Pyhän Marcusen evankelium
6:50 Ja quin he neit henen kieuuen meren päle/ luulit he Köpelin oleuan
ia parghuit. Sille caiki he neit henen ia hämmestuit.
Ja kuin he näit hänen käywän meren päällä/ luulit he köpelin olewan ja
parkuit. Sillä kaikki he näit hänen ja hämmästyit.
6:51 Ja cochta hen puhui heiden cansans/ ia sanoi heille/ Olcat hyues
turuas/ Mine olen/ elket pelietkö. Ja hen astui heiden tygens Hachten/
ia tuuli heickeni. Ja he hämmestyit/ ia imehtelit ylitze mären.
Ja kohta hän puhui heidän kanssansa/ ja sanoi heille/ Olkaat hywässä
turwassa/ Minä olen/ älkäät peljätkö. Ja hän astui heidän tykönsä
haahteen/ ja tuuli heikkeni. Ja he hämmästyit/ ja ihmettelit ylitse
määrän.
6:52 Sille eiuet he * ymmerteneet Leiuiste/ ia heiden Sydhemens oli
soghennut.
Sillä eiwät he ymmärtäneet leiwistä/ ja heidän sydämensä oli soennut.
6:53 Ja quin he ylitzemennyet olit/ tulit he Genezarethin maalle/ ia
laskit satamahan.
Ja kuin he ylitsemenneet olit/ tulit he Genesarethin maalle/ ja laskit
satamaan.
6:54 Ja quin he vloskeuit Hahdesta cochta he tunsit henen/
Ja kuin he ulos käwit haahdesta kohta he tunsit hänen/
6:55 ia ymberi iooxit caiken sen makunnan/ ia rupesit nijte Sairahita
ymberinswiemen heiden Wooteisans sinne cussa he cuulit henen
oleuan/
ja ympäri juoksit kaiken sen maakunnan/ ja rupesit niitä sairaita
ympärins wiemään heidän wuoteissansa sinne kussa he kuulit hänen
olewan/
6:56 Ja cuhunga hen sisellemeni Kylihin eli Caupungihin/ taicka
Maiohin/ nin he panit cuialle Sairaita/ ia rucolit hende/ että he waiwoin
henen waatteins Palteseen mahdaisit ruueta. Ja nin monda quin rupesit/
he paranit.
Ja kuhunka hän sisälle meni kyliin ja kaupunkiin/ taikka majoihin/ niin
