P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2307
jolla hän hurskaaksi ja autuaaksi
tulee. Mutta ne, jotka ei oikein
lakia tunne, ovat sokiat ja käy-
vät ylpiästi, luullen töillänsä lain
täyttävänsä; sillä ei he tiedä,
kuinka paljon laki heiltä vaatii,
nimittäin hyvää, vapaata, mielel-
listä ja iloista sydäntä.
Hän ilmoittaa myös, kuinka henki
ja liha ihmisessä keskenänsä rii-
televät, ja panee itsensä todis-
tukseksi, että me oppisimme sen
työn oikein tuntemaan, jolla
synnit meistä kuoletetaan. Ja
kutsuu sekä hengen että lihan
laiksi; sillä niinkuin Jumalan lain
tapa on vaatia ja anoo henkeä
vastaan, ja tahtoo pitää oman
valtansa. Taas henki vaatii ja
anoo lihaa vastaan, ja tahtoo
myös oman valtansa. Tämä riita
ja sota pysyy meissä niinkauvan
kuin me elämme, muutamissa
enemmin ja muutamissa vähem-
min, sen jälkeen kuin henki taik-
ka liha on väkevämpi, ja niin it-
se koko ihminen on sekä henki
että liha, joka itsessänsä sotii,
siihenasti kuin hän tulee ko-
konansa hengelliseksi.
8 luvussa vahvistaa hän senkal-
taisia sotivaisia, ettei lihan pidä
heitä tuomitseman, ja opettaa
laviammalta lihan ja hengen
luonnosta, kuinka myös henki
tulee Kristuksesta, joka Pyhän
Henkensä meille on antanut, se
saattaa meidät hengelliseksi ja
painaa alas lihan. Ja vahvistaa
meitä, että me vielä silloinkin
olemme Jumalan lapset, ehkä
kuinka kovin synti pyrkii meissä,
niinkauvan kuin me henkeä seu-
raamme ja syntiä vastaan so-
dimme, kuolettamaan häntä. Ja
ettei yksikään ole niin hyvä lihaa
hallitsemaan kuin risti ja kärsi-
mys, vahvistaa hän meitä kärsi-
misessä hengen avusta, rakkau-
desta ja kaikista luontokappa-
leista, nimittäin, että henkikin
huokaa meissä ja luontokappa-
leet ikävöitsevät meidän kans-
samme, että me lihasta ja syn-
nistä pääsisimme. Ja niin me
näemme, että nämät kolme lu-
kua kiiruhtavat ainoasti uskon
tekoon, nimittäin vanhaa Adamia
kuolettamaan ja lihaa painamaan
alas.
9, 10, 11: luvussa opettaa hän
meitä Jumalan ijankaikkisesta
edeskatsomisesta, josta niinkuin
juuresta se tulee, kuka uskoo eli
