1873
Tobian kirja
nytte hänen puoleensa kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielus-
tanne, ja teette totuuden hänen edessänsä, silloin hän kääntyy tei-
dän puoleenne eikä enää peitä teiltä kasvojansa. Katsokaa, mitä
hän on teille tekevä, ja olkoon suunne täynnä hänen kiitostansa.
Ylstäkää vanhurskauden Herraa ja korottakaa iankaikkista Kuningas-
ta. Minä kiitän häntä vankeuteni maassa ja julistan hänen voimaan-
sa ja valtasuuruuttansa synnintekijäin kansalle. Kääntykää, te syn-
nintekijät, ja noudattakaa vanhurskautta hänen edessänsä. Kenties
hän mielistyy teihin ja tekee laupeuden. Jumalaani minä ylistän tai-
vaan Kuningasta, se riemuitsee hänen valtasuuruudestaan. Näin sa-
nokoot kaikki ja kiittäkööt kaikki Jerusalemissa: »Jerusalem, sinä
pyhä kaupunki, hän kyllä kurittaa sinua lapsiesi tekojen tähden,
mutta hän armahtaa jälleen vanhurskasten lapsia. Kiitä Herraa hy-
västi ja ylistä iankaikkisuuksien Kuningasta, että jälleen rakennettai-
siin hänen majansa ilolla sinun keskuuteesi ja hän ilahuttaisi van-
gittuja sinun keskuudessasi ja osoittaisi sinussa rakkautta vaivatuille
sukupolvesta sukupolveen iankaikkisesti. Monet kansat tulevat kau-
kaa Herran Jumalan nimen tykö, lahjat käsissänsä, lahjat taivaan
Kuninkaalle. Sukukuntien sukukunnat sinua riemuiten kiittävät. Kiro-
tut olkoot kaikki, jotka sinua vihaavat; siunatut kaikki jotka sinua
rakastavat, iankaikkisesti. Iloitse ja riemuitse vanhurskasten lapsista,
sillä heidät kootaan yhteen, ja he ylistävät vanhurskasten Herraa.
Autuaat ne, jotka sinua rakastavat! He saavat iloita sinun rauhasta-
si. Autuaat ovat kaikki, joille sinun lyöntisi tuottivat murhetta, sillä
he saavat iloita sinusta nähdessään kaiken sinun kirkkautesi. Niin
he saavat riemuita iankaikkisesti. Kiitä, minun sieluni, Jumalaa,
suurta Kuningasta. Sillä Jerusalem rakennetaan safiirista ja smarag-
dista, ja kalliista kivestä sinun muurisi, ja sinun tornisi ja suojava-
rustuksesi puhtaasta kullasta. Ja Jerusalemin kadut lasketaan beryl-
lillä ja rubiinilla ja Suufirin kivellä. Ja kaikki sen kujat lausuvat hal-
lelujaa ja kiitosta, sanoen: Ylistetty olkoon Jumala, joka on korot-
tanut sinut, aina ja iankaikkisesti.»
Ja Toobit lopetti kiitosvirtensä. Toobit oli viidenkymmenen kahdek-
san vuoden vanha, kun hän menetti näkönsä, ja kahdeksan vuoden
