SAARNAAJA
1381
tapahtuu*, niin myös eläimille
tapahtuu+: yhtäläisesti heille mo-
lemmille tapahtuu: niinkuin he
kuolevat, niin myös hän kuolee,
ja niin on kaikilla yhtäläinen
henki. Ja ei ihmisellä ole mitään
enempää kuin karjallakaan; sillä
kaikki on turhuus.
20. Kaikki menevät yhtä siaa
kohden; kaikki ovat mullasta
tehdyt, ja kaikki jälleen multaan
joutuvat.
21. Kuka siis ottaa vaarin siitä,
että ihmisen henki menee ylös-
päin*, ja että eläinten henki me-
nee alaspäin maahan?
22. Ja minä näin, ettei mitään
ole parempaa, kuin että ihminen
on iloinen työssänsä, sillä se on
hänen osansa. Sillä kuka tahtoo
saattaa häntä katsomaan, mitä
hänen jälkeensä tuleva on?
4. Luku.
I. Väkivalta ja kateus hallitsee
ihmisten seassa. II. Tyytyväisyys
on hyödyllinen ja ahneus vahin-
gollinen. III. Opetukset aviosää-
dyn ja ystävällisen seuran hyö-
dyllisyydestä, kunnia-arvon hui-
kentelevaisuudesta, ja jumalan-
palveluksen kiivaudesta.
I. Minä käänsin minuni ja katsoin
kaikkia vaivatuita* auringon alla,
ja katso, siinä olivat heidän kyy-
neleensä+, jotka vääryyttä kärsi-
vät, ja ei ollut heillä lohduttajaa;
ja jotka vääryyttä tekivät, olivat
voimalliset, niin ettei ne lohdut-
tajaa löytäneet.
2. Silloin ylistin minä kuolleita,
jotka jo kuolleet olivat, enemmin
kuin eläviä, joissa vielä henki oli;
3. Ja sitä, joka ei vielä ollut,
enempi kuin heitä molempia,
ettei hän ole koetellut pahaa,
mikä auringon alla tapahtuu.
4. Ja minä katsoin kaikkea työn
vaivaa, ja kaikkea työn toimelli-
suutta, että ihminen kadehtii lä-
himmäistänsä. Ja sekin on tur-
huus ja hengen vaiva.
5. Sillä tyhmä pusertelee käsiän-
sä, ja syö omaa lihaansa.
6. II. Parempi on pivon täysi le-
vossa, kuin täysinäiset kahmalot
vaivassa ja hengen ahdistukses-
sa.
7. Minä käänsin minuni, ja näin
turhuuden auringon alla.
8. Joka on yksinäinen ilman
toista, ja ei ole hänellä lasta, eli
