TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
13. Luku.
Menelauksen kuolemasta, ja Antiokuksen rauhan teosta Juudaan kanssa.
Yhdeksäntenä vuotena viidettäkymmentä toista sataa ilmoitettiin Juudaalle ja hänen joukollensa, että Antiokus Eupator suurella joukolla Juudeaa vastaan tuli,
2. Ja Lysias, hänen edustusmiehensä ja ylimmäinen neuvonantajansa, hänen kanssansa, ja heillä oli sata ja kymmenentuhatta Grekiläistä jalkamiestä, ja viisituhatta ja kolmesataa hevosmiestä, ja kaksikolmattakymmentä elephanttia, ja kolmesataa vaunua rantaisilla piikeillä.
1 Makk. 6: 28.
3. Oli myös Menelaus antanut itsensä heidän puolellensa ja neuvonut Antiokusta suuresta ulkokullaisuudesta isänsä maata hävittämään, että hän sen kautta ylimmäisen papin viran olis saanut.
4. Mutta kaikkein kuningasten Kuningas käänsi Antiokuksen mielen, että hän sen pahanilkisen karkurin rankaisi. Sillä Lysias teki hänen kaiken tämän levottomuuden syyksi, sentähden antoi hän hänen viedä Bereaan, ja heidän maansa tavalla siellä tappaa.
5 Mos. 10: 17. 1 Tim. 6: 15. Ilm. K. 17: 14. 19: 16.
5. Sillä siellä oli torni viisikymmentä kyynärää korkia, täynnä tuhkaa, ja tuhan päällä oli ympäri juoksevainen ja piikkinen ratas.
6. Sen päällä murrettiin Jumalan pilkkaajat ja suuret pahantekiät.
7. Senkaltaisella kuolemalla täytyi myös lnopuneen Menelauksen kuolla, ja ei maahan haudattaa.
8. Ja hänelle tapahtui oikein; sillä että hän usein Herran alttaria vastaan, kussa pyhä tuli ja tuhka oli, syntiä tehnyt oli, piti hänen myös tuhan päällä kuoleman.
9. Mutta kuningas oli sangen suuressa kiukussa Juudalaisten päälle, ja aikoi niin hirmuisesti heiile tehdä, kuin hänen isänsäkin tehnyt oli.
1 Makk. 1, 23.
10. Sen ymmärsi Juudas, ja käski kaiken kansan rukoilla Herraa päivällä ja yöllä, että hän heitä nyt, niinkuin usein ennenkin, auttais niitä vastaan, jotka lain, isänmaan ja pyhän templin ryöstää tahtoivat,
11. Ja ettei hän kansaansa, joka nepiästi henkensä vetänyt oli, kirottuin pakanain käsiin antaisi.
12. Kuin he nyt sitä yksimielisesti tekivät, ja rukoilivat laupiasta Jumalaa itkuIla ja paastolla, ja makasivat koko kolme päivää maassa, lohdutti heitä Juudas ja käski tykönsä tulla.
2 Aika K. 20:3. 1 Makk. 9: 46. 2 Makk. 10: 16.
13. Ja kuin hän ja vanhimmat yhdessä olivat, piti hän neuvoa heidän kanssansa, että hän tahtoi ennen kuin kuningas joukkoinensa Juudeaan tulis Ja kaupungin voittais, häntä vastaan mennä, ja Jumalan avulla lopettaa asian.
14. Ja antoi niin itsensä Jumalan haltuun, ja neuvoi väkensä sotimaan rohkiasti kuolemaan asti, varjellaksensa lakia, templiä, kaupunkia, isänmaata ja hallitusta,
15. Ja sioitti itsensä Modiin, Ja antoi heille tämän sanan merkiksi: Jumala antaa voiton. Sitte nousi hän ylös yöllä parasten sotamiesten kanssa, ja karkasi kuninkaan leiriin, ja löi kuoliaaksi neljätuhatta miestä ja ensimäiset elephantit kaikkein niiden kanssa, jotka tornissa olivat.
1 Makk. 6: 46.
16. Niin saattivat he suuren hämmästyksen ja pelvon koko leiriin,
17. Ja menivät kunniallisesti ja onnellisesti sieltä huomeneltain, kuin päivä koitti; sillä Jumala oli heidän auttajansa ollut.
18. Mutta kuningas, kuin hän koetellut oli, että Juudalaiset niin rohkiat olivat, palasi takaisin ja meni sieltä tietöintä matkaa,
19. Ja vei väkensä Betsuraan, Juudalaisten linnan eteen, jossa ei vartioita ollut. Mutta hän lyötiin sieltä myös pakoon, ja ei mitään toimittanut, vaan sai vahingon.
1 Makk. 4: 61. 6: 31, 49. 2 Makk. 11: 5.
20. Sillä Juudas toimitti kaikki, mitä linnassa tarvittiin.
21. Mutta Juudalaisten seassa oli yksi Rodokus nimeltä, se ilmoitti vihollisille kaikki salaudet; mutta hän sai tietää, ja sai hänen kiinni, ja ajoi sieltä pois.
22. Sitte sai kuningas toisen mielen, ja teki rauhan niiden kanssa Betsurasta, ja meni sieltä ja tappeli Juudaan kanssa, Ja voitettiin.
23. Ja että hän oli tietää saanut, että Philippus hänestä luopunut oli, jonka hän Antiokiaan peräänsä linnan isännäksi jättänyt oli, hämmästyi hän kovin, Ja antoi suositella Juudalaisten kanssa, ja teki sovinnon heidän kanssansa, ja vannoi sen valan pitävänsä, ja oli niin heidän ystävänsä, ja uhrasi ja kunnioitti templiä ja piti itsensä ystävällisesti kaupunkia kohtaan,
24. Ja otti Makkabealaisen ystäväksensä, ja teki hänen päämieheksi Ptolemaidista Gerreniläisiin asti.
25. Mutta kuin kuningas Ptolemaidiin tuli, ei Ptolemaidilaiset mielellänsä sitä sovintoa nähneet; sillä he pelkäsivät, ettei heitä uskottaisi, niinkuin ei hekään sanaansa pitäneet olleet.
26. Silloin astui Lysias julkisesti edes, ja vastasi kuninkaan puolesta, ja puhui niin heidän kanssansa, että he siihen tyytyivät, Ja asetti heidät, että heidän kaikkea hyvää häneltä toivoman piti. Sitte vaelsi hän takaperin Antiokiaan jälleen. Näin on tämän kuninkaan matkustus ja kotia palajaminen ollut.