TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
8. Luku.
Juudaan voitosta Nikanoria vastaan.
Mutta Juudas Makkabealainen ja hänen kumppaninsa menivät salaa sieltä ja täältä kyliin, ja huusivat kokoon lankonsa, ja jotka muntoin Juudalaisten uskossa pysyneet olivat, että hän lähes kuusituhatta miestä kokoon sai.
2. Ja he rukoilivat Jumalaa, katsomaan köyhän kansan puoleen, joka jokaiselta vaivattu oli, ja armahtamaan templiä, jonka jumalattomat ihmiset saastuttaneet olivat,
3. Ja turmeltua kanpunkia, joka peräti autiona oli: että hän kuitenkin viatointa verta, joka hänen tykönsä huutaa, kuulis:
4. Ja viattomia lapsia, jotka vastoin kaikkea oikeutta pistettiin lävitse, muistais ja kostais nimensä pilkan.
5. Ja Makkabealainen joukkoinensa vaivasi pakanoita jalosti; sillä Herra lakkasi vihastansa, ja oli heille taas armollinen.
6. Hän karkasi tietämättä kaupunkein ja kyläin päälle, ja sytytti ne, ja voitti ne soveliaammat paikat, ja teki vihollisille suuren vahingon.
1 Mos. 3: 5.
7. Mutta enimmästi teki hän ne yöllä, että hänen töistänsä leviältä puhuttiin.
8. Mutta kuin Philippus näki, että hän enemmin ja enemmin väkevämmäksi tuli, ja että hän niin menestyi, kirjoitti hän Ptolomeuksen, alemmaisen Syrian ja Phenikian päämiehen tykö, apua anoin kuninkaalle hyväksi.
1 Makk. 6: 14. 2 Makk. 5: 22. 2 Makk. 10: 12.
9. Silloin lähetti Ptolomeus parhaan ystävänsä, Nikanorin Patroklin pojan, kahdellakymmenellä tuhannella miehellä Juudalaisia peräti hävittämään, ja antoi hänelle päämiehen kanssansa, Gorgiaan nimeltä, joka hyvin harjaantunut sotamies oli.
1 Makk. 3: 38.. 7: 26.
10. Mutta Nikanor ajatteli, että hän vangitnista Juudalaisista sen rahan tahtoi saada, jonka kuninkaan vuosi vuodelta piti antaman Roomalaisille, nimittäin kaksituhatta leiviskää.
11. Sentähden lähetti hän kohta sinne ja tänne kaupunkeihin meren tykö, ja antoi kuuluttaa, kuinka hän Juudalaisia myydä tahtoi, yhdeksänkymmentä yhteen leiviskään; sillä ei hän luullut rangaistusta Jumalalta niin läsnä olevan.
12. Kuin Juudas kuuli siitä joukosta, joka Nikanorilla oli, sanoi hän Juudalaisille, jotka hänen tykönänsä olivat, että sotajoukko tuleva oli.
13. Jotka pelkurit olivat, ja ei ollut sitä uskallusta Jumalan tykö, että hän rankaiseva oli, ne juoksivat sieltä ja pakenivat.
5 Mos. 20: 8.
14. Mutta ne muut myivät kaikki, mitä heillä oli, ja rukoilivat Herraa, että hän pelastais ne, jotka Nikanor myynyt oli, ennen kuin hän heidät vangiksi saanut oli..
15. Ja vaikka ei hän sitä heidän tähtensä tekisi, että hän kuitenkin tekis sen liiton tähden, jonka hän heidän isäinsä kanssa tehnyt oli, ja kuuluisan suuren nimensä tähden, jonka jälkeen he nimitetyt ovat.
16. Kuin nyt Makkabealainen väkensä oli koonnut, liki kuusituhatta miestä, neuvoi hän heitä ensisti, ettei he hämmästyisi vihollisia, eikä pelkäisi pakanain paljoutta, jotka heitä, vastoin oikeutta, vääryydellä vaivasivat, vaan varjelisivat itsensä miehullisesti,
2 Aika K. 20: 15. 1 Makk. 4: 8.
17. Ja muistaisivat sitä pilkkaa, jonka he pyhälle kaupungille tehneet olivat, ja kuinka he kaupungin häväisseet ja vaivanneet ja lain pois panneet olivat.
18. He luottavat (sanoi hän) haarniskoihinsa, ja ovat täynnä uhkausta, mutta me luotamme meidän kaikkivaltiaan Jumalamme päälle, joka taitaa ei ainoasti yhdessä silmänräpäyksessä niitä, jotka nyt tulevat meitä vastaan, mutta myös koko maailman ylösalaisin kukistaa.
Ps. 20:8. Jer.17:5.
19. Hän luetteli myös heille kaikki historiat, kuinka Jumala niin usein armollisesti heidän isiänsä auttanut oli; kuinka Sennaheribin alla sata viisiyhdeksättäkymmentä tuhatta miestä yhtenä yönä lyötiin maahan;
2 Kun. K. 19: 35. Jes. 37: 36. Tob. 1: 21. Sir. 48: 20, 24. 1 Makk. 7: 41.
20. Kuinka siinä tappeluksessa Babelissa oli käynyt Galatalaisia vastaan, koska he kaikki suureen tuskaan joutuneet olivat, kahdeksantuhatta Juudalaista ja neljätuhatta Makedonialaista, kuinka Makedonialaiset pelvosta alallansa olivat, ja ne kahdeksantuhatta Juudalaista, ainoasti Jumalan avulla, sata ja kaksikymmentä tuhatta miestä lyöneet ja suuren tavaran sen kautta saaneet olivat.
21. Kuin hän tämänkaltaisilla sanoilla heidän sydäntänsä rohkaissut oli, että he lain ja isänsä maan edestä mielellänsä kuolisivat.
22. Teki hän neljä joukkoa, ja asetti veljensä ensimäiseksi rintasotaan, että he sen johdattaisivat, nimittäin Simonin, Josephin ja Jonatanin, ja antoi kullekin viisitoistakymmentä sataa miestä.
23. Sitte antoi hän Eleatsarin pyhää kirjaa lukea, ja antoi heille merkin, että heitä Jumala auttava oli, ja meni niin muiden edellä sotaan ja otti yhteen Nikanorin kanssa.
24. Mutta kaikkivaltias Jumala autti heitä, että he koko joukon pakoon löivät, ja haavoittivat monta, ja tappoivat liki yhdeksäntuhatta,
1 Makk. 3: 25.
25. Ja ajoivat niitä takaa, jotka Juudalaisia ostamaan tulleet olivat, ja ottivat heidän rahansa.
26. Kuitenkin heidän täytyi palata; sillä se oli sabbatin ehtoo, se oli syy, että he lakkasivat heitä ajamasta takaa.
27. Sitte he ottivat saaliin, ja ottivat haarniskat ja sota-aseet ja pitivät sabbatin, ja ylistivät ja kiittivät Jumalaa, joka heidät sinä päivänä peiastanut oli, ja jälleen ruvennut armonsa heille osoittamaan.
28. Sabbatin päivän jälkeen jakoivat he saaliin vaivaisille, leskille ja orvoille, ja liian pitivät he itsellensä ja lapsillensa.
1 Mos. 14: 24. 4 Mos. 31: 26,27. 1 Sam. 30: 24.
29. Ja he pitivät yhteiset rukoukset, että laupias Jumala vihansa peräti heistä kääntäis pois.
30. Sitte tappelivat he usein Timoteuksen ja Bakkideksen kanssa, ja löivät enemmän kuin kaksikymmentä tuhatta miestä, ja voittivat linnat, jakoivat saaliin tasan välillänsä, ja maan kulkiain, orpoin, leskein ja vanhain välillä.
31. Ja kuin he saaliin ottaneet olivat, veivät he sota-aseet linnoihin, ja veivät suuren saaliin Jerusalemiin,
32. Ja tappoivat yhden päämiehen Timoteuksen puolelta, jumalattoman miehen, joka Juudalaisia sangen kovin vaivannut oli.