P. Pawalin Epistola Romarein tygö
2044
elämän hedelmitä candaman. Sijtte selittä hän lawiammalda synnin ja Lain luonnon/
cuinga syndi ainoastans Lain cautta woimallisexi tule: sillä wanha ihminen tule
ainoastans wihaisemmaxi Lakia wastan/ ettei hän woi maxa mitä Laki ano. Sillä hänen
luondons on aina syndiä tehdä/ joca ei idzestäns muutacan taida/ sentähden on Laki
hänen surmans ja tautins. Ei/ että Laki on paha/ mutta ettei se paha luondo taida
kärsiä Lain häneldäns hywä waatiwan. Nijncuin jocu sairas ei taida kärsiä/ jos jocu
waati händä juoxeman ja hyppämän ja muuta sencaltaista tekemän/ jota ainoastans
terwe ihminen tehdä taita. Sentähden P. Pawali täsä päättä/ että cusa Laki oikein
tutan ja ymmärretän/ sijnä ei hän muuta tee cuin ilmoitta meidän syndimme/ ja sillä
meitä cuoletta/ tehden meitä welcapääxi Jumalan ijancaickisen wihan ja rangaistuxen
ala. Nijncuin se caicki omastunnos tuta ja tietä saadan/ cosca ainoastans Laki oikein
sattunut on/ että jotakin muuta pitä ihmisellä oleman/ ja wielä enä cuin Laki/ jolla
hän hurscaxi ja autuaxi tule. Mutta ne jotca ei oikein Lakia tunne/ owat sokiat/ ja
käywät ylpiäst/ luullen töilläns Lain täyttäwäns: sillä ei he tiedä cuinga paljo Laki
heildä waati/ nimittäin/ hywä/ wapat/ mielellistä ja iloista sydändä. Hän ilmoitta
myös/ cuinga Hengi ja Liha ihmises keskenäns rijtelewät/ ja pane idzens todistuxexi/
että me oppisimme sen tegon oikein tundeman/ jolla synnit meisä cuoletetan. Ja
cudzu sekä Hengen että Lihan Laixi: sillä nijncuin Jumalan Lain tapa on waatia ja
anoa: nijn myös Liha waati ja ano Henge wastan/ ja tahto pitä oman waldans. Taas/
Hengi waati ja ano Liha wastan/ ja tahto myös pitä oman waldans. Tämä rijta ja sota
pysy meisä nijncauwan cuin me elämme/ muutamis enämmin ja muutamis
wähemmin/ sen jälken cuin Hengi taicka Liha on wäkewämbi/ ja nijn idze coco
ihminen on sekä Hengi että Liha/ joca idzesäns soti/ sijhenasti cuin hän tule
coconans hengellisexi. CAhdexannes Lugus/ wahwista hän sencaltaisia sotiwaisia/
ettei Lihan pidä heitä duomidzeman/ ja opetta lawiammalda Lihan ja Hengen
luonnosta/ cuinga myös Hengi tule Christuxest/ joca hänen Pyhän Hengens meille
on andanut/ se saatta meidän hengellisexi ja alaspaina Lihan. Ja wahwista meitä/ että
me wielä silloingin olemma Jumalan lapset/ ehkä cuinga cowin syndi pyrki meisä/
nijncauwan cuin me Henge seuramma/ ja syndiä wastan sodimma/ cuolettaman
händä. Ja ettei yxikän ole nijn hywä Liha hallidzeman/ cuin Risti ja kärsimys: wahwista
hän meitä kärsimises/ Hengen awusta/ Rackaudesta ja caikista luondocappaleista/
nimittäin/ että Hengikin huoca meisä/ ja luondocappalet ikäwöidzewät meidän
cansam/ että me Lihasta ja synnistä pääsisimme. Ja nijn me näemmä/ että nämät
colme Lucua kijruhtawat ainoastans uscon tecoon/ nimittäin/ wanha Adami
cuolettaman/ ja liha alaspainaman. YHdexännes/ X. ja XI. Lugus/ opetta hän meitä
Jumalan ijancaickisest edescadzomisest/ josta nijncuin algusta se tule/ cuca usco eli
cuca ei usco/ cuca synnistä pääse eli cuca ei pääse: ja sentähden on se caicki
