Pyhän Marcusen evankelium
minun tykeneni/ ia ei ole heille miteken sömist/
Minä armahdan kansan päälle/ Sillä jo he kolme päiwää wiipyneet owat
minun tykönäni/ ja ei ole heillä mitäkään syömistä/
8:3 Ja ios mine lasken heijen minuldani cotijns sömete/ nin he waipuuat
tielle/ Sille että mwtamat heiste olit cauka tulluat.
Ja jos minä lasken heidät minultani kotiinsa syömättä/ niin he waipuwat
tielle/ Sillä että muutamat heistä olit kaukaa tulleet.
8:4 Wastasit hende Opetuslapsens/ Custa iocu woipi neite rauita Leiuille
tesse Eremaas?
Wastasit häntä opetuslapsensa/ Kusta joku woipi näitä rawita leiwällä
tässä erämaassa?
8:5 Ja hen kysyi heille/ Mondaco Leipe teille on? Nin he sanoit/
Seitzmen.
Ja hän kysyi heiltä/ Montako leipää teillä on? Niin he sanoit/
Seitsemän.
8:6 Ja hen käski Canssan istua atrioitzeman maan päle. Ja hen otti ne
seitzemen Leipe/ quin hen kijttenyt oli/ murssi hen/ ia annoi
Opetuslastens/ ia ne panit Canssan eteen.
Ja hän käski kansan istua aterioitsemaan maan päälle. Ja hän otti ne
seitsemän leipää/ kuin hän kiittänyt oli/ mursi hän/ ja antoi
opetuslapsensa/ ja ne panit kansan eteen.
8:7 Ja heille oli wähe calaisita/ ia hen kijtti/ ia käski mös ne
edhespanda.
Ja heillä oli wähän kalaisia/ ja hän kiitti/ ja käski myös ne edes panna.
8:8 Nin he söit/ ia rauittin. Ja he ylesotit ne tächteet/ Jotca ieneet olit/
seitzemen Corgia muruia.
Ja he söit/ ja rawittiin. Ja he ylös otit ne tähteet/ Jotka jääneet olit/
seitsemän koria muruja.
8:9 Ja oli nijte iotca söit liki nelie tuhatta. Ja hen laski heidet.
Ja oli niitä jotka söit liki neljä tuhatta. Ja hän laski heidät.
8:10 Ja cochta hen astui Hachten Opetuslastens cansa/ ia tuli
