TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
5. Luku.
Antiokuksen julmuudesta Jerusalemia vastaan.
Silloin meni Antiokus toisen kerran Egyptiin.
2. Mutta koko kaupungissa nähtiin neljäkymmentä päivää järjestänsä ilmassa ratsasmiehet kultaisissa haarniskoissa, pitkäin keihästen kanssa sodassa,
3. Ja nähtiin, kuinka he toinen: toisensa kanssa taistelivat ja kilvillä ja kelhäillä heitänsä varjelivat, ja kuinka he miekkansa vetivät toinen toisensa päälle ampuivat, ja kuinka ne kultaiset haarniskat kilisivät, ja kuinka heillä moninaiset haarniskat olivat.
4. Silloin jokainen rukoili, ettei se mitään pahaa aavistaisi.
5. Mutta valhehuuto nousi, kuinka Antiokus piti kuolleen. Silloin otti Jason tuhannen miestä tykönsä, ja karkasi äkisti kaupungin päälle. Ja kuin hän väkinensä muurin päälle noussut oli ja kaupungin voittanut, pakeni Menelaus linnaan.
6. Mutta Jason tappoi kaupunkinsa asuvaiset surkiasti ja ei ajatellut, vaikka hänelle menestyi ystäviänsä vastaan, että se suuri onnettomuus oli, vaan ajatteli voittaneensa vihollisensa, kuin hän voitti oman kaupunkinsa asuvaiset.
7. Ei kuitenkaan saanut hän valtakuntaa, vaan sai palkkansa, jonka hän ansainnutkin oli, ja pakeni häpiällä jälleen Amorilaisten maalle.
8. Siellä viimein kannettiin hänen päällensä Aretaan, Arabian kuninkaan edessä, että hänen kaupungista paeta täytyi, eikä kussakaan rauhaa saanut. Ja jokainen
häntä vihasi niinkuin sitä, joka laistansa luopui; ja jokainen häntä kiroili, niinkuin pettäjää ja oman isänsä maan vihamiestä, ja on niin Egyptiin ajettu.
9. Ja niinkuin hän paljon väkeä isänsä maalta oli ajanut pois, niin hänen myös itse täytyi viheliäisyydessä kuolla Lakedemoniassa, kussa hän itsensä luuli turvissa olevan, että he keskenänsä ystävät olivat.
10. Mutta niinkuin hän monta hautaamatta oli heittänyt pois, niin on hän myös kuollut, ettei kenkään häntä murehtinut, ja ei ole ainoasti niin onnetoin ollut, ettei hän omalle isänsä maalle haudatuksi tullut, mutta ei ole myös muuallakaan hautaa saanut.
11. Kuin kuningas sen kuuli, ajatteli hän Juudean peräti hänestä luopuvan, Ja meni kiukussansa Egyptistä, ja otti Jerusalemin väkivallalla,
12. Ja käski sotamiehet kuoliaaksi lyödä ilman armoa, jotka he löysivät kaduilta ja huoneista.
13. Niin tapettiin yksi toisen kanssa, nuoret ja vanhat, miehet ja vaimot, lapset ja neitseet, niin myös lapset kehdossa,
14. Niin että kolmena päivänä teloitettiin kahdeksankymmentä tuhatta, neljäkymmentä tuhatta vangiksi otettiin ja liki kahdeksankymmentä tuhatta myytiin.
15. Mutta ei Antiokus näihin vielä tyytynyt, vaan sattui myös kaikkein pyhimpään siaan, mikä maan päällä on; ja Menelaus pettäjä vei hänen sinne.
16. Silloin ryöväsi hän kirotuilla käsillänsä pyhät astiat, ja kaikki, mitä muut kuninkaat templiin antaneet olivat kaunistukseksi ja kunniaksi, ne tempasi hän syntisillä käsillänsä pois,
17. Ja ylpeili suuresti, ja ei nähnyt, että Herra sen salli niille tapahtuvan, jotka kaupungissa olivat, heidän synteinsä tähden.
18. Se oli syy, että Jumala pyhän paikan niin häpiällisesti toimitettaa antoi; muutoin olis Antiokukselle niin tapahtunut kuin Heliodoruksellekin, joka kuningas Seleukselta lähetettiin tavara-arkkua katsomaan, ja sentähden hyvin hosuttiin, että hänen täytyi ylpiästä aivoituksestansa lakata.
19. Sillä ei Jumala ole kansaa valinnut paikan tähden, vaan paikan kansan tähden.
20. Sentähden pyhä templi myös kärsi, kuin kansaa rangaistiin, niinkuin se myös kansan kanssa sitte hyvää nautitsi. Sillä niinkuin templi vihollisilta voitettiin, kuin Herra vihastui, niin on se tullut jälleen kunniaan ja toimeen, kuin Herra heille jälleen leppyi.
21. Mutta luku kaikista, mitä Antiokus templistä ottanut oli, on kahdeksan toistakymmentä sataa leiviskää hopiaa: ne hän otti myötänsä, ja meni kohta Antiokiaan senkaltaisella koreudella ja ylpeydella, että hän ajatteli maan tehdä purjehdittavaksi niinkuin meren, ja meren vaellettavaksi niinkuin maan.
22. Ja jätti Jerusalemiin peräänsä muutamia virkamiehiä, häijyjä koiranparisia: Philippuksen Phrygiasta, joka vielä pahempi ja hullumpi oli kuin hänen isäntänsä,
23. Garitsimiin Andronikuksen, ja molempain heidän kanssansa Menelauksen, joka vielä pahempi oli kuin kaikki muut vaivaamaan omaa kansaansa.
24. Että Antiokns Juudalaisia niin peräti vihasi, lähetti hän heille häpeemättömän, pahanilkisen Apolloniuksen kahdellatuhannella kolmattakymmentä miehellä maalle, ja käski hänen kaikki kasvaneet miehet tappaa, mutta vaimot ja nuoren väen myydä.
25. Kuin hän Jerusalemin eteen tuli, teeskeli hän itsensä rauhalliseksi sabbatin päivään asti, jona Juudalaiset pyhää pitävät: silloin käski hän väkensä nopiasti valmistaa itsensä.
26. Kuin nyt jokainen juoksi katsomaan, mitä tapahtuman piti, antoi hän kaikki ne pistää lävitse, ja tuli niin koko joukon kanssa kaupunkiin, ja tappoi sangen paljon.
27. Mutta Juudas Makkabealainen pakeni sieltä yhdeksän veljensä kanssa korpeen vuorelle. ja eli siellä kaikkein kanssa, jotka hänen tykönsä tulleet olivat, ruohoilla, ettei hän olisi saastainen pakanain seassa.