JEREMIAN KIRJA
10. Luku.
I. Jeremia neuvoo Juudalaisia luopumaan pakanain epäjumalista; sillä Herra on ainoa Jumala, kaikkein luoja ja holhoja. II. Puhuu taas kansansa hävityksestä ja rukoilee Jumalalta lievitystä.
I. Kuulkaat, mitä Herra teille sanoo, te Israelin huone.
2. Näitä sanoo Herra: ei teidän pidä oppiman pakanain tapaa*, eikä teidän pidä taivaan merkkejä pelkäämän+; sillä pakanat niitä pelkäävät.
3. Sillä pakanain asetukset ei ole muu kuin turhuus*; sillä he hakkaavat puun metsästä, ja työmies valmistaa sen kirveellä.
4. Ja kaunistaa sen hopialla ja kullalla, ja kiinnittää sen nauloilla ja vasaralla, ettei se järky.
5. Ne ovat tehdyt niinkuin vahvat palmupuut, vaan ei he taida puhua*; ja heitä täytyy myös kantaa+, sillä ei he taida käydä; sentähden ei teidän pidä niitä pelkäämän, sillä ei ne taida pahaa eikä hyvää tehdä.
6. Mutta Herra, ei yksikään ole sinun vertaises*; sinä olet suuri, ja sinun nimes on suuri, jonka sinä töilläs taidat osoittaa.
7. Kenenkä ei pitäisi sinua pelkäämän, sinä pakanain kuningas*? Sinua pitää kuultaman; sillä ei kaikkein pakanain viisasten seassa eikä yhdessäkään valtakunnassa ole sinun vertaistas.
8. He ovat kaikki tyhmät ja taitamattomat*; sillä puu osoittaa turhuuden+.
9. Taottu hopia tuodaan Tarsiksesta ja kulta Uphasta, valmistettu työmiehiltä ja hopiasepiltä; he puetetaan sinisillä villoilla ja purpuralla, jotka kaikki ovat taitavain työt.
10. Mutta Herra on totinen Jumala, elävä Jumala ja ijankaikkinen kuningas; hänen vihansa edessä vapisee maa, ja pakanat ei taida kärsiä hänen uhkaustansa.
11. Niin sanokaat siis heille näin: jumalat, jotka ei taivasta eikä maata tehneet ole, kadotkaan maasta ja taivaan alta.
12. Mutta hän on tehnyt maan voimallansa, ja vahvistanut maan piirin viisaudellansa, on myös levittänyt taivaan ymmärryksellänsä.
13. Koska hän jylistää, silloin on paljo vettä taivaan alla, ja vetää ylös udun maan ääristä; hän tekee pitkäisen leimauksen sateen kanssa, ja antaa tuulen tulla kammioistansa.
14. Kaikki ihmiset ovat tyhmät taidossansa, ja kaikki hopiasepät ovat häpiässä kuvinensa; sillä heidän kuvansa ovat petos, ja ei niissä ole henkeä.
15. Se on kaikki turha ja petollinen työ; heidän pitää hukkuman, kuin heitä etsiskellään.
16. Mutta Jakobin osa ei ole senkaltainen; vaan hän on se, joka kaikki luonut on, ja Israel on hänen perintönsä vitsa: Herra Zebaot on hänen nimensä.
17. II. Ota sinun kauppas pois maasta, joka asut vahvassa kaupungissa.
18. Sillä näin sanoo Herra: katso, minä heitän lingolla pois maan asuvaiset tällä erällä, ja vaivaan niin heitä, että heidän pitää sen tunteman.
19. Voi minun murheeni ja sydämeni suru! vaan minä luulen, että se on minun vaivani, jonka minun pitää kärsimän.
20. Minun majani on hajoitettu, ja kaikki minun nuorani ovat katkenneet; minun lapseni ovat pois menneet minun tyköäni, eikä yhtään enään ole, eikä ole, joka rakentaa minun majani jälleen, ja ei kenkään pane ylös minun telttaani.
21. Sillä paimenet ovat tyhmäksi tulleet, eikä kysy Herraa; sentähden ei he ymmärrä*, vaan kaikki heidän laumansa on hajoitettu.
22. Katso, sanoma tulee ja suuri vavistus pohjan maalta*, saattamaan Juudan kaupungit kylmille ja lohikärmeiden asuinsiaksi+.
23. Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen voimassansa, eikä yhdenkään miehen vallassa kuinka hän vaeltais ja käymisensä ojentais.
24. Kurita Herra minua, mutta kuitenkin kohtuudella*, ja ei sinun julmuudessas+, ettes minua peräti hukuttaisi.
25. Mutta vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden sukuin päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda; sillä he ovat syöneet ja nielleet Jakobin, he ovat tehneet hänen kanssansa lopun, ja hänen asuinsiansa hävittäneet.