TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2. Luku.
Pyhäin kaluin kätkemisestä, ja tämän kirjan laadusta.
Raamatuista myös löydetään, että Jeremia propheta käskenyt oli niiden, jotka vietiin pois, ottaa tulen myötänsä, niinkuin ennen sanottu on,
2. Ja antanut heille lain ja käskenyt, ettei he Herran käskyjä unhottaisi, eikä antaisi itsiänsä vietellä, kuin he kultaiset ja hopiaiset jumalat ja heidän kaunistuksensa näkevät.
3. Ja on senkaltaisia muita paljon heille käskenyt, ettei he lakia sydämestänsä unhottaisi.
4. Niin oli se myös siinä kirjoituksessa, että propheta Jumalan käskystä heille käskenyt oli, että he todistuksen majan ja arkin myötänsä ottaisivat.
5. Kuin he nyt vuoren tykö tulivat, jonka päällä Moses ollut oli, ja Herran perintömaan nähnyt, löysi Jeremia luolan, sinne hän pisti majan ja arkin ja savu-uhrin alttarin, ja peitti luolan.
6. Mutta muutamat, jotka kanssa menivät, tahtoivat sen luolan merkitä, mutta ei taitaneet löytää.
7. Kuin Jeremia sen ymmärsi, nuhteli hän heitä, ja sanoi: tätä paikkaa ei pidä yhdenkään ihmisen tietämän, siihen asti kuin Herra kansansa kokoo ja heille leppyy, silloin Herra heille sen kyllä ilmoittaa.
8. Ja Herran kunnia nähdään pilvessä, niinkuin se Moseksen aikana näkyi, ja kuin Salomo rukoili, että hän sen paikan pyhittäisi.
9. Ja Jeremia luetteli myös heille, kuinka Salomo uhrannut oli, kuin kirkko vihittiin ja templi valmis oli,
10. Kuinka Moses Herraa rukoillut ja tuli taivaasta uhrit kuluttanut oli: niin rukoili myös Salomo, ja tuli kulutti myös polttouhrin.
11. Ja kuin Moses sanonut oli, että hänen uhrinsa oli tulelta kulutettu ja ei syöty:
12. Niin myös Salomo on kahdeksan päivää uhrannut.
13. Ne kaikki löydetään niissä kirjoituksissa, jotka Nehemian aikana kirjoitetut ovat: ja niinkuin hän kuningasten, prophetain ja Davidin kirjat ja kuningasten kirjoitukset uhrista hakenut oli, ja yhden kirjaläjän niistä koonnut:
14. Niin myös Juudas on tehnyt, ja mitä kirjoja sodan ollessa maalla oli tullut pois, on jälleen hakenut kokoon.
15. Ja ne ovat meidän tykönämme: jos te tahdotte niitä lukea, niin antakaat ne meiltä tuoda.
16. Että me nyt senkaltaista juhlaa pitää tahdomme, tahdoimme me kirjoittaa teidän tykönne, sillä teidän tulee myös sitä pitää.
17. Mutta me toivomme Jumalan tykö, että Herra, joka kansaansa auttaa ja perinnön meille jälleen antaa, nimittäin valtakunnan ja pappeuden,
18. Niinkuin hän laissa luvannut on, pian meidän päällemme armahtaa, ja kokoo meidät jälleen yhteen avarasta maailmasta pyhään paikkaan,
19. Niinkuin hän jo suuresta tuskasta meitä pelastanut, ja sen paikan puhdistanut on.
20. Mutta historia Juudas Makkabealaisesta ja hänen veljistänsä, ja ylimmäisen papin puhdistuksesta ja alttarin
vihkimisestä,
21. Ja sodasta Antiokus Epiphanesta vastaan, ja hänen poikaansa Eupatoria vastaan,
22. Ja siitä merkistä taivaassa, joka niille, jotka Juudalaisia urhoollisesti varjelivat, ilmaantunut on, että heitä niin vähä joukko koko maan ryöstäneet, ja suuren pakanain paljouden pakoon lyöneet, ja heidän perässänsä kiiruhtaneet ovat,
23. Ja päälliseksi templistä, kuinka se jälleen rakennettiin, niinkuin joka paikassa jo siitä tiedetään, ja kaupunki vapautensa jälleen saanut on, että kaikki muut lait kielletyt ovat, ja ainoastaan Herran laki pidettämän pitää, joka meille nyt hyvää suo ja armollinen on:
24. Nämät ja monta muuta, jotka Jason viidessä kirjassa kirjoittanut on, aiomme tässä lyhykäisesti koota.
25. Sillä me näemme, kuinka luku sekoitettu on, että työläs on historiaa oikein ymmärtää, että se niin on sekoitettu yhteen.
26. Sen tähden olemme me tahtoneet tehdä, että sitä hyvällä mielellä luettaisiin, paremmin ymmärrettäisiin ja jokaiselle hyödyllinen olis.
27. Ja tosin me tiedämme, että meidän myös niin työlääksi tulee, että me siihen vaivaan ruvenneet olemme; sillä siihen tarvitaan paljon työtä ja suuri vireys.
28. Niinkuin ei se ilman vaivaa tapahdu, joka pidon valmistaa tahtoo ja vierasten hyvää tehdä. Kuitenkin emme siitä lukua pidä, vaan mielellämme tähän työhön rupeemme muiden hyväksi.
29. Itse historiassa emme mitään muuta, vaan annamme olla niinkuin se ennen kirjoitettu on, ainoasti että me sen lyhemmäksi tahdomme koota.
30. Ja niinkuin puuseppä, kuin hän uuden huoneen rakentaa, ei muusta lukua pidä, vaan että hän sen niin tekis, että se vahva olis; vaan kuinka se maalattaman ja kaunistettaman pitää, siitä antaa hän muiden murehtia:
31. Niin myös me teemme ja annamme sen, joka tämän historian ensisti kirjoittanut on, siitä murheen pitää, kuinka hän kaikki puhunut ja kaikki kappaleet vireästi tehnyt on.
32. Emme muuta tahdo tehdä, vaan lyhemmäksi koota.
33. Ja rupeemme nyt historiaan, ja tahdomme tämän ainoasti esipuheeksi sanoa, ettei esipuhe enempi olisi kuin koko historia.