
on meille Kristuksessa osoitta-
nut, että hän on antanut kuolla
meidän tähtemme, ennenkuin me
sitä häneltä taisimmekaan rukoil-
la, ja kuin me vielä hänen vihol-
lisenansa elimme. Niin tietä-
käämme siis uskon, ilman yhtä-
kään työtä, vanhurskaaksi teke-
vän; mutta ei niitä kuitenkaan
seuraa, ettei ensinkään pidä hy-
viä töitä tehtämän, vaan ettei
oikiat työt jäisi takaperin, joista
tekopyhät ei mitään tiedä, jotka
omia tekojansa ajattelevat, joissa
ei rauhaa, riemua, lepoa, rakka-
utta, toivoa, eikä jonkun kristilli-
sen työn taikka uskon muotoa
ole.
Sitte levittää hän tämän suloi-
sesti ja luettelee, kusta molem-
mat, sekä synti että vanhurska-
us, kuolema ja elämä tulevat, ja
asettaa nämät kaksi toisen tois-
ta vastaan; Adamin ja Kristuk-
sen, niinkuin hän tahtois sanoa:
Kristus, toinen Adam, tuli meille
omistamaan vanhurskautensa,
uuden syntymisen kautta uskos-
sa: niinkuin toinen Adam oli
synnin, vanhan lihallisen synty-
män kautta, meidän päällemme
saattanut.
Niin sen kautta nyt saadaan tie-
tää ja vahvistetaan, ettei yksi-
kään taida töillänsä itsiänsä
synnistä auttaa vanhurskauteen,
niinkuin ei yksikään myös taida
itsiänsä estää, ettei hän lihalli-
sesti syntyisi. Tällä myös osoite-
taan, että Jumalan laki, jonka
oikeutta myöten auttaman pitäis,
jos muutoin jotakin olis mikä
vanhurskauteen auttais, ei ole
ainoastaan ilman avutta tullut,
mutta myös enentänyt syntiä,
että paha luonto sais sitä suu-
remman mielikarvauden lain puo-
leen, ja sitä enemmin sammut-
tais himonsa, jota enemmin laki
sitä kieltää; sillä jota paremmin
ihminen lain ymmärtää, sitä
enemmin tuntee jokainen hänen
tuskansa, ja että kullekin on pal-
joa tarpeellisempi armo ja Kris-
tus, joka meidän heikkoa luon-
toa auttaa.
6 luvussa ottaa hän eteensä
ylimmäiset uskon työt, kuin on:
hengen sota lihaa vastaan täy-
dellisesti kuolettamaan jääneitä
syntejä ja himoja, sitte kuin ih-
minen on tullut vanhurskaaksi.
