Pyhän Marcuxen Evangelium
1829
ymbäristöllä.
6:7 JA cudzui ne caxitoistakymmendä/
ja rupeis nijtä caxin ja caxin
lähettämän/ ja andoi heille woiman
saastaisia hengiä wastan.
6:8 Ja kielsi heitä mitän ottamast tielle
cansans/ mutta ainoastans sauwan/ ei
lauckua/ ei leipä/ ei raha cuckaroon/
mutta oleman kengäs:
6:9 Ja ettei he pukis cahta hametta
päällens.
6:10 Ja hän sanoi heille: cuhunga
huonesen te tuletta/ nijn olcat sijnä/
nijncauwan cuin te sieldä menette pois.
6:11 Ja jotca ei teitä hywäile/ eikä
cuule/ nijn mengät pois sieldä/ ja
pyhkikät tomukin/ cuin teidän jalcain
alla on/ heille todistuxexi. Totisest
sanon minä teille: Sodomalle ja
Gomorralle on duomio päiwänä
huokiambi/ cuin sille Caupungille.
6:12 Ja he läxit ja Saarnaisit parannusta
tekemän.
6:13 Ja ajoit ulos monda Perkelettä/ ja
woitelit öljyllä monda sairasta/ ja
paransit.
6:14 JA Cuningas Herodes sai sen
cuulla (sillä hänen nimens oli jo
julistettu) ja sanoi: Johannes joca casti
on nosnut cuolleista/ ja sentähden
woima waicutta hänesä.
6:15 Muutamat sanoit: se on Elias:
mutta muutamat sanoit: se on yxi
Propheta taicka nijncuin jocu
Prophetaista.
6:16 Cosca Herodes sen cuuli/ sanoi
hän: se on Johannes/ jonga caulan
minä annoin leicata/ hän on cuolleista
nosnut.
6:17 Sillä Herodes oli lähettänyt
Johannest ottaman kijnni/ ja pani
hänen tornihin/ Herodiaxen hänen
weljens Philippuxen emännän tähden/
jonga hän oli nainut.
6:18 Sillä Johannes oli Herodexelle
sanonut: ei sowi sinun pitä weljes
emändätä.
6:19 Ja Herodias wäijyi händä
tappaxens/ mutta ei hän saanut.
6:20 Sillä Herodes pelkäis Johannest/
että hän tiesi hänen hurscaxi ja pyhäxi
miehexi/ ja otti waarin hänestä/ ja cuuli
händä mones asias/ ja cuuldeli händä
mielelläns.
6:21 JA cosca sowelias päiwä tuli/ että
Herodes syndymä päiwänäns teki
ehtolisen ylimmäisillens ja Päämiehille/
ja esimiehille Galileas/
6:22 Ja Herodiaxen tytär tuli sisälle/ ja
hyppäis/ ja se kelpais Herodexelle ja
ynnä atrioidzewille. Nijn Cuningas
sanoi pijcalle: ano minulda mitäs
tahdot/ ja minä annan sinulle.
6:23 Ja hän wannoi hänelle: mitä
ikänäns sinä minulda anot/ nijn minä
annan sinulle/ ehkä puolen
waldacunnastani.
6:24 Hän meni ja sanoi äitillens: mitä
minun pitä anoman ? se sanoi:
Johannes Castajan päätä.
6:25 Ja hän taas meni kijrust Cuningan
tygö/ anoi ja sanoi: minä tahdon/ ettäs
minun annat cohta Johannes Castajan
pään fatis.
