Se Epistola Ebreerin tyge.
poislacka.
Muistakaat hänen päällensä joka senkaltaisen wastaanpuhumisen ompi
syntisiltä wastaansa kärsinyt/ ettei te wäsy teidän mielissänne ja pois
lakkaa.
12:4 Sille ettei te wiele nyt ole haman weren asti kiluoitellen syndie
wastanseisonuet/
Sillä ettei te wielä nyt ole hamaan weren asti kilwoitellen syntiä
wastaanseisoneet/
12:5 Ja oletta io wnoctanuet sen wskalluxen/ ioca teille ninquin
Lapsille's puhupi. Minun Poican äle Herra' Rangastosta ylencatzo/ ia äle
näänny coskas henelde ranghaistan.
Ja oletta jo unohtaneet sen uskalluksen/ joka teille niinkuin lapsillensa
puhuupi. Minun poikani älä Herran rangaistusta ylenkatso/ ja älä näänny
koskas häneltä rangaistaan.
12:6 Sille iota Herra racasta/ sen hen mös rangaitze/ Mutta iocaitzen
Poian hen rooskapi/ ionga hen coriapi.
Sillä jota Herra rakastaa/ sen hän myös rankaisee/ Mutta jokaisen
pojan hän ruoskiipi/ jonka hän korjaapi.
12:7 Jos te sen rangastoxen kersitte/ nin taritzepi Jumala itzens teille
ninquin Lapsillens. Sille cuca on se Poica/ iota ei Ise rangaitze?
Jos te sen rangaistuksen kärsitte/ niin taritseepi Jumala itsensä teille
niinkuin lapsillensa. Sillä kuka on se poika/ jota ei isä rankaise?
12:8 Mutta ios te oletta ilman rangastosta/ iosta caiki ouat Osaliset
olluet/ nin te Eperet oletta ia ette Lapset.
Mutta jos te oletta ilman rangaistusta/ josta kaikki owat osalliset olleet/
niin te äpärät oletta ja ette lapset.
12:9 Ja quin meille ouat Lihaliset Iset olluet rangaitziat/ ia olema nijte
cauattanuet/ Eikö meiden sijs palio enemen pidhe alamaiset oleman
sen Hengelisen Isen/ ette me eleisimme?
Ja kuin meille owat lihalliset isät olleet rankaitsijat/ ja olemme niitä
kawahtaneet/ Eikö meidän siis paljon enemmän pidä alamaiset olemaan
